Luin vuonna 2008 julkaistua kirjaa "Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä". Siinä on kerrottu sanan "altruismi" tarkoittavan epäitsekkyyttä ja toisen auttamista omalla kustannuksella. Toisaalta Esko Valtaojan kirjassa "Kaiken käsikirja" (julkaistu vuonna 2012) sanotaan sivulla 153, että altruismille ei ole olemassa suomenkielistä nimeä. Onko tuo termi siis kadonnut suomen kielestä viime vuosien aikana vai tarkoittaako Valtaoja, että asialle voi olla määritelmä vaikka nimi puuttuu?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit voinut kertoa, mitä Valtaosa sanalla tarkoittaa. Ja tuo toinen kirja. ”Altruismi” tarkoittaa nimittäin huonossa biologiassa jotain ihan muuta kuin vanhastaan yleiskielessä.
Valtaoja ehkä tarkoittaa, että altruismille ei ole ”suomalaisempaa”, siis suomen sanoista muodostettua vastinetta. Mahdollisesti hän ajattelee, että kun ”altruismi” ei biologiassa tarkoita epäitsekkyyttä, niin sitä pidä kutsua epäitsekkyydeksi. Sinänsä oikein, mutta ei sitä pidä kutsua altruismiksikaan, koska perinnäisesti altruismi tarkoittaa nimenomaan epäitsekkyyttä.
Biologien ”altruismin” luonnetta kuvaa hyvin se, että se tarkoittaa geneettisesti määräytyvää käyttäytymistä. Oikeasti altruismi eli epäitsekkyys tarkoittaa ihmisen (tai periaatteessa muun tiedostavan olennon) omaan valintaan perustuvaa tinkimistä omista eduista muiden hyväksi. Sikäli kuin geenit hallitsevat, ei voi olla valintoja, ei itsekkyyttä eikä epäitsekkyyttä.
"Olisit voinut kertoa, mitä Valtaosa sanalla tarkoittaa."
Totta. Valtaojan idea oli seuraava:
Joku on pudonnut veteen, on uppoamassa ja hyppäät pelastamaan häntä jopa oman henkesi uhalla. Tässä touhussa ei ole järkeä, mikäli kyseessä on tuntematon henkilö. Hänen mukaansa tämä pelastusyritys on altruismia.
Bargum & Kokko:
"Altruismi Epäitsekkyys, toisen auttaminen omalla kustannuksella (s. 200)"
Jos tuo on Valtaojan idea, niin miksi sitten hän ei hyväksy suomalaisempaa vastinetta "epäitsekkyys", joka löytyy liki jokaisesta sivistyssanakirjasta? Annas kun arvaan... koska hän seuraavaksi kuitenkin alkaa selittää jotain geeneistä, joten hän ei oikeasti tarkoitakaan altruismia eli epäitsekkyyttä.
Sanan perinnäisessä merkityksessä altruismi eli epäitsekkyys tarkoittaa eettistä periaatetta tai sen noudattamista. Sitä voi siis esiintyä kaikista tuntemistamme olennoista vain ihmisellä. Jos joku hyppää vain, koska hänen geeninsä pakottavat hänet hyppäämään, hän ei voi toimia altruistisesti.
"Ego isti"
Ei ole muuta altruismia kuin biologinen altruismi. "Vapaa valinta" on aivojen luoma harha, samaa sarjaa kuin "kaikkivaltias" tai "niiden joukkojen joukko, jotka eivät ole itsensä alkioina", loogisesti mahdoton, ei siis faktisesti.
"Sitä voi siis esiintyä kaikista tuntemistamme olennoista vain ihmisellä."
Ei toki. Esimerkiksi Bargum & Kokko antavat kirjassaan esimerkin muurahaisten välisestä altruismista.
Elollinen yksilö on jossakin kohdassa akselilla yhteisöllinen-yksilöllinen. Mitä yhteisöllisempi se on, sen runsaammin sillä on altruismia aiheuttavia alleeleja (geenimuotoja). Päinvastoin, jos eliö on hyvin yksilöllinen, altruismialleeleja on vähän tai ei ollenkaan.
Eri eliölajit ovat selviytymisstrategialtaan erilaisia ja niin on altruismin määräkin. Ihminen ei juuri pärjää yksinänsä, krokodiili melko hyvin.
Tuskin on yleinen uskomus tosi, että eliön pyrkimys olisi lajin säilyttäminen. Ei pitäne paikkaansa myöskään Dawkinsin kanta, että vain geeni olisi valinnan kohde, ei myöskään välittävä kanta, että valinnan kohde olisi yksilö.
Valinnan kohde on eriävissä määrin kaikki mainitut, mutta eri suhteissa, riippuen selviytymisstrategioista. Jos ympäristöolot muuttuvat, esim ekologinen lokero, saattaa selviytymisstrategiakin muuttua.
Sukulaisvalinta vallitsee lähisukulaisten kesken. Mitä läheisempää sukua on, sitä todennäköisempää on, että hänellä on samoja geenejä. Altruismi tarkoittaa tällaisessa tapauksessa vain geenien periytymistä. Yksilö voi jättää geenejänsa populaatioon uhrautumalla sukulaisen puolesta.
Sukulaisuutta ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Ei yksilö aina tiedä, mikä on varmaa sukulaisuutta. Riittävä tulos syntyy jo siten, että toinen tuntuu sukulaiselta.