Olen huomannut sellaisen ilmiön, josta olen itsekin kärsinyt, että älykkäillä ihmisillä on tunneside kaikkeen tekemiseensä. Esimerkiksi monilla on vaikeuksia opinnoissa sen takia, että oma kirjoitus/omat mielipiteet koetaan jotenkin liian ainutlaatuisiksi, jotta niitä voidaan korjata.
Itse ainakin päästin irti tästä tunnesiteestä, ja tajusin kuinka paljon helpompaa on keskustella muiden kanssa, kun ymmärtää omat heikkoutensa ja puuttensa. Kaikillahan meillä on heikkouksia ja ne voi minusta jotenkin tuoda ilmi. Jos toinen kehtaa niitä käyttää aseena sinua vastaan, niin tiedät, että kyseessä on ihminen, jonka kanssa ei ainakaan kannata tulevaisuudessa jatkaa ihmissuhdetta.
Itse ainakin päästin irti tästä tunnesiteestä, ja tajusin kuinka paljon helpompaa on keskustella muiden kanssa, kun ymmärtää omat heikkoutensa ja puuttensa. Kaikillahan meillä on heikkouksia ja ne voi minusta jotenkin tuoda ilmi. Jos toinen kehtaa niitä käyttää aseena sinua vastaan, niin tiedät, että kyseessä on ihminen, jonka kanssa ei ainakaan kannata tulevaisuudessa jatkaa ihmissuhdetta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä että myönsit. Ei ole älykästä käytöstä tosiaan olla omnipotentti.
Karmaisevaa on se kun joku, joka on jonkun alan ekspertti luulee olevansa sitten suoraan ekspertti myös lähes kaikilla muillakin aloilla.
Tämä lähes narsismia lähentelevä käytös johtuu havaintojeni mukaan siitä syystä, että hyvin älykkäillä on taipumus jäädä sosiaaliseen paitsioon. Tällöin sosiaaliset taidot eivät kehity.
Parasta olisi kun voisimme kaikki tuntea olevamme samassa veneessä.
Jossain vaiheessa se itsekeskeisinkin nörtti tajuaa, että hei: Olemme olemassa täällä toisiamme varten!
Jotenkin oudolta tuntuu väitteesi, en luulisi pätevän ainakaan analyyttisesti älykkäisiin ihmisiin, jotka pikemminkin pyrkivät jatkuvasti parantamaan aikaansaannoksiaan tai muutamaan käsityksiään uuden tiedon ilmaantuessa. Sopii paremmin narsistisiin ihmisiin, jotka ovat lähinnä tunneälykkäitä.
Varmasti on ihmisten välillä eroa, mutta ainakin oma isäni ei tunnu ymmärtävän omaa rajallisuuttaan. Olen yrittänyt hänelle selittää samoin kuin muutamalle miespuoliselle tutulle, ettei asiat ole niin mustavalkoisia. Jotkut miehet ovat tosi jäätäviä puheissaan. Olen itse älykäs nainen ja tiedostan omat puutteeni. Olen aktiivisesti aina kehittänyt itseäni, koska tiedän, ettei kukaan pysty mihinkään yksin.
Minua vain harmittaa monen älykkään miehen syrjäytyminen, koska he eivät tiedosta omaa asennettaan muita kohtaan. Miksi ei voi nauraa itselleen? Ja miten on kämminyt tai tehnyt väärin?
Minun paras ystäväni on miespuolinen ja hän on ollut todella vastaanottavainen tiedon suhteen. Toki puolin ja toisin tuli tunnepitoisia riitelyjä, mutta itselläni ainakin maailmankuva laajeni, kun kykenin olemaan avoin hänen mielipiteilleen.
Minun isäni ei ole KOSKAAN myöntänyt olevansa väärässä. Kai se jotenkin loukkaa omaa egoa... En tiedä.
