Mitä saamamme syntymäpäivälahjat kertovat?

Minäpäs Pläjäytän sulle aimo kasan suuren suuria ja siitäkin pikkusen suurempia Onnentoivotuksia :)
Tässä se tulee: ON-NEEEEEEEE-AAAAAAAAA !!!!!

Minä en omia syntymäpäiviä viettänyt. sain kuitenkin joitakin lahjoja.
Pojalta sain Kuivahiivapussipakkauksen. Arvasin oitis, että pakkauksen sisällä ei voinut olla hiivapusseja, koska se oli niin raskas.
Avasin siis pakkauksen ja pakkauksen sisältä kurkisti Kännykkä.
Kännykässä oli myös kaipaamani navigaattori, joten en kykene enää eksyttämään itseäni minnekään. Jihuuuu, löydän siis aina itseni:)

Kaverilta sain kynsienhoitosetin. Toiselta kaverilta sain kivan kauppakassin, jonka voi kieputtaa niin pieneksi nyytiksi, että sen voi helposti sujauttaa käsilaukkuun. Samainen tyyppi tarjosi myös ruuan ravintolassa.

Tytär sanoi "äiti osta mitä haluat- minä maksan" esim kultarannekoru tai kallis kännykkä

Yhteistä laatuaikaa mieheni kanssa tunnelmallisessa ravintolassa kynttilänvalossa sieltä teatteriin.
Näinä hektisinä aikoina arvostan ostettujen lahjojen sijaan tunnelmia, elämyksiä ja yhteistä aikaa läheisteni kanssa. Muille läheisille tein täytekakun jonka nautimme kahvin kera. Paras lahja oli kun tulivat käymään ja sillä tavoin muistivat

50-vuotislahjuksien viesti oli lohduton.
Muutama hyvä kaverini jotka tiesivät asenteeni ko. päiviä kohtaan, kävivät pari päivää aikaisemmin kainaloissaan ikääntyneet mallasviskipullot.
En halua vetää niistä johtopäätöstä.

Anopin lahjus oli hieno, suuri matto joka on nytkin oh:n lattialla.

Varsinaisen "juhlatapahtuman" delgoin vaimolleni.
Hän otti lähetystöt vastaan ja kuunteli puheet yrittäen selittää minun poissaoloani.
olin paennut 125km:n päähän puutteen torjuntaan.

Lähimmäiseni ovat kunnioittaneet päätöstäni olla juhlimatta vuosipäiviä.

Kenelläkään meistä' ei ole ansiota omaan syntymäänsä!

Olisitko ollut onnellisempi, jos et olisi saanut lainkaan lahjoja? Pelkkiä onnitteluja vaan? Tai jos kukaan ei olisi tullut onnittelemaan vaan olisi lähettänyt tekstarin tai viestin eikä mitään tylsiä vanhuuslahjoja tai edes postikorttia kukista puhumattakaan? Kumpi on parempi vaihtoehto?

Täyskympillä viimeksi sain pelikonsolin.

Jokunen vuosi sitten. Ahkerassa käytössä on ollut.
Se oli paras lahja.

Vitutuksen.

Aikanaan, vähän ennen viiskymppisiä sain niin hyvän vitutuksen, että peruin osittain valmistellut pileet ja menin mökille juopottelemaan kiireimmäksi aikaa.

=DW=

Viiskymppisellä sain mieheltä paksuja kultakoruja, kaulaketju ja ranneketju samaa sarjaa, cordelia.

Sisaruksiltani sain silkkaa rahaa ja keittiöön ihanan veljeni tekemän lakatun puisen seinäkellon. Se on sellainen suht koht pyöreä joka on sahattu paksusta puusta sillalailla että vuosirenkaat voi laskea. Ihana ja sopii hienosti yhteen mun miehen itse tekemän vitriinin kanssa.

Tädeltäni ja serkuilta yhteensä silkkaa rahaa ja jalkahoidon.

Lähisukulaisilta sain pöytähopeita kaiverrettuine nimikirjaimineni.

Omalle miehelle ostin kuuskymppislahjaksi robottipölyimurin ja pienen matkan.

