Meillä on sellainen tilanne, että vanha koiramme on mennyt huonompaan kuntoon ja lopettamispäätös on tullut harkinnan alle. Toinen koiramme on vielä nuori (1v) ja mietimme muutamaa asiaa.
Ensinnäkin, miten lopettaminen kannattaisi järjestää että se olisi mahdollisimman vähän stressaava kummallekin koiralle. Itse olen pohtinut eläinlääkärin kutsumista kotiin, ettei vanhuksen tarvitsisi mennä pelottavaan eläinlääkäriympäristöön, vaan saisi nukkua rauhassa pois omalla pedillään. Miten nuoremman koiran kanssa olisi hyvä menetellä tällaisessa tilanteessa? Olisiko se parempi laittaa eri huoneeseen vai viedä ulos tms.? Ja voiko sen antaa haistella vanhusta, kun se on jo poistunut keskuudestamme? Miten tällaiset asiat yleensä vaikuttavat koiriin?
Toinen asia on sitten se, että miten toimia vanhuksen kuoleman jälkeen. Haluaisin että nuorella koiralla olisi koirakaveri, koska se on siihen tottunut ja varmasti kärsisi eroahdistuksesta mikäli joutuisi jäämään yksin kotiin. Milloin koirakaveri kannattaisi hankkia? Ja olisiko parempi hankkia aikuinen koira vaiko pentu? Mikä ikäero olisi hyvä?
Tietenkin nämä ovat myös koirakohtaisia asioita, mutta olisi mukava kuulla mielipiteitä aiheesta, ja myös kokemuksia. Voi myös olla, että suruaikana ei jaksa edes ajatella uuden koiran hankintaa eikä se olisi edes hyväksi, mutta yritän miettia asiaa nuoremman koiran kannalta.
Yksi mahdollisuus voisi myös olla, että uuden tulokkaan kanssa tutustuttaisiin jo ennen vanhuksen lopettamista, jolloin se sulautuisi perheeseen paremmin. En tosin tiedä miten se sitten käytännössä onnistuu, onko järkeä esim. kaverin ottaa uusi tulokas itselleen asumaan kunnes "paikka vapautuu". Vanhusta emme halua stressata uudella perheenjäsenellä.
vanhasta luopuminen ja uuden ottaminen
27
2174
Vastaukset
- ..................
Tässähän sen itse sanot " Vanhusta emme halua stressata uudella perheenjäsenellä. "
Hoitakaa asialisesti vanhan koiran poismeno. Ei siinä tarvitse toisen koiran olla nuuhkimassa. Pidätkös itse Kalman hajusta, minä en.- koirakaveruus
En ihan ymmärtänyt pointtiasi.
- joobax
Henkilökohtainen näkemykseni on, että koiran on hyvä nuuskia lähtenyt koira. Silloin vanhus ei vain häviä, vaan koira näkee, että se on poissa. Eikä sitä sitten etsitä ehkä niin paljoa.
Sitten voisit lopettaa heti tuon inhimillistämisen! Koira elää hetkessä. Varmasti se tulee kärsimään eroahdituksesta, jos olet nyt jo päättänyt, että sehän kärsii. Älä sääli sitä! Se on koira! Järjestä sille paljon tekemistä ja kaikkea kivaa niin se pärjää kyllä yksinäänkin vallan mainiosti. Yksin jäävien koirien suurin ongelma on, että niiltä lähtee se toinen hauskuuttaja pois, eli niille tulee yhtäkkiä tylsää. Jos omistaja kompensoi tätä alkuun, siirtymän ja tottumisen virikkeettömämpään ympäristöön sujuu mukavammin.- koirakaveruus
Mutta eikös koira ole laumaeläin? Oma näkemykseni on, että koiralle on hyväksi että sillä on toinen koira kaverina. Ja tuskinpa tämä vanhus on ollut nuoremmalle mikään hauskuuttaja, luulen että enemmänkin rauhoittaja, koska nukkuvat poissaollessani.
Ja pointtina tässä kyselyssä on myös se, että itsekin haluaisimme uuden koiran jossain vaiheessa, koska kokemuksena on että se on koirille parempi ja itsekin nauttii koirien yhteisistä leikeistä yms. Olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksia siitä, miten ja milloin uusi perheenjäsen olisi hyvä ottaa. - joobax
koirakaveruus kirjoitti:
Mutta eikös koira ole laumaeläin? Oma näkemykseni on, että koiralle on hyväksi että sillä on toinen koira kaverina. Ja tuskinpa tämä vanhus on ollut nuoremmalle mikään hauskuuttaja, luulen että enemmänkin rauhoittaja, koska nukkuvat poissaollessani.
Ja pointtina tässä kyselyssä on myös se, että itsekin haluaisimme uuden koiran jossain vaiheessa, koska kokemuksena on että se on koirille parempi ja itsekin nauttii koirien yhteisistä leikeistä yms. Olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksia siitä, miten ja milloin uusi perheenjäsen olisi hyvä ottaa.Mikäs sinä olet koiralle? Laumanjäsen? :) Koira sopeutuu kyllä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Anna vanhuksen kuolla rauhassa, jos niin tahdot. Ala etsiä uutta koiraa, kun itse olet siihen valmis.
