Moni järkyttyisi, jos niin olisi mutta enpä tiedä, vain planeettojen ja kuiden pallonmuotoisuus on se varmuus, miksi ne haluavat pysyä kiertoradoilla... Satelliittien ei ole kovin helppoa pysyä millään kiertoradalla, koska ne eivät ole kokonaan pallonmuotoisia? No, on silti, koska niissä on moottoreita, jotka voivat lisätä nopeuttaan tai jarruttaa, jos nopeus muuttuu liikaa etääntyväksi, tai vähenee niin paljon, että satelliitti uhkaa pudota? Niiden vain täytyy ehkä koko ajankin laskea sitä nopeuttaan suhteessa planeettaan, koska ne härvelit on sen muotoisia, että niiden muodot ei mahdollista nopeuden pystymistä vakiona?
Kaava: F = G*m*M/R^2 = m*v^2/R
- kertoo sen, että planeetoilla on oltava todella tarkasti tietty nopeus, että ne pysyisivät vakioetäisyyksillä kierron kohteesta, sama koskee tietysti myös tähtiä, Galaksin keskipistettä kiertäessään, tietyllä tähtikuorellaan....
Oman aurinkomme arvioitu etäisyys Galaksin keskipisteestä on nois 1200:-s tähtikuori. jos niitä on yli 3627 kpl, ulommille päin mennessä.
Mutta se, että jopa suhteellisuusteorian nopeusdilaatation kaavoja joudutaan ehkä ottamaan huomioon, jos yritämme havaita absoluuttisen nopeuden, eikä suhteellista, ja itse valonnopeus ei ole maailmankaikkeuden suurin nopeus, VARMASTI EI OLE, koska se on vain tähtikuorella vallitseva nopeus atomiemission valolle.... Esim. jo se, että havaitset taivalla kaksi yli valovuoden päässä oleva kohdetta, ja samalla hetkellä, on nopeampi havainto kuin itse valonnopeus, vaikka vakonnopeus on silti maksimi silloin, kun ollaan itse kappaleen läheisessä tuntumassa, suhteessa muihin kohteisiin....
Myös valonnopeus johtuu tähtien kiertonopeudesta galaksin keskipisteen ympärillä, eikä ole lainkaan varmaa, että mulla tähtikuorilla olisi sama valonnopeus.
Olen jopa laskenut, miten tähtikuorella oleva nopeus saadaan valonnopeudesta, ja valitettavasti teoriani ei tue nykykäsitystä siitä, että Galaksimme olisi SUPERGALAKSI; jonka halkaisija olisi 100 000 valovuotta, jolloin tähtiä olisi paljon enemmän kuin väitetty 200 miljardia, vaan normaali galaksi, jossa Galaksimme halkaisija ehkä alle kymmenen valovuotta...
Tämä väite on niin helppo todistaa, että nauran niiille, jotka pelkällä parallaksilla yrittävät todistaa kaiken, se on vielä liian helppo lasku, koska ei ota huomioon tähtien ja eri tähtikuorien jatkuvaa kiertämistä Galaksin keskipisteen ympäri.... Mutta se, miksi toisaalta vielä helpompi lasku, todistaa mallini on se, että ABBA, A/a = B/b, suhteuttamisella laskettuna on lähin tähti meistä kenties alle valopäivän päästä meistä, jos se aurinko olisi osapuilleen oman aurinkomme kokoinen.... Kaiken maailman Laser-miehet ehdottavat silti, että voihan ne olla kaukana, koska valo porautisi kaukaakin näkyväksi, mutta se on ihan huuhaata, sillä auringon on kaukana Laservalon tehoista, ja jos muutamia Laser-tehoja silloin tällöin aurinkojen valoilla olisikin, niiden olisi oltava koko ajan joka suuntaan Laseria, koska pienikin siirtyminen, jota kaiken aikaa kiertäessä tapahtuu vie planeettoja pois yksittäisten laserivalotuksien ulottuvilta.... Oman aurinkomme teho lähettää valoa, on noin 13000 kertaa vähäisempi, kuin että se olisi koko ajan laseria, koko säteilytyksensä ajan, kaikelle säteilylleen....
Kaava: F = G*m*M/R^2 = m*v^2/R
- kertoo sen, että planeetoilla on oltava todella tarkasti tietty nopeus, että ne pysyisivät vakioetäisyyksillä kierron kohteesta, sama koskee tietysti myös tähtiä, Galaksin keskipistettä kiertäessään, tietyllä tähtikuorellaan....
Oman aurinkomme arvioitu etäisyys Galaksin keskipisteestä on nois 1200:-s tähtikuori. jos niitä on yli 3627 kpl, ulommille päin mennessä.