Viime synttäreillä mun systeri ja sen mies tuli yllätyskäynnille.
Ja systeri oli mulle mun lemppari voileipäkakun.
Meillä ei nykyään yleensäkään ostella lahjoja synttäreillä aikuisille.
Joulut on melkeimpä ainoot.
Johan sais olla aina ostelemassa jos kaikki kissanristiäiset muistettaisiin.
Mutta jos jotain mukavaa löytyy esim reissuilla niin sitten, mutta sekään ei ole mikään pakko.
Niitä lahjoja voi ostella ihan muutenkin.
Ja silloin ne kertoo välittämisestä, minun mielestäni.

Vuosikausiin en ole saanut mitään syntymäpäivälahjaa lukuun ottamatta lastemme sähköposteja.

Viimeiset lahjani sainala-asteikäisiltä lapsiltamme heidän vielä asuessaan kotona.
Oma äitini muisti aina minua eläessään.

Avioliittomme alkuvuosia minusta tuntui hieman tylyltä koska mieheni ei muistanut merkkipäiviä, ei minun, ei lasten eikä sukulaisten.
Minun kontolleni jäivät sukulaisten ja tuttavien sesonkikortit joista kotimaahan menevät kirjoitin valmiiksi ja ulkomaille lähteviin kirjoitin valmiiksi nimet ja osoitteet.
Mieheni kirjoitti terveiset.

Aivan alkuun otin puheeksi joululahjat jolloin sain tylyn kehoituksen hoitaa ne itse.
Itsekin odotin jotain mutta ensimmäisen joulun jälkeen mieheni sanoi ettei hän tiedä tarpeitani ja että minullahan on yhteisen tilimme luottokortti.

Parin ensimmäisen vuoden jälkeen olen tottunut tähän järjestelyyn jonka hyvänä puolena näen sen ettei minulle kasaannu mitään sellaista mitä en ole halunnut.

mitä se kertoi kun minulle kaikista rakkainen ei muistanut edes onnitella?

se kertoi etten ollutkaan hänelle kaikista rakkain ;(

Minä sain puutarhanhoidon niksikirjan, pistosahan, kaksi kuutiota koivuhalkoja ja kuution leppäpuuta, käsilaukun, kookossaunasetin, marimekon tyynyliinan, Iittalan kynttilälyhdyn jne, mutta ylitse muiden meni Niilo Hyttisen maalaama taulu sarjasta työttömänpäiväkirja. Taulussa seisoo äitini veli, joka oli vuosia Niilon mallina. Luonnollisesti taulu on kopio aidoista, jotka ovat museoissa.


Itseasiassa mikään ei ollut vanhuslahja vaikka olenkin sinua 15-vuotta vanhempi.

En usko että nuo lahjat olivat tarkoitettu "vanhukselle". Ilmoitit varmaan ettet juhli, mutta joillekin läheisille oli vaikea olla muistamatta. Ihan huumorilla laitetaan viiskymppisille selviytymispakkauksia ym hassua, kun monilla on jo kaikkea. Ei siis tiedä mitä hankkisi. Pakkaukseen voi kuulua vitamiineja ja antioksidantteja ym mitä kolotuksiin ym voisi keksiä huumorimielessä. No, tuttavasi arvioivat väärin huumorintajusi ja tässä ollaan ;)

Sain koko hyllyllisen Tiimarin tarjouksia. Ihanata!

Viimeisinä aika monena syntymäpäivänäni en ole saanut mitään, minkä johdosta olen kaikille kiitollinen.

50-vuotislahjaksi sain työkaverieni minulta salaa ja vastoin toivomustani keräämän 450 mk:n lahjakortin Stockmannille. Maksoin matkat pikavuorolla ja ostin 4 Teema -kuppia lautasineen ja lopulla tarpeetonta sälää. Työnantajan edustaja toi 3 viikkoa myöhemmin shampanjapullon, ojensi sen minulle oven raosta ja sanoi "Tuossa".
Lahjusshekin toivat työkaverit aamulla ennenkuin ehdin lähteä 50 km:n päähän romikselle etsimään jotain romua, jota en sitten löytänyt.

60-vuotispäivänä tarjosin itselleni etämarketin kahviossa wienerkahvit oikein santsikupilla. Työnantaja muisti huomattavasti paremmalla lahjalla. Oletettavasti siksi, kun pääsi minusta lopullisesti eroon.
Onneksi ei kukaan ole koskaan ennen eikä jälkeen syntymäpäivääni mitenkään noteerannut.

