Ole hiljaa, äiti!

Kuulostaa niin samalta kun meillä kotona ; aina kun äiti tulee kotiin alkaa hirvee raivoominen pienestäkin.Vaikka siitä että en oo kerenny tyhjentää astianpesukonetta kun oon koiraa käyttäny lenkillä ja heitelly palloo.Vituttaa ihan sikana !

Todella tuttu juttu meillä.

Äitini on aiheuttanut muhun syvempiä jälkiä kuin kukaan voi ikinä kuvitellakaan. Esimerkiksi kun se raivoo kaikesta, niin aina tuntuu siltä, että kaikesta mitä teen tulee jotenkin syyllinen olo. Se kuulostaa ehkä näin nopeasti/yhyesti sanottuna tällene pieneltä, mutta ei helvetti kun se jaksaa raivota pienistäkin asioista.

Kerran esim. ostin karkkipussin ja se alkoi raivoamaan ja kiroamaan koska säin niitä karkkeja ennen ruokaa. Sen jälkeen se jotenkin ehdollistui koko paska niihin karkkeihin, ja aina sen jälkeen kun olen syönyt jotakin "herkkuja", niin alkaa kamala huuto. Ihan ilman syytä.

Siksi jos käyn kaupassa, niin mietin varmaan 10 minuutia, että uskallanko ostaa jonkun vaikka nyt sitten sen sampeirn karkkipussin, koska vaikka siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, niin sisällä paukuttaa valtava syyllisyyden tunne.

Enkä siis ole mikään heppu joka mässää karkkia joka päivä. Muutaman kerran kuussa, ja silti aina kaamea motkotus, että "miksi sä oot taas käyttänyt rahojas tollaseen paskaan? ostasit joskus jotain hyödyllistä!"

Äitini on myös ilmaissut varsin peemäisesti, että olen kuulemma perheen kamalin lapsi, idiootti, niin paska ihminen että musta tulee korkeintaan siivoaja (oon lukiossa just nyt keskiarvo 8.0), ja olen kuulemma "kieroon kasvanut paskiainen"!!!

Että semmosta meillä, ja tuo oli niin pieni pala tästä kokonaisuudesta, että jos tämä äidin paskamaisuus olisi vaikka omena, niin tämä pieni juttu ei tekisi muuta kuin raapaisisi omenan pintaa, niin ettei se mene edes ohuesta kuoresta puoleen väliin läpi. lol, olipas jännästi sanottu.. no mutta, semmonen äiti meillä. Huutaa kaikesat, kiroilee ja syyttää lapsia IHAN joka ikisestä asiasta. Vaikka siitä että ulkona on kylmä. Sekin on meidän syytä -.-

Onpa outoja äitejä: ovat itsekkin kuin pahimpia teinikakaroita. Ei ole ihme jos nykyään on niin apljon pohoinvoivia nuoria. Syy ei ole teissä nuorissa: Olette todella fiksuja ja paljon tietäviä verrattuna aikaan kun itse olin teini. Te ette saa opetella vastuuta ja kasvaa kohti aikuisuutta sopusoinnnussa kehityskenne kanssa.
Teille kuuluu nuoruus ja vanhemmat. Etsikää apua.

Jos vanhemmat huutaa ja valittaa joka ikisestä asiasta niin kannattaa tehdä niin että ette tee mitään asialle ennen ku ne älyää tehä sen joko itse tai pyytää teitä kauniimmin tekemään asialle jotain. Jos he kohtelevat kaltoin ja huutavat teille niin tehkää samoin heille ja antakaa niiden ymmärtää että miltä tuntuu kun huudetaan ja räyhätään.

Jos taas tuosta seuraa ongelmia kuten väkivaltaa niin sen jälkeen vain poliisiasemalle ja vanhempia vituttaa ja kaduttaa ihan kunnolla :D Huutaville vanhemmille luu kurkkuun!

mun mutsi on ihan samanlainen.

mull on iha sama heti kun äiti tulee kotiin nii se alkaa huutaa kaikesta jos mä ja isä ollaa vaa koton nii sillo on iha rauhallista mut ku äiti tulee nii huuto alkaa.