- koirakaveruus
joobax kirjoitti:
Mikäs sinä olet koiralle? Laumanjäsen? :) Koira sopeutuu kyllä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Anna vanhuksen kuolla rauhassa, jos niin tahdot. Ala etsiä uutta koiraa, kun itse olet siihen valmis.
Tästäkin on eri teorioita. Mutta enemmänkin mietin juuri sitä, että laumaeläimelle on luonnotonta olla yksin kotona, vaikka se voikin toki sopeutua siihen. En siis niinkään mieti mihin koira sopeutuu, vaan mikä sille olisi parasta.
Eli jos koira on tottunut siihen, ettei sen tarvitse olla kotona yksin, niin eikös sitä stressaa vanhemman koiran poismenon ja ikävän lisäksi myös se, että se joutuu sopeutumaan yksinoloon? Ja jos koira on vielä teini-iässä, jolloin siihen voivat tällaiset asiat vaikuttaa vielä tavallista voimakkaammin kuin täysikasvuiseen koiraan.
Ymmärrän kyllä hyvin tuon pointtisi siitä, että kyllä koira sopeutuu ja sen pitääkin sopeutua koska ihminenhän sen elämästä määrää jne. Mutta samalla voisi myös asiaa miettiä koiran kannalta, eikä se ole minusta inhimillistämistä vaan koirallistamista :) Eikös ihmisen tehtävä kumminkin ole myös huolehtia koiran tarpeista ja hyvinvoinnista sääntöjen asettamisen lisäksi? - ...
koirakaveruus kirjoitti:
Tästäkin on eri teorioita. Mutta enemmänkin mietin juuri sitä, että laumaeläimelle on luonnotonta olla yksin kotona, vaikka se voikin toki sopeutua siihen. En siis niinkään mieti mihin koira sopeutuu, vaan mikä sille olisi parasta.
Eli jos koira on tottunut siihen, ettei sen tarvitse olla kotona yksin, niin eikös sitä stressaa vanhemman koiran poismenon ja ikävän lisäksi myös se, että se joutuu sopeutumaan yksinoloon? Ja jos koira on vielä teini-iässä, jolloin siihen voivat tällaiset asiat vaikuttaa vielä tavallista voimakkaammin kuin täysikasvuiseen koiraan.
Ymmärrän kyllä hyvin tuon pointtisi siitä, että kyllä koira sopeutuu ja sen pitääkin sopeutua koska ihminenhän sen elämästä määrää jne. Mutta samalla voisi myös asiaa miettiä koiran kannalta, eikä se ole minusta inhimillistämistä vaan koirallistamista :) Eikös ihmisen tehtävä kumminkin ole myös huolehtia koiran tarpeista ja hyvinvoinnista sääntöjen asettamisen lisäksi?Niin... Meillä on anoppilassa ne kaksi ajokoiraa, jotka ovat kuin paita ja pylly. Häkkikoiria pääasiassa, eli siksi juuri niin yhteen sitoutuneita, koska elävät päivät suunnilleen ihan kahdestaan, öisin toki ovat sisällä perheen parissa.
Ja se on todellakin stressi niille koirille, kun toinen lähte häkistä. Toki näiden koirien kohdalla eroon toisistaan joutuminen tietää sitä, että toista pyöräilytetään, toinen käy näyttelyssä tai metsällä. Se stressaantunut vikinä mikä häkkiin jäävällä on voi siis olla myös siitä että näkee toisen lähtevän metsälle tai lenkille, eikä malta odottaa omaa vuoroaan päästä myös. Mutta on se onnetonta katsottavaa, kun koira on täysin tolaltaan kun joutuu jäämään itsekseen...
Toivotavasti näin ei kuitenkaan teillä ole, vaan koirat ovat enemmän sitoutuneet elinympäristöönsä kokonaisuudessaan, eikä vain toisiinsa (tai siis nuori koira ole leimaantunut vain vanhempaan). Jos niin kuitenkin käy, että koirasi ei sopeudu olemaan yksin, aloitat tietenkin yksinolo harjoittelun aivan alusta, kuten minkä tahansa pennun kanssa. Ja olet kaukaa viisaampi sitten seuraavan koiran kohdalla, eli opetat sen olemaan yksin jo pentuna (tai aikuisena teille juuri muuttaneena), aivan kuten mikä tahansa koira tulee opettaa olemaan yksin kotonaan. Pennun kanssa se tulee luonnollisestikin harjoiteltua, koska aikuista koiraahan juodut viemään lenkeille, jotka eivät vielä käy pennulle ja pentu joutuu jäämään ihan yksin päivittäin parikin kertaa kotiin. - Koiranystävä
Uusi koira vain kasvamaan.itse tein niin.tiesin jotta viimeistä kesää viedään,ikää oli 15vuotta.uusi oli kasvamassa.nyt yllättäen kuoli nuori koira,olen shokissa asiasta mutta haen pikimmiten uuden koiran.se auttaa suruun,sekä on seuraksi toiselle koiralle.olisi pitänyt nuuhkuttaa kuollut koira näillä muilla mutta Olin niin shokissa elvytyksen jälkeen että se jäi tekemätä.vaikka se on vain koira ,koira ihminen käsittelee sitä kuin ihmisystävää.se on monin verroin arvokkaampi kaveri kuin moni ihminen.se ei jätä eikä petä.