Sain mieheltäni 55-vuotislahjaksi shamppanjajäähdyttimen ja juomapullot siihen laitettavaksi. Ihan kelpo lahja. Olen jäähdytellyt juomiani pakastimessa ja jääkaapissa. On paljon nätimpää ottaa kuohuvainen jäiden kuin pakastevihannespussien seasta. Itse ostin itselleni pitkän makeanvedenhelminauhan. Muilta en lahjoja yleensä saakaan, koska en järjestä koskaan ennalta sovittuja juhlia, exremporejuhlia joskus kylläkin, kun joku pölähtää yllättäin kylään.

Ihana aloitus. Kiitos siitä! Ei pitäisi nauraa, mutta vaan nauroin :D

Viisikymppiset muutin juhlavuodeksi ja tiedotin, että ketä kiinnostaa tulee käymään ehtiessään ja voidaan jotakin juhlia, jos huvittaa. NIin ehdin olemaan tärkeiden ihmisten kanssa ihan rauhassa eri päivinä eri vuodenaikoina.

Halusin lähiomaisilta rahaa järkkärikameraa varten. Sen sitten ostin ja nauttinut lahjasta täysillä.

Ystäviltäni pyysin hyvin henkilökohtaista niin kuin puheen, joten ainakin sai nauraa kunnolla kuoharit tyrskien. Ja leikitty pihalla monenlaista hölmöä pistelaskujen kera.

Miehen kanssa mietittiin matkaa, mutta tuli muuta tekemistä ja ajatus riitti. On auttanut niin paljon uuden elämäni alussa ja siitä kiitän lahjana eniten.

Lahjoissa on tunne ja ajatus tärkeää, jolloin siitä syntyy elämys ja paras muisto. Kokemus, että minusta pidetään ja minä pidän muista.

Mulla oli pienet "kekkerit", jos puhutaan viiskymppisistä, reilut pari vuotta sitte..
Mitä lahjat kertovat.. varmaan, että mulla on jo kaikkee, tai oon ronkeli, tai en tiedä..
Pari lahjakorttia kultasepänliikkeeseen.. rahaa.. sitte ihan lähimmät kysyi, ja mulla oli mielessä yksi arvokas valaisin.. sen sain.. itseasiassa siskoni taisi muistaa mun puhuneen ko lampusta.
Paras lahja oli saada tavata ystäviä, ja jo iäkkäitäkin sukulaisia.
Muistona kuva koko väestä, siinä oli vielä äitini, joka menehtyi noin vuosi tuon jälkeen.

En minä juurikaan lahjoja saanut....sen sijaan ostin lapsilleni lapsenlapselleni matkan jolla vietimme synttäreitäni=)
se oli minulle paras lahja...

Minä sain exältäni lahjaksi silitysraudan. Yksi syy listaan miksi on ex.

Kipukoukku, lääkekonjakki, villasukat ja torkkupeitto.
Just sellasia lahjoja, jotka minä ottaisin ilomielin vastaan. Tykkäisin kovasti.
Ja minä oon vasta 32v ;-)

Eli ehkä se on enemmänki henkilöstä itsestään kiinni, eikä iästä, millasia lahjoja arvostaa ja haluaa saada. Ja miten kokee saamansa lahjat.

Sain 60 v lahjaksi navigaattorin. Ajan paljon autoa joten se oli tervetullut. En sitten tiedä ajattelivatko lapseni että äiti on niin vanha ettei osaa perille ilman opasta...

Sain Sauli Niinistöstä kertovan kirjan, Aaltomaljakon, josta olin kauan haaveillut, sain myös teräksisen Aalto-kuhon, on tosi kaunis olohuoneen pöydällä. Sain Nomination rannekorun, kaulakorun, jalkahoidon, kukkia mm. kaktuksen joka on kasvanut ja voi hyvin. Sain salaattiottimet, aina hyvä lahja.

Tässä nyt jotain 60 v lahjojani.

Ryppyvoide olisi ollut tervetullut, mutta ostan itse. Lääkekonjakki, mitä se on? Kipukoukun ostin itse kerran tuttavalle (30 v) kun valitti hartioitaan ja onpa ollut tyytyväinen lahjastaan. Joten mikä on vanhuuslahja?

Hei. Minusta nuo olis just ihanat lahjat. Ei se tarkota, että oot vanha, vaan niitä voi tarvita kuka vaan. Mä en pitänyt 50v juhlia, mutta sain muutaman pienen kivan lahjan. Ole onnellinen niistä mitä sait. Ja kuinka moni yli 70v pitää juhlia.

