Maratoonareissa paljon narsisteja!

Anonyymi

Ollaan niin pipo kireällä lähdössä ja halveksiva ilme naamalla muita kohtaan. Suurin osa näistä kärsii myöskin harjoittelunarkomaniasta. Elämässä ei ole mitään muuta kuin työ, harjoittelu, kisat. Jos puoliso sattuu olemaan, hän kuuluu narsistijuoksijan palveluskuntaan: tekee ruoat, pesee pyykit yms. Mitä pidemmälle nää tyypit menee harrastuksessaan, sitä sietämättömämmäksi he yleensä tulevat ihmisinä. Pipoa alkaa kiristää, kun tulee pieniäkin vastoinkäymisiä harjoitteluun, eikä päästä taas rikkomaan ennätystä.

Bodaritkin on huomattavasti leppoisampaa porukkaa.

192 kommenttia

Vastaukset

  • Näinpä.
    Ja auta armias jos näitä sattuu samaan perhekuntaan kaksi, niin lopputulos on katastrofi.
    Kaikki jää hoitamatta.
    Paitsi harjoitukset ja kilpailut :D

    • kuvastaa hyvin nykypäivän yhteiskuntaa ja ihmisiä. mutta jos haluaa löytää vielä pahempia patologisia narsisteja, käypä facebookissa, huh huh! minä ,minä, minä! minä kerjään muiden huomiota! minä itse minä! sieltä ne narsistit löytyy.

    • jep naapurini oli narsisti.rullasuksilla kesällä.ja talvella hiihtoa mikä se on lahden lähellä 60 vai oliko se 70km.aina hiihtämässä ja vaimo hoiti kotia.sitten vähensi hiihtoa ja ryhtyi käymään päivätansseissa,ja löysi toisen naisen ja aikansa vaimon riesoina pyörittyään muuti toisen naisen luo.nyt entinen vaimo hoitaa kodin yksin.

    • narkuksija kirjoitti:

      jep naapurini oli narsisti.rullasuksilla kesällä.ja talvella hiihtoa mikä se on lahden lähellä 60 vai oliko se 70km.aina hiihtämässä ja vaimo hoiti kotia.sitten vähensi hiihtoa ja ryhtyi käymään päivätansseissa,ja löysi toisen naisen ja aikansa vaimon riesoina pyörittyään muuti toisen naisen luo.nyt entinen vaimo hoitaa kodin yksin.

      Minulle äitini sanoi pienenä ettei sa käyttää sanoja joita ei tiedä mitä ne tarkoitttavat.Ja saman sanon nyt teille..älkää käyttäkö sanoja joita ette tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa.
      Itseäni ärsyttää että kaikkialla käytetään sana narisisti vaikka ei ede tiedetä mitä se on oikeasti.
      Oikeasti,aidosti, jos ihminen on narisisti niin sen ihmisen maailmassa ei todellakaan ole mitään muuta kuin oma itsensä.Läheiset ihmiset kokevat syyttelyä,halventamista ja asioiden vääntämistä sekä vääristämistä.Vaikka et olisi mitenkään esim. riidan alussa syyllinen, tekee narisisti sinusta loppulta syyllisen.Narsistit eivät kykene tunne elämään millään saralla elämässä,ei parisuhteessa,ei läheisten ihmisten kanssa taikka vanhempi-lapsi suhteessa.Aito narissti, on tunne kylmä ja aidosti itsekeskeinen.
      Itselläni on isäni ollut tälläinen joten tiedän mistä puhun.

      Nyt, jokainen voi vaan miettiä, että onko nämä ihmiset narisisteja vaiko vain hieman liian pitkälle urheiluinnostuksen vieneitä.

    • tiedänmistäpuhun kirjoitti:

      Minulle äitini sanoi pienenä ettei sa käyttää sanoja joita ei tiedä mitä ne tarkoitttavat.Ja saman sanon nyt teille..älkää käyttäkö sanoja joita ette tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa.
      Itseäni ärsyttää että kaikkialla käytetään sana narisisti vaikka ei ede tiedetä mitä se on oikeasti.
      Oikeasti,aidosti, jos ihminen on narisisti niin sen ihmisen maailmassa ei todellakaan ole mitään muuta kuin oma itsensä.Läheiset ihmiset kokevat syyttelyä,halventamista ja asioiden vääntämistä sekä vääristämistä.Vaikka et olisi mitenkään esim. riidan alussa syyllinen, tekee narisisti sinusta loppulta syyllisen.Narsistit eivät kykene tunne elämään millään saralla elämässä,ei parisuhteessa,ei läheisten ihmisten kanssa taikka vanhempi-lapsi suhteessa.Aito narissti, on tunne kylmä ja aidosti itsekeskeinen.
      Itselläni on isäni ollut tälläinen joten tiedän mistä puhun.

      Nyt, jokainen voi vaan miettiä, että onko nämä ihmiset narisisteja vaiko vain hieman liian pitkälle urheiluinnostuksen vieneitä.

      etkö itse syyllisty nyt ihan samaan? vai onko isälläsi diagnoosi? jos et ole psykiatri, et voi sinäkään sen kummemmin diagnosoida kenellekään persoonallisuushäiriötä...

    • assfsadgsg kirjoitti:

      kuvastaa hyvin nykypäivän yhteiskuntaa ja ihmisiä. mutta jos haluaa löytää vielä pahempia patologisia narsisteja, käypä facebookissa, huh huh! minä ,minä, minä! minä kerjään muiden huomiota! minä itse minä! sieltä ne narsistit löytyy.

      mutta maratoonarit on vieläpä poissa koneelta ja kotoa ne pakonomaiset juoksulenkit

    • tiedänmistäpuhun kirjoitti:

      Minulle äitini sanoi pienenä ettei sa käyttää sanoja joita ei tiedä mitä ne tarkoitttavat.Ja saman sanon nyt teille..älkää käyttäkö sanoja joita ette tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa.
      Itseäni ärsyttää että kaikkialla käytetään sana narisisti vaikka ei ede tiedetä mitä se on oikeasti.
      Oikeasti,aidosti, jos ihminen on narisisti niin sen ihmisen maailmassa ei todellakaan ole mitään muuta kuin oma itsensä.Läheiset ihmiset kokevat syyttelyä,halventamista ja asioiden vääntämistä sekä vääristämistä.Vaikka et olisi mitenkään esim. riidan alussa syyllinen, tekee narisisti sinusta loppulta syyllisen.Narsistit eivät kykene tunne elämään millään saralla elämässä,ei parisuhteessa,ei läheisten ihmisten kanssa taikka vanhempi-lapsi suhteessa.Aito narissti, on tunne kylmä ja aidosti itsekeskeinen.
      Itselläni on isäni ollut tälläinen joten tiedän mistä puhun.

      Nyt, jokainen voi vaan miettiä, että onko nämä ihmiset narisisteja vaiko vain hieman liian pitkälle urheiluinnostuksen vieneitä.

      Hienoa, kun joku tajuaa ottaa esille asian, joka myös minua on huolestuttanut ja usein ärsyttänytkin: narsisti-termiä käytetään hyvin yleisesti tietämättä loppujen lopuksi, mitä se oikeasti syvimmiltään tarkoittaa. Tuntuu siltä kuin sitä käytettäisiin haukkumasanana. Termihän on psykiatrian piiriin kuuluva määritelmä, jonka tulee tarkasti täyttää tietyt kriteerit (ehdottomasti paljon enemmän kuin vain yksi ainoa kriteeri) voidakseen tulla käytetyksi...ja senkin jälkeen vielä tarkkaan tutkaillen ihmisen käytöstä ihan nyanssitasolla asti ja hyvin kriittisesti.

      Toinen termi, jota ollaan auliin kevyesti valmiita käyttämään epäsympaattiseksi koetusta ihmisestä on psykopaatti. Psykopatia on narsismin äärimuoto, joten yhtä lailla sen nimityksen käyttämisessä tulee pidättyväisiä. Luonnollisestakaan sen ei tule tarkoittaa sitä, että maallikko ei koskaan voisi olla oikeutettu määrittelemään toista ihmistä psykopaatiksi, jos vain todelliset kriteerit oikeasti täyttyvät. Kyllä maallikkokin voi osata nähdä näitä ilmiöitä oikein, jos hänellä on lähipiirissään narsisti tai jopa psykopaattiasteinen narsisti. Voiko pätevämpää näkijää ollakaan kuin ihminen, jonka ymmärrys ja näkemys perustuu omaan kokemukseen ja havaintoihin sekä alan kirjallisuuteen tutustumiseen?

    • Oman kokemukseni perusteella ainakin kehonrakentajissa ja juoksijoissa löytyy narsistisia piirteitä omaavia miehiä. Heille tosiaan tuo treenaaminen menee KAIKEN muun edelle, aika sairasta, vaikka itsekin liikunnasta pidän kohtuudella harrastettuna. Ehkä ainakin noihin kyseisiin lajeihin vain valikoituu vielä keskimäräistä enemmän noita persoonia?

    • Nainen huipulta kirjoitti:

      Oman kokemukseni perusteella ainakin kehonrakentajissa ja juoksijoissa löytyy narsistisia piirteitä omaavia miehiä. Heille tosiaan tuo treenaaminen menee KAIKEN muun edelle, aika sairasta, vaikka itsekin liikunnasta pidän kohtuudella harrastettuna. Ehkä ainakin noihin kyseisiin lajeihin vain valikoituu vielä keskimäräistä enemmän noita persoonia?

      Unohtui vielä mainita kilpapyöräilijät tuosta joukosta, siinä vasta outoa porukkaa..

    • nainen huipulta kirjoitti:

      Unohtui vielä mainita kilpapyöräilijät tuosta joukosta, siinä vasta outoa porukkaa..

      joopa joo, naiset rakastaa narsisteja ja ja miehiä jotka pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti. Siksi minulla eiole koskaan ollut tyttösystävää koska olen liian kiva. En halua palvelijaa vaan osaan kyllä petä pyykkini itse mutta naiset ei tällästä miestä halua..

    • hulluja ovat kirjoitti:

      mutta maratoonarit on vieläpä poissa koneelta ja kotoa ne pakonomaiset juoksulenkit

      Sekö on ihanuus, ihanaa, että puolisoni on pois kotoa.
      Kyllä aikani oltuani yhteiselossa tämän tyylin kanssa, olin sitä mieltä, että ihanaa kun on pois, pysyisikin vielä pois.
      Ikuisesti.

    • ikisinkku.mies38. kirjoitti:

      joopa joo, naiset rakastaa narsisteja ja ja miehiä jotka pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti. Siksi minulla eiole koskaan ollut tyttösystävää koska olen liian kiva. En halua palvelijaa vaan osaan kyllä petä pyykkini itse mutta naiset ei tällästä miestä halua..

      Nyt kyllä feikkaat.

      Tuollainen mies joka on jo 38 on ihan varmasti kranttu.
      Ei vamaan saa olla lapsia? Kenellä naisella joka edes lähestyy kyseistä ikää
      ei olisi lapsia?

      Eli tuo on seli-seli.
      Olen liian kiva? ?

      Mä rehellisesti olen vanha sinkku sen vuoksi, että olen liian lihava.
      Eikä tämä ole kuvittelua, eikä valetta eikä feikkausta.

      Tuollaiset ikääntyvät poikamiehet=vanhapoika on
      nähneet naista jos toistakin, mutta jokaisessa on jotain vikaa.
      Mutta onko se vika naisessa vai miehessä?

    • Nainen huipulta kirjoitti:

      Oman kokemukseni perusteella ainakin kehonrakentajissa ja juoksijoissa löytyy narsistisia piirteitä omaavia miehiä. Heille tosiaan tuo treenaaminen menee KAIKEN muun edelle, aika sairasta, vaikka itsekin liikunnasta pidän kohtuudella harrastettuna. Ehkä ainakin noihin kyseisiin lajeihin vain valikoituu vielä keskimäräistä enemmän noita persoonia?

      Narsistiksi kutsuminen saa usein hulluja piirteitä. Ei ole harvinaista, että ensimmäisenä narsistikortin nostaa henkilö, joka on se todellinen narsisti ja toiminnallaan kerää samanmielisen pillinsä mukaan tanssivan narriväen ympärilleen. Narsistiksi sitten syytetään tämän narsistin uhria, jonka elämästä narsisti yrittää kaikin tavoin tehdä helvettiä, kun ei suostu mielivaltansa ohjailtavaksi. Paras on katkaista välit narsistiin, kerralla ja kokonaan. Ennenpitkää muutkin toivottavasti huomaavat tyhjänpäiväisen riipuvuussuhteensa narsistiin.

  • Hölkkääjät on ihan mukavia, kunnes alkavat menestynään. Kun saadaan maratonaika paremmaksi ja ultille uskalletaan kokeilemaan ja päästään kisakoneeseen, alkaa kusi pullistua otsasta niin, että räjähtää. Kateus alkaa kukkimaan, vaikka ulospäin näytetään niin hyvää yhteishenkeä. Selkä kun kääntyy, alkaa juoksukaverin parjaus. Vanhat ystävät unohtuvat ja he ovat korkeintaan uhka, joka saattaa vielä muiden huomion itsestä pois.
    Kohta alkaa e24 ilmoittautuminen ja jonotuslistalle joutuneiden kitinä siitä, että paskajuoksijat ehti varata ensin paikan ja he kuuluisat ultrajuoksijat joutuivat jonottamaan, eivätkä pääse jonon ohi, vaikka tuntevat endurancen kuuluisuuksia.
    Katellisuus syö kalatkin vedetä. Mahtaa olla hienot tunnelmat kulissien alla taas.

  • Huumorintajuttomuus ja hölkkä. Lukekaa vaikka voorumin Päivän kevennys -ketjua. Siellä yksikin enkunmaikka kopioi jostain brittilehdestä niitä avuttomia vitsejään. Ei naurata.

    • Nykyisin narsisti tuntuu olevan joku muotitermi?
      Kaikissa ihmisissä täytyy olla vähän narsismia= itsetuntoa,
      jos sitä ei ole yhtään, heikosti menee. Miten tämä liittyy juoksuharrastukseen?

      Tottakai, jos paljon treenaa, siihen täytyy panostaa, silloin toisarvoisempia asioita täytyy jättää vähemmälle.

  • Aika vähäpätöisilläkin tuloksilla elvistellään nykyään.

    • Juuri näin. Kaikenlaista tursasta sitä näkee kisoissa.

  • Minä minä minä, minä itse.

    • Tämähän pätee melkein kaikessa nykyään.

