Suomen ev.lut. kirkko ja buddhalaisuus (Κέρβερος)

I. Kristus opettaa karttamaan ylpeyttä ja pahennusta; II. Veljeä rikoksesta ojentamaan; III. Mieluisesti anteeksi antamaan; jonka hän vertauksella velassa olevasta palveliasta selittää.

I. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset*, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat*! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8. Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä* taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.
11. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli.
12. Mitä te luulette? jos jollakin ihmisellä olis sata lammasta, ja yksi heistä eksyis: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttä?
13. Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä teille: hän iloitsee enemmin siitä kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka ei eksyneet.
14. Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienimmistä hukkuis.
15. II. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele* häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut .
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

Kääny kirjoitti:

I. Kristus opettaa karttamaan ylpeyttä ja pahennusta; II. Veljeä rikoksesta ojentamaan; III. Mieluisesti anteeksi antamaan; jonka hän vertauksella velassa olevasta palveliasta selittää.

I. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset*, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
7. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat*! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8. Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä* taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.
11. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli.
12. Mitä te luulette? jos jollakin ihmisellä olis sata lammasta, ja yksi heistä eksyis: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttä?
13. Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä teille: hän iloitsee enemmin siitä kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka ei eksyneet.
14. Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienimmistä hukkuis.
15. II. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele* häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut .
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

Lue lisää

19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman* minun Isältäni, joka on taivaissa.
20. Sillä missä kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
21. III. Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22. Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23. Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaasen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
24. Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25. Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa.
26. Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
27. Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.
29. Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
30. Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais.

Käänny kirjoitti:

19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman* minun Isältäni, joka on taivaissa.
20. Sillä missä kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
21. III. Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22. Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23. Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaasen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
24. Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25. Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa.
26. Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
27. Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.
29. Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
30. Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais.

Lue lisää

31. Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.
32. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit:
33. Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?
34. Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa.
35. Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

