Kivikauden vanhimmat?

Elinikiä on varmaankin päätelty hautalöytöjen perusteella. Esim. hampaat ovat yksi parhaiten säilyviä osia ja niistä saa analysoimalla irti henkilön iän ja isotooppitutkimuksella jopa ruokavalion selville.

Yksi kivikauden hautaustapa mikä yhtäkkiä tulee mieleen on se, että vainajat haudattiin asuinpaikan lattian alle istuvaan kyykkyasentoon mutta varmaan muitakin on. Siitä oli lyhyt linkki esi-isien palvontaan, mistä nykyäänkin näkee vielä jäänteitä hautausmaalla käydessä. Ainakin minulla on vanhoja sukulaisia jotka eivät nyt niin valtavan uskonnollisia ole, eivät käy kirkossa jne. mutta hautausmaalla käynnit, hautapaikan putsaus ja kukitus ovat tärkeitä.

Joskus katsoin dokumentin (saattoi olla BBC First Eden, 1987?) missä näytettiin Turkissa edelleen nomadiheimona elävää ryhmää. Kiersivät lammaslaumansa kanssa laidunmaita ympäri vuoden. Yhdessä kohtaa vuotuista reittiä oli ison joen ylitys edessä ja yksi vanhus ei enää jakanut ylittää vuolasta jokea vaan jäi istumaan joen rannalle ja odottamaan kuolemaa. Siinä vaiheessa kun vanhus käy kovissa oloissa rasitteeksi yhteisölle on tällainen ollut yhteisön kannalta parasta.

Toinen hautaustapa oli että ruumis asetettiin laavulle korppikotkien syötäväksi. Takaisin luontoon. Joissain tapauksissa ruumiilta irrotettiin pää, jota säilytettiin tallella.

Metsästäjä/keräilijäyhdyskunnissa ei juuri voitu huolehtia niistä vanhuksista, jotka eivät enää pystyneet huolehtimaan itsestään, mutta maatalouden keksiminen ja kehitys muutti olosuhteita aivan oleellisesti.

Entisaikojen ikäkeskiarvoja vääristää suuri lapsikuolleisuus. Esihistorialliselta ajalta ei mitään kirjanpitoa tietenkään ole, mutta voi olettaa, että yli kymmenvuotiaiksi selvinneet saattoivat parhaimmillaan elää nykyiseen eläkeikään asti ja sen ylikin.

Vanhusten "armokuolemasta" on kotimainenkin esimerkki. Saamelaisilla oli aikanaan tapana työntää sairaalloiset vanhukset talvella ahkiossa jyrkkää tunturinrinnettä alas.

Ns. kivikaudella oikeammin neoliittisena aikana, ihmiset olivat 20 cm pidempiä ja kymmeniä kiloja isompia kuin indoeurooppalainen viljelijä kulttuuri. Elivät suuresta lapsikuolleisuudesta huolimatta melkein 100 vuotiaiksi parhaimillaan ja vanhoista äijistä ja akoista pidettiin huolta knowhown tähden. Maatalouskulttuuri pudotti keski-iän n. 40 vuoteen, ja lapsikuolleisuuden prosentteina pieneksi, mutta kato-vuosina määrällisesti hirvittäviksi, vrt. etiopian nälänhätä.
Agrikulttuuri ei vanhuksia säästänyt , jos he eivät kuolleet eläin ja viljaperäisiin sairauksiin, heidät huonona vuotena jätettiin ilman ruokaa.
Neoliitiset jäännekulttuurit nykypäivänäkin pitävät vanhojen tietoa uskontona.
Toi saamelais veto on taas 30-luvun rotuopin rasismia.

Luonnonkansojen keskuudessa lapsikuolleisuus on suuri. Ilman nykyaikaisen lääketieteen apua monet vammat ja taudit koituvat kuolemaksi jo melko nuorella iällä.