Mutta se, että jopa suhteellisuusteorian nopeusdilaatation kaavoja joudutaan ehkä ottamaan huomioon, jos yritämme havaita absoluuttisen nopeuden, eikä suhteellista, ja itse valonnopeus ei ole maailmankaikkeuden suurin nopeus, VARMASTI EI OLE, koska se on vain tähtikuorella vallitseva nopeus atomiemission valolle.... Esim. jo se, että havaitset taivalla kaksi yli valovuoden päässä oleva kohdetta, ja samalla hetkellä, on nopeampi havainto kuin itse valonnopeus, vaikka vakonnopeus on silti maksimi silloin, kun ollaan itse kappaleen läheisessä tuntumassa, suhteessa muihin kohteisiin....
Myös valonnopeus johtuu tähtien kiertonopeudesta galaksin keskipisteen ympärillä, eikä ole lainkaan varmaa, että mulla tähtikuorilla olisi sama valonnopeus.
Olen jopa laskenut, miten tähtikuorella oleva nopeus saadaan valonnopeudesta, ja valitettavasti teoriani ei tue nykykäsitystä siitä, että Galaksimme olisi SUPERGALAKSI; jonka halkaisija olisi 100 000 valovuotta, jolloin tähtiä olisi paljon enemmän kuin väitetty 200 miljardia, vaan normaali galaksi, jossa Galaksimme halkaisija ehkä alle kymmenen valovuotta...
Tämä väite on niin helppo todistaa, että nauran niiille, jotka pelkällä parallaksilla yrittävät todistaa kaiken, se on vielä liian helppo lasku, koska ei ota huomioon tähtien ja eri tähtikuorien jatkuvaa kiertämistä Galaksin keskipisteen ympäri.... Mutta se, miksi toisaalta vielä helpompi lasku, todistaa mallini on se, että ABBA, A/a = B/b, suhteuttamisella laskettuna on lähin tähti meistä kenties alle valopäivän päästä meistä, jos se aurinko olisi osapuilleen oman aurinkomme kokoinen.... Kaiken maailman Laser-miehet ehdottavat silti, että voihan ne olla kaukana, koska valo porautisi kaukaakin näkyväksi, mutta se on ihan huuhaata, sillä auringon on kaukana Laservalon tehoista, ja jos muutamia Laser-tehoja silloin tällöin aurinkojen valoilla olisikin, niiden olisi oltava koko ajan joka suuntaan Laseria, koska pienikin siirtyminen, jota kaiken aikaa kiertäessä tapahtuu vie planeettoja pois yksittäisten laserivalotuksien ulottuvilta.... Oman aurinkomme teho lähettää valoa, on noin 13000 kertaa vähäisempi, kuin että se olisi koko ajan laseria, koko säteilytyksensä ajan, kaikelle säteilylleen....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olisi totta se malli, että oman aurinkokuntamme planeettojen ulkouolella olisi tuhatkertaisesti vain tyhjähköä avaruutta, tilanne olisi täysin hullu: Jos teet munakennon, kossa keltuainen on lähiplaneetat, aurnkonsa ympärillä, ja valkuaiseen loppuisi avaruus, niin ei Hellvetissä siihen panna pahvia sen ympärille tuhatkertaisesti, vaan seuraava aurinkokunta on uusi muna jo heti kohta sen edellisen munan jälkeen!
Tietysti, jos kaikki olisi vain järjetöntä sattumaa, ja kaikkea haakattaisiin suuria määriä, avaruuttakin, niin siitä se ehkä puhuisi ja sitä todistaisi, mutta ei sitä ole mahdollista uskoa eikä edes tietää...
Kaikki turhat laskut kaiken maailman pimeistä energioista, voitaisiin saman tien unohtaa, koska sellaisia määriä haaska-avaruuksia ei olisi kuin nykyisin vielä väitetään....
Komeetat tietysti kiertävät hiukan kauempaa ja elliptisemmin kuin planeetat, mutta ei ne silti tuhatkertaisia määriä kaumpaa kierrä, muutaman kerran kauempaa sen ulkoisemman kiertonsa puolesta, kuin planeetat, ja juuri joku Halleyn komeetta, joka käy tasaisin väliajoin aurinkokuntamme planettojen läheisyydessä, ja melko läheltä auringonkin kiertää, ja komeetan rata ilmoittanee tähitjärjestelmämme maksimikoonkin. Se rata, mikä Hallyella on, on tuskin enempää kuin 1 valopäivä....
Komeettoja saatta myös spontaanisti törmäillä planettoihinkin, ja joskus Hallyekin tietysti törmää johonkin planeettaan tai kuuhun, eikä siihen välttämättä mene kauhean kauankaan aikaa....
Ja jos tähtijärjestelmämme koko on alle valopäivä, Halleun komeetta saattaa tulla täysin odottamattomasta kohdasta avaruuttaa tänne uudelleen, jos lähiaurinko siihen vaikuttaa yhtä paljon kuin oma aurinkomme?
Mutta tietysti, ne kappaleet, jotka on määritetly jonkin tietyn auringon alaisuuteen, eivät välitä siitä gravitaatiossa, jossa joutuisivat kiertämään läheltäkin jotakin muuta aurinkoa?