Äiti ja iskä eros kun olin 2-vuotta. Käyn aina välillä veljeni kanssa äitillä kylässä. Ennen menin aina innolla äitille, nykyään se on ihan hirveetä kidutusta. Äiti polttaa pilvee ja tupakkaa ja se sina huutaa mulle kaikesta turhasta, esim siitä et mulla ei oo laktoosi-intoleranssista vaikka mulla on ja se tietää sen (äitillä ei oo aina varaa ottaa lakt. Asioita), ja sit äiti aina käskyttää et tehkää tota ja tota. Ja jos vaikka kysyn että tarviiko mun laittaa ovi lukkoon kun meen ulos vaikka äiti on sisällä niin sit se vaan aina huutaa ja valittaa et kuinka en osaa ajatella aivoilla ja kun ollaan veljen kaa aina välil kyselty juttuja niin äiti huutaa et aivoja saa käyttää ja keksii siin samalla muutakin mollattavaa. Äiti aina vääristää mun sanoja ja sit kerran kun äiti kysy et mitä ruokaa tehdään ja alko ehdottelee ja sit sanoin et tehdään vaikka sitä niin sit se piti taukoo ja alko vaan huutaa et "EI SITTEN TEHDÄ MITÄÄN KOSKA EI SULTÄ IKINÄ SAA MUUTA VASTAUSTA KUN ETTÄ IHAN SAMA! TÄSTÄ LÄHTIEN KUN SANOT IHAN SAMA NIIN SE TARKOTTAA ETTÄ IHAN SAMA! TEEN SIT SEMMOSTA RUOKAA MISTÄ ET TYKKÄÄ JA KAIKKI TÄYTYY SYÖDÄ! JOS EI SYÖ NIIN KUOLKAA SIT NÄLKÄÄN!" Ja sit se meni koneelle. Äiti on aina facebookissa, tai jos ei oo siellä nii jättää meidät yksin kotiin ja lähtee viihteelle ja tulee sit illalla tai yöllä kotiin joku random mies mukanaan ja alkaa polttaa pilvee. Viimeksi kävi näin ja äiti sano mulle et "*nimi* rakas, menetkö makkariin koska me poltetaan paukut.:)" sanoin vaan et joo, sit äiti oikeen ylvästeli että "näin meillä täällä keskustellaan asioista" en uskalla tehdä asioille mitään tai äiti alkaa huutaan ja syyllistän mua kaikesta, esim kun kerroin mun iskälle et mitä äiti oli kerran tehny, niin äiti oli alkanu sytyttelee mua ja huutanu ja kaikkee. Ja sit jos äitillä on pinna kiree niin se saa aina itkee ja soittaa sen äitille kuinka me ollaan hirveän ilkeitä, mut musta tuntuu et me ei saada näyttää meijän tunteita. En oo IKINÄ itkeny äitille mut ainaku ollaan siellä niin alan itkee mun sängyssä mut äitien nähdessä en IKINÄ itke koska en uskalla.
En jaksa enää kirjoittaa mutta välillä en enää haluu että mulla on äitiä.
Tätä tekstiä kirjottaessa, itkin, taas.

Mul oli ennen samanlailla mut nykyään oon mun äitiä 20cm pidempi niin loppu se huutaminen jostain syystä

Meilläkin samaa xdd mut yleensä jos se huutaa mulle niin huudan takas et mitä vittuu ootte tehny mut jos musta on noin paljon haittaa :D yleensä menee hiljaseks mut tiiän et nekin huutamiset on stressist mutta en hyväksy sitä et se purkaa ne muhun

Itsellä juuri tänään äiti alotti kauheen show'n, kun pitäisi serkun syntereille kamoja laittaa ja valmistautua harkkoihin. Sanoin, että enhän mä millää ehi tehä kaikkee tässä ajas: Siitä se Helvetti vasta lähtikin. Kauhee huuto vittu oot laiska! Sun pitäis valmistautua ja oot vaan puhelimella. Iskäkin oli leffassa joten äiti sai vapaasti huutaa. Se ei vaan tajuu kuinka rankkaa mulla on. Aina kun tuun kotiin mua väsyttää teen läksyt ja ehin noin 2h olla rauhassa ja sit sieltä tullaan. Miksi astiat ovat pöydällä eikä koneessa? Just eilen mietin, että mitä teen. Kysyin miksi se suuttuu niin helposti. Hän vetäytyi siihen, että hänellä on pientä flunssaa jonka takia hermot on kireellä. Oikeesti se huuto voi vaikuttaa muhun syvästi. Tuntuu et tulee viel jotkut traumat. Sit kun se tänään rages otti kännykän ja pleikan pois ja sano että saan takas kun osaan käyttäytyä. Uhkas peruu ens viikon yö-kylänkin kaverin kaa.