- ejöpfkök
Koiran pitää saada haistaa kuollut koira. Yksi mahdollisuus on ottaa uudeksi koiraksi jo aikuinen yksilö, ota koeajalla jotta näet miten homma toimii. Jos eroahdistusta ei tule, kaveria ei tarvi hankkia.
- koirakaveruus
Tuo koeaika varmaan tulisikin käytettyä aikuisen koiran kanssa.
- Chessik
Koirilla suositellaan noin kahden vuoden ikäreroa, ihan vain jotta ei tule turhia kahinoita. Jolloin myös vanhempi on jo ainakin kaksivuotias ja mentaalisesti aikuinen ja toivottavasti hyvin peruskoulutettu jottei uudelle tulokkaalle opeteta huonoja tapoja.
Koira on laumaeläin, mutta koirien silmissä ihminenkin on osa laumaa joten laumatta nuori koirasi ei jää vaikka vanhus siirtyykin vihreämmille laitumille.- koirakaveruus
Eli mikäli haluaisimme ottaa uuden perheenjäsenen ennenkuin nuorempi koiramme täyttää 2 vuotta, niin kannattaisi ottaa aikuinen koira joka on yli 3 vuotias? Nuorempi koiramme on alistuva ja pehmeä luonteeltaan ja mietimme, että uuden perheenjäsenen olisi hyvä olla rauhallinen ja kiltti, ei mikään pomottaja tai dominoiva.
Miten arvojärjestykseen vaikuttaa perheeseen tulojärjestys? Kokeeko uusi koira olevansa automaattisesti alempana arvojärjestyksessä kunnes kotiutuu, vaikka olisi vanhempi? Näistäkin asioista on taas eri teorioita, kun jotkut eivät usko koirilla olevan hierarkiaa ja toiset sitten toista mieltä. Itse varmaankin kohtelisin koiria suht tasavertaisesti ja puuttuisin kaikkiin konflikteihin.
Vaikka ihminenkin olisi koiran mielestä osa laumaa, niin ei kumminkaan korvaa koirakaveria mielestäni. Ja tietääkseni yksin jääminen/jättäminen on koiralle "luonnotonta", näin olen lukenut. Ihmismaailmassa tosin koira joutuu tottumaan siihen, mikäli perheessä ei ole toista koiraa tai muita lemmikkejä. Ja ilmeisesti koiraroduissakin on eroja, jotkut rodut suorastaan vaativat muita koirakavereita (huskyt yms). Näin olen ymmärtänyt. - Chessik
koirakaveruus kirjoitti:
Eli mikäli haluaisimme ottaa uuden perheenjäsenen ennenkuin nuorempi koiramme täyttää 2 vuotta, niin kannattaisi ottaa aikuinen koira joka on yli 3 vuotias? Nuorempi koiramme on alistuva ja pehmeä luonteeltaan ja mietimme, että uuden perheenjäsenen olisi hyvä olla rauhallinen ja kiltti, ei mikään pomottaja tai dominoiva.
Miten arvojärjestykseen vaikuttaa perheeseen tulojärjestys? Kokeeko uusi koira olevansa automaattisesti alempana arvojärjestyksessä kunnes kotiutuu, vaikka olisi vanhempi? Näistäkin asioista on taas eri teorioita, kun jotkut eivät usko koirilla olevan hierarkiaa ja toiset sitten toista mieltä. Itse varmaankin kohtelisin koiria suht tasavertaisesti ja puuttuisin kaikkiin konflikteihin.
Vaikka ihminenkin olisi koiran mielestä osa laumaa, niin ei kumminkaan korvaa koirakaveria mielestäni. Ja tietääkseni yksin jääminen/jättäminen on koiralle "luonnotonta", näin olen lukenut. Ihmismaailmassa tosin koira joutuu tottumaan siihen, mikäli perheessä ei ole toista koiraa tai muita lemmikkejä. Ja ilmeisesti koiraroduissakin on eroja, jotkut rodut suorastaan vaativat muita koirakavereita (huskyt yms). Näin olen ymmärtänyt.Jos nuori koiranne on alistuva ja pehmeä niin en suosittele aikuisen koiran ottamista sen kaveriksi. Aikuinen yksilö voi pehmeälle olla kova pala jos onkin piilopomottaja. Pennun kanssa sillä olisi aikaa etsiä yhteinen sävel, pentu kun on vailla asemaa kunnes tulee teini-ikään. Itse uskon laumahierarkiaan, 14 vuoden kokemus eläinkouluttajana ja kahden ammattitutkinnon myötä olen tämän mielipiteeni muodostanut. En vaadi että kaikki yhtyisivät tähän, mielipiteensä kullakin :)
Parhaimmassa tapauksessa omistaja on laumanjohtaja. Tämä ei tarkoita pelkästään että omistaja kurittaa koiriaan. Laumanjohtaja korjaa väärää käytöstä laumassa, päättää vierailijoiden hyväksynnästä, lauman suojelusta, osoittaa hyväksyntää hyvästä käytöksestä ja on lauman tukena joka tilanteessa. Hyvä laumanjohtaja on luottamuksen arvoinen, reilu, rauhallinen ja selkeä.