Kohta, lähiviikkoina vietän 50-vuotis päiviä, pidän sukulaisille ja ystäville juhlat, lahjatoiveita esitin, matkakassan kartoitusta, auto tarvitsisi uudet renkaat, useampi ilmottautunut on sanonut että kiva kun kerroit niin voi rahalahjalla muistaa, toki mukava olis saada lahjakortti kultakauppaankin, mutta matkalle olis kiva lähteä vaikka pienelle (suureen ei ole pienituloisella yksinhuoltajalla varaa) juhlat järjestyy kun itse tekee ja vähän lähimmäisiä pyytää apuun :o) On siis tulossa mukavat juhlat.

Joku kirjoitti että yhteistä laatuaikaa miehen kanssa jossain ravintolassa ja teatterissa..sääli jos noita saa vain synttärilahjaks :/ On se kumma kun aikuiset ihmiset valittaa saamistaan lahjoista, kaikki eivät niitäkään saa ja jos ei itse niitä tarvitse voi ne lahjoittaa tarvitseville. Kyllä minä Pentikin torkkuhuovasta olisin ilahtunut kovin ja muunkin merkkisestä :) vaikka ikää ei lähimaille tuota olekaan...

"En viettänyt syntymämäpäiviäni juhlien, onnittelijoita kuitenkin pistäytyi ja sain muutaman lahjan.
Kipukoukun, ryppyvoidetta, lääkekonjakkia, villasukat ja ihanan lämpöisen torkkupeiton.
Ei voi olla totta, olen vasta muutaman vuoden päälle 50 ja minua pidetään ihan vanhuksena!
Vieraiden lähdettyä päätin etten IKINÄ osta mitään vanhuuslahjoja alle 70-kymppisille."

Minusta nuo ovat ihan vitsikkäitä ja hyviä lahjoja. Itse olisin ollut tyytyväinen.
Miksi yleensä pitää saada lahjoja?
Olen täyttänyt 50.
Minusta ainakin olisi tanttamaista saada jotain kultakoruja, kippoja ja kuppeja lahjaksi.

Jos arveluttaa voi lahjan antajalta kysyä, millä mielellä tuollaisia lahjoja osti. Tarkoittivatko, että olet niin hirveän ryppyinen ja vanha, että sua tarvii alkaa korjaamaan ja kaunistamaan? Mutta sähän se itse tiijät, tarviitko tuollaisia vai et. Mutta ehkä vanhemmille ihmisille ei sitten pitäisi antaa mitään tuollaisia lahjaksi, vaan ihan jotakin muuta, tyyliin puutarhakirjoja, ruuanvalmistuskirjoja tms. Ai, niin eihän 50-v vielä ole edes kovinkaan vanha. Noin 20-30 vuotta vielä keskimäärin ikää jälkellä.

No joo, kipuja on nuoremmillakin kuin 70 vuotiaat, ja kaipa se ryppyvoide tuli vihjeenä, kyllähän noita nuoremmillekin myydään. Mitäs pahaa torkkupeitossa on? Tiedän paljon ja paljon nuorenpiakin joilla on torkkupeitot ja villasukkia tarvitsee myös kaikenikäiset. Usko huvikses, et ole enää nuori, olisitko halunnut jotain nuorten lahjoja ? I-phonen, legginsejä, tms.

Minä olen 20 ja ottaisin mielelläni ainakin villasukat ja torkkupeiton. Konjakkia en juo enkä muutakaan alkoholia. Kipukoukkuihin en usko, menen mielummin hierottavaksi ja jumppaamaan kivut pois. Ryppyvoidetta näin nuoren ei kannata käyttää. Varmana sitten kolmikymppisenä hankin ekat ryppyvoiteet. (:

Täytin viimetalvena tuon maagisen 50 ja täytyy tunnustaa,että pettynyt olin ja olen edelleen.Itse olen aina muistanut oman ja miehen suvun juhlijat ja isolla porukalla on aina pyöreitä vuosia juhlinutta muistettu arvokkaalla lahjalla,mutta minuapa ei muistettukkaan.Se kyllä sattui.Ei soittoja,eikä edes tekstiviestejä tuolta porukalta.Omat lapset sentään muistivat ja mies osti uuden puhelimen niihinaikoihin ihan vaan siksi,että vanha hajosi.Se luettakoon lahjaksi.Päätinkin,että en enää kuulu myöskään muistajiin ja nyt saa muistamiset myös minun osalta jäädä.Korttiakaan en ole syntymäpäivieni jälkeen lähettänyt,enkä lahjoihin osallistunut,enkä osallistu.Pahalta siis tuntuu ja mieluusti olisin vastaanottanut nuo aloittajan lahjat kumminkin.