Sentähden hän sanoo 7 luvussa 14 värssyssä; laki on hengellinen. Mitä se on? Jos laki olis lihallinen, niin se taidettaisiin töillä täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, ellei kaikki , mitä sinä teet, sydämen pohjasta tapahdu. Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että hän sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä. Ja niin on laki hengellinen siinä, että se tahtoo hengellisellä sydämellä rakastettaa ja täytettää ja vaatii senkaltaista henkeä. Kussa sydämessä ei sitä ole, siinä on synti, ylönmielisyys, vaino ja viha lakia vastaan, joka kuitenkin hyvä, oikia ja pyhä on.
Niin totuta siis sinus tähän puheesen, että siinä on paljo väliä: tehdä lain töitä, ja täyttää lakia. Lain työt ovat kaikki ne, joita ihminen tekee eli laista tehdä taitaa, omasta vapaasta tahdostansa ja omasta voimastansa. Vaan niinkauvan kuin ylönmielisyys ja vaatimus on sydämessä lain puoleen, senkaltaisia töitä tehdessä, ovat kaikki senkaltaiset työt kadotetut, eivätkä mihinkään kelpaa. Sitä hän 3 luvussa 20 värssyssä ajattelee, sanoissansa: ei yksikään taida lain töiden kautta Jumalan edessä vanhurskaaksi tulla. Tästä näet, ettei se ole muu kuin viettelys, kuin muutamat opettavat, että ihmisen pitää itsensä valmistaman omilla töillänsä armoa saamaan. Kuinka se taitaa itsiänsä töillä valmistaa siihen, mikä hyvä olis, joka ei yhtään hyvää työtä tee muutoin kuin ylönmielin ja vaadittu? Kuinka se työ taitaa Jumalalle kelvata, joka ylönmielisesti ja kankiasta sydämestä tehdään?
Mutta lakia täyttää on halusta ja rakkaudesta lain töitä tehdä, elää hyvin ja kunniallisesti, vapaana ilman lain vaatimista, niinkuin ei yhtään lakia eikä rangaistusta olisikaan. Mutta senkaltaisen himon ja rakkauden antaa Pyhä Henki sydämeen, niinkuin hän 5 luvun 5 värssyssä sanoo. Mutta ei Henkeä anneta, vaan ainoastaan uskossa, uskon kautta ja uskon kanssa Jesuksen Kristuksen päälle, niinkuin hän 1 luvussa sanoo. Sentähden ei usko tule, mutta ainoasti Jumalan sanan kautta taikka evankeliumin kautta, joka Kristuksesta saarnaa, kuinka hän, Jumalan Poika ja ihminen on meidän tähtemme kuollut ja noussut ylös, niinkuin hän 3:24, 4:25 ja 10:9 sanoo.
Tästä siis se tulee, että ainoa usko ihmisen vanhurskaaksi tekee, ja täyttää lain: sillä se tuo myötänsä hengen Kristuksen ansiosta, joka ihmisen tekee iloiseksi ja vapaamieliseksi, niinkuin lakikin vaatii: ja niin hyvät työt uskoa mielellänsä seuraavat. Sitä hän 3 luvussa 31 värssyssä ajattelee, sitte kuin hän lain työt hyljännyt oli, joka niin kuuluu kuin että hän lain työt kaikki tahtois peräti sukon kautta maahan laskea. Pois se, sanoo hän, vaan me vahvistamme uskon kautta lain, se on, me täytämme lain uskon kautta.
Synniksi kutsutaan Raamatussa ei ainoastaan ulkonainen työ, vaan myös kaikki, mikä sen vetää ja kääntää ulkonaisiin töihin, nimittäin sydämen pohja kaikkein voimain kanssa, niin ettei yksikään ulkonainen työ taida pahaksi luettaa eikä synniksi kutsuttaa, ellei se tapahdu sydämen pohjasta. Ja Raamattu katsoo erinomattain sydäntä ja juurta ja kaikkein syntein alkua, joka on epäusko sydämen pohjassa. Niin että ainoastaan usko vanhurskaaksi tekee ja saattaa hengen ja halun ulkonaisiin hyviin töihin; mutta epäusko tekee syntiä, kehoittaa lihan ja saattaa himon ulkonaisiin pahoihin töihin, niinkuin Adamille ja Evalle paradisissa tapahtui, 1 Mos. 3:6.
Tästä siis se tulee, että Kristuskin ainoastaan epäuskon synniksi lukee, Joh 16:8. sanoen: Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, ettei he minun päälleni uskoneet. Sentähden on sydämessä, ennenkuin hyvät eli pahat teot, niinkuin hyvät eli pahat hedelmät, tapahtuvat, usko taikka epäusko, niinkuin juuri, neste ja paras voima kaikkiin synteihin. Joka sentähden Raamatussa kärmeen ja vanhan lohikärmen pääksi kutsutaan, vaimon siemen, Kristus, järkevä oli, niinkuin Adamille luvattiin.

opetukseksi kirjoitti:

Sentähden hän sanoo 7 luvussa 14 värssyssä; laki on hengellinen. Mitä se on? Jos laki olis lihallinen, niin se taidettaisiin töillä täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, ellei kaikki , mitä sinä teet, sydämen pohjasta tapahdu. Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että hän sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä. Ja niin on laki hengellinen siinä, että se tahtoo hengellisellä sydämellä rakastettaa ja täytettää ja vaatii senkaltaista henkeä. Kussa sydämessä ei sitä ole, siinä on synti, ylönmielisyys, vaino ja viha lakia vastaan, joka kuitenkin hyvä, oikia ja pyhä on.
Niin totuta siis sinus tähän puheesen, että siinä on paljo väliä: tehdä lain töitä, ja täyttää lakia. Lain työt ovat kaikki ne, joita ihminen tekee eli laista tehdä taitaa, omasta vapaasta tahdostansa ja omasta voimastansa. Vaan niinkauvan kuin ylönmielisyys ja vaatimus on sydämessä lain puoleen, senkaltaisia töitä tehdessä, ovat kaikki senkaltaiset työt kadotetut, eivätkä mihinkään kelpaa. Sitä hän 3 luvussa 20 värssyssä ajattelee, sanoissansa: ei yksikään taida lain töiden kautta Jumalan edessä vanhurskaaksi tulla. Tästä näet, ettei se ole muu kuin viettelys, kuin muutamat opettavat, että ihmisen pitää itsensä valmistaman omilla töillänsä armoa saamaan. Kuinka se taitaa itsiänsä töillä valmistaa siihen, mikä hyvä olis, joka ei yhtään hyvää työtä tee muutoin kuin ylönmielin ja vaadittu? Kuinka se työ taitaa Jumalalle kelvata, joka ylönmielisesti ja kankiasta sydämestä tehdään?
Mutta lakia täyttää on halusta ja rakkaudesta lain töitä tehdä, elää hyvin ja kunniallisesti, vapaana ilman lain vaatimista, niinkuin ei yhtään lakia eikä rangaistusta olisikaan. Mutta senkaltaisen himon ja rakkauden antaa Pyhä Henki sydämeen, niinkuin hän 5 luvun 5 värssyssä sanoo. Mutta ei Henkeä anneta, vaan ainoastaan uskossa, uskon kautta ja uskon kanssa Jesuksen Kristuksen päälle, niinkuin hän 1 luvussa sanoo. Sentähden ei usko tule, mutta ainoasti Jumalan sanan kautta taikka evankeliumin kautta, joka Kristuksesta saarnaa, kuinka hän, Jumalan Poika ja ihminen on meidän tähtemme kuollut ja noussut ylös, niinkuin hän 3:24, 4:25 ja 10:9 sanoo.
Tästä siis se tulee, että ainoa usko ihmisen vanhurskaaksi tekee, ja täyttää lain: sillä se tuo myötänsä hengen Kristuksen ansiosta, joka ihmisen tekee iloiseksi ja vapaamieliseksi, niinkuin lakikin vaatii: ja niin hyvät työt uskoa mielellänsä seuraavat. Sitä hän 3 luvussa 31 värssyssä ajattelee, sitte kuin hän lain työt hyljännyt oli, joka niin kuuluu kuin että hän lain työt kaikki tahtois peräti sukon kautta maahan laskea. Pois se, sanoo hän, vaan me vahvistamme uskon kautta lain, se on, me täytämme lain uskon kautta.
Synniksi kutsutaan Raamatussa ei ainoastaan ulkonainen työ, vaan myös kaikki, mikä sen vetää ja kääntää ulkonaisiin töihin, nimittäin sydämen pohja kaikkein voimain kanssa, niin ettei yksikään ulkonainen työ taida pahaksi luettaa eikä synniksi kutsuttaa, ellei se tapahdu sydämen pohjasta. Ja Raamattu katsoo erinomattain sydäntä ja juurta ja kaikkein syntein alkua, joka on epäusko sydämen pohjassa. Niin että ainoastaan usko vanhurskaaksi tekee ja saattaa hengen ja halun ulkonaisiin hyviin töihin; mutta epäusko tekee syntiä, kehoittaa lihan ja saattaa himon ulkonaisiin pahoihin töihin, niinkuin Adamille ja Evalle paradisissa tapahtui, 1 Mos. 3:6.
Tästä siis se tulee, että Kristuskin ainoastaan epäuskon synniksi lukee, Joh 16:8. sanoen: Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, ettei he minun päälleni uskoneet. Sentähden on sydämessä, ennenkuin hyvät eli pahat teot, niinkuin hyvät eli pahat hedelmät, tapahtuvat, usko taikka epäusko, niinkuin juuri, neste ja paras voima kaikkiin synteihin. Joka sentähden Raamatussa kärmeen ja vanhan lohikärmen pääksi kutsutaan, vaimon siemen, Kristus, järkevä oli, niinkuin Adamille luvattiin.