  • Aa juu tookin to mii?
    Vai tarkotatko stubia? Sillähän on varmaan eduskunnassakin työpuvun alla urheilutrikoot, että pääsee polokasemaan suoraan eduskuntatalon portailta ultrakeskipitkälle jokapäiväselle paineentasauslenkille.

  • Stubbi on tämän päivän ilmentymä pahimmillaan. Sopii hyvin kuntohölkkäkansan esikuvaksi. Kaikkien kuntoilevien vihreiden ja kokoomuslaisten esikuvaksi.
    Siinä on MINÄ-projektia kukkeimmillaan.

    PS. Äänestä Persu kunnanvaltuustoon ;D

    • Kyl se niin on et 2.30 alittajat on juoksijoita ja ylittäjät hölkkääjiä.

    • juoksija nro 1. kirjoitti:

      Kyl se niin on et 2.30 alittajat on juoksijoita ja ylittäjät hölkkääjiä.

      Juuri näin se menee kaikessa muussakin elämässä. Toisilla Pää kestää tehdä yhtä sun toista, toisilla ei mitään.Mutta se on hyvä että kaikki on vapaaehtoista. Kylläkin kaikilla ei Pää kestä tehdä yhtään mitään kun heillä ei ole suhteellisuuden tajua, että on pienestä kiinni, eikö niin. Kaikki on helppoo kun Pää kestää ettei muiden tartte miettiä mitä toikin tekee.

    • juoksija nro 1. kirjoitti:

      Kyl se niin on et 2.30 alittajat on juoksijoita ja ylittäjät hölkkääjiä.

      Jaa sittenhän Suomessa ei taida olla juoksijoita olleskaan.
      Alittaako kansallinen kärki edes 2.30? Edes kymppiä
      ei pystytä juoksemaan alle 30min!

    • Äänestän heti vaikka persuja tai vihreitä, jos joku niistä osaa hoitaa ammattinsa, puhua sujuvasti muutamaa kieltä ja harrastuksekseen juosta edes puolimaratonin.

      Hyvä yleiskunto tekee kaikille hyvää.
      Siinä en näe mitään minäminä-narsismia.

  • Kiitos kirjoituksestasi. Olen miettinyt pitkään olenko ainoa, jonka mies on aina töissä, lenkillä tai kisoissa. Miehen pinna on kireällä ja hänestä on tullut kärtty juoksu- ja triathlonharrastuksen alettu; ensimmäiselle marathonille valmentautumisaika oli pahin. Hänen elämäänsä ei nykyään mahdu muuta kuin työ ja urheilu.

    Mies aloitti urheilun täytettyään 40 vuotta, sitä ennen hän oli ihana tavallinen kuntoilija ja valoisa persoona. Nyt ... en jaksa enää hapanta ilmettä tiuskimista ja ei-juoksijoiten halveksuntaa enkä haisevia treenipaitoja enkä ravintovaatimuksia enkä seksittömyyttä.

    Vaikka monen juoksijan (ja varmasti monen muunkin) persoonallisuuteen kuuluu narsistisia luonteen piirteitä kuten ylimielisyys, ihailun tarve, kyvyttömyys myöntää epäonnistumisa sekä ymmärtää muita kuin toisia maratoonareita, en silti lätkäisisi narsistin leimaa heihin. Useimmat näistä maratooreista ovat kuitenkin olleet tavallisia persoonia ennen hurahtamistaan urheiluun ja toivattavasti myös palautuvat sellaisiksi juoksuajan mentyä ohi. Narsisti on luonnehäiriöinen koko ikänsä ja se on monimutkaisempi psykiatrinen häiriötila., sitä leimaa ei pidä kevyesti lätkäistä ihmiseen.

    • Itse olen kanssa kuntourheilija ja pyrin pitämään kunnon sellaisena että coopperin testissä menisi 3000 m muttta kun ei juoksu enää kiinnsota kun on jalat sellaiset ettei juoksu huvita. Koripalloa, punttisali laskettelua ja moottoripyöräilyä kesäisin. Yksi asia poikkeaa muista kuntoilijoista että otan myös alkoholia välillä ja samalla mitalla kuin kuntoilua ja seksikin tehdään määrän mukaan eli kuinka monta kertaa jaksaa peräkkäin ja se siitä. Olen vain tällainen alämäntaiteilia että kaikki kivoja asioita sopivasti. Olen jo yli 50v mies ja päihitän ikatoverit mennnen tulle lihaskunnossa ja varmaan muutenkin. Vieläkin seksiä pitää olla 2-5 kertaa viikossa ja muitakin elä'män iloja.

    • mek kirjoitti:

      Itse olen kanssa kuntourheilija ja pyrin pitämään kunnon sellaisena että coopperin testissä menisi 3000 m muttta kun ei juoksu enää kiinnsota kun on jalat sellaiset ettei juoksu huvita. Koripalloa, punttisali laskettelua ja moottoripyöräilyä kesäisin. Yksi asia poikkeaa muista kuntoilijoista että otan myös alkoholia välillä ja samalla mitalla kuin kuntoilua ja seksikin tehdään määrän mukaan eli kuinka monta kertaa jaksaa peräkkäin ja se siitä. Olen vain tällainen alämäntaiteilia että kaikki kivoja asioita sopivasti. Olen jo yli 50v mies ja päihitän ikatoverit mennnen tulle lihaskunnossa ja varmaan muutenkin. Vieläkin seksiä pitää olla 2-5 kertaa viikossa ja muitakin elä'män iloja.

      Samaa ikäluokkaa,mutta minä se päihitän lihaskunnossa 20v nulikat.

    • mot kirjoitti:

      Samaa ikäluokkaa,mutta minä se päihitän lihaskunnossa 20v nulikat.

      Sama vika ja kun kavereiden kanssa käytiin mökillä puutalkoissa niin ne mitä minä pystyin kantamaa niin muilla ei tuulut mitään kun lihankunto ei riitä. Sen verran pitää kunnostaan huolehtia ettei koskaan vanhankaan tartte rollaattoria käyttää. Kun taven treenaa kunnolla puntisalilla niin on kiva tehdä fillarilla 50km lenkkeja kun jaloissa on voimaa polkea eikä tunnumissään. Yksi tuttu pariskunta menee aina hiljaiseksi kun fillaroin 45 km lenkin alle 2 tunnin ja ses siitä. Siihen kuntoiluun ei saa kokonaan hurahtaa vaan pitää osata rentoutuakkin niin hyvä tulee.

    • mek kirjoitti:

      Sama vika ja kun kavereiden kanssa käytiin mökillä puutalkoissa niin ne mitä minä pystyin kantamaa niin muilla ei tuulut mitään kun lihankunto ei riitä. Sen verran pitää kunnostaan huolehtia ettei koskaan vanhankaan tartte rollaattoria käyttää. Kun taven treenaa kunnolla puntisalilla niin on kiva tehdä fillarilla 50km lenkkeja kun jaloissa on voimaa polkea eikä tunnumissään. Yksi tuttu pariskunta menee aina hiljaiseksi kun fillaroin 45 km lenkin alle 2 tunnin ja ses siitä. Siihen kuntoiluun ei saa kokonaan hurahtaa vaan pitää osata rentoutuakkin niin hyvä tulee.

      Hienosti rullaa, minä päihitän mennentullen kaikki ja se pitää päästä kertomaan.

  • Niin ja kun ajatellaan, millaisia tuloksia nämä juoksevat. 3-5 tuntia menee näiltä tyypeiltä maratooniin. Tohon haarukkaan varmasti enemmistö asettuu.
    Luulisi, että lyhyen elämän aikana on tähdellisempääkin tekemistä kuin viettää aikaa lenkillä.
    Jukoliste. Lukekaa kirjoja ja opiskelkaa mieluummin. Kansakunnan etu on, että ihmiset sivistävät itseään sen sijaan, että hölkkäävät.
    Voi saakelin saakeli.

  • Kivaa juttua yläpuolella. Mitä ketroo ihmisestä, että vetää herneen nenään toisten tekemisistä tolla tavalla? Saa kai ihmiset käydä lenkillä, vai pitäisikö kaikkien makoilla sohvalla, lukea Päätaloa ja haukkua kaikki urheilijat ja kuntoilijat huonoiksi ihmisiksi??? Kyllä läskit sohvaperunat on kateellisia hyväkuntoisille...

  • Onko maratoonarit hyväkuntoisia?
    Melkoisia läskejä näkyy kisoissa lyllertävän.

  • Tärkeä keskustelunaihe. Pitäisi antaa kaikkien kukkien kukkia.

  • Täälläkin on toistuvasti esille aspekti, että muodissa oleva marathonjuoksu on tapa pönkittää itseään sosiaalisessa vertailussa.
    Puhutaan NAAMAILUSTA, mitä se sitte kenenkin kohdalla tarkoittaa.
    Luulisin, että se on eräs keino yrittää olla esillä työelämässä tai muilla foorumeilla.

    Taitaa vain olla niin, että kuntoilun statusarvo on jo laskusuunnassa.

    • Lahjattomien "juoksijoiden" kateellisia puheita!

    • Mikä statusarvo? Itse kuntoilen ja juoksen siksi, että se on kivaa, ei tuu ryypättyä, pääsee matkoille, eikä tarvitse sitten vanhana kärsiä osteoporoosista.

      Laiskottele ihan rauhassa, minua ei häiritse. Outoa että jotain häiritsee toisten aktiivisuus.. Ärsyttääkö sinua myös työssään/opinnoissaan menestyneet?

  • Hölkkääjät naamailee, tosijuoksijat juoksee. Tuloslistan huipuilla ei ole tarvetta tarvetta esitellä jokaista hölkkälenkkiään erilaisilla juoksua käsittelevillä foorumeilla ja naamakirjassa.
    Netti on tuonut tämän epämiellyttävän sivujohteen urheiluun. Jokainen kuntoilija luulee olevansa urheilija kun on kävellyt 42.2.

    • Tuskinpa sentään. Kyllä ihminen saa olla tyytyväinen maratonin suorittamisesta, siinä missä vaikka 100kg nostamisesta penkiltä. Pikkusieluiset mukajuoksijat taas aukoo päätään.

  • Todellinen juoksija ei kyllä halveksi ketään heikkotasoisempaa juoksijaa. Ei kunnon saati ulkonäön perusteella.

    Varmasti maratoonareissa on aloittajan kuvaamia yksilöitä,mutta ei juoksu sitä aiheuta vaan 'synnynnäinen ' vika eli ovat varmaan kaikilla elämän alueilla huonosti käyttäytyviä..

    Sen kyllä allekirjoitan,jos sairastuminen tai vamma estää harjoittelu, pipo saatta moisesta kiristyä. Kyllähän äärinmäinen harjoittelu on omalla tavallaan addikti niin hyvässä kuin pahassakin.

  • Meille töissä yks äijä, joka aina sopivan paikan tullen alkaa keuhkoamaan maratoonauksestaan. Tosi kiree tyyppi, joka ei arvosta mitään muuta liikuntaa kuin sitä omaa nylkyttämisttään.
    Äijä on kankea kuin rautakanki. Ei mikään sulavaliikkeinen olento olleskaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=HGJMK-Y7u34

    • En todellakaan usko tuollaisia puheita, olet vain kateellinen!!! Kukaan juoksija ei puhu tuollaisia, HÄPEÄ SIKA!!!!

  • Luulen, että koko ikänsä urheillut vanhempi kaarti on tiukkapipoista lajinsa suhteen mutta uudet nuoremmat maratontulokkaat ovat rennompaa väkeä ja harrastavat lajia enemmänkin mukavuusalueella.
    Siihen liittyy enemmänkin life-style ajattelu: hienot asusteet, maratonmatkailu, seurustelu muiden harrastajien kanssa, osallistuminen sosiaalisen median ryhmiin. Tämä life-style väki ei myöskään ole niin tulosorientoitunut. Ulkonäkö ja hyvinvointi on tärkeämpää. Ryhmä on myös ajatuksiltaan sallivampaa.

    • Kävelijät on vielä enempi esteettisi ulkonäköharrastajii, jos mahollista. Vaatteet, ja se tyyli. Vauhilla ei o välii.

  • Ei ennen edes tunnettu sanaa MUKAVUUSALUE.

    • varsinkaan Kannaksen halkijuoksussa.

  • Tämäpä onkin näin pääsiäisen alla ajankohtainen aihe. Itsekin tunsin itseni oikein tosi-narsissiksi hölkötellessäni neon-keltaisessa takissa töihin auringon noustessa taivaanrannasta.

    Hienoa, että muutkin ovat huomanneet, että juoksijat haluavat näkyä ja pukeutuvat usein keltaisiin huomioväreihin.

  • Narsistit tunnistaa nimiä mainitsematta. Kirjoitusten sävy on päivästä toiseen minäminäminä olen maailman napa. Empatia on näennäisen teennäistä jos sitä edes on ja kaikki keskustelut kääntyvät nopeasti omaan erinomaisuuteen.

  • ei siellä ole kuin 1 kunnon narsisti ja se on mr baldiini

    • Baldinikaan ei ole missään tapauksessa narsisti.

    • psykojuoksija kirjoitti:

      Baldinikaan ei ole missään tapauksessa narsisti.

      Yleensä narsistiset tyypit ajautuvat yksilölajeihin mm. yleisurheiluun jne.
      He eivät pärjää joukkulajeissa ylimielisyyden vuoksi ja usein ajautuvat
      väittelyihin muiden normaalisti käyttäytyvien kanssa. Itsessä ei ole koskaan
      mitään vikaa ja syy heitetään tavalla tai toisella toisen niskaan.

    • Kateus iski kirjoitti:

      Yleensä narsistiset tyypit ajautuvat yksilölajeihin mm. yleisurheiluun jne.
      He eivät pärjää joukkulajeissa ylimielisyyden vuoksi ja usein ajautuvat
      väittelyihin muiden normaalisti käyttäytyvien kanssa. Itsessä ei ole koskaan
      mitään vikaa ja syy heitetään tavalla tai toisella toisen niskaan.

      Trollollol. Tuossa oli kyllä osa sinun omaa fantasiaa.

