Mieltäni on vähän vaivannut muutamien sanojen kirjoitusasun ja säännönmukaisen ääntämisen ero, mikä pitäisi suomen kielessä olla mahdotonta. Kuitenkin niitä on.
Kun itse sanon luvun 7 tai kuulen sen sen muiden sanomana, vaikkapa lottonumeroitten luvussa tai missä tahansa,se on säännöllisesti seitsämän ei seitsemän. Se myönnytys kuitenkin, että edustan Suomen läntistä puoliskoa, itäisestä ääntämisestä en tiedä.
Toinen kummallisuus puheenvastaisessa kirjoitusasussa on sanassa "jogurtti". Koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan niin, vain "jugurtti". Sehän muuten olikin alkuperäinen kirjoitusasu, kun tuote rantautui Suomeen.
Jossain vaiheessa vain joku valopää rupesi kirjoittamaan "jogurtti". Miksi muut seurasivat lampaina perässä, sitä en ymmärrä. Koskaan sanan ääntäminen ei silti ole muuttunut. Hämmästelkää ilmiöitä!
Kun itse sanon luvun 7 tai kuulen sen sen muiden sanomana, vaikkapa lottonumeroitten luvussa tai missä tahansa,se on säännöllisesti seitsämän ei seitsemän. Se myönnytys kuitenkin, että edustan Suomen läntistä puoliskoa, itäisestä ääntämisestä en tiedä.
Toinen kummallisuus puheenvastaisessa kirjoitusasussa on sanassa "jogurtti". Koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan niin, vain "jugurtti". Sehän muuten olikin alkuperäinen kirjoitusasu, kun tuote rantautui Suomeen.
Jossain vaiheessa vain joku valopää rupesi kirjoittamaan "jogurtti". Miksi muut seurasivat lampaina perässä, sitä en ymmärrä. Koskaan sanan ääntäminen ei silti ole muuttunut. Hämmästelkää ilmiöitä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensimmäiseen kohtaan: Sanot itsekin kuulevasi ä:n e:n sijasta.
Kakkoskohtaan: Jogurtti - kyllä minä ainakin sanon sen ihan oollisena.
Tämä keskustelu on taidettu käydä jo aikaisemmin näillä palstoilla.
Kuten itse sanoit: Subjektiivinen juttu, mitä kuulee.
Toisaalta: Pidätkö itseäsi mittapuuna, eli kaikkien pitäisi tehdä kuten sinä.
Olen joskus kirjoittanut toisten saneluita puhtaaksi. Mielenkiintoista oli mm. tämä: Henkilö sanoo punottaa, minä tiedän että oikea muoto on punoittaa, joten kirjoitan kuten oikein on. Henkilö rupeaa erityisen äreällä äänellä jatkossa käyttämään sanaa punottaa!
Tai ehkä itse vain kuulin äänen äreäksi. Ja tehtävä ei ollut litterointi (ymmärrän tuon termin niin, että kirjoitetaan täsmälleen se mitä on sanottu, jopa pitäisi merkata kaikki huokaukset ja hyminätkin), vaan puhtaaksikirjoitus mahdollisimman oikeakieliseen muotoon.
Eli kukin tavallaan.
Minkälaista tekstiä henkilö saneli, kun piti punottaa käyttää noin tiuhaan?
Arvaa! Eniten saneluita puretaan nykyään terveydenhuollon maailmassa.
Toinen sana, joka tietysti esiintyy yhdessä tuon punoittamisen kanssa, oli kuumoittaa.
Niin, yleensä kyse oli sitten jostain ihotulehduksesta.
Ai jaa,no ei sit mitään, hyvää uutta vuotta kuitenki.
Totta lienee, vaikken ole asiaan pahemmin kiinnittänyt huomiota, kun itsekin lausun 7 numeron seitsämäksi.
Kuuntelin eilen uteliaisuuttani TV:stä arvontaa, olisiko ollut Keno. Kyllä näytti tai paremminkin kuului sielläkin luettavan numero 7 = seitsämän.
Olisi varmaan mielenkiintoista tehdä tutkimus tämänkin sanan ääntämisestä eri puolilla maata, kun yleisesti käytetty tuntuu poikkeavan hyväksytystä kirjoitusasusta.
Kainuussa 7 = seihtemen (tai seihtemän). Siellä metsäkin on mehtä ja joutsen joko jouhten tai jouten. Niinpä laulun ”Jos mie saisin jouten olla” sanojen merkitys saattaa avautua kainuulaiselle toisin kuin muille suomalaisille.
Numeron 7 kirjoitusasukin on ollut kiistojen ja intohimojen kohteena ja käytäntö vaihteleva. Nykykouluissa tuohon numeroon ilmeisestikään ei opeteta piirtämään poikkiviivaa? Joskus vuosikymmeniä sitten Kouluhallitusta patisteli asiassa sellainen taho kuin Suomen kenttätykistön isä, kenraali V. P. Nenonen. Hänen vaatimuksestaan seiska opeteltiin piirtämään niin tykistössä kuin kouluissakin poikkiviivallisena – ei ollut niinkään yhdentekevää, putoilevatko kranaatit vihollisen vai omien niskaan, koordinaattien virheellisen tulkinnan johdosta. Monen käsialassa ykkönen ja poikkiviivaton seiska eivät eroa tarpeeksi toisistaan.
