Suomenmaassa ollaan "ihan pihalla". Ei edes tiedetä, ettei olla tekemässä EU:lle uutta perussopimusta entisten jatkoksi, vaan perussopimuksen KORVAAVAA perustuslakia.
Kyllä puoluetuella pitäisi päähallituspuolueen pää-äänenkannattajasta saada parempaa "journalismia".
http://eis.bris.ac.uk/~gemaa/32050/links.html
Suomenmaan journalismi on - luvalla sanoen - hieman infantiilia.
-------------------------------------------------
Puolesta ja vastaan
En todellakaan tiedä pitäisikö Euroopan unionin uudesta perussopimuksesta järjestää kansanäänestys.
Tämä on jälleen kerran niitä tilanteita, joissa toimittajan rooli on paljon helpompi kuin poliitikon.
Toimittaja voi katsella asiaa viileästi toisaalta ja toisaalta – ja päättää viisaan kirjoituksensa perinteiseen tapaan: jää nähtäväksi...
Tämänhetkisen tiedon perusteella voisi olla sitäkin mieltä, että on aivan yhdentekevää järjestetäänkö äänestys vai ei.
Kannattaako kansalaisia vaivata vaaliuurnille, jos tulos on ennakkoon selvä? Eikö kansanäänestyksen järjestäminen olisi silkkaa populismia ja turhaa rahanmenoa? Kansanedustajat on valittu edustamaan meitä ja siitä heille maksetaan. Tehkööt siis päätökset ja kantakoon niistä vastuun!
Ja eikö selvästä asiasta äänestyttäminen jo hieman muistuta totalitaarisen valtion vaaleja, jossa on vain yksi ehdokas ja äänestäminen on pakollista?
Jos nyt äänestetään EU:n perussopimuksesta, niin millaisista muista asioista olisi jatkossa järjestettävä neuvoa-antava äänestys?
Jos kansanäänestys järjestetään ja niin suuri enemmistö äänioikeutetuista vastustaa, että eduskunta ei katso voivansa hyväksyä uutta perussopimusta, ei se suinkaan tarkoita Suomen välitöntä eroa unionista.
Sitä paitsi monet niistäkin, jotka aikoinaan äänestivät unioniin liittymistä vastaan, ovat nyt sitä mieltä, että eroaminen unionista ei tässä vaiheessa olisi edes järkevää.
Liittymistä vastustanut Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen onkin huomauttanut, että taloutemme on nyt tiivis osa läntistä taloutta. Paluu omaan valuuttaan olisi paljon vaikeampaa kuin siitä luopuminen oli.
Hokkasen mielestä onkin odotettava unionin romahdusta. Se varmasti tapahtuu. Ehkä ei kuitenkaan ihan lähiaikoina, koskapa ”niinkin typerä systeemi kuin Neuvostoliitto” kesti 70 vuotta.
Mutta kansanäänestyksen kannattajat eivät välttämättä ole ollenkaan EU:n vastaisia. Päinvastoin.
Sdp:n Liisa Jaakonsaari ilmoitti jo varhain keväällä olevansa ”puoli-innostunut” äänestyksestä. Kesän kuluessa hänen innostuksensa näyttää vain vahvistuneen ja yhä useampi muukin poliitikko on ilmaissut saman suuntaisia näkemyksiä.
Ministeri Mauri Pekkarinenkin on kysäissyt, mitä pelättävää kansanäänestyksessä olisi.
Vaikka tasavallan korkeimmalta taholtakin tulkitaan tulleen lievää moitetta, ei Pekkarisen tarvitse katua kolumniaan.
Tätähän me juuri olemme halunneet: että poliittiset päättäjät keskustelevat avoimesti ja pohdiskelevat asioita.
Monet näkevät kansanäänestykseen valmistautuvan Suomen yhtenä suurena opintokerhona, jossa koko kansa selvittäisi itselleen, mistä EU:ssa oikein on kysymys, mihin olemme sitoutuneet, mitä meillä on lupa odottaa ja mitä hyötyä tästä kaikesta on.