      Olen jonkinverran joukkuelajeja harrastanut ja allekirjoitan tuon, että ajautuvat nokikkain joidenkin normaalien ihmisten kanssa myös joukkuelajeissa, mutta narsistit ovat joukkueen sisällä usein johtajia ja kiusaajia. He johtavat kiusaamista, eivätkä itse joudu ongelmiin, vaan ajavat kiusaamansa kohteet ongelmiin. Joukkuelajissa narsisti alkaa kiusaamaan mm. ujompia ja kiltimpiä tyyppejä, koska tietää, että niitä on helpompi kiusata ja saa muut mukaan siihen touhuun. Narsistilla on aina niin laaja sosiaalinen tuki takanaan, oli kyse sitten urheilujoukkueesta, työpaikasta, tai koulusta, että hän ei itse joudu minkäänlaisiin ongelmiin. Narsisti on johtajatyyppi ja narsistit ovat sosiaalisesti kaikkein menestyvimpiä ihmisiä.

      Narsisti on sellainen todellisuuden vääristämisen ja sosiaalisen todellisuuden määrittämisen mestari.
      On esim. sellaisia tilanteita, että jos joku pelaaja on todella hyvä pelaamaan hyökkäyssuuntaan, alkaa joukkueen narsisti väittämään, ettei sitä kiinnosta puolustaminen, vaikka ks. pelaaja puolustaisikin paremmin, kuin suurin osa joukkueesta. Narsisti saa asiat näyttämään siltä, että tuon pelaajan hyvyys pelin jollain osa-alueella onkin todellisuudessa heikkoutta ja joukkuetta vastaan toimimista ja hän saa nopeasti laajan tuen ja kampeaa kadehtimansa henkilön pois joukkueesta. Hiljainen oppositio ei sano tilanteeseen juuta, eikä jaata. Eivät halua sekaantua. Ei kukaan asetu narsistia vastaan.

    • psykojuoksija kirjoitti:

      Trollollol. Tuossa oli kyllä osa sinun omaa fantasiaa.

      Olen jonkinverran joukkuelajeja harrastanut ja allekirjoitan tuon, että ajautuvat nokikkain joidenkin normaalien ihmisten kanssa myös joukkuelajeissa, mutta narsistit ovat joukkueen sisällä usein johtajia ja kiusaajia. He johtavat kiusaamista, eivätkä itse joudu ongelmiin, vaan ajavat kiusaamansa kohteet ongelmiin. Joukkuelajissa narsisti alkaa kiusaamaan mm. ujompia ja kiltimpiä tyyppejä, koska tietää, että niitä on helpompi kiusata ja saa muut mukaan siihen touhuun. Narsistilla on aina niin laaja sosiaalinen tuki takanaan, oli kyse sitten urheilujoukkueesta, työpaikasta, tai koulusta, että hän ei itse joudu minkäänlaisiin ongelmiin. Narsisti on johtajatyyppi ja narsistit ovat sosiaalisesti kaikkein menestyvimpiä ihmisiä.

      Narsisti on sellainen todellisuuden vääristämisen ja sosiaalisen todellisuuden määrittämisen mestari.
      On esim. sellaisia tilanteita, että jos joku pelaaja on todella hyvä pelaamaan hyökkäyssuuntaan, alkaa joukkueen narsisti väittämään, ettei sitä kiinnosta puolustaminen, vaikka ks. pelaaja puolustaisikin paremmin, kuin suurin osa joukkueesta. Narsisti saa asiat näyttämään siltä, että tuon pelaajan hyvyys pelin jollain osa-alueella onkin todellisuudessa heikkoutta ja joukkuetta vastaan toimimista ja hän saa nopeasti laajan tuen ja kampeaa kadehtimansa henkilön pois joukkueesta. Hiljainen oppositio ei sano tilanteeseen juuta, eikä jaata. Eivät halua sekaantua. Ei kukaan asetu narsistia vastaan.

      Lisätään tähän nyt vielä, että muistuupa mieleeni pari sellaistakin tapausta, että joukkueen narsistijohtaja on "diagnosoinut" jonkun hiljaisen ja ujon kaverin narsistiksi ja saanut "diagnoosilleen" hovinsa tuen.

  • No kyllä niitä on. Ihan vaan kauttarantain tuodaan esille sitä omaa erinomaisuutta ja kuitenkin kyseessä on ihan vaan hölkkääjien klubi.

  • http://www.opeura.com/luokittelu.htm

    Kovaa kapeelia pidetään hölkkäämisestä, vaikkei taso edellytä mihinkään luokitukseen kuulumista.
    Tyhjät tynnyrit kolisevat. Mutta tämä on tätä nykyaikaa.

  • Varmasti narsismi vähenisi, jos jokaisen kirjoittajan pitäisi ilmoittaa tasonsa: A-,B-, C-luokka ja näiden lisäksi luokittelematon l. kuraosasto.

  • Narsistin tunnistaa toisten suoritusten mitätöinnistä ja itsensä ylentämisestä tosimieheksi.

  • En nyt niin tiedä juoksijoista, mutta oletteko huomanneet, että lähes jokainen k*sipää tuntuu harrastavan jääkiekkoa? Noh, varmaan jokainen lätkäihminen ei ole ääliö tai narsisti, mutta jokainen p*skapää on lätkän kanssa tekemisissä.

  • olis varmaan ett ottais pipon kokonaan pois :)

  • Puhutaanko tässä nyt massaharrastelijoista vai urheilijoista? Maratoonibuumin myötä on tottakai noussut monilla motiiviksi itsensä korostaminen.
    Tuttua lienee monilla työpaikoilla. 4h hölkkääjät kutsuvat itseään maratoonareiksi. Korostetaan suorituksen kovaa luonnetta ja sitä kautta omaa erinomaisuutta. Tämä liitetään sitten työkykyyn ja työtaitoon, vaikka maratoonhölkällä ei ole mitään yhteyttä työelämätaitoihin. Usein korrellaatio on jopa päinvastainen.
    Meillä on töissä liikunnallista väkeä. On hölkkääjiä, säbäpelaajia, futareita, salillakävijöitä (pari todella simpsakkaa ja hyväkroppaista naista), golfareita, sauvakävelijöitä, you name it.
    Yleensä on niin, että kaikkein eniten on työyhteisölle annettava niillä, jotka ovat joukkueurheiljoita. Ovat innostavia, energisiä ja yhteishengen nostattajia. Nuivimpia ovat hölkkääjät ja kuntomaratoonari (yksi). Mistä sitten johtuu. Ehkä siitä, että siinä hommassa tuijotetaan vaan omaan napaan ja käyttäydytään narsistisesti.

    • Oletko lukenut tutkimuksen missä todettiin että maratoinarit ovat nimenomaan tehokkaita työntekijöitä ja innostajia työlaikoillaan!!!
      Lähde sinäkin hölkkäämään ja paranna kuntoasi eläkä täällä valita ja kerro satuja.

  • Ennekin tän kertonut mutta meillä töissä yks jäykkä äijänkäppänä, mikä hölkkää niitä maratonkeräyksiään. Äijä on henkisesti ja fyysisesti erittäin kankea.
    Korostaa omaa erinomaisuuttaan ja elämäntapaansa. Moralisoi ja saarnaa.
    Jengi on alkanut nauraa sille. Käydään tupakilla ulkona ja kun ukko lähtee kotiin luiset kintut kolisten trikoissaan niin nauretaan röhönaurua.

    • Nauratte, mutta todellisuudessa kadehditte samalla, kun köhitte limaa kurkkunne perukoilta.

  • Eipä taida olla aloittajalla hajuakaan, millainen on oikea narsisti.

  • Novoi, näitä narskuja tuntuu löytyvän jokaisesta keskustelusta niin paljon että taitaa olla peiliin katsomisen paikka. Ja katsokin tarkkaan, huomaa onko sinua lainkaan...

  • Pätee kyll moneen muuhunkin lajiin. Vaikka kyseessä olisi pelkkä kuntoilija (kuten yleensä onkin) niin joillakin egoistinen ajattelu omasta erinomaisuudestaan ottaa vallan ja otsaryppyinen harjoittelu viedään läpi pakkomielteisesti.

    Työpaikalla on yksi tällainen tapaus. Osastolla jokainen tietää kysymättä mitä mittariin tuli milloinkin ja missä lajissa. liekkö tuo kehuminen sitten miten suuressa osassa sitä liikuntaa? Liikunta on ok mutta itsekehua ei vaan jaksa kuunnella päivästä toiseen.

  • Olen tämän aloituksen lukenut jo aikoja sitten ja muistan sen hyvin. Luulin tähän vastanneeni jo vuosi sitten, mutta en olekaan vastannut, joten kommentoidaan.

    Mä en usko, että juoksuharrastajissa olisi enempää narsisteja, kuin väestössä keskimäärin. Juoksuharjoittelu on nimittäin raakaa ja yksinäistä puuhaa ja se vaatii pitkäjänteisyyttä, mitä narsistilla ei ole.
    Narsisti haluaa olla akuutisti ihailun keskipisteenä ja ihmisten ympäröimänä, eikä narsistilla ole näin ollen halua yksinäiseen harjoitteluun. Narsisti on mukavuudenhaluinen, eikä tykkää sellaisesta masokistisesta kuntoharjoittelusta, mitä juoksu on.
    Olen kohdannut elämässäni 40-50 rajatilanarsistia, eikä heistä yksikään ole harrastanut juoksua, tai mitään kestävyysurheilua. Sen sijaan päihteet ovat kuuluneet monien elämään varsin aktiivisesti samoin, kuin irtosuhteet.
    Kykenemättömyys parisuhteeseen tarkoittaa narsistin kohdalla sitä, että narsisti ei sitoudu, vaan pelailee useamman ihmisen kanssa samaan aikaan.

    Toisaalta sen jälkeen, kun juoksubuumi alkoi 2008 kesällä/syksyllä, on juoksun pariin varmasti eksynyt myös narsistisia tyyppejä lajin muodikkuuden vuoksi. Narsistiset tyypit ovat kuitenkin enemmänkin sunnuntaijuoksijoita, kuin tavoitteellisia kestävyysjuoksijoita.
    Narsisti saattaisi ehkä pyrkiä juoksemaan maratonin sen muodikkuuden vuoksi, harjoitellen siihen lepsusti ja laiskasti ja kitaten alkoholia säännöllisesti harjoittelun lomassa.
    Ennen juoksubuumia juoksuharrastaja ei kovin paljoa saanut positiivista huomiota harrastuksestaan ja postitiivista huomiotahan narsisti kaipaa.

    Aloitus on kuitenkin häirikön tekemä trollikirjoitus ja on huomattavaa, että aloittaja on itse narsisti, joka ei tiedosta tilaansa, vaan purkaa sitä häiriköimällä nettikeskusteluja.

  • ns. urheilijoissa on myös lesboja ja homoja suurin joukoin, siellä ne hiplaa sukkahousuissa miehet ja naiset äijjäilee.
    - varokaa urheilijoita, ne käy käsiksi lapsiinne !
    - urheilu on sairasta
    - kuin hiihtoliittoa !! - alusta loppuun !

  • Huippu-urheilijat, huippujohtavat ja -poliitikot, juopot, sosiaalipummit, kommunistijohtajat....kaikki ajavat omia haluja ja etuja. Valtaosa taviksistakin ajaisi omaa etua, jos kunnianhimoa riittäisi. Ehkä hyvä, ettei riitä.

  • Eivät kaikki ole narsisteja. Se että huolehtii kunnosaan ja asettaa elämässään urheilullisia tavoitteita ei ole narsismia. Tosin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö voi olla menestynyt myös urheilussa. Mielestäni ei pidä yleistää ja sotkea asioita keskenään saatikka tarkastella tilannetta yksisilmäisesti. Urheilu on terveellisempää kuin moni muu ajanviete.

  • ite nussutan narsisteja ruska maratonilla hyvin niille killi maistuu ku ensin öljyllä hieroo lihaksia nami nami

  • No, kai sekin on oma valinta, millasen henkilön kanssa seurustelee ja mitä on valmis tekemään "toisen puolesta". En tiiä riittääkö sillä treenaavalla puolisollakaan kauheesti mielenkiintoa ylläpitää suhdetta, jos toinen on aina naama nutturalla, erityisesti niitä asioita kohtaan, joista toinen nauttii tai jotka ovat toisen intohimoja.

    Kuulostaa mun mielestä siltä, että se joka on "naama norsunvituilla", ei itse omista intohimoja eikä täten ymmärrä sitä vitutusta, joka voi tulla, kun hommat ei skuulaa. Ja omat intohimonsa menettäneenä ja "uhrautuen" kotiorjana suhde on lähestulkoon tuomittu tuhoonsa? Ei kai sitä oo hyvä olla, jos on ittensä kanssa hukassa ja elää vain toisen ihmisen elämää?

    Mun mielestä on turha valittaa, jos jää "vääränlaiseen" suhteeseen. Tai jos on itse mennyt menettämään itsensä, antanut sen pois? Naisille aika tyypillistä, itsellenikin, en kiellä. Mut siitä samasta syystä voin sanoa näin. Sit naiset usein odottaa (olen itsekin odottanut), että mies jotenkin korjaisi tilanteen. Mut sitä päivää ei kyllä tuu. Mies on mitä se on ja naisen olis ihan syytä tehdä samoin. Vähemmästäki alkaa vituttaa, kun rinnalla ei ookkaan se nainen, johon alunperin rakastui.

    Mut tääkin on vain ja ainoastaan mun mielipide ;)

    • No hiton hyvä mielipide.

      "Mies on mitä se on ja naisen olis ihan syytä tehdä samoin. "

      Tuollasen naisen kun löytäiskin. Ilonen olisin.

  • Minä tunnen monta kuntosalilla lihaksiaan pumppaavia nuoria jätkiä. Ne ei pysty solmimaan naissuhteita. Kiskurin pornosivuilta ne sitten hakee vanhoja naisia, jopa mummoja tyttöystävikseen :)

  • Narsismi ei liity kuntoiluun tai lajiin jota harrastetaan. Kumma kyllä pitkänmatkanjuoksijat ja hiihtäjät ovat agressiivisia harjoitellessaan.

  • Antakaahan niiden juosta joita juoksutt, pitäkää omat nauhanne kiinni ja yläkerran matot suorassa, jos lämmitätte niin muistakaa avata pelti muutoin voi tulla pipi olo

  • Jos ottaa yhden selkeimmistä esimekeistä tähän elli Alexander Stubbin. Voiko selkeämpää narsistia olla kuin se kaveri on? Se että onko muilla sattumuksilla yhteyttä tähän ilmiselvään taipumukseen olla "muiden yläpuolella" niin tuskin ne aivan huomiotta voi jättää. Eli tyyppi on paremmista piireistä, hopealusikka suussa syntynyt oman kehon palvoja, jolloin kaikki elementit narsissoitua on olemassa.

