Kuinka "helposti" ensisynnyttäjä kestää ilman puudutuksia?

maija

Haluaisin synnyttää ilman kivunlievitystä jos mahdollista...Entä käynnistystipat, onko niitä pakko antaa jos synnytys ei ole käynnistynyt tiettyyn aikaan mennessä? Jotenkin en yhtään pidä sellaisesta tehosairaalasynnytyksestä, vaan haluaisin synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti. En tarkoita että se mitenkään parempaa äitiä minusta tekisi, mutta haluaisin vain niin. Tammisaareen haluaisin synnyttämään, mutta sinne en pääse ilman maksusitoumusta kun en kuulu ko sairaanhoitopiiriin..saas katsoa..Onko joku ensisynnyttäjä selvinnyt ilman epiduraalia yms? Kuinka usein tulee jotain komplikaatioita tai vaikka että joudutaan imukuppia käyttämään? Entä välilihaleikkaus...pelottaa.

19

6058

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • .....

      Kirjottelenpa tähän jotain vaikkei mitään omaa kokemusta ole :)

      Tuo kivun kestäminen on kyllä niin omakohtaista kuin olla voi. Ja varmaan sillä asennoitumisella on jotain merkitystä. Sitten taas mitä on juttuja lukenut niin jos on kauhean tarkkaan suunnitellut miten sen synnytyksen pitäisi mennä ja sitten jos se ei menekkään niin äidit yleensä masentuvat aika helposti, kokevat epäonnistuneen.

      Siskoni ainakin sanoi ettei hän edes huomannut mitään välilihan leikkaamista siinä muun kivun keskellä.

      Ja jos käynnistys ei ole lähtenyt niin siinähän on jo hengenvaarassa niin lapsi kuin äitikin. Lapsen mahdolinen kuolleisuus nousee tosi jyrkästi tuon rv 42 jälkeen. Että kyllä sitä kannattaa vaan antaa laittaa niitä tippoja jos vauva ei sieltä meinaa omin avuin tulla ulos.

      Luomusynnytykseen varmasti auttaa synnytysvalmennus (tietää missä mennään) ja sitten erilaiset rentoutumiskikat (mitä enemmän kroppaa jännittää sitä enenmmän kipua tuntee). Ja jos ei meinaa luomu onnistua niin antaa itselleen luvan ottaa sitä kivunlievitystä :)

      Mutta toivottavasti sulle vastaavat niitä luomusynnytyksiä kokeneet niin saat hyvän käsityksen minkälaisia ovat. Kaipa niissäkin on hyvät ja huonot niinkuin kaikissa muissakin synnytystavoissa.

    • katja

      Itse ensisynnyttäjänä synnytin "luomuna" koska epiduraali ei onnistunut. Ja tämän jälkeen en ole sitä pyytänytkään. Kipu on vaan kestettävä ja apuna voi käyttää esim. lisähappea ja ilokaasua. Myös ammeessaolo toi minulle apua supistelujen kestämiseen. Minulle ei ole tehty mitään toimenpiteitä kolmessa synnytyksessäni, mutta ainahan kaikkea voi tapahtua. Välilihan leikkaukseen liittyvä jälkikäteen tikkienlaitto on kuulemma kivuliasta. Ei niinkään leikkaus itse. Kaiken kestää kun kuuntelee kätilöiden ohjeita, he tietävät mistä puhuvat ;) Ja kaikki on hyvin, kun vaan vauvan saa rinnalle. Käynnistyksestä päättää aina päivystävä lääkäri tapauskohtaisesti. Minulla nämä aineet eivät edes vaikuttaneet.

      TSemppiä odotukseen ja synnytykseen.

