Suvun mustalammas

p.s isän paska käytös on siirtynyt jo anoppeihinikin :) välillä tuntuu että ei mulla ole mitään järkeä elää ku kaikki vihaa mua nuin paljon

Jätä eroanomus sukuun niin minäkin tein ja voi sitä tunnetta kun voi hengittää vapaasti ilman alituista vähättelyä tai vinoilua. Nyt alkoi elämä ;)

Tiedän hyvinkin miltä tuntuu olla Suvun mustalammas.

Itsekin olen suvun mustalammas ollut ihan lapsesta asti.

Kaikki pistetään minun syyksi vaikka en ole tehnyt mitään. Haukutaan selkäni takana ja puhutaan pahaa. Isäni myös kuulema käskee minulle tehdä kaikkea kiusaa ja on aina ottamassa minua pois joka paikasta. Kiusaa henkisesti ja fyysisesti.

Niinkuin olen sanonut yks hullu käskee toista hullua tekemään, ja kun on yllytys hullu niin hyppäis varmaan vaikka kaivoon kun isäni niin käskisi.

Fyysinen kiusaaminen ei ole sitä että käy minuun käsiksi vaan se tehdään ihan muulla konstilla apua käyttäen. Sen takia koska minä itse en tee mitään. Kaikki luulee että se mitä minusta sanotaan on totta, vaikka se on valetta. Se vaan tehdään niin että itse en ole paikalla tai en muuten kuule, etten voi itseäni puolustella mitenkään. Ihmiset jopa ovat nauranneet päin naamaa isäni ja sen apurinsa jutuille. Isäni mielestä minua on helppo kiusata kun en ole töissä :( En ole isääni puheväleissä, eikä me oikein edes tavata vaikka asuu pihapiirissäni. Selkäni takana hän käskee minua kiusata ja haukkua, mutta kasvotusten hän on niinkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ennen aina huusin isälleni että ei tarvi kiusata, hän huusi vaan takaisin. Hiljensi minut vetelemällä metsurinnarua naama punaisena, silloin ajattelin että nyt kannattaa olla hiljaa tai tuo naru on kaulassani :( sen jälkeen en ole isälleni huutanut, mutta hän on mua kiusannut. Sairas ihminen. Hänellä on apureita ja apukonsteja, minä ihan tyhjin käsin häntä vastaan, aika epäreilua. Ainoa aseeni on sanavalmiuteni, josta hän ei ole ikinä tykännyt.

Miten kunnjoittaa omaa isää joka kiusaa omaa tytärtään ? Sisarukseni pääsevät aina kun pälkähästä, etenkin tämä isäni lellikki jonka teoista minä olen jotunut kärsimään :( Tuntemattomille isäni joskus pitänyt että minä olen tämä siskoni :( 11 käsky pitäis olla kunnjoita omia lapsiasi ;)

Fyysinen kiusaaminen liittyy vakavaan rikokseen josta minun pitäisi ilmoittaa poliisille, mutta en usko että minua kukaan uskoisi? Eihän minua meinata uskoa vieläkään, helpommin uskotaan valehtelevia sikoja.

Olen puhunut näistä ystävilleni, mutta eivät he ota sellailla kantaa asiaan. Mutta mun on aina autettava heitä ja kommentoitava jos heillä on murheita.

Isäni tekee tätä siksi että minua hävettäisi ja en liikkuisi missään, olisin vain kotona. Huvikseen kiusaa. Hänen huvinsa on vaan tullut minulle hyvin kalliiksi, saa sitten korvata takaisin perukirjoituksissaan. Aiheuttamastaan kivusta, särystä , mustamaalaamisesta, henkisistä ja fyysisistä traumoista. Mitä saan kokea joka päivä. Jos olisin heikko ihminen minua tuskin enään edes olisi. Mutta minulla on ollut enkeli olkapäälläni joka on minua suojellut.