    • Kyllä, alykäs ja hurmaava, jopa psykopaatti. Pitää blogia näyttävästi, kävi juoksulenkillä Gebreselassien kanssa taannoin, oli juttu lehdessä. Siinä miehessä on samaa kuin eräässä miehessä, jonka kerran tunsin hieman. Oli manipuloiva, käänsi asioita ja aina leikkasi kuin partaveitsi äly. Jokin hälytyskello sanoi pian että siinä miehessä oli jotain outoa. Osasi vedellä oikeista naruista liian hyvin,

  • Kokkari porukat on sellaisii.....

  • Joo on ne narsuja.

  • narsismi on vain jonkun läskin keksimä juttu ettei tarttis lopettaa pullan syömistä ja lojumista.niinkuin isot luut ja pikkusen pyöreät.puheet sisäisestä kauneudestahan käydään rumien ihmisten kesken.puhutaan totta tai ollaan puhumatta!

  • Onneks sulla on murheet =))))

  • mielestäni keihäänheittjisssä on narsisteja ja samoin jääkieekiekossa...hiihtäjissä on dopingeja jne..pilvinpimein....

    • Jääkiekko on siitä julma laji, että siinä on tosi iso kilpailu koko ajan siitä, kuka pääsee parempiin liigoihin, en siis ihmettele yhtään jos kyseisessä lajissa on todella paljon, en sanoisi narsisteja, mutta todella itsekeskeisiä ihmisiä

  • töissä erittäin laiskoja .mittovat vain pulssia eivätkä tee mitään ylimääräistä .puhumalla yrittävät kaikki työt tehdä. tämä on nähty todella.

  • Nyt on kyllä pakko sanoo, että tää on mittavin määrä paskapuhetta mitä olen kertalukemalla vastaan ottanut

  • jos treenaa1-2tuntia päivässä niin ei jää aikaa miettiä möhömahojen mielipiteitä.eikä tarvitsekkaan.kun on kovassa kunnossa rasvaton lihaksikas ja osaa muutakin kuin muffinssireseptin niin narsismi narinat siirtyy seläntaakse.joku taikina ei tietysti tajua että rasva palaa parhaiten kun seuraa sykettä ja dopingia käytetään että palautuminen ja lihasmassan kasvu onnistuu.levossa tietysti parhaiten.ylimääräinen liikunta sopii lihaville ja liiallinen työnteko tyhmille!

  • Maratoonarit ovat usein suoritus- ja toimintakeskeisiä ihmisiä, jotka saavat merkiystä elämälleen suorittamisesta.

  • Kerran seurustelin maratoonarin kanssa. Ulkonäkö kuin kuivalla oravalla, mutta silti nalkutti koko ajan "vatsamakkaroistaan". Sairasteli koko ajan, ja lääkkeitä veti kauheeseen tahtiin. Koko elämä pyörii sen ympärillä, että milloin pääsee juoksemaan. Pakko-oireinen heppu, sääliksi käy tulevaa tyttöystävää...olettaen, että joku sitä kestäis.

  • Todellakin, jos et ymmärrä narsisti sanan sisältöä tarkemmin niin lopeta sen viljeleminen.. Luuletko tosiaan että urheilijat on jotain vikapäitä.. Voi herran jumala.. Taidat olla kateellinen ihmisille jotka menestyy ja tekee sen eteen kovasti töitä. Voin sanoa entisenä urheilijana että todellakin rakastin lajiani ja panostin siihen ja diettaamisen aikana ei kauheasti hymyilyttänyt mutta kukapa nälkäisenä on niin kauhean iloinen. Ihmiset viljelee seuraavia sanoja: ADHD, narsisti, psykopaatti, sosiopaatti tuntematta mitenkään niiden takana olevia todellisia merkityksiä. Sinua voi sanoa samoilla kriteereillä tyhmäksi. Ja toisekseen, bodari on leppoisa silloin kun sen ei tartte välittää painostaan mutta silloin kun se on valmistautumassa kisoihin niin ei varmasti kuuntele joutavaa lässytystä. Että näin..

  • Suomessa juoksee monta tuhatta ihmistä maratonin vuodessa. Jos kerättäisiin satunaisesti sama määrä ei juoksijoita löytyisi sieltä monenlaista porukkaa. Olisi alkoholistia,vaimon hakkaajaa yms. Joten jättäkää maratoonarit rauhaan ja keskittykää todellisiin ongelmiin
    Suuri osa maratoneista on jo keski-ikäisiä. Joten he ovat jo lapsensa kasvattaneet niin eiköhän anneta heidän juosta.

  • No jaa, en usko että maratoonaria voisi yleistää narsistiksi. Itse puolimaratoneja juoksen sekä mieheni joka juoksee myös maratoonia. Ei meillä ainakaan puhuta tai pullistella sen enempää juoksemisesta. Kyllähän sitä tuttavat joskus kyselee, ja silloin kerrotaan. Juoksuharrastus on enemmänkin sitä omaa aikaa, ja välillä myös yhteistä aikaa. Ja sitten tsempataan toinen toisiamme jos meinaa innostus loppua. Toki maratonin lähestyessä on tiukempaa esim. syömisten kanssa mutta ei se ole mitenkään itsekästä, onhan niitä kaikenlaisia ruokavalioita ym. karppaajia jotka elävät aatteensa mukaisesti.
    Itse sanoisin, että hyvä vaan jos liikkuu ja pystyy juoksemaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty lähteä oikeasti lenkille, pitkälle juoksulenkille. Tsempit kaikille liikkujille ja juoksijoille!

  • Narsismin käsite sen kun laajenee. Se alkaa olla jo yhtä hyvä yleisselitys kuin kateus.

    • Kannattaisi ensin selvittää itselleen määrite sanalle, jota käyttää väitteessään. Arkikielessä nykyisin käytettävällä termillä "narsismi" tarkoitetaan tässäkin keskustelussa narsistista persoonallisuushäiriötä, joka siis luokitellaan yksilön persoonallisuuden ja käyttäytymisen vakavaksi häiriöksi (ICD F60.8. Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt) Ja tämän voi diagnosoida vain siihen koulutuksen saanut lääkäri.

      Mielipide ja kokemus jostain henkilöstä on sitten ihan eri asia kuin jonkin ryhmän yleistäminen. Puhutaan myös terveestä narsismista, missä itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Jokaisessa tasapainoisessa ihmisessä pitäisi olla tätä tervettä narsismia.
      Ei siis voida lääketieteellisesti yleistää jonkin ryhmän kuuluvan ulkoisen syyn takia yhden tautiluokituksen alle.

  • Noin se juurikin on. Ne ketkä juoksevat maratoonin ihan vain "huvikseen", ovat yleensä niitä täyspäisiä urheilijoita.

    Sitten on kasti, joilla elämä pyörii vain ja ainoastaan oman juoksemisen ympärillä. Kaikki muut ympärillä ovat joko häiriötekijöitä tai tukivarsia, jotka jollain kierolla mentaliteetilla mukamas ovat onnellisia kun on hyväkuntoinen pinkoja perheessä.

    Joskus samalla pihalla asui mies, joka aina näki seuraavan maratoonin kohteena. Oli hemmetin äkäinen kun ei voittanut ja ainoastaan hymyili, kun veti juoksu lenkkiä. Hänen vaimo ei ollut nähnyt vuosiin elintä ja niin pois päin.

    Nykyisin kaveri on varmaan ampunut itsensä, kun ei taida ikä taata juoksumenetystä.

    Bodarit on kyllä ihan lepposia yleisesti, paitsi sitten steroideja vetävät vesipäät. Heillähän peniksen mukana lähtee kaikki tunteetkin, joten ovat aika tylsää seuraa. Kaveri kun "tehosti" treeniään ei omannut huumorintajua, jota jokainen piti hänen ainoana hyvänä piirteenä.

  • Ovat narsisteja ja luulevat kun he juoksee paskat housuissa n.40km putkeen olevansa sankareita, no ei se haittais kun olisivat omasta mielestään mutta kun sitä saissea pitää muillekin mainostaa. Työnantajalla on uskomaton ajatus siitä että urheilija on hyvä työntekijä, ja paskat..aina saikalla jos jonkinmoisten vammojen takia.

    • Sen voi sanoa ,että kun on kovassa kunnossa seksikin tuntuu tosi hyvältä ja joka yö on sitä harrastettava ja jonain yönä useamman kerran.Eli kunto kova ja oksakin on tosi kova ja naiset siitä tykkää kovasta oksasta ja mitä isompi sen parempi ja se löytyy multa. Olen 60v mies mutta saatanan virilli 7 suomen mestruutta on 11

  • mihinkäs katosi kerrallinen maratoonari joka kisoissa työnsi sormet kurkkuun ja oksenteli? Oli sekin katsottavaa, aikuinen mies työntämässä sormia kurkkuun ja oksentelemassa, phtyi. Oksennus ei kai muuten tullut, huomiota kaikella konstilla.

  • Narsisti on aina narsisti oli se maratoonari, mies tai nainen.

  • Ei hyvää päivää! Eipä ole aloittajalla hajuakaan siitä millainen on narsisti. Meissä kaikissa, MYÖS alaoittajassa on narsistisia piirteitä, jotka EIVÄT tee hänestä, niin kuin meistä muistakaan ihmisistä narsisteja. Narsisti ja narsistinen termit olisivat syytä opetella erottamaan toisistaan ennen kuin ketään leimaa narsistiksi.

    Ei maratoonareissa, ei uimareissa eikä muuissakaan atkiiviliikkujissa ole sen enempää narisiteja, kuin lääkäreissä, tuomareissa tai taviksissa.

    • Oliksiko asia niin että tuo kestävyysurheilija sakki on sen verran pieni että narsistit näkyvät paljon helpommin siitä porukasta? Joukossa on varmaan paljon niitä jotka eivät täytä narsistin piirteitä, mutta todellisten tulosten saavuttaminen edellyttää tätä ominaisuutta. Ja sen ikävä kyllä havaitsee viimeistään silloin kun kyseinen tyyppi avaa kitansa. Tämä pätee edelleenkin maratonisankariimme Stubbiin.

  • Taidatpa olla aika kateellinen kut et ite viitti ja jaksa juosta maratonia,heh,heh.

    • Kateellinen......mitä se on ?

      Myös Audi kuskien suusta kuulee usein tuon sanan.

  • Meilläkin töissä yksi gubbe (joka näyttää ihan Ohukaisen ja Paksukaisen Ohukaiselta) leveili hiljattain, että meinaa juosta samana päivänä kaksi maratonia. Oli niin reteetä äijää.

    Mutta kuinka kävikään. muuten olisi mennyt kevyesti mutta tuli pipi jalkaan. Muuten olisi mennyt kevyesti.

    No saatiinpa töissä hupia tästäkin itsensä korostamisesta.

  • Kaikki tuntemani amatöörimaratoonarit (tunnen heitä yhden) ovat aspergerin syndroomaisia, eli narsistin vastakohtia - hankalia ihmisiä silti. Sitä joutuu kävelemään munankuorilla, varomaan joka sanaa, tekoa, ajatusta, ja silti yhtäkkiä ukko räjähtää jostain kehittelemästään hirveydestä. Vaikkapa siitä, että silloin viime viikolla opastit häntä, miten haluat astioitasi pestävän riittävän kuumassa vedessä. Tai jotain. Sitten painutaan ulos ja ollaan pois koko päivä, tullaan takaisin kyräillen kuin pahansisuinen kakara. Ja herraa pitää sitten lepytellä pyytämällä häneltä anteeksi! Muuten sama toistuu seuraavana päivänä.

    Siis ei ilkeitä ihmisiä, kuten narsistit, mutta äärimmäisen helposti loukkaantuvia ja itsekeskeisiä. Olen muuten itse samanlainen, vaikka en juokse.

    • Tää on niin tätä nettishaissea. Löllykät kitisee.

      Myönnän olevani himokuntoilija. Käyn 4 kertaa viikossa salilla ja välipäivinä juoksen reilu kympin lenkkejä. Salilla menee koko ilta: 45 min kuntopyörää ja päälle lihastreeniä. Sitten venyttelyt ja palauttelu. Lopuksi sauna.
      Lenkkipäiväkin menee monituntiseksi sessioksi. Ensin lämmöt ylös, juoksu, palauttelu, venyttely, lämmöt alas ja suihkuun.

      Vapaa-aikani koostuu vain ja ainoastaan kuntoilusta. Myönnän monta kertaa jättäneeni perjantai-iltana afterworkin väliin mennäkseni salille.

      Mutta so fucking what? Perheettömänä lienee teille sohvalöllyköille ihan sama mitä teen. Pitäisikö lihoa sohvalla?

  • Niinpä ja näitä maratoonareita on hyvin paljon yritysten johdossa.

    Olenkin huomannut että mitä ylemmäs johdossa kiivetään sitä sakempaa on kusi päässä.

  • Maratonille harjoittelu vie todellakin aikaa,jos sitä haluaa tehdä sen ajan jostakin nipistää.Itse en voi enkä halua lähteä lenkille jos lasten ja kodin asiat ei ole järjestyksessä tai että minun pitää harjoitus tehdä "tuli persien alla".Tunteiden hallinta pitkillä lenkeillä on äärimmäisen tärkeää ja tuntuu ettei kiihkoluontoset kaverit ole pitkänmatkan juoksijoita.Semmosilla kavereilla loppuu ennemmin tai myöhemmin pumppu.Kyllä lenkkeilystä/onnistuneesta harjoituksesta tulee niin hyvä mieli että jaksaa sen jälkeen muut hommat lentäen.

  • Mistään narsismista en tiedä, mutta jos on yksi lapsi hoidettavanaan (tai korkeintaan kaksi), niin maratonharjoittelu kyllä onnistuu. Minä ainakin käytän juoksurattaita. Saan yhdistettyä juoksemisen ja lapsen ulkoiluttamisen, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai useampikin, koska samalla reissulla voi käydä hakemassa kaupasta ruokaa.

  • Kaikkia taas haukutaan narsisteiksi ja etsitään negatiivisuutta muista..lenkille siitä.

    • Mahtaako se juokseminen liittyä perimmäiseen syyhyn lainkaan?
      Ihmissuhdetadot ruosteessa ja parisuhde kuralla, molemmat katkerana koittaa hoitaa vaan omia asioita toisiaan syytellen. Jos maratoonari on narsisti niin miksi olet parisuhteessa sellaisen kanssa?