Ouhshit, perheissä on vissii vaikeempaa ku mitä aattelis. Ja naiden yt-potku-aikojen myötä tilane tuskin helpoittuu

Siinä vaiheessa, kun maksatte oman asumisenne, paskapaperinne, älypuhelimenne ja älypuhelimenne laskun, ruokanne, vaatteenne ja harrastuksenne, niin tervetuloa ärsyttämään vanhempianne vittuilemalla ja makoilemalla älypuhelin nokan eessä, terveisin teiniinsä lopen uupunut äiti. Onneksi muuttaa opiskelun myötä pois ja en ole maksamassa vuokria, ehkä kotielämä muiden kanssa muuttuu rauhallisemmaksi ja näsäviisas "mun elämä on rankkaa, kun nenä kiinni puhelimessa ja joudun herää kouluun" oppii elämän realiteeteistä vähän enemmän. Äiti herää aamulla klo 5:30, tekee aamiaisen, pukee nuoremmat lapset tarhaan, herättää vanhemmat lapset kouluun, pukee kiemurtelevat mukelot, vie tarhaan, menee töihin taas myöhässä, juoksee päivän duunissa, hakee lapset tarhasta, käy kaupassa kahden väsyneen lapsen kanssa, tulee kotiin ja toteaa väsyneenä kodin olevan pommin jäljiltä ja teinin tuijottamassa luuriaan, siivoaa kämpän, purkaa lapset ja ostokset, tekee ruokaa katsoo kasvava laskupinoaan ja miettii millä saisi maksettua ja ostettua teinille uudet haluamansa converserit ja teini vain vittuilee, niin kyllä, pinna joskus palaa äidilläkin.

Sama homma täälläpäin. Joka päivä korvat raiskaantuu liiallisista desibeleistä ja silloin tällöin on tullut avokämmenestä. Siitä vasta huuto syntyi kun jäin kiinni tupakasta. Olisin ymmärtänyt jos huuto olisi sisältänyt jotain opettavaista yms. Sen sijaan sateli vain turhia solvauksia ja haukuntaa.

Pystyisin hakkaamaan mutsin tai tuhoamaan hänen henkisen terveytensä sanoilla kuin leikkiä vaan, mutta en ole paha ihminen. Kuitenkin nämä ajatukset pyörivät päässä vääjäämättä sillä huutoa on koko ajan.

Ennen aattelin että voisin karata kotoa mutta eihän siitä olisi mitään tullut kun ei ole paikkaa mihin mennä ja poliisitkin varmaan lähtisivät etsimään.

Nykyään kun ikää on 17 olen ajautunut väärinkäyttämään lääkkeitä ja juomaan runsaasti alkoholia. (aina kun on mahdollista)
Sillä kun on sekaisin ei huolet paina. Sisuskaluille on luultavammin käynyt jotain tästä koska nykyään aina oksettaa... :(

Nykyään on mielessä usein itsemurha ja heti jos seuraavan kerran huudetaan jostain täysin mitättömästä paskasta yms. ja tulee vahva itsetuhon halu, haistatan vitut, heitän tuolin ikkunasta, ajan kaupunkiin ja hyppään kerrostalon katolta.

Näin ainakin vahvasti uskon, sillä jos jotain aion sen myös perkele teen!

Elämäni on kidutusta ei Instagaramia ei Netfliksiä ei lisäosia ei vippejä ja muhun ei edes luoteta haloo

Yep! Tuttu tilanne enkä kyllä malta odottaa että pääsee yksin asuun. Tajuan kyllä että äidin omasta stressistä johtuu ja siksi purkaa hermonsa muhun mutta tuntuu silti pahalta aika usein

En ymmärrä miksi jotkut tänne tulleet puolustelemaan äitejä joilla useita muksuja. En ymmärrä miksi hankkia niin monta lasta jos ei saa itse arkea pidettyä kasassa. Syntyy molemmin puolinen kunnioitus toista kohtaan jos vanhemmat ymmärtäisivät nuoren vaikeuksia ja osaisivat paremmin kommunikoida nuoren kanssa. Jos on rankkaa töissä älä pure tätä nuoreen. Me emme ymmärrä mistä tuommoiset pikkuasioista huutamiset syntyvät ja ihmettelemme miksi se nyt taas mulle alkaa huutamaan. Kaikilla on omat ongelmat älä pura omia henkilökohtaisia ongelmia ihan väärälle taholle.