Virheiden myöntämättömyys ei välttämättä johdu egosta. Jos isäsi on rationaalisesti ajatteleva introvertti, hänen on juurta jaksain pohdittava uusia asioita, päätöksiä tai näkökulmia ennen kuin hän voi hyväksyä ne omakseen. Jos pohtimiselle ei anneta aikaa, tällainen ihminen tuntee olonsa levottomaksi ja hän voi puolustautua jääräpäisyytensä taakse. Jääräpäinen siilipuolustus ei ole egoilua vaan puolustusreaktio sille, että asiaa, päätöstä tai näkökulmaa ei anneta pohtia rauhassa. Toisaalta kun asiaa on pohdittu ja näkökulma kenties hyväksytään, rationalisti voi siirtyä eteenpäin ja sivuuttaa koko kiistan tarpettomana. Koska tunnepuoli on alikehittynyt, rationalisti ei välttämättä tajua, että toiset ihmistyypit kaipaavat virheen myöntämistä ja tunteiden vaihtoa.
Jos osuin arvauksessani edes sinnepäin, kiinnitä seuraavalla kerralla huomiosi siihen, toimiiko isäsi kiistan jälkeisinä päivinä sinun näkemyksesi mukaan. Jos huomaat pienenkin myönnytyksen isäsi teoissa, sanoissa tai ilmeissä, tiedät, että olet voittanut. Siinä on kaipaamasi myöntäminen. Persoonat vain toimivat eri tavalla. Isäsi on saattanut omalla tavallaan myöntää olleensa väärässä lukuisia kertoja.
Mitä tulee itselle nauramiseen, itseironia on vaativa huumorin laji. Sen perustana on ennen kaikkea syvä itsetuntemus ja omien heikkouksien hyväksyminen. Lähtökohtaisesti monilla ei ole edes riittävää huumorintajua saati sekä huumorintajua että selkärankaa nauraa itselle. Harvat ihmiset ovat luonnostaan immuuneja pilkalle ja arvostelulle, joten luja selkäranka on opittava kokemusten ja epäonnistumisten kautta.
En ottaisi tätä muutoin esille, mutta kerrot harrastavasi itsensä kehittämistä. Viestiesi pohjalta vaadit ihmisiltä paljon, mikä on osoitus persoonasi heikkouksista. Vaadit älykkäiltä miehiltä itseironiaa: "May have unrealistic and/or unreasonable expectations of others". Vaadit isältäsi virheiden myöntämistä: "May be intolerant of weaknesses in others". Heikkouksien käyttäminen aseena katkaisee ihmissuhteet: "May hold grudges, and have difficulty forgiving people"(http://www.personalitypage.com/html/INFJ_per.html)
Itseironia on vaativa huumorin laji. On erinomaista jos pystyt tässäkin kohtaa nauramaan itsellesi ja samalla ymmärtämään, miten paljon toisilta vaadit.
Koettelen tässä selkärankaasi. Tarkoitukseni ei ole todellakaan pahoittaa mieltäsi, vaan osoittaa mitä aluetta kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään. Yleensä parhaat itsensä kehittämisen alueet löytyvät suurimmista vahvuuksista ja heikkouksista. Heikkouksia kehittämällä ei jää kompastuskiviä, jotka voisivat haitata elämistä. Esimerkiksi minun heikkouksiani, joita on tarkoitus kehittää, ovat intiimit ihmissuhteet ja räiskyvät tunteet. Olen kömpelö rakkaussuhteissa, ja voimakkaasti tunteileva (vihastunut, rakastunut, surullinen) ihminen saa minut avuttomaksi.
Itsensä kehittäminen on antoisa harrastus, ja olen harrastanut sitä aktiivisesti muutaman vuoden. Toisinaan olen pohtinut, haluaisinko kehittyä itseironian mestariksi, kuten Stephen Colbert. Satiiri ja itseironia ovat kuitenkin harvinaisia taitoja, jotka vaativat epätavallista harjoittelua. Mutta silti – kenties, kenties.
On huomattu,että käyt läpi vaikeaa isäsuhdetta
joka on muuttumassa mies vihaksi.