  • Ehkä se itsekkyys on aika olennaista. Minä ja mun jokapäiväinen lenkki.
    Noita ihmettelen eniten, joilla on liuta pieniä kakaroita kotona, että sittenkin täytyy päästä lenkille vaikka on kakaroita hoidettavana.
    En vaan ymmärrä.

    • Ehkä juuri siksi äititkin lenkkeilee, että ne jaksavat hoitaa arjen askareet ja ne "kakarat".Hyvä kuntoinen äiti jaksaa paljon enemmän.Eikä se ole paljon jos äiti käyttää itseensä 1-1½ h muutamana päivänä viikossa itseensä.Henkireikiä ne äititkin tarvitsevat.Meillä järjestetään asiat niin että kumpikin pääsee liikkumaan ja usein lapsetkin mukaan.

  • Asuin monta vuotta urheilijanuorukaisen kanssa, jolle urheilu oli henki ja elämä.En kylläkään kutsuisi häntä narsistiksi, mutta fanaattinen hän kyllä oli.
    Ei kait siinä, urheilu on paljon parempi harrastus kuin kapakassa lotraaminen. Mutta rajansa kaikella.
    Tämä kyseinen nuorukainen ei edes tavoitellut sen suurempaa menestystä, mutta pakko oli vaan treenata (kamppailulaji). Suhteen edetessä urheilun määrä , kisamatkat ja -leirit, kasvoi lopulta niin, että hän tuli aivan vauhtisokeaksi menoissaan. Emme enää yksinkertaisesti ehtineet olla yhdessä ja minä etäännyin pikavauhtia hänestä. Ja ne satunnaiset yhteiset hetket menivät ihan pilalle, kun silloin oli aina joku oven takana änkeämässä kylään kun herra kerrankin sattui olemaan kotona.

    Mietiskelin siinä sitten, että kappas vaan kun minusta onkin tullut oikea pyykkäri ja kotipiika tässä! Ilmoitin, että lähden lampsimaan.
    No siitähän se itku ja poru tuli, vaan eipä se enää auttanut mitään. Sanoin vaan, että sulla on ollut neljästä seurusteluvuodesta kolme aikaa aikatauluttaa menojasi niin, että minäkin mahdun kuvioon, ja koska tätä ei ole keskusteluista huolimatta tapahtunut, tulos on tässä.Moi.

    Ottia tuota, hän sitten kysymään muutaman kuukauden päästä, että onko uusi kumppanini kenties parempi kuin hän? :D Arvatkaapa mitä vastasin.

  • Poliitikoissa on paljon narsisteja. ootteko huomannu? pulliaiset = aivopestyt

  • Kuten tuossa joku totesikin, kysymys ei nyt ole maratoonareista eikä juoksemisesta, vaan ihmissuhdetaitojen puuttumisesta.

    Jääkiekkoon panostava tyyppi on taatusti yhtä paljon poissa kotoa ja varmasti keskimäärin samanlainen pässinpää kuin maratoonarikin (ellei pahempi). Silti jääkiekkoilijan tempauksia suvaitaan paremmin. Miksi? No siksi, että lätkä on Suomessa paljon enemmän kuin harrastus tai elämäntapa.

    Tiettyjen harrastusten edessä kumppani siis on valmis venymään pidemmälle.

  • Elän erillään, mutta parisuhteessa entisen kilpaakin urheilleen(maratoonit, muut pitkät matkat, suunnistus...) henkilön kanssa. Ei ole narsistinen. Mutta antisosiaalisia piirteitä, ja itsekriittisyyttä, ja pelkoa vanhenemisesta kyllä löytyy, sekä hyvin erikoinen huumorin taju. Myös alkoholia kuluu, kuten jotain jo menettäneellä-
    Juoksisi vaikka...
    Liikkuu yhä, harrasteena, eikä ota asiaa ryppyotsin, sanoo että aikaa- sitä on, ja matkahan ei väsytä...On ehkä oppinut jotain, aikoinaan oli kuulemma lääkäriltä pyytänyt kortisonipiikkiä että voi juosta. Itse vihaan- huom- vijhaan, liikuntaa! Fyysinen työ, ja pyöräily omaan tahtiin pitempiäkin, ja maastossa kulkeminen, uimahalli saa toimia, sekä arkimatkakävelyt. Monesti olen niin puhki, etten edes halua minnekkään, kun tiedän että vielä pitää krstaloon nousta... Kunto riittää kyllä painaa pitkääkin päivää.

    • Antisosiaalisia piirteitä? :D Sytyttelee tulipaloja, ryöstelee lähikauppoja, pahoinpitelee ryyppykavereitaan, käyttää huumeita? Nuo ovat antisosiaalisia piirteitä.

    • psykojuoksija kirjoitti:

      Antisosiaalisia piirteitä? :D Sytyttelee tulipaloja, ryöstelee lähikauppoja, pahoinpitelee ryyppykavereitaan, käyttää huumeita? Nuo ovat antisosiaalisia piirteitä.

      Tarkoitan kommunikoimisvaikeutta, ei halua minnekään missä ihmisiä- uimahalli, illanistujaiset, ym.
      Juo ne oluensakin yksin mieluiten, viihtyy hyvin paljon yksin ylipäätään, ja no- kun talvisin hiihtää, tekee senkin pimeään aikaan.
      en tiedä onko tämä sitten mitä- masennukseksi minä luokittelisin itse. vierestä ns. ei oo kivaa katsoa tuota menoa... Antisosiaalinen nimen omaan.

  • Summasummarum:

    - Maratoonarit on narsisteja
    - Bodarit on tyhmiä

    Kiteytettynä aloittajan ajatus.

  • Mitä tästä opimme? No sen, että kestävyysurheilijan kannattaa valita elämänkumppani huolella.

    Minä harrastan juoksua ja hiihtoa, en tosin kovin vakavasti, mutta lähes joka päivä lenkillä, joskus kahdesti päivässä.

    Kumppanini on aina arvostanut harrastustani ja jopa kannustanut, ei arvostellut.

    • Eli olet narsisti?

    • Erikulmia kirjoitti:

      Eli olet narsisti?

      Myönnetään. Olen niin narsisti, että päästäni kasvaa narsissi.

  • Aika, jota elämme ruokkii narsismia. Välillä tuntuu, että käynnissä on kaikkien sota kaikkia vastaan.
    Työelämässäkin. Ei enää ajatella yhteistä etua. Työntekijät eivät ymmärrä joukkovoiman merkitystä vaan kukin yrittää pelata omaan pussiin.
    Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että kuntomaraajat ovat tällaisia narsistisia ihmisiä. Yksinäisiä ja usein yksinäisyydessän onnettomia.
    Olen huomannut, että kuntoilijat ovat todella kateellisia toistensa tuloksista. Jos joku jotain yrittää ja menestyy niin jotkut voivat näennäisesti antaa krediittiä mutta enemmän sitä näkee, että toisen menestys harmittaa. Aletan piikittelemään ja muuta vastaavaa.

    • "Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että kuntomaraajat ovat tällaisia narsistisia ihmisiä. Yksinäisiä ja usein yksinäisyydessän onnettomia."

      Heh, narsisti ei kyllä koskaan ole yksinäinen. Kyllä sillä on aina ihailijakaarti ympärillään. Ovat ylisosiaalisia ihmisiä ja sosiaalisesti menestyneitä.

  • Menestyminen missä tahansa asiassa, oli sitten kyse vaikka urheilusta tai liike-elämästä vaatii tiettyä itsekkyyttä. Ilman tätä itsekkyyttä ei menestystä syntyisi. Narsismi on persoonallisuushäiriö, eikä siksi voi mennä sanomaan, että maratooneja intohimoisesti harrastava henkilö on aina patologinen narsisti. Hän voi olla, jos omaa tietyn persoonallisuuden. Ja voi olla olematta, vaikka itsekkäästi vaatisikin muita perheenjäseniä sopeutumaan elämäntapaansa.

  • Tähän on tultu, yli kymmenen kovaa kestävyysurheilun täyttämää vuotta, ja tämä mies on lopultakin tajunnut ottaa rennosti. Ja kas kummaa, siitä aukeaakin ihan uusi suoritustaso, ja mieli on puhdistunut kaikesta negatiivisesta mitä ikinä on urheilua kohtaan ollut mielessä.

    Joskus se ottaa aikaa, flow-tilan löytäminen. Kun se löytyy niin rajojen löytämiselle koittaa uusi aika, on taas lähdettävä tutkimusretkelle oman kehon ja mielen äärirajoille. Aika entinen ei koskaan enää palaa, ja hyvä niin.

    Aina puhutaan harjoittelusta, jauhetaan loputtomiin kaikenlaisista sykerajoista sun muusta sonnasta, muttei koskaan puhuta siitä kaikkein merkittävimmästä menestystekijästä, eli fyysisen ja psyykkisen puolen välisestä tasapainosta.

    Jos psyykkinen puoli on ok niin keho kestää paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Vapauttakaa mielenne ja antakaa kehonne ottaa kaikki se rasitus vastaan, koska se kestää niin paljon enemmän kuin ikinä voi kuvitella.

    Vain oman kehon kuuntelu on tärkeää, ei muiden antamien neuvojen. Muut ihmiset vain ovat kehityksen esteenä, koska he ovat ulkopuolisina arvioimassa sinua, tietämättä miltä sinusta milloinkin oikeasti tuntuu.

    Vain ihan huipputasolla tarvitaan valmennusapua, koska on kyse niin uskomattoman pienistä eroista eri urheilijoiden välillä, ja se ero muihin on silloin pyrittävä tekemään yhteistyössä huippuvalmentajan kanssa.

    Uskokaa kehoanne ja mieltänne, se tietää aina mitä tarvitsee. Löytäkää niiden välinen tasapaino ja menkää sen mukaan jokaiseen harjoitukseen.

    Ottakaa rennosti ja olkaa puhumatta urheilusta, se parantaa suorituksianne.

    • Tämä on täyttä totta. Ihminen on siten rakennettu, että liikunta ja urheilu alkaa sujua vasta sitten, kun tietää saavansa siitä itse jotain. Kun ikää tulee lisää, sosiaalinen puoli alkaa korostua yhä enemmän, saunailloissa ja muissa reissuissa riittää puhuttavaa, kun on muutakin elämää kuin se juoksun lynkytys tai muu liikunta.

    • Mitä ihanaa luettavaa! Juuri tuollaista olen tässä yksinäisyydessä odottanut.Ei tarvitseisi aina ajatella mitä muut minusta /harrastuksestani ajattelee.Tietäisivätpä että juuri lenkkeilyn avulla jaksaa.Juuri tuo lause,"puhuvat tietämättä miltä sinusta milloinkin oikeasti tuntuu." Ihana sinä.

  • tanttapullien tuhinaa nää jutut narsismista ja sen haitoista!ihmisuhdetaitoja ei paljoa tarvitse kun pitää kropan kunnossa niin saa aina kun haluaa irtosexiä!eikä narsismissa ole mitään pahaa.se on sama kun läskit vetoaa aina siihen että pitää saada olla sellanen kuin haluaa.käyttäähän läskitkin kynsilakkaa käy solariumissa ja pistää dödöä kainaloon.mutta mikä syynä että rumakin yrittää kuitenkin aina näyttää hyvältä?itsekkäitä tekopyhiä ja laiskoja läskit vaan on ja tulppana terveyskeskuksissa!

  • Niinpä. Ensiksi olen naimisissa ja kohta harkinta-aika ohi ja sitten ero...helpottaa. Minä elin itse itse kovan tason urheilijan kanssa joka oli narsisti mutta ei mielestäni koko juttu liittynyt narsimiin. Hän oli alistava aluksi, sitten kehittyi pikkuasioita kuten eristäminen eli et mene huora sillä aikaan minnekään kun treenaan, vähitellen henkinen alistaminen pilkka ulkonäöstä, vähitellen läpsiminen ja hiusten leikkaaminen. kun tuli ns treenijakson palautus se palautettiin kaljalla ja koko ajan juominen lisääntyi ja myös väkivalta. pureminen hiusten repiminen tunteettomuus kylmyyss ai katumusta. kovat lyönnit ja sen jälkeen hoiva seuraavana pvänä. viimein luin narsismista ja sieltä se tuli naristi pahimmasta päästä. Onneksi keräsin voimani ja lähdin turvakodin kautta pois. Nyt saa terapiaa jonka avulla kai sit vielä tunnen olevani ihminen ja aloitin liikkumisen taas. Olin sitä samaa elin liikunta oli osa elämää. tottakai hyuväksyn kaikki liikkujat koska se on hieno asia, mut oikeesti älkää puhuko siitä että narsisti dg on muotia se ei ole muotia vaan nykyaikana aikana tutkimukset ovat vain parantuneet ja tästä annettaan giagnooseja ja huomatkaa joku voi jopa parantua kun tajuaa mistä kaikki alkoi. Aloittajan kirjoitus on jotenkin provo ja tuttukin onko suomi 24:llä jutut loppu? Mut hei ihan jokaiselle teille voimia ja onnea elämään.

    • Mitä sä tuosta terapiasta hyödyt tuon jutun kohdalla? Oman kokemukseni mukaan narsisteja tulee vastaan kaiken aikaa ja niiden kanssa joutuu vaan elämään. Yhteiskuntakin pyörii aika pitkälti narsistien ehdoilla.
      Mulla on itellä takana tapailua, tai seurustelua viiden eri narsistinaisen kanssa.

  • Läskit inisee täällä. Syökää te vain suklaaja samalla kun katotte tv:tä. Minäpäs syön pastaa ja juoksen :)

    • Minä taas syön suklaata ja juoksen.

      Mihin kategoriaan oikein kuulun?

    • Oletan, että raakakaakaota saa silti syödä.

  • Ruipelot joilla on mehupillin paksuiset reidet ja se juoksevat maratoneja. Aivan homojen hommaa. Meikälikka ei koskisi tikullakaan sellaiseen rääpäleeseen.

    • Sieltähän tuli taas niin positiivista energiaa sisältävää kommenttia, että onni oikein tihkuu kirjaimien välistä.

  • Entinen mäkikotka on hyvä esimerkki tästä narsismista, miehessä on kaikki tähän viittaavat piirteet.

    • toinen epäilyttävä on ollin harri, tekojen ja sanomisien perusteella ja ne silmät ja ilme on jotain psykopaattista...

  • Juuri näin se on, seurustelukumppanin harrastukset ei kiinnosta eikä se miten hänen päivänsä töissä on mennyt. Se MINÄ keskeisyys on niin suurta ettei siihen sovi ketään toista. Joten urheilufanaatikko eläköön yksin omassa parhaassa seurassa ja lukekoon lehdistä omia saavutuksiaan, kiillottaen palkintojaan.

