Etsin tässä listaa, jossa kielet olisi rankattu vaikeusjärjestykseen suomea äidinkieltä puhuvalle. Ei kukaan sattuisi tietämään, mistä löytyy? Englanninkielisille listoja kyllä löytyy. Esim. seuraavat olisi mukava saada järjestykseen:
arabia, hindi, heprea, turkki, venäjä
arabia, hindi, heprea, turkki, venäjä
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitäpä jos opettelisit ensiksi suomen, kun se näyttää olevan noin vaikeaa.
Eiköhän tässä tapauksessa riitä se, että muistaa aina tarkistaa tekstinsä ennen Lähetä-napin klikkaamista: "...suomea äidinkieltä puhuvalle."
Tuskin äidinkieli voi olla ainoa muuttuja. Ihmiset osaavat äidinkielensä lisäksi muitakin kieliä enemmän tai vähemmän ja se vaikuttaa myös heidän valmiuksiinsa oppia uusia kieliä. Englanninkieliset nyt ei paljon mitään muuta osaakaan, joten heillä tilanne on erilainen.
Jos suomalainen henkilö hallitsee vain äidinkielensä niin ensimmäinen vieras kieli lienee vaikea riippumatta siitä mikä se on.
Kiinan toonien (ja äänteidenkin) hahmotus ja tuottaminen ovat hyvin vaikeita. Esimerkiksi "ma" tarkoittaa ainakin seuraavia asioita riippuen toonista. Äiti voi sekoittua kiroukseen, jumalanäitiin tai pilvenpolttoon, ellei äännä toonia oikein:
马 hevonen (mǎ)
妈 äiti (mā)
吗 Te (ma)
嘛 hyvin (ma)
骂 kirota, kirous, moite, tuomio yms. (mà)
码 koodi, mitta, määrä, luku, nippu, paino (mǎ)
麻 hamppu, kannabis, turta, tunnoton, pellava, (má)
玛 Maria (Mǎ)
吗 on oikeastaan kysyvä morfeemi virkkeen lopussa.
Mā mà mǎ ma (妈骂马吗) tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Kiroileeko äiti hevoselle".
Tai "sättiikö/haukkuuko äiti hevosta" yms.
http://translate.google.fi/#zh-CN/en/妈骂马吗
(kuunnelkaa ääntämys)
Äänestäisin minäkin kiinaa ja muita tonaalisia kieliä, jos pitäisi veikata, mikä tai millainen kieli on äidinkieleltään suomalaiselle vaikein oppia. Yksilöeroja tullee henkilön musikaalisuudesta; tuntuisi loogiselta, että paremmalla sävelkorvalla varustettu oppii noita helpommin. Mutta oman äidinkielen luonne vaikuttaa varmasti. Esimerkkinä vain se, että suomalaisten puhuma englanti on muiden korvissa yleensä hyvin monotonista, koska intonaatiolla on hyvin vähäinen rooli meidän kielessämme. Suomea tavallaan puhutaan vain panemalla sanoja peräkkäin. (Puhun arkikielestä, en mistään koulutetun puhujan tai vaikkapa näyttämöammattilaisen suorituksesta.)
Muistan kouluajoilta, miten opettajat aina yrittivät selittää, että ääneenluettaessa pitäisi tavoitella ilmeikkyyttä eikä vain lausua sanoja ääneen. Se tuntui kovin luonnottomalta. Samalla tavoin teennäiseltä, kuin vanhojen suomalaisten elokuvien artikulaatio.
Turkin oppimisen ei luulisi olevan suomalaiselle vaikeaa, koska äänteellisesti se ei ole kovin haastavaa, ja rakenteeltaan samalla tavalla toimiva agglutinoiva kieli kuin suomi. Siinä on lisäksi vokaalisointu kuten suomessa.
Arabia onkin jo paljon mutkikkaampaa ja äänteellisesti haastavaa, joskin siinäkin on suomalaiselle helppoja äänteitä äää määälääähm ähläm sähläm. Sen kurkussa "naksahtava" glottaaliklusiili on vaikea, vaikka periaatteessa suomessakin on glottaaliklusiili, esim. anna_olla.
Heprea on minulle hepreaa.
Arvelisin, että suomalainen oppisi hyvin tuottamaan ymmärrettävää hindiä.
Venäjässäkin on samaa kuin suomessa, joissakin rakenteissa, jotka suomalaisen on paljon helpompi oppia kuin venäläisten indoeurooppalaisten kielisukulaisten. Alkeet ovat helpot, ääntäminen suomalaiselle hyvää jumppaa.
Järjestykseen laittakoon kukin kieliin tutustuttuaan.
Täytyypä katsoa tota turkkia, jos kerran ääntäminen ei ole siinä se suurin haaste. Puhuminen ja ymmärretyksi tuleminen on omasta mielestäni kielen hallinnassa tärkeitä.
Niille, jotka pitivät tärkeänä kommentoida alun virhettä sanon, että osaan suomea etittäin hyvin, vaikka on ulkomaalaistaistaa
Mutta itse kysymykseen lisää vastauksia tai linkkejä, löytyykö?
Arvioni noista kielistä oli todellakin vain yleistietoon pohjautuva arvio. Mutta ymmärtääkseni turkin morfologia on melko selkeä. Sanoihin (tai juuriin) liitetään erilaisia osia, kuten suomessakin. Tällaisen esimerkin löysin wikipediasta:
Çekoslovakyalılaştıramadıklarımızdanmışçasına
is pronounced as one word in Turkish, but it can be translated into English as "as if you were one of those whom we could not make resemble the Czechoslovakian people."
Vaikeata? Entä suomen epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän?
Esim. monikko muodostetaan suffikseilla -lar ja -ler.
-lar jos sanan viimeinen vokaali on takavokaali (a, ı, o, u)
-ler jos sanan viimeinen vokaali on etuvokaali (e, i, ö, ü)
(vrt. suomen -kaan/-kään; -ssa/ssä ym.):
araba => arabalar (auto, autot)
insan => insanlar (mies, miehet/ihmiset)
kitap => kitaplar (kirja, kirjat)
meyve => meyveler (hedelmä, hedelmät)
kent => kentler (kaupunki, kaupungit)
göz => gözler (silmä, silmät)
Lisättäköön vielä, että perussanajärjestys on turkissa Subjekti-Objekti-Predikaatti, kun se suomessa on SPO:
Kadın kitabı okudu ("Nainen kirjaa luki")
Nainen luki kirjaa.
kitab on kirja myos arabiassa ja urdussa.
Riippunee suomalaisesta.
Ehkä joku erittäin taitava osaa jonkun kielen. Minä en tunne ketään sellaista. Mahtavatko olla samaa luokkaa kuin joulupukki ja viisas insinööri. Jotkut asiaan paneutuneet saattavat osata jotain kieltä, ehkä jopa äidinkieltäänkin.
Entäpä unkari, tuo "sukulaiskielemme". Vaihtaisin tuon venäjän unkariin.