Olen joutunut lyhyen ajan sisällä kohtaamaan paljon erilaisia traumoja ym. hankalia asioita. Huomaamattani olen alkanut ottamaan erilaisten ihmisten rooleja ja samaistumaan heihin. Nämä henkilöt ovat esim. entisiä kiusaajia, kavereita, perheenjäseniä yms. Oma persoonani tuntuu täysin mukautuvan näihin ihmisiin. Kaavamaisesti jäljittelen näiden ihmisten käytöstä, harrastuksia ym. asioita. Ajattelen välillä pakonomaisesti mitä tämä henkilö x tekisi tässä tilanteessa, sanoisi ja ajattelisi. Välillä teenkin asioita erilaisesti kuin tekisin omana itsenäni. Nämä asiat ovat hyvin spontaaneja. Puhun rooleista kun en osaa muuten selittää tätä samaistumista.
Kun olen toisen ihmisen roolissa minulla saattaa olla erittäin hyvä itsetunto ja saatan olla tosi itsevarma tai päinvastoin. Joitain rooleja ihailen joitain taas inhoan yli kaiken mutta ne tulevat ja menevät. Tuntuu siltä että erilaiset tilanteet kodin ulkopuolella laukaisevat nämä. Kotonakin mietin näitä mutta "roolit" aktivoituvat ihmisten ilmoilla. Toisinaan olen ihan oma itseni.
Välillä tuntuu siltä että jos syön esim. pirkka banaaneja niin olen samanlainen kuin henkilö x, sillä hänkin ostaa niitä. Sitte alan palloilla että ostanko niitä sillä pelkään että samaistuin tähän henkilöön (joihinkin henkilöihin haluan samaistua). Ajattelen että en halua olla samanlainen kuin henkilö x jostakin monista erilaisista syistä. Saatan pelätä että alan käyttäytyä sellaisella vastemielisenä tavalla, jolla tämä henkilö minusta käyttäytyy. Kuvitellaan että ostan ne banaanit. Saattaa olla ettei mitään tapahdu; olen oma itseni tai sitten syvenen taas joksikin aikaa tämän toisen ihmisen ajatusmaailmaan. Samaistuin muihin tahallisesti ja tahattomasti. Esim. elokuvan katsominen on nyt erittäin intensiivistä kun koen melkein itse olevani elokuvassa. Eläydyn kaikkeen paitsi itseeni.
Ahdistavaa on se että kyseenalaistan kaiken itsessäni. Välillä tuntuu että "nuo muut" ovat varmaan oikeassa ja minä väärässä. Saatan kyseenalaistaa tekoni ja mielipiteeni, aivan kuin olisin minun pitäisi koko ajan perustella miksi teen tai ajattelen tietyllä tavalla. Egoni on varmaan hukassa tai jotain?
Välillä minulla on erittäin ahdistavia olotiloja. Saatan muistaa vanhoja traumoja ja läpikäyn niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka koitan ajatella muuta ne ei meinaa hävitä mielestä. Välillä elän pääni sisällä vanhoja hyviä aikoja. Toisinaan olen sinut itseni kanssa, toisinaan vihaan itseäni. Kehitän välillä myös erilaisia käyttäytymiskaavoja päässäni tahattomasti. Sitten pelkään että ne aktivoituvat ja tästä syntyy stressiä.
Pahoittelen kun käytin paljon samoja sanoja, olen aika sekaisin.
Kun olen toisen ihmisen roolissa minulla saattaa olla erittäin hyvä itsetunto ja saatan olla tosi itsevarma tai päinvastoin. Joitain rooleja ihailen joitain taas inhoan yli kaiken mutta ne tulevat ja menevät. Tuntuu siltä että erilaiset tilanteet kodin ulkopuolella laukaisevat nämä. Kotonakin mietin näitä mutta "roolit" aktivoituvat ihmisten ilmoilla. Toisinaan olen ihan oma itseni.
Välillä tuntuu siltä että jos syön esim. pirkka banaaneja niin olen samanlainen kuin henkilö x, sillä hänkin ostaa niitä. Sitte alan palloilla että ostanko niitä sillä pelkään että samaistuin tähän henkilöön (joihinkin henkilöihin haluan samaistua). Ajattelen että en halua olla samanlainen kuin henkilö x jostakin monista erilaisista syistä. Saatan pelätä että alan käyttäytyä sellaisella vastemielisenä tavalla, jolla tämä henkilö minusta käyttäytyy. Kuvitellaan että ostan ne banaanit. Saattaa olla ettei mitään tapahdu; olen oma itseni tai sitten syvenen taas joksikin aikaa tämän toisen ihmisen ajatusmaailmaan. Samaistuin muihin tahallisesti ja tahattomasti. Esim. elokuvan katsominen on nyt erittäin intensiivistä kun koen melkein itse olevani elokuvassa. Eläydyn kaikkeen paitsi itseeni.