Uskotaan, että kansanäänestys pakottaa päättäjät nostamaan olennaiset kysymykset esiin ja kertomaan ne kaikille ymmärrettävällä tavalla. Tietysti voi kysyä, eikö äskeisten Euroopan parlamentin vaalien alla keskusteltu olennaisista kysymyksistä – ja jos ei keskusteltu, niin mistä se mahtoi johtua.
Jaakonsaaren mielestä joka tapauksessa kasvava kuilu kansalaisten ja EU:n välillä on unionille suurempi uhka kuin se mahdollisuus, että jossain maassa kansalaiset äänestävät uutta perussopimusta vastaan.
Myös Pekkarisen mielestä kansanäänestys olisi paikallaan EU:n legitimiteetin vahvistamiseksi etenkin kun äänestysaktiivisuus jäi eurovaaleissa alhaiseksi.
Olisiko todellisen EU:n vastustajan näiden puheenvuorojen valossa sittenkin viisainta ryhtyä vastustamaan kansanäänestystä?
Sehän saattaa hyvinkin vain vahvistaa unionia ja siirtää odotettavissa olevaa väistämätöntä romahdusta yhä kauemmas tulevaisuuteen.
Keskustelu kansanäänestyksen tarpeellisuudesta jatkuu ja etenee omalla logiikallaan. Julkisuudessa on jo nähty oppositiopoliitikkojen toiveikkaita veikkauksia, joiden mukaan tästä saadaan syntymään kunnon kiista, joka suorastaan repii hallitusta. Esko Antola puolestaan kiirehtii ennustamaan pääministeri Matti Vanhasen kansansuosion laskua.
Vanhanen kuitenkin tunnetusti on rauhallinen ja harkitseva mies, joka ei provosoidu vaikka kuinka provosoidaan.
Kun pääministeri kertoo oman kantansa, hän pystyy sen myös vakuuttavasti perustelemaan.
Sitten hallitus tekee ratkaisunsa. Eikä varmaankaan saa siitä kiitosta.
Pirkko Wilén
Kolmossivu | Perjantaina 06.08.2004
Copyright © Suomenmaa – 2000 Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Kyllä puoluetuella pitäisi päähallituspuolueen pää-äänenkannattajasta saada parempaa "journalismia".
http://eis.bris.ac.uk/~gemaa/32050/links.html
Suomenmaan journalismi on - luvalla sanoen - hieman infantiilia.
-------------------------------------------------
Puolesta ja vastaan
En todellakaan tiedä pitäisikö Euroopan unionin uudesta perussopimuksesta järjestää kansanäänestys.
Tämä on jälleen kerran niitä tilanteita, joissa toimittajan rooli on paljon helpompi kuin poliitikon.
Toimittaja voi katsella asiaa viileästi toisaalta ja toisaalta – ja päättää viisaan kirjoituksensa perinteiseen tapaan: jää nähtäväksi...
Tämänhetkisen tiedon perusteella voisi olla sitäkin mieltä, että on aivan yhdentekevää järjestetäänkö äänestys vai ei.
Kannattaako kansalaisia vaivata vaaliuurnille, jos tulos on ennakkoon selvä? Eikö kansanäänestyksen järjestäminen olisi silkkaa populismia ja turhaa rahanmenoa? Kansanedustajat on valittu edustamaan meitä ja siitä heille maksetaan. Tehkööt siis päätökset ja kantakoon niistä vastuun!
Ja eikö selvästä asiasta äänestyttäminen jo hieman muistuta totalitaarisen valtion vaaleja, jossa on vain yksi ehdokas ja äänestäminen on pakollista?
Jos nyt äänestetään EU:n perussopimuksesta, niin millaisista muista asioista olisi jatkossa järjestettävä neuvoa-antava äänestys?
Jos kansanäänestys järjestetään ja niin suuri enemmistö äänioikeutetuista vastustaa, että eduskunta ei katso voivansa hyväksyä uutta perussopimusta, ei se suinkaan tarkoita Suomen välitöntä eroa unionista.