Anna nuoremmalle aikaa mahdollisesti surra menetystä, mutta kuten tuossa ylhäällä jo sanottiin, älä surkuttele koiraa. Auta sitä pääsemään yli laumanjäsenen menetyksestä, tue ja kannusta iloisuuteen. Itsekin olen sitä mieltä että nuoren olisi hyvä haistaa vainajaa jotta tietää mitä on tapahtunut. - koirakaveruus
Chessik kirjoitti:
Jos nuori koiranne on alistuva ja pehmeä niin en suosittele aikuisen koiran ottamista sen kaveriksi. Aikuinen yksilö voi pehmeälle olla kova pala jos onkin piilopomottaja. Pennun kanssa sillä olisi aikaa etsiä yhteinen sävel, pentu kun on vailla asemaa kunnes tulee teini-ikään. Itse uskon laumahierarkiaan, 14 vuoden kokemus eläinkouluttajana ja kahden ammattitutkinnon myötä olen tämän mielipiteeni muodostanut. En vaadi että kaikki yhtyisivät tähän, mielipiteensä kullakin :)
Parhaimmassa tapauksessa omistaja on laumanjohtaja. Tämä ei tarkoita pelkästään että omistaja kurittaa koiriaan. Laumanjohtaja korjaa väärää käytöstä laumassa, päättää vierailijoiden hyväksynnästä, lauman suojelusta, osoittaa hyväksyntää hyvästä käytöksestä ja on lauman tukena joka tilanteessa. Hyvä laumanjohtaja on luottamuksen arvoinen, reilu, rauhallinen ja selkeä.
Anna nuoremmalle aikaa mahdollisesti surra menetystä, mutta kuten tuossa ylhäällä jo sanottiin, älä surkuttele koiraa. Auta sitä pääsemään yli laumanjäsenen menetyksestä, tue ja kannusta iloisuuteen. Itsekin olen sitä mieltä että nuoren olisi hyvä haistaa vainajaa jotta tietää mitä on tapahtunut.Joo, itsekin olen sitä mieltä ettei koiraa pidä surkutella. Inhimillisenä olentona toki saatan antaa sellaisen kuvan että säälin nyt hirveästi koiraani ja varmaan niin saatan vähän tehdäkin, mielessäni. Mutta en ala koiraa halailemaan ja lohduttelemaan että voi sinua raukkaa kun joudut nyt jäämään yksin jne. :) Kärjistetty esimerkki..
Ehkä enemmänkin tässä yritän tehdä tämän "siirtymävaiheen" mahdollisimman helpoksi nuorelle koiralle ja miettiä mikä sille olisi paras vaihtoehto. Eli helpottaisiko uuden perheenjäsenen ottaminen koiran ikävää vai voisiko siitä olla jopa haittaa? Jos kumminkin tarkoitus joka tapauksessa ottaa uusi koira jossain vaiheessa. Tällä hetkellä yleinen mielipide tuntuu olevan, että parempi antaa koiran olla yksin ainakin jonkin aikaa ja totuttautua siihen.
Hyvä tietää, ettei aikuinen koira olisi välttämättä hyvä vaihtoehto. Olin jo kallistumassa siihen suuntaan että rauhallinen, tasapainoinen aikuinen koira olisi hyvä pari herkemmälle nuorelle koiralle (antaisi hyvää esimerkkiä).
Olen myös pyrkinyt olemaan kuvailemasi johtaja eli samoilla linjoilla tuossa asiassa. - Chessik
koirakaveruus kirjoitti:
Joo, itsekin olen sitä mieltä ettei koiraa pidä surkutella. Inhimillisenä olentona toki saatan antaa sellaisen kuvan että säälin nyt hirveästi koiraani ja varmaan niin saatan vähän tehdäkin, mielessäni. Mutta en ala koiraa halailemaan ja lohduttelemaan että voi sinua raukkaa kun joudut nyt jäämään yksin jne. :) Kärjistetty esimerkki..
Ehkä enemmänkin tässä yritän tehdä tämän "siirtymävaiheen" mahdollisimman helpoksi nuorelle koiralle ja miettiä mikä sille olisi paras vaihtoehto. Eli helpottaisiko uuden perheenjäsenen ottaminen koiran ikävää vai voisiko siitä olla jopa haittaa? Jos kumminkin tarkoitus joka tapauksessa ottaa uusi koira jossain vaiheessa. Tällä hetkellä yleinen mielipide tuntuu olevan, että parempi antaa koiran olla yksin ainakin jonkin aikaa ja totuttautua siihen.
