Kysyisin, että mistä kukaan osaa sanoa, että onko ihmisellä rajatilapersoonallisuutta, vai onko joku asia ihan persoonaan/luonteeseen liittyvää? Heistähän sanotaan, että ovat tunteellisia, epätavallisen herkkiä yms. Myönnän että minussa tuota kilteyttä, olen erittäin tunteellinen, herkkä ja minua helppo siis satuttaa. Jos minulle sattuu negatiivisia kokemuksia, niin jään pyörittelemään niitä päässä erittäin pitkäksi aikaa, mainitaan nyt esimerkiksi jättämiset.
Jos koen eron, niin otan sen todella raskaasti, kaikkihan sen ottavat, mutta minulla siihen yhdistää erittäin vuoristoratamaiset tunteet: Välillä saattaa olla hyvä, sitten yhtäkkiä ei. Agressiivinen en ole. Ihmisiä kohtaan olen erittäin kyyninen ja vainoharhainen paska: Jos joku nainen minua kehuukin, en usko häntä ja mietinkin aina toisen pohjimmaisia tarkoituksia ja sitä, mitä hän minusta ajattelee. Olen ulospäin rujo ja kova, mutta sisältäpäin todella herkkä, eli ikäänkuin peitän herkkyyteni.
Tunteellisesti olen erittäin romanttinen, ystävällinen, sekä hyvin sosiaalinen ja mukava/kiltti (Jopa liian kiltti, sanoo vanhempani). En ole mikään teini, itseasiassa yli 30. Olen mietiskellyt, onko tuollainen vainoharhaisuus tms enää normaalia, vai olenko vaan niin epävarma itsestäni? Minulla ei mitään itsemurhayrityksiä ole ollut, tosin joskus ajatellut sitä, mutta en tee, koska itsesuojeluvaistoni ja elämänhaluni todella korkeat, tosin tuo elämänhalukin joskus saattaa yhtäkkiä tippua. Kaikenkaikkiaan pidän itseäni heikkona ihmisenä. Audiovisuaalisesti olen hyvin lahjakas, ja koen musiikin siten, että elän musiikin avulla, puran tunteeni musiikin avulla, ilot sekä surut. Eläydyn musiikkiin täysillä
Jos koen eron, niin otan sen todella raskaasti, kaikkihan sen ottavat, mutta minulla siihen yhdistää erittäin vuoristoratamaiset tunteet: Välillä saattaa olla hyvä, sitten yhtäkkiä ei. Agressiivinen en ole. Ihmisiä kohtaan olen erittäin kyyninen ja vainoharhainen paska: Jos joku nainen minua kehuukin, en usko häntä ja mietinkin aina toisen pohjimmaisia tarkoituksia ja sitä, mitä hän minusta ajattelee. Olen ulospäin rujo ja kova, mutta sisältäpäin todella herkkä, eli ikäänkuin peitän herkkyyteni.
Tunteellisesti olen erittäin romanttinen, ystävällinen, sekä hyvin sosiaalinen ja mukava/kiltti (Jopa liian kiltti, sanoo vanhempani). En ole mikään teini, itseasiassa yli 30. Olen mietiskellyt, onko tuollainen vainoharhaisuus tms enää normaalia, vai olenko vaan niin epävarma itsestäni? Minulla ei mitään itsemurhayrityksiä ole ollut, tosin joskus ajatellut sitä, mutta en tee, koska itsesuojeluvaistoni ja elämänhaluni todella korkeat, tosin tuo elämänhalukin joskus saattaa yhtäkkiä tippua. Kaikenkaikkiaan pidän itseäni heikkona ihmisenä. Audiovisuaalisesti olen hyvin lahjakas, ja koen musiikin siten, että elän musiikin avulla, puran tunteeni musiikin avulla, ilot sekä surut. Eläydyn musiikkiin täysillä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja lisään: Kuten kirjoitin, olen sosiaalinen ja tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka minulla on kavereita kyllä. Tuon tekee ironiseksi se, että vaikka olen sosiaalinen, viihdyn myös erittäin hyvin yksin (yksinäinen susi) ja tykkään etenkin yöstä. Minua kiinnostaa myös kaikki outo ja mystinen.
Haluaisin seurustella, mutta en kuitenkaan halua, että minut kahlittaisiin.
Ja vielä sellaista, että rakastan myös kovasti jutella ihmisten kanssa ihan naamatusten.
Mutta nyt hyvää yötä
Mainitsit piirteitä jotka todella pätevät rajatilapersoonallisuuteen, tai kuten nykyään sanotaan, tunne-elämältään epävakaaseen persoonallisuuteen.
Sairauteen liittyy monia muitakin piirteitä: mahdollisesti impulsiivisuutta, itsetuhoisuutta, alttiutta riippuvuuksille.
Ainoa tapa selvittää asia on varata aika lääkärille.
Voimia jokatapauksessa!
Suosittelisin sinulle bändin perustamista. Rocktähtenä olo olisi sinulle kaikkein suotavin ja jopa luonnollisin olotila: naisia riittää, eikä tarvitse sitoutua mihinkään. Paitsi siihen että on ajoissa keikalla. Välttämättä ei tarvitse osata edes laulaa, olet vain tyylikäs oma itsesi ja kähiset jotain sekavaa mikkiin niin heikkohermosimmat ja kiihoittuneimmat (naiset) lakoo lavan edessä.Rahaa tulee ja rajatilapuheet unohtuu. Kyllä musiikki kantaa pitkälle!