    • Minni

      Itselläni pamahti esikoinen maailmaan ihan luomusti, koska mitään ei ehditty antaa. Jälkeenpäin olen siitä todella tyytyväinen, koska sain tuntea kaiken, ja kokea kaiken ihan aidosti ilman puudutusta. Tosin siinä itse tilanteessa halusin kyllä epiduraalin todella palavasti :)
      Kipu oli pahimmillaan juuri ennen ponnistamista, mutta kestämiseen auttoi suuresti se, että kätilö ilmoitti että todella hyvin on avautunut, ja nopeasti, että pian pääset ponnistamaan. Kyllä siinä sisulla sitten jaksaa taas vähän kerrallaan. Onneni oli että kaikki meni niin hirvittävän nopeasti. En tiedä miten pidemmän synnytyksen jaksaa ilman epiduraalia. Pidemmässä synnytyksessä taas on se hyvä puoli (useimmiten) että supistusten välissä on taukoja. Itse olin yhtä suurta supistusta noin tunnin ajan :)

      Mutta siis, kyllä sen kestää jos on kestettävä, kuten minun tapauksessa. Totesivat vaan, että ei tässä tilanteessa epiduraalia annetakaan enää. Näinhän luonto on sen järjestänyt - kestettävksi. Ei kukaan niihin kipuihin ole kuollut, tiettävästi!

      • Sussu

        Itse asiassa aika monikin on niihin kuollut joskus aikanaa, mutta tuskin enää viimeisen vuosisadan suuria ongelmia =)


      • kätilö
        Sussu kirjoitti:

        Itse asiassa aika monikin on niihin kuollut joskus aikanaa, mutta tuskin enää viimeisen vuosisadan suuria ongelmia =)

        eihän ne niihin kipuihin kuollut, vaan aivan johonkin muuhun...


      • Sussu
        kätilö kirjoitti:

        eihän ne niihin kipuihin kuollut, vaan aivan johonkin muuhun...

        Se nyt sitten taas on ehkä määrittelykysymys...

        Hyvin heikkokuntoisen synnyttäjän kohdalla (tosiaan silloin joskus aikaan miekka ja kivi), kivut saattoivat uuvuttaa synnyttäjän niin äärirajoille, että se oli viimeinen pisara, ja synnyttäjä nukkui pois lapsivuoteessa...

        Mutta toki, ei se kipu yksinään tappanut. Tietyssä vaiheessa hengissäpysyminen vain voi olla tahdonvoimastakin kiinni, ja jos ei jaksa...

        Noh, juu, kai siinä kuitenkin virallisemmaksi kuolinsyyksi tulee joku muu. Totta.


    • Mam

      Minä en ole saanut yhdessäkään normaalisynnytyksessä mitään puudutuksia ja hyvin olen synnytykset jaksanut ja kestänyt. Ensimmäinen synnytys kesti kauan, 38 tuntia, mutta ei se mitenkään äärettömän kivulias ollut. Välilihan leikkaus kylläkin tehtiin, mutta en minä tuntenut silloin mitään kipua kuten en ompeluvaiheessakaan. Tosiaankin suurin kipu on avautumisen loppuvaiheessa juuri ennen kuin saa luvan ponnistaa.

      Yksi synnytys minulla on käynnistetty tipalla. Se oli ihan yhtä "helppo" synnytys kuin muutkin, ilman puudutuksia selvisin alusta loppuun. Lääkäri kyllä tuli antamaan paraservikaalipuudutusta, mutta käskikin ponnistamaan. Eli puudutusta ei ehditty antaa.

      En mitenkään väheksy synnyttäjiä, jotka tarvitsevat epiduraalia. Kun ensimmäistä lastani synnytin, ei epiduraali ollut silloin vielä niin yleinen kivunlievitys kuin nykyisin. Ilokaasua vain pyydettiin hengittelemään, mutta minua oksetti jo pelkkä maskin näkeminen.Seuraavissa synnytyksissä ei epiduraalia uudelleensynnyttäjälle pidetty edes tarpeellisena.