Hyvä tietää, ettei aikuinen koira olisi välttämättä hyvä vaihtoehto. Olin jo kallistumassa siihen suuntaan että rauhallinen, tasapainoinen aikuinen koira olisi hyvä pari herkemmälle nuorelle koiralle (antaisi hyvää esimerkkiä).
Olen myös pyrkinyt olemaan kuvailemasi johtaja eli samoilla linjoilla tuossa asiassa.Jos otatte uuden koiran liian nopeasti, eli kun nuorukainen ei ole vielä päässyt yli laumanjäsenen menettämisestä niin se saattaa reagoida negatiivisesti uuteen jäseneen. Tasapainoton koira ei hyvin kestä uutta laumanjäsentä, epävarmuus saattaa muuttua aggressioksi..
Ihan lottovoittoaikuinen jolla on kova hoivavietti ja on upeasti koulutettu voisi toimia tukena ja roolimallina, mutta millä todennäköisyydellä sellainen etsisi uutta kotia? :)
Laumanjäsenet keskenään kiintyvät toisiinsa ja muodostavat tunnesiteet. Siksi uusi ei ikinä voi korvata vanhaa. Teidän täytyy menetyksen jälkeen eheytyä laumana, perheenä, ennen kuin tuotte uuden jäsenen porukkaan :) - koirakaveruus
Chessik kirjoitti:
Jos otatte uuden koiran liian nopeasti, eli kun nuorukainen ei ole vielä päässyt yli laumanjäsenen menettämisestä niin se saattaa reagoida negatiivisesti uuteen jäseneen. Tasapainoton koira ei hyvin kestä uutta laumanjäsentä, epävarmuus saattaa muuttua aggressioksi..
Ihan lottovoittoaikuinen jolla on kova hoivavietti ja on upeasti koulutettu voisi toimia tukena ja roolimallina, mutta millä todennäköisyydellä sellainen etsisi uutta kotia? :)
Laumanjäsenet keskenään kiintyvät toisiinsa ja muodostavat tunnesiteet. Siksi uusi ei ikinä voi korvata vanhaa. Teidän täytyy menetyksen jälkeen eheytyä laumana, perheenä, ennen kuin tuotte uuden jäsenen porukkaan :)Okei, kiitos selventävästä vastauksesta :) Pitänee yrittää järjestää nuorelle koiralle yksinolokoulutusta, että ei niin pahasti järkyty sitten tulevaisuudessa kun täytyykin jäädä yksin kotiin. Autoon osaa jäädä yksin, kun käymme koulutuksissa minne vanhusta ei tietenkään mukaan oteta. Siellä tosin ei yksin ei tarvitse olla pitkää aikaa ja näkee auton ikkunasta missä ollaan.
- ronttia ikävä
koirakaveruus kirjoitti:
Joo, itsekin olen sitä mieltä ettei koiraa pidä surkutella. Inhimillisenä olentona toki saatan antaa sellaisen kuvan että säälin nyt hirveästi koiraani ja varmaan niin saatan vähän tehdäkin, mielessäni. Mutta en ala koiraa halailemaan ja lohduttelemaan että voi sinua raukkaa kun joudut nyt jäämään yksin jne. :) Kärjistetty esimerkki..
Ehkä enemmänkin tässä yritän tehdä tämän "siirtymävaiheen" mahdollisimman helpoksi nuorelle koiralle ja miettiä mikä sille olisi paras vaihtoehto. Eli helpottaisiko uuden perheenjäsenen ottaminen koiran ikävää vai voisiko siitä olla jopa haittaa? Jos kumminkin tarkoitus joka tapauksessa ottaa uusi koira jossain vaiheessa. Tällä hetkellä yleinen mielipide tuntuu olevan, että parempi antaa koiran olla yksin ainakin jonkin aikaa ja totuttautua siihen.
Hyvä tietää, ettei aikuinen koira olisi välttämättä hyvä vaihtoehto. Olin jo kallistumassa siihen suuntaan että rauhallinen, tasapainoinen aikuinen koira olisi hyvä pari herkemmälle nuorelle koiralle (antaisi hyvää esimerkkiä).
Olen myös pyrkinyt olemaan kuvailemasi johtaja eli samoilla linjoilla tuossa asiassa.Onko pakko olla toinen koira,mulla on aina 2 kissaa koiran kaverina.Toinen tuli löytö pentuna n6viikon ikäsenä ja 2v koira otti omaks.Nyt ne mennä viuhtoo ympäri kämppää,8v kissa katsoo päältä ja jos ne ei tottele minua matami laittaa kuriin.Sitten ku lähden lenkille kissat on kavereita.Samoin jos meen yöksi mökille kissat ei lähde jokakerta mukaan.paljon ne on koko porukka mun kanssa viikon kerralla ,kissat narussa koira vapaana kun kerran aita laitettu.Kivanpaa 1koidan kanssa lenkkeillä kun lauman.Ite olin 1v ilman koiraa ja edellisestä luopuminen 14v oli kipeä ei päässyt portaita ylös turkki muuttui kummaksi.vaikeaa mutta päätös oli pakko tehdä.
- ...