Kuuskymppisillä lapset ja perheet veivät minut piknikille rakastamaani metsään. Paras lahja ikinä!

No huhhuh...
"Kipukoukun, ryppyvoidetta, lääkekonjakkia, villasukat ja ihanan lämpöisen torkkupeiton. Ei voi olla totta, olen vasta muutaman vuoden päälle 50 ja minua pidetään ihan vanhuksena!"

Itse sain parikymppisenä synttärilahjaksi kipukoukun. Tuparilahjaksi sain ihanan lämpöisen torkkupeiton. Villasukkia saan joka joulu, ja mustaviinimarjamehua lääkkeeksi joka syksy (alkoholia en käytä). Ainoastaan ryppyvoidetta minulle ei ole ostettu, mutta ei nuo mitään vanhuslahjoja kylläkään ole.

Taitaa vanhuus olla pääkopassasi, pelkäät sitä kuin ruttoa. Sitten kun saat lahjaksi asioita, joita miellät ITSE vanhuuteen, koet että onnittelijasi väittävät sinua vanhaksi. Jos vaan hyväksyt sen että vanhenet, ja otat siitä ilon irti.

Ettäs kehtaat valittaa. Jotkut eivät saa syntymäpäivälahjoja ollenkaan ja sinä perkeleen sateenpieksämä materialisti kehtaat ruikuttaa "vääristä" lahjoista.

Toivottavasti et saa enää koskaan mitään lahjoja. Osta itse tarvitsemasi tavarat niin ei tarvitse valittaa ilmaisista lahjoista. Ärsyttää tuollaiset helsinkiläiset hienohelmat, jotka kitisevät kun tuo vääränlaisen lahjan. Varmaan joku kokoomuslainen porvariakka olet kun ei vähävaraisten lahjat kelpaa.

Toivottavasti en tunne sinua. En ostaisi enää ainuttakaan lahjaa sinulle ja synttärisi unohtaisin saman tien senkin karvaperseinen sateenpieksämä ylikasvanut materialistikakara.

Funtsi hiukan..kuis sitten 7-vuotias saa kiiltokuvia,päiväkirjan tai barbeja!..Aikansa kullakin:D

Silloin kun mie täytin 50 vuotta muutama vuos takaperin.. niin silloin sain maljakon johon oli kirjoitettu minun etunimi, sitten sain pyyhkeitä..siinäpä ne lahjat oli.. se mitä syntymäpäivä vierailta olisin kaivannut niin olisin kaivannut sitä että joku olis kysynyt tarvitko apua kahvituksen laitossa ja tiskauksessa.. Kukaan ei tuota kysynyt ja niinhän siinä kävi että vieraat keskusteli keskenään kun talon emäntä päivän sankari hääräsi keittiössä..

Eikös se olis ollut mukavaa jos joku olis tajunnut noista vieraista että auttaa lahjana emäntää vaikka keittiössä ja kahvituksessa.. sekin olis ollut lahja..

Yeap, olet aivan oikeassa; aloituksesi on hyvä esimerkki siitä, miten historiallisella tavalla nykyaikaiset(kin) ihmiset suhtautuvat ihmisen ikään. Kun täyttää 50, on seniori eli eläkeläinen, ja pitäisi varmaan ruveta käyttäytymään asian vaatimalla tavalla kaikkien niiden mielestä, joiden ajattelu ja asenne ei piisaa muuhun.

Itse olen jo monta vuotta yli eikä ole pienintäkään tarkoitusta vielä piiiitkäään aikaan jämähtää jonkun muun luomiin kaavoihin.

Hei!
Minäpä sain luokseni vanhat hyvät ystäväni ja kivaa oli.Lahjaksi sain koruliikkeeseen lahjakortin ja hemmottelua itselleni. Ja nyt se elämä vasta alkaa.
Tää on HYVÄ ikä!

