Itselle tuli mieleen ajatus, että jos on valmis tekemään kaikkensa päästääksen mahdollisimman vähällä, jostain ikävästä hommasta voi ainakin lyhyellä aikajänteellä toimineensa fiksusti.
Mutta jos aina toimii näin ja sama tilanne jatkaa uusiutumistaan, niin se voi olla jo aika tyhmää mennä enää siinä vaiheessa siitä mistä aita on matalin, mikäli ongelman luonne on kulminoituva.
Mutta mutta, jos näyttää vahvasti siltä, että myös kulminoituvista ongelmista pääsee pälkähästä, kun vain polttaa sillat perääntyessään, eikä jätä todisteita, voi vielä todeta käyttäytyneensä fiksusti? Olettaen, että kiinnijäämisriski on pieni, ja kiinni jäämisestäkin saa vai nimellisiä sanktioita.
Tästä juolahtikin sitten mieleen, että mitä käytännön hyötyä on älykkyystesteissä missään, kun älykkyyden omistajasta ei voida sanoa juuta eikä jaata, minkä luontoisesti hän tulee järkeään käyttämään. Sitten kun samaan syssyyn laitetaan jotain persoonallisuustestiä, niin mikä estää vastaamasta tahallaan väärin niissä?
Vai ovatko nämä testit, jotenkin niin ovelia, ettei älykäs kaveri osaisi vastata niihin miten hänen toivotaan vastaavaan niihin?
Esimerkiksi armeijan p1, p2 kokeet jäivät vahvasti arveluttamaan minua, sekä kaikki soveltuvuustestit ja psykologian haastattelut, joissa olen ollut. Minua ei ole vielä koskaan karsittu mistään, jonne olen pyrkinyt, jonkin testin perusteella.
Syy miksi asia vaivaa, minua on se, että törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka ovat melkein läpinäkyviä tuon suhteen, ettei heillä kiinnosta rakentaa, vaan mennä sen mukaan mistä aita on matalin.
Moni asia etenee näennäisesti ja jos ei, niin se on kuitettavissa paskanpuhumisella.
Tuloksellisuus ei ole kaikille niin justiinsa, vai? 8-16 ja kotia?
Mutta jos aina toimii näin ja sama tilanne jatkaa uusiutumistaan, niin se voi olla jo aika tyhmää mennä enää siinä vaiheessa siitä mistä aita on matalin, mikäli ongelman luonne on kulminoituva.
Mutta mutta, jos näyttää vahvasti siltä, että myös kulminoituvista ongelmista pääsee pälkähästä, kun vain polttaa sillat perääntyessään, eikä jätä todisteita, voi vielä todeta käyttäytyneensä fiksusti? Olettaen, että kiinnijäämisriski on pieni, ja kiinni jäämisestäkin saa vai nimellisiä sanktioita.
Tästä juolahtikin sitten mieleen, että mitä käytännön hyötyä on älykkyystesteissä missään, kun älykkyyden omistajasta ei voida sanoa juuta eikä jaata, minkä luontoisesti hän tulee järkeään käyttämään. Sitten kun samaan syssyyn laitetaan jotain persoonallisuustestiä, niin mikä estää vastaamasta tahallaan väärin niissä?
Vai ovatko nämä testit, jotenkin niin ovelia, ettei älykäs kaveri osaisi vastata niihin miten hänen toivotaan vastaavaan niihin?
Esimerkiksi armeijan p1, p2 kokeet jäivät vahvasti arveluttamaan minua, sekä kaikki soveltuvuustestit ja psykologian haastattelut, joissa olen ollut. Minua ei ole vielä koskaan karsittu mistään, jonne olen pyrkinyt, jonkin testin perusteella.
Syy miksi asia vaivaa, minua on se, että törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka ovat melkein läpinäkyviä tuon suhteen, ettei heillä kiinnosta rakentaa, vaan mennä sen mukaan mistä aita on matalin.
Moni asia etenee näennäisesti ja jos ei, niin se on kuitettavissa paskanpuhumisella.
Tuloksellisuus ei ole kaikille niin justiinsa, vai? 8-16 ja kotia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.