Onko niin, että pitkät vokaalit ja konsonantit ovat yksi äänne? Eli onko sanoissa "tuli", "tulli" ja "tuuli" siis neljä äännettä kussakin?
Kirjaimet ja äänteet
ode861
9175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeastaan eivät, koska pitkien ja lyhyiden äänteiden ero on suomessa foneeminen. Mutta suomen (lähes) foneettisen ortografian takia äänteet hahmotetaan "kirjaimina", niitä on joko yksi tai kaksi.
Riippuu äänteen määritelmästä. Seuraava kysymys?
Fonologia leikkii termeillä foneemi ja fooni (käytännössä sama kuin äänne).
Fonemii on siis samaa tarkoittavien äänteiden joukko (eli kaikki eri tavalla lausutut [a]:t). Se on täysin määritelmästä riippuvainen, kunhan tulee mahd. selkeä kuvaus. Esim. pitkä vokaali kannattaa analysoida kahdeksi foneemiksi, koska muuten muodoissa "tekee" ja "teen" eke vaihtelisi pitkän /e:/n kanssa. Kun taas kahden foneemin tulkinnassa vain /k/ katoaa.
Sen sijaan äänne on absoluuttisempi termi. Kahden peräkkäisen e:n välillä ei ole mitään reunaa (ei kyllä ole äänteidenkään välillä), josta voisi sanoa että nyt toinen loppuu ja toinen alkaa. E vain lausutaan pidempikestoisena. Näin ollen olen taipuvainen väittämään, että suomen pitkä vokaali on kaksi foneemia mutta yksi äänne. Tämä ei ole mitenkään absoluuttista. Jostain austronesiasta varmasti löytyy täysin identtisen kuuloisia sanoja, jotka kumminkin kannattaa analysoida toisin.
Kirjain taas on se mitä pirrät paperille tai minä naputtelen Suomi24:än. Se on täysin sopimuksen varainen systeemi, kuten hulluista ortografioista, kuten englanti tai thaimaa, voidaan päätellä.
Selvensikö?
Ei selventänyt. Tällaisista asioista on parempi lukea vaikkapa kielitieteen kirjoista kuin sellaista, mitä joku suoltaa Suoli24:ään luettuaan yhden kirjan ja luultuaan ymmärtäneensä sen.
Kaksoiskonsonantti tulkitaan yleensä niin, että sama konsonanttifoneemi esiintyy kahdesti peräkkäin, pitkä vokaali taas vokaalifoneemiksi, johon liittyy distinktiivisenä, siis foneemin funktiossa toimivana, piirre "pitkä". Tämä johtuu lähinnä sovinnaisesta tavun käsitteestä, jolle on jonkin verran foneettista perustaa: pitkä vokaali kuuluu yhteen tavuun, kaksoiskonsonantti jakautuu kahteen tavuun.
Sellainen allomorfinen vaihtelu kuin teke- ~ tee- ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Suomessa vartalonvaihtelu on laajaa ja pitää joka tapauksessa kuvailla erikseen kieltä kuvattaessa.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että pitkä vokaali pitäisi tulkita saman vokaalin toistumiseksi. Tämä on mahdollinen, mutta vähemmän luonnollinen tulkinta. Pitkä vokaali on kyllä yleensä *syntynyt* yhdistelmästä, jossa vokaali toistuu, mutta silloin välissä on ollut tavunraja, ja tavunrajan kadotessa syntyy pitkä vokaali: talohon → talo'on [tɑ.lo.on] → taloon [tɑ.loːn]
> Ei selventänyt. Tällaisista asioista on parempi lukea vaikkapa kielitieteen kirjoista kuin sellaista, mitä joku suoltaa Suoli24:ään luettuaan yhden kirjan ja luultuaan ymmärtäneensä sen.
Totuuden nimissä pitää sanoa, että tyypin selitys oli kyllä ainakin jonkinlainen. Ei asioista jotain tietäviä pitäisi näin karkoittaa, kyllä niitä huru-ukkoja on tulossa "kirjaimet ääntyy" -selityksineen pilvin pimein tännekin kertomaan "totuuden". Ja totuuden nimissä sinun kielihistorialliset selityksesi eivät myöskään ole nykylingvistiikassa niin muodissa äännejärjestelmän perustana (joskaan minä, sattuneesta syystä, en niitä myöskään pidä täysin pirun keksintöinä, mutta se nyt on toinen juttu se).
Toivottavasti ne, jotka nyt jotain tietoa asiasta haluavat, saavat irti sen, että asia on vaikea ja jopa teoriariippuvainen, eikä siinä ole mitään pahaa siinä asiassa, toisin kuin huru-ukot väittävät.
Nimimerkki "dfghjklöyjgnh" kirjoitti juuri niin sekavia kuin nimimerkistä voi päätellä. Jos siinä oli jotain totuuden näköistä siteeksi, niin se oli vain omiaan luomaan harhakuvitelmia.
Ei todellakaan kannattaisi puolustella sekoilijoita, varsinkaan jos itsellä ei ole esitetystä kysymyksestä mitään sanottavaa. Totuus sanoutuu irti sinun lausumistasi; sinulla ei ole valtuuksia kirjoitella totuuden nimissä.
Tavalliselle kansalle riittäisi asiassa ihan hyvin Setälän kielioppi, mutta se on taidettu kouluissa korvata hömppäanalyyseilla. Ja jos aikoo asian tieteellisestä puolesta edes jotain ymmärtää, olisi todellakin syytä ensimmäiseksi lukea ainakin yksi kirja,
tuota "Esim. pitkä vokaali kannattaa analysoida kahdeksi foneemiksi, koska muuten muodoissa "tekee" ja "teen" eke vaihtelisi pitkän /e:/n kanssa. Kun taas kahden foneemin tulkinnassa vain /k/ katoaa."
Mikä "eke"? Eikö "tekee" sanassa olisi neljä äännettä ja "teen" sanassa kolme.
Minusta ihan hyvä, että asiantuntijat (erehtyviä hekin) ja tavalliset pulliaiset voi kertoa oman näkemyksensä sulassa sovussa. En tiedä onko "dfghjklöyjgnh" asiantuntija, mutta itse ainakin tavallinen pulliainen.
Totta turiset. Olisi minulla kyllä asiasta sanottavaa, ja paljonkin, mutta kyllä tämä palsta on siihen ihan turha, ja toisaalta suomen pitkien vokaalien tai lyhyt vokaali lyhyt vokaali tai muu tulkinta -asiasta on jo sanottu niin paljon, että en oikein halua vaivautua.
Vinkkinä, jos tämä palsta ei riitä. Vauva-foorumi on paras paikka lingvisti-masokistille.
Kyllä onkin ihana palsata, oikeesti.
"Sekoleikkiä" ei ämmärtänyt minua, mutta lisäsi sekavuuden vähentämisen minimoimiseksi vielä termin piirre, jees.
Feature analysis on kyllä niin ihanan mielivaltaista, että sopisi hyvin Suomi24:än.