Välillä sattuu joka paikkaan, milloin mihinkin, ihan kun oisin joskus jäänyt jyrän alle, tai että olen ollut lähellä pyörtyä kun olin heikossa kunnossa. En edes viiti kertoa kaikkea mitä on tapahtunut ja miten kaikki on tapahtunut. Päässäni ei myöskään ole mitään vikaa vaikka isäni sitäkin kerran yritti, kun siskoni levitti töissä ollessani kaikkea valhetta. Siitäkin minä jouduin kärsimään :(

Yks sukulainen joka oli mielenterveys koulutukseltaan soitteli terveyskeskukseen siskoni kanssa, isäni käskystä ja valehteli ties mitä, hän itse sen minulle tunnusti. Käytti ammattiaan väärin. Valehtelemalla minusta. Nyt hän on saanut työpaikan jota hän ei minusta ansaitsisi. Sen jälkeen mitä hän on minulle tehnyt siskoni kanssa.

Elämäni on ollut yhtä helvettiä noiden kiusaajien takia, Olen joutunut sairaalaankin heidän takiaan.

Tiedän miltä sinusta tuntuu todella hyvin. Olenkin tehnyt niin että päästänyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja iskenyt silloin kun he sitä vähiten odottavat. En sillon kun he toivoisi minun jotain sanovan.

Aina kun olen korjannut tilanteen niin isäni ja kumppanit kääntävät sen taas vääräksi, yhtä valta taistelua koko elämä.

Olen aina sanonutkin että ei elämä ole niin vaikeeta , jossei toiset ihmiset sitä elämääni/ elämääsi tee vaikeaksi.

Huono sitä on itseään aina olla puolustamassa kun toiset puhuvat selkäsi takana ja silloin kun et ole paikalla, käyttävät vääryyttä kertoakseen ihmisille valheitaan.

Isäni on jo hyvin vanha, katsotaan jos tämä kiusaaminen sitten loppuisi kun isästäni aika jättää, tuskin on monista vuosista enään kyse.

Ainut vaan että jos en tee rikosilmoitusta asioista niin isäni pääsee kuin koira veräjästä ja hänen kumppaninsa. Mies jonka kuvan olen nähnyt asianajajana. Olen hänet nähnyt niin monta kertaa livenä.

Suku on pahin, siitä olen täysin samaa mieltä.

Rohkeasti ilmoitusta tekemään ei kenenkää pidä sietää täyttä painajaista elämässään. Tai sitten vaan keräät rohkeutta ja jätät kaiken taaksesi. Uusi numero ja nimi sekä osoite. Itse olen välillä soittanut noihin tukipuhelimiin ja saanut tukea sekä voimaa sieltä.

http://www.helsinkimissio.fi/?sid=294
http://soita.me/?gclid=CKqJ35SDrLYCFUjwzAodf0MARg
http://www.jelli.fi/tukea-arkeen/auttavat-puhelimet/

Kyllä joku aina kuuntelee. Omassa elämässä sama juttu ketään ei kiinnostanut mitä äiti teki kotona minulle tai täti minua sai käpälöidä sekä alentaa. Keräsin rohkeutta ja soitin, sain apua ja voimaa elämääni. Suositan :)

Hei huomasin juuri että olin tämmöisen vuosia sitten tehnyt! :D on vain hieman sekavaa luettavaa :'D kerronpa kuulumisiani... pappani kuoli viime keväänä ja sain kuulla vasta nyt että mummollani on ollut mielenterveys ongelmia. vasta papan kuoltua sain kuulla että mummo on pahoinpideltyt äitini monesti henkihieveriin.. tuntuu vain uskomattomalta miksi hän itse jatkoi sellaista.. Mutta elämänlaatuni on kuitenkin paljon parantunut.! :) isällä meni välit poikki sisarpuolieni kanssa eikä minunkaan ole tarvinnut olla heidän kanssa missään tekemisissä :D siis tuntuu ihan eriltä elämä kun ei oo kukaan mustamaalaamassa minua. Tottakai mietin noita asioita edelleen vielä välillä mutta ei auta märehtiä :) ei se elämä muistelemaan parane. Toivon vain että itse pystyn antamaan paremman lapsuuden omille lapsille..