    • Hannah

      Jos olet jo nyt henkisesti valmistautunut kivun kohtaamiseen ilman vippaskonsteja niin uskoisin ettei suurempia yllätyksiä ole tulossa. Lähdin itsekkin synnärille sillä asenteella et ei siihen kipuun kuole, ja hengissä ollaan.;) Mulla kivunlievityksenä toimi lämmitetty riisipussi selän alla ja ponnistusvaiheessa kätilö tuki välilihaa kuumilla pyyhkeillä. Pientä repeämää en olis huomannut ellei kätilö olisi siitä maininnut. Tikkaamisen ajaksi sain paikallis puudutuksen ja pakko myöntää et se pienen pieni puudutusneulan pisto sattui enemmän kuin vauvan syntyminen. Outoa juu mutta se selittyy sillä että kropan adrenaliinituotanto alkaa hiipua aika pian synnytyksen jälkeen ja kipukynnys normalisoituu (näin siis vain luomusynnytyksissä)

    • Maikku

      Synnytin toisen lapseni luomuna, ensimmäisessä synnytyksessä sain parakervikaalin (kohdunkaulan puudutus). Ensimmäinen synnytys oli pitempi, luultavasti siksikin, että pelkäsin ja jännitin aika lailla. Kätilöt eivät silloin (1996 Tampereella) suhtautuneet luomuajatteluuni kovinkaan rohkaisevasti: he tyrkyttivät puudutuksia ja kipulääkettä aika pontevasti. Tunsin olevani jotenkin väärässä, kun kieltäydyin... Lopulta sitten - väsyneenä - otin parakervikaalin, josta ei juuri ollut iloa: puudutus vaikutti noin 20 minuuttia.

      Toinen lapsi syntyi nopeasti ja minä tiesin, mitä olin tekemässä. Kätilötkin kuuntelevat toisen lapsen synnyttäjää paremmin.

      Tämän olisin halunnut tietää ensimmäistä lasta synnyttäessäni: synnyttäminen voi tuntua siltä, että synnyttäjä hajoaa, repeää ja ratkeaa, mutta silti viimeistään pari kuukautta synnytyksen jälkeen on jokseenkin entisellään.

      Minulla kipu ei ollut ongelma, vaan pelko. Sitä paitsi kaikesta luomumuodista huolimatta sairaalan henkilökunta hermostuu yhä odottamisesta. He tarjoavat mielellään käynnistystä, nopeutusta, puudutusta ym. Kannattaa ehkä kysyä ystävällisesti, onko se aivan välttämätöntä, onko lapsi vaarassa. Jos lapsella on kaikki hyvin, minä ainakin odottaisin. Ns. luonnollisen synnytyksen jälkeen äiti on paremmassa kunnossa eikä ole kenenkään "armoilla": luonnollisesti synnytettäessä äiti synnyttää; lääkäreiden puuttuessa peliin äiti on vain vauvan kotelo ja synnytyksestä tulee mekaanisempi.

      Minusta molemmat synnytykseni ovat olleet ihan kivoja. Ne ovat kokemuksia, joista olen saanut itsevarmuutta (minä tein sen) ja joita muistelen mielelläni.

      • kätilö

        itse olen maltillinen enkä tuo puudutuksia esiin, ellei äiti niidä pyydä ja useinmiten koitan saada äidin kokeilemaan jotain muuta ensin.. eli ei kaikki 'sairaalat' tai kätilöt ole kuvaamasi kaltaisia, vaikka itse olen vähän samaa mieltä, liian moni on...


    • Sussu

      Välilihan repeäminen kuulostaa kamalalta, mutta revennyt paranee nopeammin kuin leikattu. Vinkkinä niille jotka pääsevät itse sanansa siihen asiaan sanomaan =)

      • Näinkin voi käydä

        Mutta jos repeäminen pääsee tapahtumaan hallitsemattomasti eli vaikka peräaukkoon päin niin siinä helposti voi vaurioitua peräaukon sulkijalihas jonka seurauksena voi olla uloste inkontinessi eli pidätyskyvyttömyys. Jos väliliha leikataan se leikataan sellaisesta kohdasta mikä ei aiheuta ongelmia myöhemmässä vaiheessa.