Meillä eläinlääkäri kävi kotona lopettamassa koiran. Toinen vanhus oli pihalla toimenpiteen ajan ihan normaalisti. Kun vainaata kannettiin pihan poikki ja vietiin pihan perille haudattavaksi, kävi toinen normaaliin tapaan jaloissa pyörimässä ja saattoi haistaakin ohimennen ja touhuili hautaus toimenpiteen ajan omiaan siinä lähimetsikössä.
Mahdollinen ero teidän tilanteeseenne on, että meillä koiria yhdisti vain sama omistaja ja sama koti, eli ne eivät olleet mikään parivaljakko, vaan perheemme kaksi koiraa. Elämä jatkui toisella ihan normaalisti, toki sekin oli jo syövän takia saattohoidossa.
Mm. anoppilassani on kaksi koiraa, jotka ovat kuin paita ja pylly, ehkä teilläkin on tilanne se, ja siksi mietit asiaa eri kantilta, itse en joutunut tuollaista miettiä, että miten toinen ottaa...
Meillä seuraavan koiran otossa kävi niin, että tiedossa oli, että koiramme ovat jo vanhoja ja halusimme uuden pennun aksvamaan siihen rinnalle. Kolme vuotta sopivaa pentua metsästettiin ennenkuin koirat kuoli. Puoli vuotta ennen tämän myöhempään kuolleen koiran kuol,emaa se sai diagnoosin ja jäi saattohoitoon. olimme jos illoin varmoja, että pitänee tyytyä pentuun joka ei ole haluamaamme rotua. Sitä emme kuitenkaan halunneet ottaa saattohoidon aikana, joten sopivan pennun etsimistä lykättiin, kunnes saatilla oleva kuolisi. Puoli vuotta se eli ja sillä välin toinen sairastui ja kuoli parissa viikossa omasta diagnoosistaan. Näinpä jäimme kokonaan koirattomaan tilaan kun sitten ensin diagnoosin saanutkin kuoli. Sitten pennun etsimisellä ei ollut taas hirveää hätää, kun ei ollut sitäv anhaa koiraa jonka rinnalla aksvaa...
En mä tiedä perustuuko tämä pennun pitää kasvaa vanhan rinnalla johonkin, mutta hyvin vahvasti se tuntuu elävän metsästys harrastajien,- siis miehenikin- ajatuksissa.
Nuo aiemmat koirat olin ottanut kahden vuoden ikäerolla, eikä ne koskaan hitsaantuneet yhteen, vaan meihin molemmat tahollaan. Jotenkin mieleen tulee että pitäisikö sinunkin jatkossa olla enemmän merkittävä koirallesi kuin mitä on perheenne toinen koira, niin et joudu jatkossa miettimään sitä miten toinen pärjää jos toista ei enää ole. Ja toivottavasti pelkosi koiran pärjäämisestä on täysin turha ja huomat että koirasi turvallisuus ja viihtyvyys perheessänne riippuukin teistä, eikä suinkaan toisesta koirasta... Ja sen varmistamiseksi kannattaa ehkä vähän aikaa keskittyä täysin vain tähän yhteen koiraan ja myöhemmin vähintään vuoden päästä kun/jos otat toisen niin painostat sitten siihenkin niin paljon, että te olette te ihmiset, joiden takia koirasi teillä elää, eikä suinkaan mikään muu olento.
Otan osaa suruunne koiran luopumisesta...- koirakaveruus
Kiitos viestistä :) Meilläkin tämä nuorempi otettiin siksi, että saisi vanhemman koiran rinnalla kasvaa ja saada oppia. En tiedä johtuiko juuri tästä, mutta nuorempi on oppinut asiat nopeasti ja ollut aika helppo kasvatettava.
Haluan vielä vähän selventää koirien keskinäisiä välejä. Ison ikäeronkin takia koirat eivät ole olleet mitkään bestikset vaan ehkä suhdetta kuvaa enemmän äiti-tytärsuhde eli vanhempi koira "kertoo" pennulle milloin olisi aika rauhoittua jne. Leikkiminenkin on ollut sellaista pientä hypähtelyä, osittain siitäkin syystä ettei vanhus enää samalla tavalla jaksa eikä ole kiinnostunutkaan leikeistä. Nuorempi selvästi yrittää aina hakeutua vanhemman seuraan ja änkeää nukkumaan viereen, vaikka vanhus nukkuu mielellään omassa rauhassa.
Vanhus oli meillä aiemmin ainoana koirana ja mietimme pitkään otammeko pennun ennen vai jälkeen poismenon, mutta vaikka pentu välillä häiriköi vanhusta, niin olemme huomanneet että vanhemman koiran sosiaaliset taidot ja suhtautuminen muihin koiriin ovat selvästi parantuneet pennun ottamisen jälkeen. Lisäksi pentu on ollut sen korvina, koska kuulo on vuosien varrella huonontunut. Pennun haukkuessa vanhus tietää, että nyt on jotain meneillään. Ja vaikkei kuulisi haukkua niin näkee pennun elekielestä.