Lue lisää

Sentähden hän sanoo 7 luvussa 14 värssyssä; laki on hengellinen. Mitä se on? Jos laki olis lihallinen, niin se taidettaisiin töillä täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, mutta että se on hengellinen, niin ei taida sitä yksikään täyttää, ellei kaikki , mitä sinä teet, sydämen pohjasta tapahdu. Mutta senkaltaista sydäntä ei saavuta kenkään paitsi ainoa Jumalan Henki, joka ihmisen lain kaltaiseksi tekee, että hän sydämellisen halun saa lain puoleen, ja sitte tekee kaikki, ei pelvosta eikä pakosta, vaan vapaasta sydämestä. Ja niin on laki hengellinen siinä, että se tahtoo hengellisellä sydämellä rakastettaa ja täytettää ja vaatii senkaltaista henkeä. Kussa sydämessä ei sitä ole, siinä on synti, ylönmielisyys, vaino ja viha lakia vastaan, joka kuitenkin hyvä, oikia ja pyhä on.
Niin totuta siis sinus tähän puheesen, että siinä on paljo väliä: tehdä lain töitä, ja täyttää lakia. Lain työt ovat kaikki ne, joita ihminen tekee eli laista tehdä taitaa, omasta vapaasta tahdostansa ja omasta voimastansa. Vaan niinkauvan kuin ylönmielisyys ja vaatimus on sydämessä lain puoleen, senkaltaisia töitä tehdessä, ovat kaikki senkaltaiset työt kadotetut, eivätkä mihinkään kelpaa. Sitä hän 3 luvussa 20 värssyssä ajattelee, sanoissansa: ei yksikään taida lain töiden kautta Jumalan edessä vanhurskaaksi tulla. Tästä näet, ettei se ole muu kuin viettelys, kuin muutamat opettavat, että ihmisen pitää itsensä valmistaman omilla töillänsä armoa saamaan. Kuinka se taitaa itsiänsä töillä valmistaa siihen, mikä hyvä olis, joka ei yhtään hyvää työtä tee muutoin kuin ylönmielin ja vaadittu? Kuinka se työ taitaa Jumalalle kelvata, joka ylönmielisesti ja kankiasta sydämestä tehdään?
Mutta lakia täyttää on halusta ja rakkaudesta lain töitä tehdä, elää hyvin ja kunniallisesti, vapaana ilman lain vaatimista, niinkuin ei yhtään lakia eikä rangaistusta olisikaan. Mutta senkaltaisen himon ja rakkauden antaa Pyhä Henki sydämeen, niinkuin hän 5 luvun 5 värssyssä sanoo. Mutta ei Henkeä anneta, vaan ainoastaan uskossa, uskon kautta ja uskon kanssa Jesuksen Kristuksen päälle, niinkuin hän 1 luvussa sanoo. Sentähden ei usko tule, mutta ainoasti Jumalan sanan kautta taikka evankeliumin kautta, joka Kristuksesta saarnaa, kuinka hän, Jumalan Poika ja ihminen on meidän tähtemme kuollut ja noussut ylös, niinkuin hän 3:24, 4:25 ja 10:9 sanoo.
Tästä siis se tulee, että ainoa usko ihmisen vanhurskaaksi tekee, ja täyttää lain: sillä se tuo myötänsä hengen Kristuksen ansiosta, joka ihmisen tekee iloiseksi ja vapaamieliseksi, niinkuin lakikin vaatii: ja niin hyvät työt uskoa mielellänsä seuraavat. Sitä hän 3 luvussa 31 värssyssä ajattelee, sitte kuin hän lain työt hyljännyt oli, joka niin kuuluu kuin että hän lain työt kaikki tahtois peräti sukon kautta maahan laskea. Pois se, sanoo hän, vaan me vahvistamme uskon kautta lain, se on, me täytämme lain uskon kautta.
Synniksi kutsutaan Raamatussa ei ainoastaan ulkonainen työ, vaan myös kaikki, mikä sen vetää ja kääntää ulkonaisiin töihin, nimittäin sydämen pohja kaikkein voimain kanssa, niin ettei yksikään ulkonainen työ taida pahaksi luettaa eikä synniksi kutsuttaa, ellei se tapahdu sydämen pohjasta. Ja Raamattu katsoo erinomattain sydäntä ja juurta ja kaikkein syntein alkua, joka on epäusko sydämen pohjassa. Niin että ainoastaan usko vanhurskaaksi tekee ja saattaa hengen ja halun ulkonaisiin hyviin töihin; mutta epäusko tekee syntiä, kehoittaa lihan ja saattaa himon ulkonaisiin pahoihin töihin, niinkuin Adamille ja Evalle paradisissa tapahtui, 1 Mos. 3:6.
Tästä siis se tulee, että Kristuskin ainoastaan epäuskon synniksi lukee, Joh 16:8. sanoen: Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, ettei he minun päälleni uskoneet. Sentähden on sydämessä, ennenkuin hyvät eli pahat teot, niinkuin hyvät eli pahat hedelmät, tapahtuvat, usko taikka epäusko, niinkuin juuri, neste ja paras voima kaikkiin synteihin. Joka sentähden Raamatussa kärmeen ja vanhan lohikärmen pääksi kutsutaan, vaimon siemen, Kristus, järkevä oli, niinkuin Adamille luvattiin.