Sitä paitsi monet niistäkin, jotka aikoinaan äänestivät unioniin liittymistä vastaan, ovat nyt sitä mieltä, että eroaminen unionista ei tässä vaiheessa olisi edes järkevää.
Liittymistä vastustanut Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen onkin huomauttanut, että taloutemme on nyt tiivis osa läntistä taloutta. Paluu omaan valuuttaan olisi paljon vaikeampaa kuin siitä luopuminen oli.
Hokkasen mielestä onkin odotettava unionin romahdusta. Se varmasti tapahtuu. Ehkä ei kuitenkaan ihan lähiaikoina, koskapa ”niinkin typerä systeemi kuin Neuvostoliitto” kesti 70 vuotta.
Mutta kansanäänestyksen kannattajat eivät välttämättä ole ollenkaan EU:n vastaisia. Päinvastoin.
Sdp:n Liisa Jaakonsaari ilmoitti jo varhain keväällä olevansa ”puoli-innostunut” äänestyksestä. Kesän kuluessa hänen innostuksensa näyttää vain vahvistuneen ja yhä useampi muukin poliitikko on ilmaissut saman suuntaisia näkemyksiä.
Ministeri Mauri Pekkarinenkin on kysäissyt, mitä pelättävää kansanäänestyksessä olisi.
Vaikka tasavallan korkeimmalta taholtakin tulkitaan tulleen lievää moitetta, ei Pekkarisen tarvitse katua kolumniaan.
Tätähän me juuri olemme halunneet: että poliittiset päättäjät keskustelevat avoimesti ja pohdiskelevat asioita.
Monet näkevät kansanäänestykseen valmistautuvan Suomen yhtenä suurena opintokerhona, jossa koko kansa selvittäisi itselleen, mistä EU:ssa oikein on kysymys, mihin olemme sitoutuneet, mitä meillä on lupa odottaa ja mitä hyötyä tästä kaikesta on.
Uskotaan, että kansanäänestys pakottaa päättäjät nostamaan olennaiset kysymykset esiin ja kertomaan ne kaikille ymmärrettävällä tavalla. Tietysti voi kysyä, eikö äskeisten Euroopan parlamentin vaalien alla keskusteltu olennaisista kysymyksistä – ja jos ei keskusteltu, niin mistä se mahtoi johtua.
Jaakonsaaren mielestä joka tapauksessa kasvava kuilu kansalaisten ja EU:n välillä on unionille suurempi uhka kuin se mahdollisuus, että jossain maassa kansalaiset äänestävät uutta perussopimusta vastaan.
Myös Pekkarisen mielestä kansanäänestys olisi paikallaan EU:n legitimiteetin vahvistamiseksi etenkin kun äänestysaktiivisuus jäi eurovaaleissa alhaiseksi.
Olisiko todellisen EU:n vastustajan näiden puheenvuorojen valossa sittenkin viisainta ryhtyä vastustamaan kansanäänestystä?
Sehän saattaa hyvinkin vain vahvistaa unionia ja siirtää odotettavissa olevaa väistämätöntä romahdusta yhä kauemmas tulevaisuuteen.
Keskustelu kansanäänestyksen tarpeellisuudesta jatkuu ja etenee omalla logiikallaan. Julkisuudessa on jo nähty oppositiopoliitikkojen toiveikkaita veikkauksia, joiden mukaan tästä saadaan syntymään kunnon kiista, joka suorastaan repii hallitusta. Esko Antola puolestaan kiirehtii ennustamaan pääministeri Matti Vanhasen kansansuosion laskua.
Vanhanen kuitenkin tunnetusti on rauhallinen ja harkitseva mies, joka ei provosoidu vaikka kuinka provosoidaan.
Kun pääministeri kertoo oman kantansa, hän pystyy sen myös vakuuttavasti perustelemaan.
Sitten hallitus tekee ratkaisunsa. Eikä varmaankaan saa siitä kiitosta.
Pirkko Wilén
Kolmossivu | Perjantaina 06.08.2004
Copyright © Suomenmaa – 2000 Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.