Kiitos, että pilasitte elämäni. Kiitos, että joudun vatvomaan asioita väsymykseen ja koko loppuelämään asti. Kiitos että nujersitte elämäniloni ja hyvän lapsuuteni. Kiitos, etten enää ole iloinen aina valmis ja avulias nuori mies, jonka hänen lapsuutensa ei ollut täydellinen, muttei aluksi ollut edes huonookaan.
Kiitos, että nykyään vain rähjään ja suutun. Kiitos, ettei äitini tunne minua enää, enkä minäkään itseäni kohtaan. Ne ihmiset jotka tuijottavat minua vähän pitkäaikaisesti, saa minut suuttumaan, eikä ole merkitystä pukeutuisinko tavallisesti vai ei. Kiitos, että katson murhaavasti ihmisiä, joilla on ystäviä, jotka juttelevat ja juovat yhdessä erikoiskahveja ja leikkivät kameroitten kanssa aivan kuin heillä olisi jotain merkityksiä, mutta kun ei ole. Kiitos, että maailmaani täyttää halu elää Pandoran Lippaan kanssa, joka toteuttaisi toiveen pahalla, ja halu päästä eroon ihmisistä. Kiitos, että minut nykyään tunnetaan vihaisena kaulapantapojuna, joka teeskentelee olevansa kova.
Kiitos, että minua vihataan, jopa minä vihaan itseäni. Kiitos, ettei kukaan enää vilkaisekkaan minuun, koska en ole onnellinen ja hymyileväinen, johon ennen aikaan olin. Kiitos, että joudun syömään lääkkeitä päivittäin. Ettei kukaan enää arvostele, ettei tarvitse enää tavata ketään. Kiitos, etten enää ikinä pysty tutustua kehenkään, vaikka kuinka yrittäisin. Jos joku tuijottaa minua pitkäaikaisesti, vaikka en olisi tekemässä mitään kuin vaan lukea lehteä, räjähdän ja käyn käsiksi.
Oli kosto sitten ratkaisevaa tai ei, meille on kuitenkin sanottu että emme saisi kostaa kenellekään. Mutta kyllä se on niin, että jos joku satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" ihminen ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa uhrin tunteet vaan sattuu koko ajan lisää, kun kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä. Ei ihme, miksi koko maailman koulusurmaajat hyökkäsivät ihmisten kimppuun.
Oletteko nyt tyytyväisiä? Minä en ole. Onnistuitte loistavasti. Jos ihmiset näkivät että olen parempi näin, lannistettuna ongelmana, joka "vihaa" viattomia.
Minä en ole mikään koulusurmaaja tai mitään semmoinen henkilö. En ole alun perin tehnyt mitään väärää ollenkaan. Ymmärrän kyllä, että yleensä kiusaajilla on itsellään jollain tavalla paha olla, ja että he niin sanotusti siirtävät omaa pahaa oloansa kiusattuihin. Ja silti puratte vihaanne kuvittelemalla, että viattomat olisivat pahantekijöitten edeltäjien korvikkeet. Miksette sitten olisitte voineet hyökätä kyseisten ihmisten kimppuun, johon kanssa olette olleet tekemisissä?
Olen yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan. Mutta me olemme vain ihmiskunnan sätkynukkeina. Tästä lähtien haluan tehdä, mitä huvittaa vaikka se menisi kalliisti. Ihmiset eivät opi mitään, jos he ovat aina vaan itsekkäitä ja kohdellaan toisiaan sätkynukkeina. He eivät mitään muuta ajattele kuin vain itseään.
Tämän takia joudun elämään loppuelämän kidutuksen ja sisäisen demonin/pimeyden kanssa. Joskus toivoisin, että minulla olisi sivupersoona. Nyt tuntemamme henkilö on ilmeisesti kuollut tai pikemmin hän on peilin vankina.
Kiitos, että nykyään vain rähjään ja suutun. Kiitos, ettei äitini tunne minua enää, enkä minäkään itseäni kohtaan. Ne ihmiset jotka tuijottavat minua vähän pitkäaikaisesti, saa minut suuttumaan, eikä ole merkitystä pukeutuisinko tavallisesti vai ei. Kiitos, että katson murhaavasti ihmisiä, joilla on ystäviä, jotka juttelevat ja juovat yhdessä erikoiskahveja ja leikkivät kameroitten kanssa aivan kuin heillä olisi jotain merkityksiä, mutta kun ei ole. Kiitos, että maailmaani täyttää halu elää Pandoran Lippaan kanssa, joka toteuttaisi toiveen pahalla, ja halu päästä eroon ihmisistä. Kiitos, että minut nykyään tunnetaan vihaisena kaulapantapojuna, joka teeskentelee olevansa kova.
Kiitos, että minua vihataan, jopa minä vihaan itseäni. Kiitos, ettei kukaan enää vilkaisekkaan minuun, koska en ole onnellinen ja hymyileväinen, johon ennen aikaan olin. Kiitos, että joudun syömään lääkkeitä päivittäin. Ettei kukaan enää arvostele, ettei tarvitse enää tavata ketään. Kiitos, etten enää ikinä pysty tutustua kehenkään, vaikka kuinka yrittäisin. Jos joku tuijottaa minua pitkäaikaisesti, vaikka en olisi tekemässä mitään kuin vaan lukea lehteä, räjähdän ja käyn käsiksi.
Oli kosto sitten ratkaisevaa tai ei, meille on kuitenkin sanottu että emme saisi kostaa kenellekään. Mutta kyllä se on niin, että jos joku satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" ihminen ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa uhrin tunteet vaan sattuu koko ajan lisää, kun kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä. Ei ihme, miksi koko maailman koulusurmaajat hyökkäsivät ihmisten kimppuun.
Oletteko nyt tyytyväisiä? Minä en ole. Onnistuitte loistavasti. Jos ihmiset näkivät että olen parempi näin, lannistettuna ongelmana, joka "vihaa" viattomia.
Minä en ole mikään koulusurmaaja tai mitään semmoinen henkilö. En ole alun perin tehnyt mitään väärää ollenkaan. Ymmärrän kyllä, että yleensä kiusaajilla on itsellään jollain tavalla paha olla, ja että he niin sanotusti siirtävät omaa pahaa oloansa kiusattuihin. Ja silti puratte vihaanne kuvittelemalla, että viattomat olisivat pahantekijöitten edeltäjien korvikkeet. Miksette sitten olisitte voineet hyökätä kyseisten ihmisten kimppuun, johon kanssa olette olleet tekemisissä?
Olen yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan. Mutta me olemme vain ihmiskunnan sätkynukkeina. Tästä lähtien haluan tehdä, mitä huvittaa vaikka se menisi kalliisti. Ihmiset eivät opi mitään, jos he ovat aina vaan itsekkäitä ja kohdellaan toisiaan sätkynukkeina. He eivät mitään muuta ajattele kuin vain itseään.
Tämän takia joudun elämään loppuelämän kidutuksen ja sisäisen demonin/pimeyden kanssa. Joskus toivoisin, että minulla olisi sivupersoona. Nyt tuntemamme henkilö on ilmeisesti kuollut tai pikemmin hän on peilin vankina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.