>Kainuussa 7 = seihtemen (tai seihtemän).
Seitenoikea lienee tullut kainuulaiseen paikannimistöön jo kauan ennen loton rantautumista suomeen.
http://tinyurl.com/bk8b8ho
Sinulla on laaja otanta? Kun pystyt sanomaan, että yleisesti käytetty tuntuu poikkeavan kirjoitusasusta.
Itse kyllä olen edelleenkin sitä mieltä, että yleisempi tuo seitsemän on kuin seitsämän.
Niin joo, jos mä asun jossain kymenlaaksolaisessa kylässä tai kaupungissa, niin voisin sanoa, että miksiköhän tuo suomen kieli niin itsepäisesti väittää, että miä on minä, kun siellä Kymenlaaksossa päin kuitenkin ihan yleisesti ihmiset puhuvat "miä", "siä".
Just just. Toki tuo kymenlaaksolainen juttu on eri asia kuin sinun seitsämäsi, toki laajempi otanta varmaan kymenlaaksolaisjutussa.
Eikö kymenlaaksolainen murre, vaikkapa Kotkassa ole paremmin itä-suomalaista?
Niin, miten se nyt tähän liittyy, mikä se murrealueen ilmansuunta on. Seitsämän tai seitsemän.
Siis sinä väität, että joku lounaissuomalainen tai länsisuomalainen sanoo seitsämän, ja sitten se on muka se, mikä on yleisin lausuntatapa? Ja seistemän olisi sitten joku vähemmistön tapa sanoa tuo numero?
Sinä olet omasta mielestäsi kuullut muutaman ihmisen sanovan seitsämän, ja nyt väität, että kirjakieli on väärässä seitsemän-muodollaan.
Just just.
Itä- ja Länsi-Suomessa asuneessa en ole koskaan kuullut sanottavan seitsämän. Miksi ihmeessä sanoisi, murrettako muka?
Länsi-Suomesta minäkin olen ja puutun ainakin täkäläiseen puheeseen, tulokkaista en tiedä. Kyllä se numero 7 menee seitsämän ilman epäilystä. Kuten tässä joku sanoi, Itä-Suomessa on toisin.
Minä olen Satakunnasta enkä ole koskaan kuullut kenenkään ääntävän "seitsämän". Se on täällä "seitsemän" tai "seittemän".
Kiinnostuin sen verran tästä keskustelusta, että aion itse tarkkailla 7- numeroitten lausumista seuraavissa lottonumeroitten luvuissa. Niissä ainakin ääntämisen pitäisi olla tarkkaa ja täsmällistä. Tässä vihje asiasta kiinnostuneille.
Tein neuvon mukaan ja kuuntelin illan viking loton arvonnan. Kyseinen rouva/ neiti luetteli ainoan 7 numeron selkeästi ääntäen "seitsämän". Ei ole aavistusta, mistä tämä Janina Grahn on kotoisin, mutta, näin tässä tapauksessa.
En viitsisi jauhaa tästä asiasta enää.
Mutta jos sinun otantasi seitsemän-sanan lausumisesta rajoittuu tuohon lottoarvonnan ääneen lausumiseen, niin kannattaisi sitten huomauttaa ihan sinne Janina Grahnille itselleen, että parantaisi artikulointiaan.
Toki, hienotunteiset ihmiset eivät mene ärrävikaisellekaan huomauttelemaan.
Keskustelu on kummallinen. Lienee yleisesti tunnettua, että äänteitä on moninkertaisesti verrattuna kirjaimiin ja että eri puolilla Suomea äännetään toisin, jopa henkilöittäinkin. Oikeinkirjoitus on vain kompromissi, mutta välttämätön sekavuuden välttämiseksi, enkä tarkoita nyt murre-eroja, vaan yleiskielen kirjoittamista.
Itsestänikin tuntui kummalliselta ekaluokalla, kun havaitsin, että sanassa "läHtee" käytettiin samaa kirjainta kuin sanassa "Heti" merkitsemään kahta aivan eri äännettä.
Ajatus, että suomi kirjoitettaisiin niinkuin äännetään, on lähinnä kaupunkitarina, jonka levinneisyys ei perustu siihen, että se olisi tosi, vaan siihen, että se kuulostaa mielenkiintoiselta. Eroja on viljalti, mutta useissa kielissä niitä on paljon enemmän.
Jos haluaa tutustua oikeinkirjoituksen horjuvuuteen ja mikä kuulosti miltä, kannattaa tutustua Agricolan sekavaan kielenkäyttöön ajalta, jolloin kirjoitus ei ollut vielä vakiintunut.
Ainakin erään läsi-suomalaisen kaupungin virallisella sivulla yhdessä kohti lukee "seitsämän". Tiedä sitten onko näppäilyvirhe vai onko kirjoittanut omalla murteellaan, en ole ennen missään huomannut.
Ylä-Savossa se on "seehtämän". Ee tarvihe riijellä.