Ahdistavaa on se että kyseenalaistan kaiken itsessäni. Välillä tuntuu että "nuo muut" ovat varmaan oikeassa ja minä väärässä. Saatan kyseenalaistaa tekoni ja mielipiteeni, aivan kuin olisin minun pitäisi koko ajan perustella miksi teen tai ajattelen tietyllä tavalla. Egoni on varmaan hukassa tai jotain?
Välillä minulla on erittäin ahdistavia olotiloja. Saatan muistaa vanhoja traumoja ja läpikäyn niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuinka koitan ajatella muuta ne ei meinaa hävitä mielestä. Välillä elän pääni sisällä vanhoja hyviä aikoja. Toisinaan olen sinut itseni kanssa, toisinaan vihaan itseäni. Kehitän välillä myös erilaisia käyttäytymiskaavoja päässäni tahattomasti. Sitten pelkään että ne aktivoituvat ja tästä syntyy stressiä.
Pahoittelen kun käytin paljon samoja sanoja, olen aika sekaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Akuutti stressireaktio. Itselläni jotkin asiat palauttaa traumoja mieleeni ja pyörii, jonkun ajan päässäni ja sitten taas helpottaa. Et kai hyväksy itseäsi ja haluat olla joku muu. Itse käytin alkoholia ja lääkkeitä paetakseni todellisuutta, mutta nykyään en enää. Olen varmaan satoja kertoja pyöritellyt samat muistot ja ei voi kun todeta etten olisi voinut tehdä enempää. Silti jotkin asiat laukaisee vieläkin tuon pyörittelyn ja ahdistun...
Voi olla tuo mainitsemasi reaktio. Olo on helpottanut kummasti. Silti voin samaistua vahvasti (esim. musiikkiin ja elokuviin tai johonkin henkilöön joka haluaisin olla) ja ajautua omiin fantasiamaailmoihin, mutta pääsen nyt sieltä takaisin. .Välillä tulee outouden tunteita.
" Et kai hyväksy itseäsi ja haluat olla joku muu" tästä se johtuukin.En hyväksy itseäni ja yritän paeta vaikka se vie minut vain kauemmaksi oikeasta minustani Nyt ajattelen asian niin että olen näyttelijä ja koitan erilaisia rooleja silloin kun alan ajautua siihen outoon olotilaan että en ole oma itseni. Se on aika hauskaa heittää oma ego menemään silloin kun homma pysyy hallinnassa.
Tämä on kyllä ollut toisaalta ehkä parasta terapiaa kun olen joutunut kohtamaan sen todellisen itseni. Tästä voin lähtä kehittämään itseäni siihen suuntaan kun haluan nyt kun tiedän missä on parantamisen varaa.
Tässä tämän hetken tuntemukset. Tämä tila on kestänyt noin pari kk. Tässä on tullut monta traumaa kahlattua läpi ihan lapsuudesta tänne aikuisuuteen sekä sellaisia asioita omassa käyttäytymisessä mitä en ole voinut hyväksyä/ymärtää miksi olen esim. toiminut jollain tavalla. Tämä "tila" on mahdollistanut ymmärryksen, mutta paljon olen joutunut kestämään. Olen ollut vihainen itselleni sekä muille niin monesta asiasta että huh huh.
Jos asiat muuttuu oleellisesti tulen kommentoimaan. Pelkäsin jo että olen hulluksi tulossa vaikka siltä tämä tuntuu välillä ja varmaan jostakin voi kuulostaa.
Pahimmat oireet ovat hävinneet onneksi. Olen taas oma itseni joka tavallaan saa minut pettyneeksi kun en olekkaan niin itsevarma ja suuri kun kuvittelin olevani. Toisaalta olen tosi helpottunut kun on saanut itse ohjat käsiin. Uupumusta on ollut mutta lepo on auttanut. Koen kuitenkin nyt tuntevani itseni paljon paremmin. Todellisen itseni kohtaaminen on aikamoinen shokki ollut kun olen rakentanut egoni kaikenlaisten suuruuden kuvitelmien varaan. Näiden elättäminen vie kyllä paljon energiaa; tervettä kasvua kait :D