Mutta usko on Jumalan työ ja vaikutus meissä, joka meidät muuttaa ja Jumalasta vastuudesta synnyttää, Joh. 1:13, ja kuolettaa vanhan Adamin, ja tekee meidät peräti toiseksi ihmiseksi sydämestä, mielestä ja taidosta, ja Pyhä Henki on hänen kanssansa. Hän on elävä ja väkevä, niin ettei ikänä taida olla hyvää tekemättä, eikä kysy, pitääkö hyviä töitä tehtämän. Mutta ennenkuin joku siitä kysyy, on hän sen jo tehnyt ja on aina töissä. Vaan joka ei senkaltaisia töitä tee, se on uskotoin ihminen, joka uskoa ympärillänsä etsii ja koperoitsee, niin myös hyviä töitä, eikä tiedä kummastakaan, mikä usko eli hyvät työt ovat.
Usko on elävä ja vahva toivo Jumalan armoihin, niin luja, että joku sen edestä tuhannen kertaa kuolis. Ja senkaltainen uskallus Jumalan armoon tekee ihmisen iloiseksi ja rohkiaksi Jumalan ja kaikkein luontokappalten puoleen, jonka Pyhä Henki uskossa tekee. Sitten on ihminen vaatimatta valmis ja iloinen kaikille hyvää tekemään, jokaista palvelemaan, kaikkinaista kärsimään, Jumalan mielen nouteeksi ja kiitokseksi, joka hänelle senkaltaisen armon antanut on. Niin että mahdotoin on hyviä töitä uskosta eroittaa: tosin niin mahdotoin, kuin että palavuus ja paiste taidetaan tulesta eroittaa. Sentähden karta omaa väärää ajatustas ja turhan puhuvaisia, jotka itseänsä ylen viisaaksi tekevät, tuomitsemaan uskosta ja hyvistä töistä, ja ovat kuitenkin kaikkein tyhmimmät tomppelit. Rukoile Jumalaa sinussa vaikuttamaan uskoa, muutoin sinä kyllä jäät uskottomaksi ijankaikkisesti, hae ja tee niin paljon kuin sinä tahdot ja taidat.
Vanhurskaus on senkaltainen usko, joka kutsutaan Jumalan vanhurskaudeksi, eli siksi, joka Jumalalle kelpaa; sillä Jumala antaa sen ja lukee sen vanhurskaudeksi Kristuksen meidän välimiehemme tähden, ja saattaa ihmisen kullekin antamaan sen mikä tulee. Sillä uskon kautta ihminen tulee vapaaksi synnistä ja saa halun Jumalan käskyihin, ja antaa sen kanssa Jumalalle kunnian, ja maksaa, mitä hän on hänelle velkaa. Palvelee myös ihmisiä mielellänsä niinkuin hän taitaa, ja maksaa niin jokaiselle. Ei meidän luontomme eli oma ehtomme, eikä voimamme taida senkaltaista vanhurskautta matkaan saattaa. Sillä niinkuin ei yksikään epäuskoa itseltänsä ottaa pois. Sentähden on kaikki petos, ulkokullaisuus ja synti, mitä ilman uskoa taikka epäuskossa tapahtuu, Rom. 14:23. kiiltäkään se niin hyvin niin se taitaa.

sanan,kuulossa kirjoitti:

Mutta usko on Jumalan työ ja vaikutus meissä, joka meidät muuttaa ja Jumalasta vastuudesta synnyttää, Joh. 1:13, ja kuolettaa vanhan Adamin, ja tekee meidät peräti toiseksi ihmiseksi sydämestä, mielestä ja taidosta, ja Pyhä Henki on hänen kanssansa. Hän on elävä ja väkevä, niin ettei ikänä taida olla hyvää tekemättä, eikä kysy, pitääkö hyviä töitä tehtämän. Mutta ennenkuin joku siitä kysyy, on hän sen jo tehnyt ja on aina töissä. Vaan joka ei senkaltaisia töitä tee, se on uskotoin ihminen, joka uskoa ympärillänsä etsii ja koperoitsee, niin myös hyviä töitä, eikä tiedä kummastakaan, mikä usko eli hyvät työt ovat.
Usko on elävä ja vahva toivo Jumalan armoihin, niin luja, että joku sen edestä tuhannen kertaa kuolis. Ja senkaltainen uskallus Jumalan armoon tekee ihmisen iloiseksi ja rohkiaksi Jumalan ja kaikkein luontokappalten puoleen, jonka Pyhä Henki uskossa tekee. Sitten on ihminen vaatimatta valmis ja iloinen kaikille hyvää tekemään, jokaista palvelemaan, kaikkinaista kärsimään, Jumalan mielen nouteeksi ja kiitokseksi, joka hänelle senkaltaisen armon antanut on. Niin että mahdotoin on hyviä töitä uskosta eroittaa: tosin niin mahdotoin, kuin että palavuus ja paiste taidetaan tulesta eroittaa. Sentähden karta omaa väärää ajatustas ja turhan puhuvaisia, jotka itseänsä ylen viisaaksi tekevät, tuomitsemaan uskosta ja hyvistä töistä, ja ovat kuitenkin kaikkein tyhmimmät tomppelit. Rukoile Jumalaa sinussa vaikuttamaan uskoa, muutoin sinä kyllä jäät uskottomaksi ijankaikkisesti, hae ja tee niin paljon kuin sinä tahdot ja taidat.
Vanhurskaus on senkaltainen usko, joka kutsutaan Jumalan vanhurskaudeksi, eli siksi, joka Jumalalle kelpaa; sillä Jumala antaa sen ja lukee sen vanhurskaudeksi Kristuksen meidän välimiehemme tähden, ja saattaa ihmisen kullekin antamaan sen mikä tulee. Sillä uskon kautta ihminen tulee vapaaksi synnistä ja saa halun Jumalan käskyihin, ja antaa sen kanssa Jumalalle kunnian, ja maksaa, mitä hän on hänelle velkaa. Palvelee myös ihmisiä mielellänsä niinkuin hän taitaa, ja maksaa niin jokaiselle. Ei meidän luontomme eli oma ehtomme, eikä voimamme taida senkaltaista vanhurskautta matkaan saattaa. Sillä niinkuin ei yksikään epäuskoa itseltänsä ottaa pois. Sentähden on kaikki petos, ulkokullaisuus ja synti, mitä ilman uskoa taikka epäuskossa tapahtuu, Rom. 14:23. kiiltäkään se niin hyvin niin se taitaa.

Lue lisää

Lukeekohan kukaan näitä muualta kopioituja jaarituksia?

exhellari86 kirjoitti:

Lukeekohan kukaan näitä muualta kopioituja jaarituksia?

Harvoja kannatettavia lukemisia näillä saiteilla. Vanhan Biblian esipuhe Roomalaiskirjeeseen, oletan ja muistelen.

Vielä itsetunnosta.
Monet tuntemani buddhalaiset ovat varsin ylpeitä. Tarkoitan , että ylpeitä itsestään. Kai tämä on sitä länsimaista itsetuntoa. He eivät kuitenkaan kohdista itsensä kunnioittamista muiden huonoudeksi (vrt, kissan hännän nostaminen ja muiden häntien alas painaminen). Valaistuneita ei tietääkseni ole heistä kukaan eli ovat kaikki "polulla" - matkalla. Toisinsanoen itsetunnosta puhuminen on perin vaikeaa niin Kr-uskovilla tai buddhalaisilla, jos siitä haetaan negatiivista sävyä.

Esseen kommentti: Vaahtoranta:
"Sinänsä on tyhmää ja väärin tuomita kaikki, mitä ihmiskunta on tuottanut Balkanin itäpuolelta. Vaaralliseksi se - niin kuin myös läntiset vaikutteet - muuttuu silloin, kun kristillinen usko tyhjentää itsensä ja laskee aseensa antautuen milloin millekin muotofilosofialle.
Koetelkaa kaikki, ja pitäkää se, mikä on hyvää. Ja maalliset maallisina ja hengelliset hengelliisinä myös silloin, kun "maallinen" pukeutuu "uskonnollisen" kaapuun...."
-Tässä ei kai ole kipukunnystä esikoisilla."kun kristillinen usko tyhjentää itsensä ja laskee aseensa antautuen milloin millekin muotofilosofialle. "
Päinvastoin pitäisi vähän löysentää tiukkoja ennakkoasenteita ja pohtia asiaa kokonaisuutena.

Löytyi perin mielenkiintoinen sivu taas wikistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Skandha
Osannet ameriikka huomattavasti paremmin. Voit ehkä lukaista myös ja joskus mainita havainnoistasi - minulla menee tuohon päiväkausia.