    • Palkintoja kiillottamaan pääsevät urheilijat eivät suinkaan elä yksin, vaan hyvinkin kattavan kannustuspiirin ympäröimänä. Parisuhteessa elävä narsisti roikkuu viimeiseen asti alistetussa kumppanissaan, mutta hänestä "poisjoutuessaankin" saa osakseen uusia urheiluihalijoita.
      Narsistille ei kuitenkaan usein kelpaa kumppaniksi toinen narsisti. Kuitenkin masokisti voi hänen persoonastaan päästä nauttimaankin.

  • Tunnen yhden, joka on mitätöivä, alistava ja määräilevä, empatian tunteet tuntuu olevan vähäisenlaisia, vihan tunteita sitten riittää. Lapsesta asti ahkera liikunnan harrastaja, viihtynyt saleilla aina punttien kanssa. Liikuntaa, töitä tai muualla menossa. Ei osaa juuri olla yksin ja paikallaan, toimintaa pitää olla jonkinlaista usein. Kateellinen tosi paljon, mitätöintinä ilmenee useimmin. Mutta muuten periaatteessa mukava mies, ei ole ns.koulukiusaajatyyppi. Muille ihmisille mukava monesti ja rehti periaatteessa. Mutta käyttää hyväkseen ja alistaa manipuloinnille jos toinen siihen suostuu eli toisen pitää olla hiljainen ja kiltti luonne että onnistuu alistamaan omille johdatteluille. Fyysinen narsisti, koulumenestys ja kiinnostus lukemiseeen yleensä keskivertoa heikompaa selvästi.

    • Ja se joku olet sinä itse?

  • Kilpaurheilussa on aina epäterveitä piirteitä. Juoksun harrastajat juoksevat kyllä enimmäkseen siksi että nauttivat sen tuomista tunteista ja kokemuksista. Olen itsekin hölkännyt puolimaratonin. Päätin vain kerran kokeilla kun olin lenkillä. Söin yhden energiageelin matkalla. Äärirajoille kyllä väsyi ja yöllä ei tullut uni ennen auringonnousua sen jälkeen. Laitoin sen myös näkyville (GPS) sports trackeriin, jos joku sen sattuu löytämään. Mietin kyllä, että joku saattaa saada hepulin kotonaan ja ajatella että tämä hulluhan on täysi narsisti ja neuroottinen suorittaja!

    Täytyy myöntää että kyllä siinä olikin haluna suorittaa! On hienoa rikkoa tuollaisia maagisia rajoja. Oman arvon tunne nousee. Tulee tunne: "minäkin pystyin siihen!". Mutta sehän on aivan luonnollista ihmisen elämää, ja varsinkin nuorilla miehillä on ajattelutapa usein, että halutaan olla paras, vahvin ja komein. Eikö se ole aika luonnollista?

    Kilpaurheilussa on monesti paljon epäterveitä piirteitä.

  • Koiratkin haukkuu ihmisiä, joita ei tunne :D

    • 3 13 -nimerkki kirjoitti lyhyesti mielestäni melko tarkan näkökulman. Se, että nykyaikana ihmisen on tehtävä yleensä työtäkin ja osalla on perhe kertoo sinänsä laadukkaasta elämästä. Siis jos nämä asiat ovat tasapainossa. Mutta olen itsekin ihmetellyt, miksi esim. eräs tuntemani n.50-vuotias rouva 'harrastaa' maratonjuoksua. Hän on 'päässyt' työhön, jossa on tehtävä työtä joka liittyy vakaviin elämäntilanteisiin, jotka koskee muita ihmisiä. Lisäksi kotona on pieniä lapsia ja mies. Mies ilmeisesti on myös jonkin sortin suorittaja ja luultavasti 'kiltti', kun hoitelee kotia ym. ja hoitelee kaiken varmasti hyvin. Mitä tarkoitetaan kilpailuhenkisyydellä ja vanhenemisen pelolla, itsensä vertaamisella muihin? Terveellä ja tasapainoisella ihmisellä ei mielestäni voi olla niin paljon voimavaroja esim. työhön jos hän osaa ottaa sen vakavasti, kun samaan aikaan haluaa juosta hurjia määäriä ja suunnitella maratonreissuja ym. juoksuihin liittyviä asioita. Jokin osa-alue on pielessä ja jokin kärsii aivan varmasti. Ymmärrän sen, että ihmiset ihailevat jo keski-iän ylittämässä olevaa naista joka jaksaa vetää lenkillä ja lukuisia maratonkisoja lisäksi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Minulle tulee mielikuva väistämättä ihmisestä, joka kaipaa jotain eläämäänsä. Ehkä ulkonäköä, joka on rapistumassa, ihailevia kommentteja (lähes joka asiasta mikä kyseiseen ihmiseen liittyy), pätevyyden 'auraa.' Liika on liikaa. Sanonta voi liittyä ns. normaaliinkin ihmiseen. Narsismi on väärä termi, joka tulee ainoastaan psykiatriasta. Iihmiset mielellään käyttää näitä psykiatrian termejä muutenkin heppoisesti. Silloin, kun liika on liikaa; tasapaino ei ole henkilön sisäisessä maailmassa kohdallaan. Tämän voivat huomata tavalliset ns. ulkopuolelta havainnoivat ihmiset. Ei siinä kateudesta ole kyse. Nykyään eletään yksilöä korostavassa kulttuurissa. Yksilö voi ottaa vastuun, joko näennäisesti tai pitkälle sitoutuen, hyvin monista asioista. Se, miksi joku haluaa ja katsoo tarpeelliseksi korostaa usealla osa-alueella, tässä nyt juoksemisessa, työn suorittamisessa ja perhe- ja sosiaalisten suhteiden hoitamisessa, itseään, on surullinen ja osin vakavakin ilmiö. Minua lähinnä säälittävät sellaiset, jotka lähtevät 'kilpailemaan' muiden kanssa, ja kadottavat itsensä. Elävät muiden kautta, muiden takia, suorittavat ja mittaavat usein elämää sarjana, johon kuuluu omaisuus, työ ja ura (joka ei monesti ole sellainen jossa oikeasti pärjää ja joka kiinnostaakaan), sosiaalisen piirin huomio ja ihailu henkilökohtainen 'imago', ja siihen sovitettuna väkisin jo aiemmin perustettu perhe. Joillekin esim. urheilu voi olla selviytymiskeino, aivan hyvin myös kynsien viilailu tai jokin muu. Tämä aika misä nyt eletään, on tällainen. Viisas ihminen on mielestäni oivaltanut, että sisäinen tasapaino ei tule toisten määrittelemien arvioiden kautta. Tasapainoinen ihminen ei halua miellyttää teeskentelemällä muille, muuta. Jos juoksee pakoon ongelmiaan, kyllä sen näkee. Aina ihminen vaan ei itse kykene sitä käsittämään omakohtaisesti. Ei se ole 'sairasta', vaan koko yhteiskuntamme kannustaa tavallaan suorittamaan, pätevöitymään ja 'näyttämään' jotain, joltain, jotenkin. Heikkoutta se voi olla. Kilpaurheilu on äärimmäisen raskasta ja psyykkistä vahvuutta vaativaa. Kilpaurheilija harvoin tosin pystyy pitämään yllä hyvin vaativaa työtä, opiskelua samanaikaisesti, koska on 'oppinut' ajan myötä vaativan surittamisen harjoituksineen vievän lähes kaikki voimavarat.. Poikkeuksena voi olla joku älykkäämpi henkilö. Eikös se mies, joka on aikoinaan juossut useissa merkittävissä kisoissa saavuttanut hyviä tuloksia urheilijana ja myös yksityispuolella, ollut luultavasti myös muslimi? En muista nimeä, mutta oli aikoinaan esillä julkisuudessa paljon.

  • Väittäisin että pitkänmatkan tarkoitukseton juokseminen vaatii sen suorittajalta oman kehon palvontaa. Tällaiseen tarkoituksettomuuteen ei ihan helpolla päästä muuten kuin olemalla narsistisia luonteenpiirteitä korostava tyyppi. Lisäksi esim. juuri maraton on matka jonka juoksemisen jälkeen voi olla varma ettei muita samanlaisia ihan heti vastaan tule. Tällöin narsisti on pönkittänyt vttumaisia luonteenpiirteitään juoksemalla maratonin. Toinen toistaan ruokkivia ilmiöitä siis.

    • Et taida juuri ollenkaan tietää mistä kirjoitat. Kunhan näpyttelet, koska haluat herättää huomiota, mikä sekin saattaa olla merkki narsismista.

      Jos sinusta juokseminen tuntuu lähtökohtaisesti pahalta, se ei tarkoita, että se kaikista tuntuisi.

      Eikä se maraton nyt niin kova juttu ole, etteikö suunnilleen jokaisesta työporukasta tai kaveriporukasta toista maratonin juossutta löytyisi.

    • Hmmm... kirjoitti:

      Et taida juuri ollenkaan tietää mistä kirjoitat. Kunhan näpyttelet, koska haluat herättää huomiota, mikä sekin saattaa olla merkki narsismista.

      Jos sinusta juokseminen tuntuu lähtökohtaisesti pahalta, se ei tarkoita, että se kaikista tuntuisi.

      Eikä se maraton nyt niin kova juttu ole, etteikö suunnilleen jokaisesta työporukasta tai kaveriporukasta toista maratonin juossutta löytyisi.

      Ei minulla ole mitään juoksemista vastaan. En vain enää itse pystyisi paljoa juoksentelemaan vaikka haluaisinikin, koska polvet ovat sen verran mäsänä. Mitään huomiota en todellakaan ole hakemassa, se on väärä tulkinta.

      "Et taida juuri ollenkaan tietää mistä kirjoitat."
      Voi olla että olet oikeassa, mutta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on niin paljon jo kokemusta etten ollenkaan ihmettelisi vaikka maratoonarit sellaisia olisivat. Siinähän on kyse lajista joka on oikeasti melkoisen vaativa ja edellyttää yhteen asiaan keskittymistä. Narsismi on se alkuunpaneva voima kun hapuillaan ihailua. Kaikki ne jotka liikkuvat ns. "normaaleilla" älynlahjoilla varustettuna tietävät ettei ihmisen oikeasti tarvitse olla sellaisessa fyysisessä kunnossa kuin mitä esim. maratoonin juoksu vaatii. Sitä ei pienellä treenillä juosta, se on varmaa.

      "Eikä se maraton nyt niin kova juttu ole, etteikö suunnilleen jokaisesta työporukasta tai kaveriporukasta toista maratonin juossutta löytyisi."
      No ei se nyt niin kovin yleistäkään ole. Itse tunnen muutaman tyypin jotka ovat juosseet ko. matkan muutaman kerran. Kummassakin henkilössä oli havaittavissa hiukan narsismiin viittaavia piirteitä. Tarpeeksi hyvin en tunne jotta varma voisi asiasta tosin olla.

    • Stöbb kirjoitti:

      Ei minulla ole mitään juoksemista vastaan. En vain enää itse pystyisi paljoa juoksentelemaan vaikka haluaisinikin, koska polvet ovat sen verran mäsänä. Mitään huomiota en todellakaan ole hakemassa, se on väärä tulkinta.

      "Et taida juuri ollenkaan tietää mistä kirjoitat."
      Voi olla että olet oikeassa, mutta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on niin paljon jo kokemusta etten ollenkaan ihmettelisi vaikka maratoonarit sellaisia olisivat. Siinähän on kyse lajista joka on oikeasti melkoisen vaativa ja edellyttää yhteen asiaan keskittymistä. Narsismi on se alkuunpaneva voima kun hapuillaan ihailua. Kaikki ne jotka liikkuvat ns. "normaaleilla" älynlahjoilla varustettuna tietävät ettei ihmisen oikeasti tarvitse olla sellaisessa fyysisessä kunnossa kuin mitä esim. maratoonin juoksu vaatii. Sitä ei pienellä treenillä juosta, se on varmaa.

      "Eikä se maraton nyt niin kova juttu ole, etteikö suunnilleen jokaisesta työporukasta tai kaveriporukasta toista maratonin juossutta löytyisi."
      No ei se nyt niin kovin yleistäkään ole. Itse tunnen muutaman tyypin jotka ovat juosseet ko. matkan muutaman kerran. Kummassakin henkilössä oli havaittavissa hiukan narsismiin viittaavia piirteitä. Tarpeeksi hyvin en tunne jotta varma voisi asiasta tosin olla.

      Eikö yleistäminen ole selkeä merkki narsismista?

  • Lyhyesti ilmaistuna kilpaurheilu vaatii jo niin vahvaa henkistäkin kanttia, ettei siihen ole läheskään kaikilla ihmisillä mahdollisuuksia, puhumattakaan fyysisistä ominaisuuksista jotka saadaan pitkälti geeneissä. Puhutaan urheilijan polusta, ja se on ihan hyvä aihe ottettavaksi esille nykyisen urheilumenestyksen valossa.

    Tulisi erottaa toisistaan yhä selvemmin kaksi asiaa, nimittäin kilpa- ja harrasteurheilu. Ikävä kyllä ne menevät yhä useammin sekaisin nykyisessä kilpailua korostavassa yhteiskunnassa.

  • Tärkeä keskustelunaihe. Liian vähälle huomiolle on jäänyt tämä kuntoilijoita niin usein piinaava narsismi.
    Pahinta on se, että ihan kuntoilijat ja kilpakuntoilijat korostavat narsismiaan vertaamalla itseään siihen populaatioon, joka kirjoittelee erilaisilla kuntojuoksufoorumeilla.

  • Narsismi on aikamme sairaus - sanokaa mitä sanotte. Alat, joilla on tarve tehostaa itseään, ovat tavallisimmin niitä, joilla narsistisia ihmisiä esiintyy.
    Sosiaalinen media ehkä vääristää. Keskustelupalstoilla esiintyvät aktiivisimmin juuri nuo narsistit ja tavalliset tasapainoiset harrastajat jäävät varjoon.

  • Kilpa- ja huippu-urheilu on hyvin kaukana siitä "urheilun" maailmasta joka foorumeilla esiintyy. Siellä ei sitten urheilusta mitään tajutakaan, vain leikitään asiantuntijaa. Sanon vaan että niillä km-vauhdeilla ei asiantuntijaa kannata esittää.

