Klassisen kitaran hieno-viritys?

"Soitin ei ole mikään kallis, eli voisi olla sekin mahdollista, että jo tehtaalla valmistusvaiheessa on tarkoituksella pistetty ainakin osa nauhoista tarkoituksella vääriin kohtiin?"

Tuskin sentään tarkoituksella ja tuskin kovin paljon vääriin kohtiinkaan. Niillä on tehtaalla joku automaattikone, joka sahaa nauhojen urat ja kaipa ne paikat on sentään oikein laskettu. Kuulin joskus että Landolan tehtaalla sahattiin urat aikanaan kaikki yhdellä kertaa sahalla, jossa oli samalla akselilla pieniä sirkkelin teriä. Jos sellainen on alun perin oikein tehty, niin tuskin se voi vahingossa mennä vääriin säätöihin. En tosin tiedä millä lailla juuri sinun kitarasi on tehty.

Mutta entäpä jos talla olisi sattunut tulemaan hieman väärään kohtaan niin sehän selittäisi ongelman kerralla? Tai mikä hyvänsä syy, jonka lopputuloksen on tallan hieman väärä kohta, tai tarkemmin sanoen sen osan, jonka päältä kielet menevät. Sillä mielellä sitä voisi ainakin vähän tutkia sillä jos niin olisi, asiaa voisi auttaa vain tallaa vähän trimmaamalla.


"Kalliimmissa soittimissa, (eli paremmissa) taitaa olla niin, että tallassa ei ole irrallisia osia, eikä ainakaan muovia käytetty?"

Kaikissa on irrallisena osana tallan "luu" eli se yleensä valkoinen osa, jonka päältä kielet menevät. Irrallisena siksi että sen korkeutta voi joutua niissä kalliissakin säätämään. Alun perin ne on tosiaan tehty luusta ja luusta taitaa tulla parhaat vieläkin. Jos on askartelutaitoa, voi kokeilla sen siirtämistä ja kenties uuden valmistamista:

Ensin tietysti täytyy selvittää miten päin kuuluisi siirtää ja sitä varten pitää tehdä kokeiluja. Lähtökohtana se että 12 nauhalta painettuna pitäisi tulla tasan oktaavia ylempi ääni, jonka pitää olla sama kuin kielen 12 nauhan huiluääni. Jos tulee korkeampi ääni, pitää tallan luuta saada kauemmaksi otelaudasta ja jos matalampi, niin lähemmäksi. Tähän vaikuttavat tietysti kieletkin ja se miten kovaa painetaan niin että kokeiluja pitää tehdä paljon ja miettiä joku järkevä keskiarvo. Pitäisi olla sellaiset kielet, joita todennäköisesti jatkossakin käyttää eikä ne saisi olla niin vanhoja että vanhuuden takia tulee virhettä.

Sitten kun uusi paikka on selvillä, kielet pois ja myös entinen luu pois. Luun uraa pitää aluksi leventää ja sitten toisesta reunasta täyttää esim. pienillä jalopuuviilun paloilla niin että lopputuloksena ura on uudessa kohdassa. Täyttämisen voi tehdä myös niin että luu tulee eri lailla vinoon kuin alun perin. Tarve siihen selviaa noissa alkutesteissä. Tässä pitää tietysti olla huolellinen ja sopiva työkalu on aika pieni ja oikein hyvin teroitettu taltta.

Jos haluaa tehdä uuden luun, voi harkita sitäkin vaihtoehtoa että tekee uudesta hieman paksumman niin että siihen pystyy viilaamaan kullekin kielelle yksilöllisen harjanteen, jonka päältä kieli kulkee. Tämän tarve selviää em. kokeiluissa, joita tehtiin ensiksi. Jos eri kieliltä tulee kovin erilaista signaalia siitä mihin paikkaan luu pitäisi siirtää eikä uudella lailla vinokaan asento näyttäisi toimivan, voi asiaa auttaa tuollainen kielille yksilöllisesti räätälöity luu.

Luun voi tietysti tehdä jostakin sopivasta kovahkosta muovista mutta jos haluaa vähän hifistellä, niin mistäpä muusta kuin luusta. Mennään lihakauppaan ja pyydetään iso naudan luu, josta kannattaa valmiiksi sahauttaa päät pois, koska vain keskiosassa on tarpeeksi paksua ainesta luun aihioksi. Kotona luuta keitetään lujasti jotta saadaan rasva irti ja kun se on mahdollisimman hyvin saatu puhtaaksi, se laitetaan vaikka yöksi kloriittiliuokseen, mikä vähän valkaisee sitä. Jos luu oli alun perin tarpeeksi iso, siitä löytyy kohtia useammankin tallan luun aihioiksi ja pienen tuumailun jälkeen aihio sahataan irti pienihampaisella sahalla. Viimeistely lopulliseen muotoon viilalla pienessä viilapenkissä. Eri karkeuksiset vesihiontapaperit ovat myös hyviä loppuviimeistelyssä.

Aika helppoa loppujen lopuksi mutta jonkin verran työlästä kyllä, luu on yllättävän kovaa ja lujaa työstettävää eikä sitä saa oikein millään työkalulla nopeasti työstetyksi. Lopputuloshan sen kumminkin viime kädessä ratkaisee ja luusta saa todellakin hyvän luun.