      • Hannah
        Näinkin voi käydä kirjoitti:

        Mutta jos repeäminen pääsee tapahtumaan hallitsemattomasti eli vaikka peräaukkoon päin niin siinä helposti voi vaurioitua peräaukon sulkijalihas jonka seurauksena voi olla uloste inkontinessi eli pidätyskyvyttömyys. Jos väliliha leikataan se leikataan sellaisesta kohdasta mikä ei aiheuta ongelmia myöhemmässä vaiheessa.

        Oliskohan missään saatavilla tilastotietoja noista repeämisistä ja ennen kaikkea välilihan leikkauksista? Laskeskelin juuri että viimeisen viiden vuoden aikana 24 ystävääni/työtoveriani/sukulaista on saanut lapsen ja ainoastaan yhdelle heistä on tehty välilihanleikkaus. Leikkauksesta huolimatta tämä ainokainen leikelty tuttavani oli revennyt todella pahasti ja joutui käymään kahdessa korjausleikkauksessa jälkeenpäin. Kaikki synnyttäneet tuttuni olivat saaneet jonkin asteisia repeämiä mutta kaikilla paraneminen tapahtui nopeasti ja ilman komplikaatioita.


      • jaaa
        Hannah kirjoitti:

        Oliskohan missään saatavilla tilastotietoja noista repeämisistä ja ennen kaikkea välilihan leikkauksista? Laskeskelin juuri että viimeisen viiden vuoden aikana 24 ystävääni/työtoveriani/sukulaista on saanut lapsen ja ainoastaan yhdelle heistä on tehty välilihanleikkaus. Leikkauksesta huolimatta tämä ainokainen leikelty tuttavani oli revennyt todella pahasti ja joutui käymään kahdessa korjausleikkauksessa jälkeenpäin. Kaikki synnyttäneet tuttuni olivat saaneet jonkin asteisia repeämiä mutta kaikilla paraneminen tapahtui nopeasti ja ilman komplikaatioita.

        Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta-mun tutuille ja itselle on välilihan leikkaus tehty.Itse paranin nopeasti ja mitään ongelmia ei ole.Yksi ystäväni on operoitu kahdesti repeämisen vuoksi.

        Leikkaus ja tikkaus ei tuntunut miltään,kai sitä oli jo niin jyrätty muutenkin...


    • äiti

      Itse olen synnyttänyt molemmat eli kaksi kertaa täysin ilman lääkkeitä ja kaasuja. Minulla oli onni päästä hypnoosivalmennukseen (tarkoitettu pelko-ongelmaisille, jota en itse ollut), jonka oppeja toteutin avautumisvaiheen aikana. Rentoutuminen ja mielikuvaharjoittelu on hypnoosivalmennuksen paras anti.

      Paras vinkki tuli kuitenkin äidiltäni: muista hengittää, vauva tarvitsee happea!

      Halusin ja sain suolen tyhjennyksen, joka vei pois suuren osan kivuista, kun kakka ei paina sisuksissa.

      Mutta kaikista paras kivunlievitys on amme. Ekassa synnytyksessä olin siellä 4 tuntia ja toka edistyi niin nopeasti että olin vain tunnin ja kokeilin sitten suihkua (pelkäsin, että syntyy veteen, jonne ei saanut synnyttää), jota oli kehuttu, mutta joka ei vastaa alkuunkaan ammetta, jossa voi rentoutua täydellisesti supistusten välillä ja keskittyä hyvävoimaisena supistuksen vastaanottoon. Ekassa synnytyksessä ehdittiin olla sairaalassa 8 ja tokassa 3 tuntia, ennen kuin vauva oli syntynyt.

      Lämpimässä vedessä olosta on myös se hyvä puoli, että kudokset venyvät ponnistusvaiheessa hyvin repeämättä. Kätilöiden alapäähän laittamat kuumat kääreet ovat myös ehdottoman ihanat ponnistusvaiheessa. Ponnistusasento kannattaa valita sellaiseksi, ettei tarvitse puskea vauvaa "ylämäkeen". Itse olin polvillani ja nojasin sängyn ylös nostettuun "selkänojaan".