Olen saanut monenlaisia kivoja lahjoja. Kuten Anna- Mari Kaskisen runokirjoja, Koruja, Lahjakortteja kylpylään ym.
Täyttäessäni 60 v. meni kuitenkin "yli ymmärryksen". Eräs nais ihminen toi wc pöntön pesuharjan; sanoen: en minä epäile etteikö sinulla siistiä olisi, mutta hänestä se oli niin hauska........
En keksinyt mitään hauskaa, minusta se oli törkeän mauton lahja.
SIIS: mitä se kertoo lahjan antajasta. Saajahan saa sen mitä annetaan, mutta mitä liikkuu tuomoisen antajan korvien välissä.
Kun tunnustan, ihan hävetti ottaa selainen lahja vastaan.
Antajaa itseään nauratti niin mahdottomasti. Oli mielestään tosi vitsikäs. Ehkä joku muu olisikin ymmärtänyt sen, minä en.

Sain 50-v lahjaksi hemmottelu lahja kortteja, ja pisteeksi I:n päälle, sain paikan suomen ykkösrallikuskin kartturiksi,,, YEAH kyllä ystävät tietää mistä nainen pitää :)

Hai oletko kaivannut jo potkulautaasi? ____Y.Hai täältä se tulee suuren halauksen kera.
OO

Olen ollut onnentyttö,työnantaja antoi lahjaksi kalliin kännykän,vaikka minun halpaversioni kyllä toimi,ja tavoitti minut siihen soittaessaan.Omat lapset,lahjakortilla muistivat ja ihanilla vierailukäynneillään.Työkaverit,keräsivät varat,joilla hankkivat ihanan kultaisen rannerenkaan.Oma mieheni vei minut aurinkolomalle 2 vk:si.Ja huom,en ole rikas,mutta taidan olla rakas.Olen siivooja,ja nämä lahjat joita en kaikkia ees luettele,tuntuivat aivan huikeilta.Olen monasti itseltäni kysynyt,olenko nämä ansainnut,ken tietää vastauksen.Onneni määrä on suunnaton,koska mitään tämän kaltaista en oisi voinut arvata.Olin ajatellut vain itse tarjota itselleni ruuan jossain ravintolassa,mutta toisin kävi.Söin kyllä hyvin,toisten tarjoamasti.Ikinä en unohda sitä päivää kun täytin nuo vuodet.

Sain tatuoinnin kun täytin 50v.

Sain 35-vuotispäivänä lahjaksi nuorimman lapseni. Sen jälkeen en ole viettänyt syntymäpäiviä. Tuo päivä on omistettu lapselleni. Viiskymppisenä tarjosin kahvit sukulaisille. Oma perhe toteutti kiitettävästi toivettani lahjattomuudesta, muut sukulaiset ei. No, sisarusten lahjakortilla kävimme teatterissa ja kummitädin antamasta korusta puhaltelen joskus pölyt pois.

Lahjan saajasta eivät yhtään mitään, antajasta melkein kaiken.

Tänä välivuonna sain kahdelta kaverilta laulut, tykkäys. En kertonut, mutta muutaman ystävän kutsuin kahville. Yksi muisti, toi vihreäsävyisen kaulakorun. Siksi nämä pari lauloivat. Exältä tuli yllättäen pitkävartinen, samppanjanvärinen ruusu :D päivä oli mukava, kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis. Se on pääasia

paras synttärilahja mitä olen saanut aikuisena.. olin treffeillä nykyisen ystäväni kanssa.. hän tarjosi minulle ravintolassa ruoan ja leffan.. olen hyvin kiitollinen siitä yleensä, kun joku minua muistaa merkkipäivänäni.. ei siihen paljoa tarvita kuin että hyvää syntymäpäivää..

Siis nyt ei oikein toimi tää homma, lähes kaikissa viesteissä on -69 aika outoa...

Sulla on sitten mukavia ystäviä.. oikein kipukoukkua ja villasukkaa =)
Minä pidin nelikymppiset ja senjälkeen en ole synttäreitä oikeastaan viettänyt.. enkä meinaa viettää. Viimeisin lahja on muki jossa lukee isoäiti.. se on jokapäiväisessä käytössä ellei ole kadoksissa.

kUULE MINÄ OLEN OSTANUT RYPPYVOITEITA JO 30 VUOTIAASTA JA KIPUKOUKUNKIN OSTIN IHAN ITSE... Täytän 14.10. 50 vuotta, et silleen. Olisin ihan otettu jos minua muistettaisiin noin lämpimästi . Onnea sinullekkin . Kohta 50 vuotias

Ehkä kannattaa tuttujen kanssa jatkossa puhua muustakin kuin vaivoistaan.

