Voimalinjoissa käytetään suurta jännitettä energiahäviöitten minimoimiseksi, mutta miten tämän voi päätellä yhtälöistä P = RI^2 ja P = UI ?
Näistä saadaan yhdistämällä yhtälö P = U^2/R, josta selvästi käy ilmi, että suuri jännite aiheuttaa myös suuren tehohäviön. Ja Ohmin lain mukaanhan suuri jännite aiheuttaa suuren virran, jolloin myös eka yhtälö antaa väärän tuloksen. Mikä tässä ajattelussani mättää?
Näistä saadaan yhdistämällä yhtälö P = U^2/R, josta selvästi käy ilmi, että suuri jännite aiheuttaa myös suuren tehohäviön. Ja Ohmin lain mukaanhan suuri jännite aiheuttaa suuren virran, jolloin myös eka yhtälö antaa väärän tuloksen. Mikä tässä ajattelussani mättää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinähän se logiikka on, että samaa tehoa siirrettäessä huomattavasti suuremmalla jännitteellä on virta vastaavasti pienempi jolloin hukkateho johtimista P = RI² jää reilusti pienemmäksi.
Eli näin: I = P/U on pieni, kun U on suuri. Mutta P:hän on hukkateho, eli miksi se tässä muuttuukin yllättäen siirrettäväksi tehoksi?
Ei ollenkaan mene jakeluun miten tuo kolmas yhtälö voi toimia. Kun jännite kasvaa, niin sitä isompi teho menee hukkaan. Tuntuu kuin olisi vaikutusta sillä, missä järjestyksessä noita yhtälöitä käyttää. Jos lähtisi viimeisestä liikkeelle, pitäisi hukkatehon minimoimiseksi tehdä resistanssi suureksi ja jännite pieneksi... :D Aika paljon olen fysiikkaa opiskellut, mutta tätä vaan en tajua.
Ongelma on että ajattelet kokonaisjännitettä kaapelissa häviävään jännitteeseen.
Kaapelissa aiheutuva jännitehäviö riippuu kaapelin resistanssista ja virrasta ja on U=I*R. Kaapelissa haviävä teho on taasen P = U*I , tällöin saadaan kaapelin tehohäviöksi P = I^2*R, eli jännite vaikuttaa tehohäviöön käänteisesti koska jännitettä kasvattamalla saadaan kaapelin virta pienenemään.
Jos kaapelia käytetään lämmittämiseen ali se kytketään päästään maihin niin tällöin jännitteen kasvattaminen johtaa tehon kasvamiseen koska jännitehäviö on sama kuin syöttöjännite.