      Synnytyksen käynnistymisen olen varmistanut vyöhyketerapialla. Eka kerralla kuulin tästä kun olin pari päivää yliajalla ja parin käsittelyn antaman "potkun" jälkeen synnytin 41 2 päivänä. Toisella kertaa aloitin terapian reilua viikkoa ennen laskettua aikaa ja synnytin laskettuna päivänä.

      Aika paljon siis ennakkosuunnittelua ja toimenpiteitä ja kipua ja jännitystä lievittäviä juttuja on liittynyt näihin synnytyksiini, joista minulla on TODELLA ihanat muistot. Minulla on omasta mielestäni ns. korkea kipukynnys, eli olen sellainen ronskihko ihminen, joka esim. tappaa näköpiiriin tulevat ampiaiset, eikä juokse karkuun tai huido ympäriinsä. :)

      Synnytyksessä pääasia on se vauvan ja äidin hyvä vointi ja myös hyvä synnytysmuisto olisi kiva saada. Jos vauvan tai oma vointini olisi vaatinut lääkkeitä tai sektiota, olisi silti synnytysmuistoni voinut olla aivan yhtä hyvä. Kun valmistautuu hyvin, mutta varautuu asenteissaan kaikenlaisiin vaihtoehtoihin, on varmaankin hyvät mahdollisuudet saadat omasta ainutkertaisesta synnytyksestä kokemus, jota muistelee mielellään. Ja sellaiseksihan useimmat synnytykset muuttuvat sillä siunatulla hetkellä, kun vauva on mahan päällä hamuamassa rintaa. :-)

      • hanne

        Yäk!! Kuvottavaa. Siis perse levällään olit siinä töllisteltävänä??


      • voisi kasvaa vähän järki
        hanne kirjoitti:

        Yäk!! Kuvottavaa. Siis perse levällään olit siinä töllisteltävänä??

        Kuulepas, lapsukainen. Jos aikoo vauvan saada, on pakko "olla perse levällään töllisteltävänä", kuten niin kovin kauniisti inhosi ilmaisit.

        Vai ajattelitko synnyttää jossain kätkössä aivan yksin?


      • Nupo
        voisi kasvaa vähän järki kirjoitti:

        Kuulepas, lapsukainen. Jos aikoo vauvan saada, on pakko "olla perse levällään töllisteltävänä", kuten niin kovin kauniisti inhosi ilmaisit.

        Vai ajattelitko synnyttää jossain kätkössä aivan yksin?

        Eikös se yksin piilossa ole se luonnonmukainen synnytysmenetelmä. Vai synnytettiinkö vaikkapa 5000 vuotta sitten lääkkeiden vaikutuksessa, neljän avustajan kera? Veikkaanpa, että yksin ja piilossa.


      • tutkia tarkemmin
        Nupo kirjoitti:

        Eikös se yksin piilossa ole se luonnonmukainen synnytysmenetelmä. Vai synnytettiinkö vaikkapa 5000 vuotta sitten lääkkeiden vaikutuksessa, neljän avustajan kera? Veikkaanpa, että yksin ja piilossa.

        "Vai synnytettiinkö vaikkapa 5000 vuotta sitten lääkkeiden vaikutuksessa, neljän avustajan kera? Veikkaanpa, että yksin ja piilossa."

        En tiedä, minkälaisia lääkkeitä 5000 vuotta sitten oli käytössä. Kun silloin käytettiin paljon erilaisia luonnon rohdoksia hyväksi, on ihan mahdollista, että synnyttäjäkin nautti joitain sellaisia, jotka kipua lievittivät.

        Yksin tuskin silloinkaan yleisimmin on synnytetty. Erilaisia apuvaimoja on ollut olemassa tuhansia vuosia. Toki joku aina joskus yksinkin synnytti ja synnyttää vielä nykyisinkin, vahingossa; tai tarkoituksella, jos aikoo lapsensa tappaa. Näitä onneksi enää on harvoin, mutta joskus niihinkin törmää lehtiuutisissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9179
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7980
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5709
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2364
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2097
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1746
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1692
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1439
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1370
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1327
    Aihe