Nykyinen tähtitiede näyttää ajattelevan, että kaukaiset kohteet, jotka vielä näkyvät lähellä alkuräjähdystä, ovat jo ylittäneet valonnopeuden. Tämä johtuisi itse avaruuden laajenemisesta. Esim. kohde, joka on runsaan 13 valovuoden päässä, olisi nyt noin 45 valovuoden päässä ja kiitäisi poispäin ylivalonnopeudella.
Jos tällaisia kohteita on laskennallisesti, mutta emme voi tehdä niistä mitään havaintoa, onko realistista sanoa, että ne ovat "olemassa"?
Edelleen, jos valonnopeus on ylitetty, eikö siellä ajan pitäisi kulkea päinvastoin?
Vallitsevan teorian mukaan olen ymmärtänyt, että lähestyttäessä valonnopeutta kappaleen massan pitäisi kasvaa äärettömäksi. Eikö tämä pidäkään paikkaansa, jos avaruus "venyy"?
Jos tällaisia kohteita on laskennallisesti, mutta emme voi tehdä niistä mitään havaintoa, onko realistista sanoa, että ne ovat "olemassa"?
Edelleen, jos valonnopeus on ylitetty, eikö siellä ajan pitäisi kulkea päinvastoin?
Vallitsevan teorian mukaan olen ymmärtänyt, että lähestyttäessä valonnopeutta kappaleen massan pitäisi kasvaa äärettömäksi. Eikö tämä pidäkään paikkaansa, jos avaruus "venyy"?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anteeksi, etäisyyksistä jäi sana "miljardi" pois.
Oletettavasti ne ovat olemassa joten on järkevää olettaa niiden olevan olemassa. Ei ole järkevää väittää ettei niitä ole, vain sen vuoksi ettemme näe niitä.
Kaukaiset kohteet eivät etäänny valonnopeudella lähiavaruutensa kohteisiin nähden, vaan huomattavasti hitaammin. Meihin hyvin kaukana oleviin nähden ne etääntyvät ylivalonnopeudella, samoin kuin me etäännymme kaukaisista kohteista ylivalonnopeudella.
Avaruuden sanotaan laajenevan kauttaaltaan josta johtuen etääntymisnopeus moninkertaistuu loputtomasti mitä kaukaisempien kohteiden etääntymisiä verrataan.
Vai loputtomasti. Äly hoi.
Kyllähän kaukaisten kohteiden etääntymisnopeus toisistaan kasvaa loputtomasti avaruuden laajetessa loputtomasti.
"Vallitsevan teorian mukaan olen ymmärtänyt, että lähestyttäessä valonnopeutta kappaleen massan pitäisi kasvaa äärettömäksi. Eikö tämä pidäkään paikkaansa, jos avaruus "venyy"? "
Kyse ei ole siitä, että kappaleet itse olisivat reaalisessa liikkeessä, ts. olisivat kokeneet kiihtyvyyttä. Kyse on avaruuden välimatkojen kasvamisesta kohteiden välillä ja se ei ole vastoin suhtista. Päin vastoin, se on suhteellisuusteorian välttämätön seuraus. Staattinen avaruus olisi mahdollinen vain äärimmilleen hienoviritetyllä lamdalla.
Juuu.. Homma kuseee...
Kiitos erittäin valaisevista vastauksista. Erityisesti selvensi, että massa kasvaa vain kiihtyvyydessä, muttei avaruuden "venyessä", koska tällön ei kiihtyvyyttä tarvitse esiintyä.
Toinenkin kysymys on tullut mieleen. Jos kohteen etäisyys alkuräjähdyksestä ja sen silloinen ja nykyinen nopeus voidaan laskea, eikö silloin pitäisi myös voida laskea maailmankaikkeuden nykyinen suuruus? Siis kuinka suuri se on?
Näkyvän maailmankaikkeuden suuruus voidaan arvioida melko tarkasti. Löytyy varmaan jostain googlaamalla. Koko maailmankaikkeuden kokoa ei voida kuin arvioida, koska BB teoriassa on toisistaan poikkeavia inflaatiomalleja.
Jatkaisin vielä kyselyäni. Inflaatioteoria on käsittääkseni jo 30 vuotta vanha. Miksi edelleen on toisistaan poikkeavia inflaatiomalleja? Ovatko empiiriset havainnot liian epätarkkoja ratkaisemaan "oikeaa" mallia? Ovatko mallit niin ekvivalentteja, että niihin kaikkiin sopii tehdyt havainnot? Onko odotettavissa, että havaintotarkkuuden parantuessa jäisi vain yksi malli?
Asiantuntemukseni ei riitä vastaamaan ainakaan tarkasti. Siihen, mitä kykenemme havainnoimaan nyt, johtaisi useampi yksityiskohdissaan hieman toisistaan poikkeava inflaatiomalli. Tarkempi taustasäteilyn mittaus on ilmeisesti jo pudottanut joitain vanhempia malleja pois ja tilanne kehittynee samaan suuntaan myös jatkossakin. Ongelma on tietysti siinä, ettei sen aikaisia olosuhteita voi labrata. Syksy Räsänen voisi Suomessa olla oikea ihminen vastaamaan tarkemmin. Toki jokainen kosmologiaa riittävästi opiskellut varmaan hahmottaa asian minua paremmin.
Tämähän ei fysiikassa ole mitenkään poikkeuksellista. Tietomme rajoilla on aina perusteorioissakin vaihtoehtoisia malleja. Esimerkiksi Higgsin bosonin malleja on enemmin kuin yksi, mutta seuraavan vuoden aikana tieto tarkentuu sen osalta, kun LHC:n tuloksia on saatu analysoiduksi.