Täytin juuri viime vuoden loppu vuodesta 30 vuotta enkä saanut yhtään ryppyvoidetta lahjaksi. Olen varmaan vielä viisikymppisenäkin yhä lapsenkasvoinen kuin nytkin. Vääriä lahjoja tosin olen saanut paljon elämäni aikana. Joka ikinen vuosi saan joulu- synttärilahjaksi suklaata. Ja suklaan maku saa minut voimaan pahoin. En ole koskaan, en pikkutyttönäkään pitänyt makeasta eivätkä ihmiset meinaa millään tajuta sitä ja aina vaan ropisee lisää suklaata lahjaksi.

Vietin suurehkot 50-vuotisjuhlat, mutta tavaralahjoja en välitä tässä muistella.
Juhlat vietettiin illalla aikuisten kesken paikassa, johon liittyi monia henkilökohtaisia muistojani.

Muutamat ystävät ja sukulaiset olivat valmistelleet erilaisia ohjelmanumeroita ja muutaman leikkimielisen kilpailun, jotka antoivat lahjaksi, koska olin ilmoittanut, etten haluasi perinteisiä lahjoja ollenkaan.

Vieraskirjaan jokainen piirsi ja/tai kirjoitti jotain muutakin kuin nimensä. Yhdelle sivulle piirrettiin toivomani kuva päivänsankarista niin, että kukin osallistui vain hetken aikaa kuvan piirtämiseen ja antoi vieraskirjan seuraavalle.

Läheisten kesken on ollut tapana järjestää jotain yllätysohjelmaa päivänsankarille pienemmällä tai suuremmalla joukolla. Joskus vain yhdessä oman kumppanin kanssa.

Kun keskusteltiin 60-vuotisjuhlistani, sanoin, etten aio järjestää juhlia ollenkaan. Kun tyttäreni kysyi lahjatoivomuksia, vastasin, yhteistä äiti-lapsi -laatuaikaa. Rakastamme molemmat yllätyksiä ja niiden järjestämistä. Sovimme yhdessä, että varaamme vain sovitun viikonlopun kalenterista, ja muu jää yllätykseksi. Tapasimme sovittuun aikaan kaupungilla, ja ohjelma eteni yllätyksestä toiseen. Kulttuuria Helsingissä, satamaan, jossa odotti yllättäen myös kaksi muuta läheistä, laivamatka Tallinnaan, shampanjaa ja tryffeleitä hotellihuoneessa heti saavuttua, hemmotteluhoitoja kylpylässä, uinti ja synttäridrinkki allasbaarissa, päivällinen ravintolassa ja iltaohjelmaa. Aamiaisen jälkeen kaupungille kahden kesken, ostin itse korun muistoksi, lounas kahdestaan ja hotelliin, jossa tapasimme toiset. Toiveeni toteutui.

Ystäväni mies halusi viettää mahdollisimman pienet 60-vuotisjuhlat kotona vain lähimpien sukulaisten kanssa. Ystävä tilasi kotiin pianistin. Se oli hänen lahjansa miehelle.

Itse järjestin sairaalle äidilleni aikoinaan 70-vuotisjuhlat sairaalan tiloissa äidin valitsemille sukulaisille ja ystäville. Ohjelmassa oli mm. onnellisten päivien dia-esitys ja harmonikkataiteilija. Ohjelmisto oli valittu vanhempieni rakkaimpia tanssikappaleita, mutta hanuristi jatkoi soittamista suunniteltua pitempään, kun näki äidin nauttivan.
Kuulimme pitkästä aikaa äidin helisevän naurun useita kertoja juhlissa, ja vielä juhlia muisteltaessa jälkeenpäin. Ne jäivät äitini viimeisiksi syntymäpäiväjuhlliksi. Koin antaneeni onnistuneen lahjan.

Viime jouluna sain tyttäreltäni lahjakortin, johon oli kirjoitettu leikkimieliset käyttöehdot ja viisi erilaista aktiviteettia: teatteri, elokuvat, kuntosali ja uinti, keilaus, illallinen. Minun pitää määritellä tarkemmin ohjelma sekä aika ja paikka, kaiken muun hoitaa tyttäreni.
- Ilallliskortti onkin vielä käyttämättä. Jospa ehdotankin, että vävy hoitaisi asian kotona.;)

Mää sain työkavereilta melkein kaikilta kympin. Täytin viiskytä sillo. Ostin niillä rahoilla ittelleni Haltin tuulipuvun ja hyvät lenkkarit. Nyt olen melkein kuuskyt.