Ja mitä mainitsit tuosta omistajan merkittävyydestä koiralle, niin kyllä meillä on hyvä suhde nuorempaan koiraan, harrastamme erilaisia lajeja jne. eli se ei ole ongelma. Pointtina vaan tässä uuden koiran ottamisessa se lajitoverin merkitys koiralle. Ei sitä ihminen voi täysin korvata.
- Kokeilevain
Voisit katsoa sopeutuuko koira yksinoloon. Jos ei niin ota toinen, pentu tai aikuinen. Mulla on kolme eri-ikäistä urosta ja yksi on tullut aikuisena. En näe aikuista, hyväluontoista koiraa huonona asiana ottaa. Oma vanhin urokseni on upea luonteeltaan, kaikille ystävällinen ja nuorinta koiraa rakastaa. Hyväksyi myös aikuisen uroksen , vaikka heillä on vain vuoden ikäero. En usko laumahierarkiaan. Koiriamme kohdellään TÄYSIN tasapuolisesti ja samanarvoisesti, luulen että siitä syystä laumamme on niin harmoninen, koska kukaan ei ole vähempää tai enempää.
- koirakaveruus
Kiitos vastauksesta :) Jos sattuisi löytymään sellainen hyvä- ja oikeanluonteinen aikuinen koira niin varmasti voisi toimiakin. Kuten tuolla yllä mainittiin, niin sellaisia vaan on harvoin myynnissä.
Nuorempi koiramme on kyllä tullut hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa (joitain saattaa pelätä), mutta nyt teini-iässä saattaa suhtautuminen muuttua valikoivammaksi kun alkaa aikuistua.
- JepJep
Kyllä taas oli mennyt monessa kohtaa puurot ja vellit sekaisin....
Hyvä ajatus on nukuttaa koira kotona, jää tosiaan ne aulassa odottamiset yms pois. Ja omistajillekin helpompaa kun saa olla kotona.
koirakaveri voi ihan hyvin olla läsnä, koira ei tunne kuolemanpelkoa, toki aistii omistajien surun, ja sitten sen kun koira on pois. Mitään kalmanhajuja ei ehdi tulla jos asian on oikein valmistellut. Joko eläinlääkäri vie ruumiin pois tuhkattavaksi, tai jos ollaan maalla, sen voi haudata metsään, tai tontinnurkkaan.
Koiralle kuolema on täysin normaali asia, se on eläissään haistellut monenmoista kuollutta, hiirtä, kalaa, ties mitä.
Ja koirissa usein pomona on vanhempi koira. Jos tulokas on vanhempi, siitä tulee ajankanssa pomo. Jos ikäero on pieni, koiran luonne ratkaisee.- koirakaveruus
Hyvä kun joku vastasi myös tähän kysymykseen :)
Lähinnä senkin takia tuota koiran läsnäolemista nukuttaessa mietin, kun nuorempi koira pelkää eläinlääkäriä. Ettei se vaan ala pelätä vielä enemmän, jos huomaa että se nyt sitten tappoi tuon kaverin. Mutta se pitää varmaan sitten miettiä tilanteen mukaan.
Tuhkaaminen kuulostaa hyvältä, mutta on ilmeisesti suht kallista. Mutta eipähän tarvitse hautapaikkaa miettiä (talvella varsinkin hankalaa, jos sinne asti mennään).
- JepJep
Koira ei missään nimessä osaa ajatella että * nyt se pahis tappoi kaverini *
Mutta siinä tapauksessa, laittaisin koiran toiseen huoneeseen.
Ja huom, jos aiotte haudata koiran esim kotitontille, kannattaa lopetus tehdä ennen talventuloa, jos taas tuhkata, sen hintaa voi etukäteen eläinlääkäriltä kysyä.
Myöhäissyksyllä kannattaa koiran kuntoa katsella siihen tapaan, että selviääköhän kaveri talven yli. Ja toimia sen mukaan. ( tarkoitan nyt sitä tilannetta että hautaatte koiran kodin pihapiiriin), - Toimii kyllä (:
Meidän perheessämme on ollut aina 2 koiraa. Olemme aina vieneet sen "kuolevan" koiran eläinlääkärille. Tämän jälkeen jäljelle jäänyt koira on saanut haistella sitä sen ajan minkä tathoo. Se ymmärtää, että "isoveljeä/siskoa" ei enää ole. Eikä sitten ala ulvomaan tai hakemaan sitä mistään kuoleman jälkeen. Uusi pentu on otettu ehkä noin puolenvuoden päästä edellisen kuolemasta. Ja meidän koiramme eivät tästä ole mitenkään kärsinyt. Vaan hyvin on kaikkien kohdalla loppupeleissä mennyt.