Osuit varmasti totuuteen tuossa kohtaan, että isäni on ihmistyypiltään kuvailemasi. Minun puolustukseni on kuitenkin se, että olen jäänyt hieman jälkeen opinnoissani ja elämässäni, koska olen liian paljon myötäillyt isääni sekä muita heidän tyylisiä ihmisiä. Se on oikeasti rasite myös ihmiselle, joka ottaa muut huomioon. Usein kysynkin itseltäni, että milloin minä voin rentoutua ja olla jatkuvasti miettimättä mitä sanon.
Ollakseni rehellinen, nauran nykyään vähän kaikelle, koska olen joutunut niin paljon hillitsemään itseäni, että oikeastaan mikään ei asia ei herätä minussa enää tunteita. Tuntuu, että minulle ei ole enää mikään asia pyhä, minkä takia pidän lähinnä suuni kiinni ja olen omissa oloissani. On minulla yksi miespuolinen ystävä, joka on hyvin itseni kaltainen. Elämämme on hyvin helppoa, koska pystymme laukomaan toistemme seurassa totuuden ilman korulauseita.
Aloitukseni tarkoitus oli lähinnä herätttää ihmiset miettimään, että ei se nyt ole niin kauheaa, jos joku asia elämässä menee vikaan. Jos riittävän pitkää filosofoi ja pohtii omaa olemassa oloaan, huomaa kuinka naurettavia suurin osa ihmisistä on. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Muuten mielenkiinnosta kysyn, että oletko kenties mies? Jos olet mies, niin nostan hattua sinulle siitä, että olet kyennyt kehittämään itseäsi noinkin paljon. Lisäksi vielä se tosiasia, että ylipäätään mietit ihmismielen asioita...
Kiitos hatunnostostasi ja vastauksestasi. Pelkäsin hetken, että menin liian pitkälle; kehittelin jopa vastausmuotoon sopivan sadun liennyttämään mielipahaasi, mutta ilmeisesti et pahastunut.
Olen tosiaan mies, joka on kiinnostunut avoimesti hyvin monenlaisista asioista. Persoonallisuuksien lisäksi minua kiinnostavat muun muassa maailman talous, geopolitiikka, tieteiden kehittyminen, lisäravinteet, filosofia, typografia, kielitiede, tietotekniikka, hortonomia, robotiikka, musiikki, meditaatio, maalaustaide, tarinankerronta, maailmankaikkeusteoriat, tietoisuus ja kaikki sellainen, josta ihmiset ovat kyenneet vasta raapaisemaan pintaa syvemmältä. Kaikki sellainen, johon voidaan vielä liittää sana 'mystinen', kiinnostaa minua.
Jos toinen ihminen puhuu jostain tuntemattomasta asiasta, minun on pakko selvittää vähintään pintapuoleisesti, mistä hän puhuu. Selvittämisurakka johdattaa yleensä tieteellisiin julkaisuihin ja alan kirjallisuuteen asti ja vie päiviä. Moni voisi kysyä: kömpelöä ja hidasta? Kenties, mutta ainakin tiedän mistä toinen puhuu.
Nykykulttuuri ottaa itsensä ja epäonnistumiset turhan vakavasti. Nauru pidentää ikää ja antaa elämälle ripauksen onnellisuutta. INFJ kehittää itseään parhaiten kehittämällä ulospäin suuntautunutta tuntevaa (Fe) puolta. Naura siis ihmisten läheisyydessä niin paljon kuin voit ja aina kuin voit. Itsensä ja maailman tutkiskelu ja niistä kertyvä viisaus tuovat onnellisuutta, jota voi sitten ammentaa ja tartuttaa muihin vaikkapa naurun avulla. INFJ:nä osaat suuresti arvostaa toisille antamista, joten pidä suupielet korkealla ja silmäkulmat ryppyisinä.