  • Kuinkahan kauan jollakin 20 vuotta sitten olleella syövällä voi ratsastaa? Kun juoksutulokset ei mitään ihmeelliisä ole, niin joku ikivanha sairaus nostetaan aina uudelleen ja uudelleen esille uutena mahdollisuutena ja sillä nousee jonkin hihhulilajin isäksi.
    Narsismia vai mitä

  • Entäs sitten?

    Nimimerkille tovetovejansson:
    Entäs sitten, jos joku 50v. rouva harrastaa juoksemista?
    Entäs sitten, jos hänellä on kiltti mies?
    Entäs sitten, jos hän pakenee elämässään jotakin?
    Entäs sitten, jos hänen elämänsä ei ole tasapainossa?
    Entäs sitten, jos hän käy maratonreissuilla?
    Entäs sitten, jos hän ei kykene työtään hoitamaan kunnolla?
    Entäs sitten, jos joku hänen elämänsä osa-alueista ei ole kunnossa?
    Entäs sitten, jos hän pelkää vanhenemista?
    Entäs sitten, jos hän kaipaakin jotain elämäänsä?

    Onko nämä asiat jotenkin poissa sinun elämästäsi?

    Olen esimies hoitoalalla ja minulla on 20-62 -vuotiaita alaisia, joista osa harrastaa kuntoilumielessä liikkumista (hyvin pieni osa). Joku juoksee maratoneja, joku pyöräilee, joku ui ja joku jopa yhdistää nämä kaikki lajit... Kaikkein energisimpiä, motivoituneimpia ja tunnollisimpia työssään ovat juuri nämä, jotka harrastavat liikkumista kuntoilumielessä. Nämä ihmiset jaksavat antaa kaikkensa työssään, heillä ei ole sairauspoissaoloja, ei lusmuilua työaikana, ei myöskään negatiisisuutta!

    Toinen ryhmä työ-yhteisössäni ovat kaljaa juovat sohvaperunat, jotka taatusti pitävät kaikki mahdolliset sairauslomat, jotka laki sallii palkan edestä pidettävän. Nämä ovat niitä laiskimpia työyhteisön jäseniä, jotka luistavat kaikesta vastuusta. Menevät sieltä, missä aita on matalin. Omalla ilmoituksella kun saa olla kolme päivää poissa akuutin flunssan tai vatsataudin vuoksi...ja näitä tauteja riittää näillä ihmisillä. Selkävaivatkin ovat aika yleisiä näillä sohvaa selässä pitämillä ihmisillä.

    Entäs sitten, jos se tuntemasi 50v. nainen ei harrastaisi liikuntaa/maratoneja? Kaljaako hänen pitäsisi juoda telkkaria katsoen, niinkuin suurin osa työikäisistä tekee? Pitää saikkupäiviä krapulan/flunssan/vatsataudin/selkäkipujen vuoksi?
    Entäs sitten, jos hänen kiltti miehensä tukeekin hänen harrastustaan ja harrastaa jopa itsekin jotakin?
    Entäs sitten, jos tämä 50v. nainen ei pakenekkaan elämässään mitään, vaan on löytänyt liikunnan avulla keinon jaksaa työssään ja arjessaan?
    Entäs sitten, jos hänen elämänsä onkin tasapainossa liikunnan tuoman ilon ja positiivisuuden kautta?
    Entäs sitten, jos hän käy maratonreissuilla? Eikös kaikki ihmiset vapaa-ajallaan joskus matkusta? Jotkut lähtevät ryyppy- ja seksi lomille Thaimaaseen tai laivalle, auringonpalvonta reissuista puhumattakaan... Jotkut haluavat matkustaa juoksemaan kaltaistensa seurassa.
    Entäs sitten, jos/kun hän hoitaakin työnsä ja perheensä tunnollisesti liikunnan tuomalla energialla?
    Entäs sitten, jos hänen elämänsä onkin kunnossa juuri liikunnasta löytämänsä riemun avulla?
    Entäs sitten, jos hän ei pelkääkkään vanhenemista, vaan haluaa jaksaa arjessaan liikunnan tuomalla energialla? Hyvä kroppa taitaa tulla siinä sivussa...
    Entäs sitten, jos hän onkin tyytyväinen elämäänsä, nauttii perheestään ja liikkunan tuomasta hyvästä olosta?

    Ei kai näistä mikään ole sinun elämästäsi pois? Mitä mahdat itse olla vailla? Mitä itse pakenet, kun näin arvostelet ja tuomitset? Eiköhän anneta jokaisen ihmisen elää omaa elämäänsä ja harrastaa mieleisiään asioita olivat ne lähtökohdat harrastamiseen ihan mitkä tahansa? Emmehän voi kenekään ihmisen elämästä ja harrastuksen motiiveista tietää. Mene itseesi ja mieti, miksi arvostelet. Et suinkaan vaan ole kateellinen?

    Esimiehenä ottaisin töihin mieluiten 50v. maratoonarin, kuin tällä palstalla muita arvostevan typeryksen.

    • Tajutkaa jo, että ketjun aloitus on provokaatio, kuten moni muukin vastaava. Sen on kirjoittanut henkilö, joka jostain syystä ei pidä juoksemisesta, tai hän jostain syystä inhoaa jotain hekilöä, joka sattuu harrastamaan maratonin juoksemista.

      Tai aloittaja hakee vain huomiota osalleen. Onhan se jännää, kun ihmiset vastailevat kirjoituksiisi.

    • Näkökulmia kirjoitti:

      Tajutkaa jo, että ketjun aloitus on provokaatio, kuten moni muukin vastaava. Sen on kirjoittanut henkilö, joka jostain syystä ei pidä juoksemisesta, tai hän jostain syystä inhoaa jotain hekilöä, joka sattuu harrastamaan maratonin juoksemista.

      Tai aloittaja hakee vain huomiota osalleen. Onhan se jännää, kun ihmiset vastailevat kirjoituksiisi.

      Samaa mieltä! Ei kannata olla kateellinen toisen harrastukselle. Kaikista ei ole maratoonariksi ja onhan muitakin harrastuksia.

  • Ihan totta!

    Juopot ovat paljon hyödyllisempiä, mukavampia, tasapainoisempia (varsinkin vaakatasoon sammuneina) ja rennompia ihmisiä.

  • kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin

  • Rinnastus, hyväkuntoinen maratoonari vs sohvalla makaava kaljankittaaja, on klassikko. Käytetään etenkin himoliikuntaan jumittuneissa joukoissa.
    Turmiolan Tommi elää ja potkii!

  • Itse olen tyyppiä on/off-urheilija, eli en puhu enää juuri kellekään omista urheiluistani. Mitä se muille kuuluu, tai ketä se kiinnostaa. Jos juoksenkin periaatteessa kovaa vauhtia kuntoilijan näkökulmasta, niin entä sitten, se on vain minun tapani hyödyntää vapaa-aikaani. Kun ikää tulee lisää, niin ei enää halua kerätä huomiota keneltäkään, vaan kasvattaa itsekuria ainoastaan ja kehittyä sen minkä vielä voi.

    Nämä itseään korostavat tyypit saisivat miettiä tarkemmin, josko niissä omissa "urheilusuorituksissa" nyt niin paljon on hehkuttamisen varaa. Itse olin aikoinaan Sm-tasolla pari vuotta, mutta en puhu niistä kenellekään, koska tiedän ettei se ketään kiinnosta. Hyvä niin.

    • "Narsisti on sellainen todellisuuden vääristämisen ja sosiaalisen todellisuuden määrittämisen mestari."

      Tämä on varmasti paras määritelmä koko pitkässä keskustelussa.

      Narsismi on sairaus. Paha sairaus. Ei se ole sitä lievää itsensä korostamista mistä 90% nuorista ihmisistä nykyään facebook aikakaudella kärsii. Heidän tauti on enempi "huomioflunssa".

      Uskoisin, että huipputason maratonjuoksijoissa on muutama sairaalloinen narsisti, heitäkin on maailmassa satoja tai jos huipun kriteeri on alle 2.20 niin tuhansia. Siis maratoonareita, ei narsisteja.

      Varmaan on myös skitsofreenikkoja ja maanis-depressiivisiä sekä autistisia/asperger piirteitä omaavia. Aivan samanlainen pieni prosentti kuin kaikissa ihmisissä. Tai muista elämän osa-alueiden häiriötiloista kärsiviä, esim heikon impulssikontrollin omaavia, päihteiden kanssa ongelmaisia jne. Voi olla enemmänkin kuin tavallisissa, koska huippu-urheilu vaatii erikoista persoonallisuutta. Samoin 7000-12000 kilometrin vuosittainen juoksu vaatii hieman poikkeuksellista luonnetta. Veikkaisin, että neurootikkoja ja addiktiivisia persoonallisuuksia on enemmän kuin ihmisissä keskimäärin. "Pakko päästä lenkille". Mutta sehän ei ole sinänsä narsismia, hieman itsekästä siitä tulee jos on parisuhteessa ja varsinkin nuoressa parisuhteessa, jossa naisilla yleensä on ylisuuret odotukset mieheltä. Voi jopa kysyä, kumpi siinä on kontrollinhaluinen narsistinen persoona? Mieskö joka haluaa lenkille vai nainen joka haluaa pitää miehen kotona antamassa itselleen huomiota? Kärjistys. Mutta ehkä sen kautta voi ymmärtää mitä tarkoitan.

      Mitä narsistisiin huippu-urheilijoihin tai ylipäänsä "henkisistä ongelmista" kärsiviin huippuihin tulee, heillä varmasti dopingin käyttö on yleisempää kuin tasapainoisilla. Mutta välttämättä epätasapaino ei näy yksittäisissä telkkarihaastattelussa.. Niitä jos katsoisi paljon, huomaisi minäkeskeisyyden ylikorostumisen.

      Uskoisin että jos otettaisiin vähän lyhyempien lajien huippuja ja sitten siinä taustalla olleita (mies Oulusta?) niin huiput ovat narsistisempia, "lapsellisempia". Sijoilla kymmenen jne olevat enempi järkeilevät että elämässä muut asiat ensin ja urheilu on vaan harrastus, vakavimmilaankin. Eivät pidä itsestään meteliä vaikka joskus jopa ympäristö voisi olla ihan oikeastikin kiinnostunut ystävä-/tuttava-/sukulaispiirin juoksijasankarista, ylpeyden aiheesta. Siis hänen juoksuistaan. Tietysti tässä taitaa olla eroja, jossain päin Suomea taputetaan enempi selkään kuin toisaalla. Mutta maraton kilpalajina on mielestäni äärimmäisen epänarsistinen vaikka johonkin sprinttihiihtoon verrattuna, koska se vetää nöyräksi, on pakko ponnistella. Mitä olen lueskellut ex-maratonhuippujen elämänkertoja ja joitain oikeasti tunnenkin, niin vaatimattomia ihmisiä, nöyriä, sitkeitä, jämäkkiä, kova itsekuri, enempi vetäytyviä. Tietysti osa on ehkä synnynnäisesti sosiaalisempaa luonteenlaatua, jopa vilkkautta ja huumoria, mutta yksikään ei ole "ad/hd" persoonallisuus.

      Siten voisi olettaa, että jos on huippujuoksijoissa osittain outoa porukkaa niin on myös keskimääräistä enemmän niin hyvän mielenterveyden omaavia, että se on jo epänormaalia.. Tämä on voinut tulla synnyinlahjana, joka on auttanut tuloksiin, mutta myös kehittynyt harjoittelun kautta. Juokseminen siis kannattaa! Uskoisin.

      Valmentajat (lajista riippumatta) lienevät keskimääräistä erikoisempaa porukkaa, koska siinä on juuri tämä toisen ihmisen kontrollointimahdollisuus, joka sairaalloista narsistia kiinnostaa. Nykyajan perus "huomioheikki" haluaa vaan olla esillä, ei käyttää hyväksi. Siitä olen vähän huolestunut kun tuntuu että lapsilla ja nuorilla tämä esilläolo mielletään ihmisen ominaisuudeksi toisin kuin ennen. Facebook, instagram ym on sen tehneet.

  • Psykokulttuuri
    Psykokulttuuri tarkoittaa arjen psykologisoitumista eli sitä, että tavalliset ihmiset alkavat tarkastella itseään ja ympäröiviä ihmisiä psykologisten termien ja käsitteiden avulla. Psykokulttuuri ei tarkoita psykologiaa tieteenä, vaan psykologian ympärille rakentunutta kulttuuria, kuten psykologiaan löyhästi pohjautuvia arvoja, uskomuksia ja perinteitä. [1]
    Psykokulttuurin keskeisinä piirteina on pidetty mm.:
    a: Yksilön "minuuden" kulttuurista painottamista ja vatvomista.
    b: Tunteiden keskeisyyttä yksilön tavassa hahmottaa yhteiskunnallista todellisuutta.
    c: Psykosektorin ammattikuntien kuten psykologien, psykiatrien ja erilaisten neuvoja-ammattien syntyä ja voimakasta kasvua sekä
    d: Yhä uusien käyttäytymismallien määrittelyä psykologisiksi "häiriöiksi".
    e: (varsinkin Yhdysvalloissa) "uhripuheen" nousu eli ihmisten lisääntyvä halu omaksua jonkinlainen uhri- tai sairausidentiteetti.[2]
    Psykokulttuurin tutkimus alkoi Yhdysvalloista. Suomessa psykokulttuuri tutkimuksen aloitti sosiologian dosentti Janne Kivivuori 1990-luvulla. Marko Hamilo on toimittantu kirjan Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa (2007).
    Psykokulttuuriin keskeisesti kuuluvassa psykomyytissä on ensin (a) alkuperäisesti aito ihminen, jonka aitouden (b) kulttuuri tukahduttaa, mistä seuraa (c) ongelmia; tämän jälkeen (d) terapeuttinen kokemus johtaa (e) alkuperäisen aitouden paluuseen. [3]
    Paljastavassa psykologiassa tulkitsija pyrkii todistamaan että vastapuolen poliittisen mielipiteen "todellinen" syy on mielenterveyden häiriö tai ainakin henkinen kypsymättömyys. Näin on toimittu hyvinkin erilaisissa politiikan suunnissa.[4]

  • Ihmettelen vain joskus näitä nännejä ja nönnejä ja bodlaajia. Juoksevat treenejä tosi kovaan vauhtiin ja silti maratonajat ei vastaa treenivauhteja. Jos pimeällä juostu polkulenkki on 5.39 vauhtia, olisi 12 tunnin tulos pitänyt olla jo 115km ja maratonaikakin lähempänä kolmea kuin neljää.
    Toiset nähtävästi repii ennätykset treeneissä, toiset kisoissa.