Näin meillä... (: - Imppastiina
Meillä kävi aikoinaan niin,että kun toinen koiristamme jouduttiin vakavan sairauden vuoksi lopettamaan ja annettiin sitten toisen koiramme päästä se näkemään ja haistelemaan juuri siksi, että se ei olisi sitten ihmetellyt minne se meidän toinen koira yhtäkkiä olisi yhtäkkiä hävinnyt ellei se olisi saanut nähdä ja haistaa sitä saadakseen tietää sen olevan kuollut.En tiedä mitä tämä elossa oleva koira olisi silloin siinä tapauksessa tehnyt ,jos emme olisi antaneet sen nähdä tätä kuollutta kaveriaan.Mutta nyt kun se sai sen nähdä, niin se näytti olevan jotenkin todella ihmeissään ja hämmentynyt ja se katseli kuollutta kaveriaan pienen välimatkan päästä selvästi jotenkin jännittynein lihaksin ihan kuin se olisi ollut valmiina juoksemaan karkuun jos tämä kuollut kaverinsa olisikin yhtäkkiä noussut siitä ylös ja näytti ihan siltä, kuin sitä olisi se kuollut toverinsa jotenkin vähän pelottanutkin myös.Ja tämän hyvästelynsä jälkeen se itse muuttui sen jälkeen sitten hyvin hiljaiseksi ja ihan selvästi masentui ja ei tuntunut välittävän oikein yhtään mistään mitään.Makasi vaan hiljaa petillään,niin että jo hetken aikaa pelkäsin että se suree kaveriaan niin kovasti,että se pian jo kuolee itsekin suruun sen kaverinsa perään myös.Mutta lopulta se sitten alkoi kyllä vähitellen muutamien päivien jälkeen piristyä ja tulla taas takaisin omaksi itsekseen.Mutta ilmeisen järkyttyneeksi se ilmeisesti tuli siitä kun se pääsi näkemään sen kuolleen kaverinsa,joten en tiedä oliko se hyvä juttu alkuunkaan, että se kuollut kaveri sille näytettiin ja olisiko asiat sujuneet paremmin jos ei sitä olisi sille näytetty.Vaikea sanoa.
- Najadix
Meillä vanhempi koira kuoli äkillisesti kotiin, joko aivoverenvuotoon tai -infarktiin. Nuorempi koira oli silloin 8-vuotias. Se nuuskaisi vainajaa pari kertaa eikä sen jälkeen enää piitannut, istui hiukan kauempana odottelemassa, kun kaivoimme hautaa ja hautasimme edesmenneen. Nelisen vuotta se oli yksin ainoana koirana perheessä, sitten tuli uusi koira taloon. Vanhempi piti pennun kurissa ja osoitti heti, jos tämä teki jotakin sopimatonta, mutta vain silloin kun oli oikeasti tarvetta. Turhan takia ei koskaan pentua komentanut.
Reilu puoli vuotta sitten tämän vanhemman koiran kunto romahti äkillisesti ja ell sanoi heti, että mitään ei ole tehtävissä. Joten se lopetettiin saman tien ja tuotiin kotiin haudattavaksi. Nuorempi, n. puolivuotias, nuuskaisi muutaman kerran ja ihmetteli kun toinen ei reagoinut mitenkään, mutta sen enempää ei tämäkään koira välittänyt kuolleesta ja katseli vain sivummalta hautaustoimia. Muutamaa kuukautta myöhemmin taloon tuli uusi pentu. Olin sen varannut jo ennen kuin menetin vanhemman, muuten en ehkä olisi uutta pentua näin pian ottanutkaan. Vanhempi koira oli nyt toisella vuodella ja adoptoi uuden tulokkaan välittömästi omaksi pennukseen. Ne ovat olleet erottamattomia alusta asti.
Ja collieita siis ovat kaikki olleet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka oli töllöntyön tekijä?
Ketä on nyt pidätetty? Oliko syy mustasukkaisuus tyttöystävästä tai oliko muita lieventäviä seikkoja? Katuuko tekijä nyt364423Kotikasvatus siitä se lähtee eli missä meni vikaan että lapsesta tuli puukottaja
Ottakaa muut oppia, normaali kotielämä. Ei liikaa edes hengellisyyttä.522369Kun kohtaat jotain ainutlaatuista
ja upeaa, johon rakastut ehkä ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Sitten sähläät kaiken omien epävarmuuksien vuoksi. Eikö481432- 931288
Ei tämä enää tervettä oo
Sydän pamppaillen oon jo tunnin meinannu laittaa sulle viestiä... Sormi tärisee lähetä kuvakkeen kohdalla.281217Mua ahdistaa
Tämä juttu. Miksi nainen torjuit minut vaikka kiinnostuksen merkkejä oli? Eihän tämän jutun olisi tarvinut johtaa sen pi381188Perämoottoreiden huolto melkoisen kallista
Minulla on tuollainen keskikokoinen perämoottori ja yleistä merkkiä. Kyselin sille keväthuoltoa paikallisista liikkeistä521132Pasi Turunen: Ensimmäisenä Helluntaina ei kastettu sylivauvoja!
Tänään 31.5.2026 Pasi Turunen noin vastasi soittajan kysymykseen! Raamattu EI KERRO ketä kastettiin161965- 60921
Tanskademarit: ilman risusavottaa ei rahaa!
Näin persuna on pakko ihailla noita Tanskan demareita. Tanskalaisessa sosiaalidemokratiassa ei työtön saa rahaa ellei os175899