Sinulla onkin paljon kirjoitettu tuon nimimerkin alle. Jos kerran olet pohtinut paljon näitä asioita, niin oletko sitä mieltä, että paras kumppani INFJ:lle on loppujen lopuksi toinen samanlainen? Olen nimittäin huomannut iän myötä ärsyyntyvän siitä, että ihmiset narisevat sellaisista asioista, joille ei voi mitään. Esimerkiksi jos ollaan ravintolassa, toinen alkaa potea, että hitsi kun en laittanut vaatteita päälleni jne. Minä nimittäin pidän asioiden analysoimisesta, mutta miten voit reagoida sellaiseen kommenttiin mitään. Toisin sanoen minua ihmetyttää, että narisevatko ihmiset vain narisemisen ilosta? INFJ tyyliset ihmiset ottavat narinan henkilökohtaisesti ja pyrkivät ratkaisemaan ongelman. Toinen INFJ tyypille ominainen huono puoli on se, että suutumme, jos meidän puheita tulkitaan. Itse en ainakaan käytä lainkaan sarkasmia enkä metaforaa puhuessani. Minusta sopivat kirjoitettuun tekstiin, mutta keskustelussa ovat hyvin vaarallisia...
Ainoastaan sinulla tuntuu olevan tunneside.Yleistät yllättävän paljon..
Mikä kertoo älystäsi kaiken tarpeellisen. Moni haluaisi olla
super-lapsi, mutta kannattaa tyytyä olemaan normaali,
tekee nääs vähemmän kipeää sitten lopuksi. En tiedä kuka sulle uskotteli,
että älykäs olisit mutta unohda se..Minimoi syntynyt vahinko.
Niinhän koet. Sen lisäksi sulla on tarve keskustella,
jotenkin vaan tuntuu ettei noin lokeroivalla ihmisellä ole keskusteluun tarvittavia sosiaalissia taitoja, kuten käytöstapoja.Ei se sitli saa estää sinua
yrittämästä, on hienoa että koitata parantua.
"Itse ainakin päästin irti tästä tunnesiteestä, ja tajusin kuinka paljon helpompaa on keskustella muiden kanssa, kun ymmärtää omat heikkoutensa ja puuttensa."
Olet niin väärässä..Totuus vapauttaa, muista tämä ystäväiseni.
Tilasi helpottuu vasta kun kohtaat itsesi ja tunnustata nämä
mainitsemasi asiat.
Totta kaikilla on heikkouksia..mutta kaikilla ei valitettavasti tunnu
olevan vahvuuksia, en usko kaiken lukemani perusteella,
että sinusta on juuri nyt ihmissuhteeseen. Toivon toki olevani väärässä.
Kärkäs kieli ja ilkeä mieli ei ole parhaita aseita parisuhteessa.
Et tunne minua ihmisenä. Yksi ajatteluni heikkous on, että en hallitse yksityiskohtia. Tämän takia teen yleistyksiä. Minulle yleistys on yhtä kuin yksityiskohta. Toki ajatteluni ärsyttää ja provosoi muita, mutta itse alan olla asian kanssa sujut. Se miksi luokittelen ihmisiä johtuu puhtaasti siitä, että ihmiset ovat karkeasti luokiteltavissa. Osaan välttää tiettyä ihmistyyppiä, jolle kaikki on pyhää ja kaikenlaiset yleistykset ärsyttävät. Kyseessä on ihmistyyppi, joka ei hahmota kokonaisuuksia ja periaatteessa pystyn ymmärtämään miksi he kokevat puhetyylini ärsyttävänä. Minä en vuosiin provosoitunut oikein mistään. Ehkä joidenkin tunnepitoinen kirjoitus huvittaa.
korjaus: minä en ole vuosiin provosoitunut...
Luojalle kiitos.
No ei passaa kivittää olen yleistämisen suomenmestari =(
Eipä oikeastaa ärsytä eikä provosoi vaan huolestuttaa.
Ei vaikuta, että olisit sen kanssa sujut.
Totta tavallaan...Ehkä meissä on liikaa samanlaista heikkoutta,
joten on todella rajun itsetutkiskelun paikka kun pääsen himaan.
Annan liikaa tilaa luomilleni stereotypioille.
Osaa toki suitsia itseäni seurassa jota olemukseni tai
puheeni ärsyttävät.Tiedä siitä sitten kuka provosoituu ja mistä,
mun täytyy mennä himaan ja miettiä miksi lokeroin ja yleistelen
ja teenkö sen liian herkästi?
Onko sinulla itsetunto-ongelmia, Kundera?