  • Tota samaa olen ihmetellyt. Eikö olisi kivampi ilmoitella tulokset vasta sitten kun ne on tehty. Wannabe fantasiat on asia erikseen. Mutta kai tämäkin on SOMEA. Tässä ja nyt pitää näyttää paremmalta kuin on. (tämäkin taitaa olla psykokulttuuria.

  • Näissä mää-mää-mää juoksijoissa ärsyttää myös se että edellyttävät muiden aina tanssivan oman pillinsä mukaan. Esimerkkinä tämä yksi turutar joka tunkee itsensä paljon nopeampien lenkeille ja olettaa automaattisesti että muut hidastaa hänen vauhtiinsa. Ja niinhän he tekevätkin kun ei tälle rouvalle kukaan henno sanoa että ärsyttää niin helkkaristi kun muiden lenkki on pilalla tämän yhden takia. JA NYT SE JARRU ON TUNKEMASSA TAMPEREEN SEUDULLEKIN. Turku: pitäkää hyvänänne että me edes saadaan treenata mielemme mukaan.

  • Onko tuo lenkkikavereiden nimien luetteleminen sitä, että halutaan osoittaa, että kuinka mulla on kovasti kavereita ja kaikki haluaa mun kans joululenkille ja kuinka olen suosittu, kun kaikki tuli mua tukemaan mun joulupitkikselle.
    Vähän kuin teinien kilpailu, että mulla on facessa eniten kavereita.
    Naamailuliikunta on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Kukahan tekisi tästä gradutukimuksen psykologiselta kannalta, millainen ihminen tarvitsee tällaista tuekseen.

  • Viestiketju näyttää olevan pitkä. Itse olen reenannut kestävyysjuoksua koko ikäni myös maraton on ollut kuvioissa. Olen ollut mukana maraton seurassakin. Vielä roikkuva jäsen. Se miksi roikun, on se, että katson ja katson, jospa vielä saisin sieltä jotain. Tuntuu siltä, että juoksukilometrien määrä, reenien harjoittelumäärät ovat merkitseviä seuran jäsenille. Jos näihin raameihin ei kuulu, jää myös ulkopuolelle.

    Moni seuran ihmisistä vähän väliä kehuskelee naamakirjassa juosujen kilometrien määrää kuin myös maratonkertoja.

    Hienoa, että ihmiset huolehtivat kunnostaan, kuitenkaan hyvinvointia ei edistä se, että omilla saavutuksillaan kerää itselleen huomiota ja hiukan latistaa näin toisten saavutuksia. En yleistä. Yksilöitä, pätemisen, näyttämisen tarpeessa olevia, on ihan joka asiassa oli laji tai toiminta mitä hyvänsä.

    Itsekin olen elämyksiä saanut juoksuharrastuksen myötä, mutta en ole kokenut tarvetta koko maailmalle asiaa kailottaa. Onneksi on ollut avoimia kannustavia lajin harrastajia.

  • Ja lisäksi nämä ovat niin omahyväisiä ja sisäänpäinlämpiävät porukat, jos menet yhdenkään kerran huomauttamaan tai arvostelemaan jotain tai joidenkin tyyliä, niin saat bannit heti foorumeille.
    No, tulipa nähtyä sekin touhu, eikä kyllä harmita.
    luulis sanan olevan vapaa Suomen maassa, mutta ei tuolla, missä piiri pieni pyörii, kaikkien pitää hymistellä, kehua. olla samaa mieltä.
    Narsisteja?...Todellakin.

  • Mut toi on just niin tosi. Kritiikkiä rakentavaa tai puhumattakaan repivää, ei haluta kuulla. Heti leimataan häiriköksi ja aletaan eristää yhteisöstä. Kritiikinsiedon puuttuminen on narsismia jos mikä.

  • En tiennytkään, että maratoonarit ovat järjestäytyneet yhteisöksi.

    Luulin, että sitä käydään lenkillä, ilmoittaudutaan kisaan ja mennään lähtöviivalle, jonka jälkeen ladotaan jalkaa toisen eteen... Näin minä ainakin olen menetellyt.

    Vähän kummallisia kokemuksia teillä. Tuollainen sosiaalinen aspekti on minulle ihan vieras.

  • Voi raukkaa! Oletko elänyt tynnyrissä viimeiset 10 vuotta. Kuntojuoksu on nykyään erittäin yhteisöllistä toimintaa. Teknisen kehityksen myötä elämä on siirtynyt lenkkipoluilta sosiaaliseen mediaan.
    Ilman sosiaalista mediaa olet näkymätön mies.

  • Mulla kokemusta mitä tapahtuu kun ihminen "hurahtaa" juoksuharrastukseen.
    Itse seurustelin tälläisen ihmisen kanssa, meillä oli hyvä suhteen alku, mutta sitten tuli tämä juopksuharrastus.
    Pikkuhiljaa kaikki asiat, tekemiset ja menot alkoivat pyöriä vain juoksun ympärillä.
    Lenkkejä kirjattiin tien moneenko "lenkkipäiväkirjaan" ja faceen.
    Pikkuhiljaa myös ystävät siirtyi kaikki pelkästään juoksuystävistä koostuviin.
    Tuli menestystä ja ihannointia muilta juoksukavereilta.
    Mitään ei mahtanut, ihminen alkoi vaan etääntyä ja lipua "ulottumattomiin".
    Minä' en kohta merkinnyt enää mitään, koska en itse harrastanut kilpajuoksua, maratooneja enkä ultria.
    Toisten kehut ja ihailu ruokkivat narsistista luonnetta, myös puolisoksi löytyi toinen hyvä juoksija ja minä olin vain sen jälkeen yhtä tyhjän kanssa.
    Toinen muuttui täysin välinpitämättömäksi minua kohtaan.
    Oli vain juoksua, juoksumatkoja, juoksukavereita, kimppalenkkejä.
    Menestys nousee päähän väistämättä ja oma identiteetti alkaa muodostua pelkästään juoksussa menestymisestä.
    Sitä alkaa kuvitella itsestään liikoja.
    Ihmiset, joilla on ennestään ollut heikko itsetunto, lienee pahimmat sen jälkeen, kun alkavat pärjäämään.
    En tiedä mitä näille menestyjille tapahtuu senjälkeen, kun ennätykset eivät enää rikkoonnu, ikää tulee ja vaivoja, saati jos juoksuharrastuksen joutuu jossain vaiheesa lopettamaan.
    Millainen totuus heille sen jälkeen paljastuu.
    Itse ajattelisin, ettei ole ihan viisasta elää pelkästään pelkälle juoksulle ja kilpailemiselle.

  • Tykkään elää tynnyrissä ja myönnän olevani epäsosiaalinen.

    Netissä toki lueskelen välillä juoksijoiden juttuja, mutta minulla ei ole kovinkaan usein seuraa lenkeillä.

    Minulle on täysin sama, vaikka joku internetin maailmassa vihaisi harrastustani. Mutta tämä viestiketju vähän ihmetyttää. Ehkäpä teillä ei ole muita harmeja ja elämänne on liian helppoa. Minulla on taas huolia riittämiin, ja juoksulenkkeily antaa apua arjesta selviämiseen.

  • Juoksun sosiaalistumisessa on hyvätkin puolensa. Mitä enemmän harrastajia lajin parissa on, sen todennäköisempää on, että joukosta nousee myös lahjakkuuksia.
    Siinä mielessä on kannatettavaa, että urheiluseurat aktivoivat perheitä: isiä, äitejä ja lapsia mukaan harrastuksen pariin. Ei kaikista tule kilpaurheilijoita mutta sekin riittää, että liikuntaan ja juoksuun myönteisesti suhtautuvien ihmisten määrä kasvaa. Silloin juoksusta puhutaan, lajituntemus leviää ja ennen kaikkea näkyvyys lisääntyy. Tämä nykyinen hölkkäbuumi kertoo ehkä enemmänkin keski-ikäisten sohvalöllyköiden heräämisestä kuntoiluun mutta antavatpahan edes esimerkkiä, että kuntoilu on ihan mukavaa.

    • No ehkä niinkin, mutta toisaalta juoksu on muuttunut entistä kaupallisemmaksi. Tuntuu, että tärkeintä ovat koreat vaatteet ja isot juoksutapahtumat. Noh, ehkä hyvä niinkin, jos sitä kautta ihmiset liikkuvat enemmän.

      Sen sijaan entistä harvempi on valmis "myymään sielunsa" kestävyysurheiluun. Näin ollen huippuja ei ole tullakseen.

    • Pahani Julmu kirjoitti:

      No ehkä niinkin, mutta toisaalta juoksu on muuttunut entistä kaupallisemmaksi. Tuntuu, että tärkeintä ovat koreat vaatteet ja isot juoksutapahtumat. Noh, ehkä hyvä niinkin, jos sitä kautta ihmiset liikkuvat enemmän.

      Sen sijaan entistä harvempi on valmis "myymään sielunsa" kestävyysurheiluun. Näin ollen huippuja ei ole tullakseen.

      Huvittavin piirre ovat nämä somejuoksijat, jotka päivittää faceen jokaisen uinnin lenkin ja karaten. Se jos mikä on narsismia. Ketä kiinnostaa lukea joka päivä urheilusuorituksestaan. Ärsyttää sellainen narsismi ja ketä kiinnostaa lukea niitä. Itsensä korostamista, että saisi mahdollisimman monta peukutusta, vaikka ketään ei kiinnosta. Säälittävää egon kohotusta. Jokainen lenkki raportoidaan monille sivuille ja oma senä täyttyy sadoista urheilusuorituksesta. Mitä narsistista tarvetta se ruokii. Kun ketään ei oikeasti kiinnosta. Mä, mää, mää, mää,määäää

    • vusain bollt kirjoitti:

      Huvittavin piirre ovat nämä somejuoksijat, jotka päivittää faceen jokaisen uinnin lenkin ja karaten. Se jos mikä on narsismia. Ketä kiinnostaa lukea joka päivä urheilusuorituksestaan. Ärsyttää sellainen narsismi ja ketä kiinnostaa lukea niitä. Itsensä korostamista, että saisi mahdollisimman monta peukutusta, vaikka ketään ei kiinnosta. Säälittävää egon kohotusta. Jokainen lenkki raportoidaan monille sivuille ja oma senä täyttyy sadoista urheilusuorituksesta. Mitä narsistista tarvetta se ruokii. Kun ketään ei oikeasti kiinnosta. Mä, mää, mää, mää,määäää

      Ehkä kysymys on enemmänkin siitä, että kyseinen kirjoittaja keskustelee itsensä kanssa.

      Eihän tämänkään viestiketjun tarkoitus ole välittää mitään järkevää tietoa kenellekään. Me vain kirjaamme ajatuksiamme ylös. Se on jonkinlaista terapiaa.

      Minä kirjoitan näille palstoille aika paljon tekstiä, mutta en todellakaan usko, että juuri kukaan muu kuin minä itse näistä jutuistani hyötyy millään tavalla. Ja voisinhan tämänkin ajan käyttää varmaan järkevämminkin.

    • vusain bollt kirjoitti:

      Huvittavin piirre ovat nämä somejuoksijat, jotka päivittää faceen jokaisen uinnin lenkin ja karaten. Se jos mikä on narsismia. Ketä kiinnostaa lukea joka päivä urheilusuorituksestaan. Ärsyttää sellainen narsismi ja ketä kiinnostaa lukea niitä. Itsensä korostamista, että saisi mahdollisimman monta peukutusta, vaikka ketään ei kiinnosta. Säälittävää egon kohotusta. Jokainen lenkki raportoidaan monille sivuille ja oma senä täyttyy sadoista urheilusuorituksesta. Mitä narsistista tarvetta se ruokii. Kun ketään ei oikeasti kiinnosta. Mä, mää, mää, mää,määäää

      Entäpä ne somejuoksijat, jotka vielä vääristelevät vauhtinsa, matkansa ja sykkeensä. Mutta eivät koskaan uskalla kilpailuun tai muuten kuntonsa mittaamaan

  • mulle parhaat kamut on tullu juuri urheilun kautta toisen tuntenu 40v..toisen 30v..
    tunnen edelleen monia urheilijota-kuntoilijoita,,myös maratoonareita.. hyvin synkkaa..hyvä tyyppejä..mulla näin. toiselle kun kumartaa -toiselle pyllistää..

  • Hauska tuo aloitus, tai aloittaja. Jos on joskus alkanut juoksemaan tai muuten liikkumaan ja sohvan kutsu on voittanut niin kiukkuhan siitä nousee, et ole ainoa jolle niin on käynyt.

  • Vituttaahan se, kun joku juoksee vaikkapa maratonin ja itse ei laiskuuttaan pysty. Yksi vaihtoehtohan olisi alkaa sen sijaan puhumaan pötyä netissä, että on juossut maratonin, useitakin ja ihan maailman huippuajoilla. Kuulostaa jotenkin tutulta, en nyt kyllä enää muista mistä yhteydestä.

    • Olen kuullut huhua jostain tyypistä, joka uskoo voivansa saman tunnin sisällä juosta useita kertoja alle nykyisen suomen ennätyksen. Yhtään kilpailua kaverilla ei ole takanaan ko. matkalla. Mutta miltei hölkkävauhtia kuulemma sen tekisi.

  • Samanlaisen huhun olen kuullut minäkin. Tarinaan liittyy se, että aina kun läpimurto kansalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen, maineeseen ja mammonaan on liki käsillä, tapahtuu jokin loukkaantuminen. Tämä sykli jatkuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja aina hetkeä ennen läpimurtoa käy hullusti. Jos tarina on tosi, voi miesparkaa, en voi muuta sanoa. Huhuun kuuluu myös väittämä, että kyseinen henkilö tulee vanhetessaan aina vaan nopeammaksi, voimakkaammaksi, palautuu aina vaan nopeammin ja uhmaa näin jopa luonnonlakeja. Kuin jotkin yliluonnolliset voimat suojelisivat ja auttaisivat miestä.

    Onkohan sama huhu ja tyyppi kyseessä?

    • Täytyy olla sama huhu. Ei moisia uhoajia yhden vuosisadan sisään kahta Suomeen synny

  • Ambassadööreissä niitä narsisteja vasta onkin. Huvittaa miten joku keski ikäinen mies yrittää olla somehuomion keskipiste :-D

    • Miksi nainen saa esitellä itseään tuhansille seuraajille mutta mies joka markkinoi Hokaa on narsisti?

    • Ihan yhtä pönttöjä

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.