Tuulipuku on "kotipukuna" , koska on niin kulunut, että saumat on hankaantunut rikki. Tossut on myös jo "vainaat".

Anopilta sain kalevalakorun. En ole pätkääkään koruihminen. Anoppi pääsi määräämään nyt kuitenki, että tätä on sit käytettävä. Ihana miehen äiti olikin oikeassa. Nyt en ota tätä talonsydäntä pois edes saunassa. Se koru on ihan mun näkönen.

Ja kortteja sain semmosilta ihmisiltä, joita en muistanut eres olevan. Ne lämmitti kyllä mun syräntäni oikein paljon. Kaikki kortit on piironkin laatikossa säilöttynä. Lapsenlapset ne sitten heittävät pois ja ihmettelevät, että kaikkii se mamma onkin säilöny.

Miksi nariset lahjoistasi ! Häpeä !
Toiset ovat ajatelleet antaa sinulle kuuluvia lahjoja, mikä vika niissä on ? Sinun mielestäsi ikäsi on viallinen ! Miksi haukut lahjojen antajia. Hyviä lahjoja ovat antaneet, minulle olisivat kyllä kelvanneet,, lämpimät villasukat, mikä se parempi lahja voi olla, jos on vielä itse tehnyt ne. Olet kiittämätön, et tarvitse ensi vuonna mitään lahjaksi, toivottavasti ystäväsi lukevat viestisi että antoivat sinulle VÄÄRIÄ lahjoja, ettet tarvitse tästedes yhtään mitään.
Etkä varmasti ole ainoa narisija, niitä on varmasti pilvin pimein kaltaisiasi jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä.
Onneksi täytät ensivuonna jo vuoden enempi !

Kun taannoin täytin 40 sain joltain älykääpiöltä laatikollisen ehkäisyvälineitä ilman lähettäjänimeä. Ehkä onnittelija halusi ottaa kantaa perheemme suuruuteen ja esiintuoda samalla väestöpoliittisen kannanottonsa. Meillä on kuusi lasta. En ollut otettu huomaavaisuudesta.

Ei pidä ehkä niin tosissaan ottaa lahjojen sisältöä. Yhden ystävättäreni kanssa ostettiin toisillemme 40v. lahjaksi vähän samantapaisia lahjoja kuin sinä olet saanut, lisäksi oli tenaladyja. :) Ehkä lahja haluttiin höystää huumorilla, voisko olla näin?

saada erä tampponeja, kortonkeja, finnivoidetta ja käsityöopas naisen erroottiikkaan, että olisit tuntenut itsesi teiniksi.
Olisit onnellinen, sinulla saattaa olla ystäviä jotka edes muistavat. Kaikilla ei noin ole.
Sitäpaitsi. Sain sellaisen kipukoukun joulupukilta pari vuotta sitten, nelikymppisenä, eikä se saanut tuntemaan itseäni vanhaksi ja raihinaiseksi.
Lahjojen laatuko sen ihmisen iän märittelee?

Paras syntymäpäivälahja ikinä on ollut neulatyyny, jonka tyttäreni teki ala-asteella. Vieläkin käytössä ja lahjan saannista on 20 vuotta.

Toinen mieleenpainuva on porakone iskulla, jonka sain mieheltäni 10 v sitten. Käytän vieläkin.

Täytin keväällä viiskymppiä. Kutsuin parhaat kaverini aika pieneen asuntooni. Paras lahja oli viettää se päivä hyvien ystävien kanssa. Skumpaa ja hyvää syötävää. Kyllä he lahjojakin toivat, vaikka kerroin tilaisuuden luonteesta, yhdessäolosta. Sain omatekoista taidetta (minun mieleistäni), kaikenlaisia "ryppyvoiteita"(=ihonhoitotuotteita), hemmottelutuotteita, keittokirjan, ja pari tosi rakasta yllätysvierasta, joiden en tiennyt kaupungissa olevan. Upea päivä.

Sain viiskyt vuotis lahjaksi pelkkiä onnen toivotuksia, no onnea ei koskaan kai ole liikaa, etenkään tällä ikää.