"...Minusta tässä on niin mielenkiintoista nimenomaan buddhalaisen elämänviisauden ja mietiskelyn kohtaaminen...."
-Aivan. Mietiskely on osa ihmisluontoa ja voi olla uskontovapaata ja ei siinä voi olla mitään vastustettavaa essuillakaan. Buddhalaiset elämänviisaudet sitävastoin voivat nostaa karvat pystyyn asiaa tuntemattomilla. Tästä voisi nostaa esiin kysymyksen, että kumpi on syy ja kumpi seuraus; mietiskely vai Buddhan opetukset? Tuppaat ottamaan sellaisia näkemyksiä esiin, mitä en ole aiemmin huomioinut. Pistää miettimään.
"...Näihin Suomessa paljon yleisempiin asiohin nähden Kuisma kertoo minusta harvinaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta terapiassa ihmisten hyväksi...."
-Terve tapa lähestyä asiaa - mielestäni - ja tulee avamaan keskustelua.

"...Olikos tuo Buddhaa itseään?..."
-En ole niin tarkkaan tutustunut saatavilla olevaan aineistoon, että kykenisin tekemään absoluuttisen määritelmän edes itselleni, mutten ole nyt tästä samaa mieltä. Gautama toi esiin polun "Ei ole olemassa polkua onneen, onni on polku.". Kyse ei siis ole mistään virtaavasta sekamelskasta.
Käsitän termin "kaikki virtaa" tulkinnaksi (niitähän tehdään Raamatustakin jokapäivä) ja arvattavasti perustuu länsimaistuneeseen tulkintaan (esim. 60-luvun lopulla hippi-liikkeen aikaansaamana.)

Vanhimman koulukunnan mukaisia näkemyksiä lainaan suom. wikistä:
"Theravāda ymmärtää olemassaolon ja kärsimyksen juuren olevan janoaminen (tanha), joka tuo muassaan saasteita kuten vihan, pahan tahdon, vieroksunnan, ahneuden, kateuden, petollisuuden, vihan, pelon, aistillisen toiveen, pakkomielteen, intohimon, ärsytyksen, häiriintymisen, koston, murehdinnan ja ruumiillisen kiintymyksen. Nämä saasteet ovat vahingollisia niin itselle kuin muillekin.Näiden saasteiden uskotaan olevan tietämättömyydestä (avijja) syntyneitä tapoja, jotka täyttävät kaikkien valaistumattomien olentojen mielet. Tietämättömyydestä johtuen valaistumattomat otaksuvat tämän psyykeen virran sekä karkean kehon olevan konkreettinen itse. Tosiasiassa molemmat ovat ainoastaan toisistaan riippuvaa, tilapäistä materian virtaa."
-Tämäkään virta ei vielä itsessään vakuuta minua, koska kyse on moneen kertaan käännetyistä teksteistä ja vaikuttaa tulkinnalta.

Κέρβερος kirjoitti:

Löytyi perin mielenkiintoinen sivu taas wikistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Skandha
Osannet ameriikka huomattavasti paremmin. Voit ehkä lukaista myös ja joskus mainita havainnoistasi - minulla menee tuohon päiväkausia.

"...Minusta tässä on niin mielenkiintoista nimenomaan buddhalaisen elämänviisauden ja mietiskelyn kohtaaminen...."
-Aivan. Mietiskely on osa ihmisluontoa ja voi olla uskontovapaata ja ei siinä voi olla mitään vastustettavaa essuillakaan. Buddhalaiset elämänviisaudet sitävastoin voivat nostaa karvat pystyyn asiaa tuntemattomilla. Tästä voisi nostaa esiin kysymyksen, että kumpi on syy ja kumpi seuraus; mietiskely vai Buddhan opetukset? Tuppaat ottamaan sellaisia näkemyksiä esiin, mitä en ole aiemmin huomioinut. Pistää miettimään.
"...Näihin Suomessa paljon yleisempiin asiohin nähden Kuisma kertoo minusta harvinaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta terapiassa ihmisten hyväksi...."
-Terve tapa lähestyä asiaa - mielestäni - ja tulee avamaan keskustelua.

"...Olikos tuo Buddhaa itseään?..."
-En ole niin tarkkaan tutustunut saatavilla olevaan aineistoon, että kykenisin tekemään absoluuttisen määritelmän edes itselleni, mutten ole nyt tästä samaa mieltä. Gautama toi esiin polun "Ei ole olemassa polkua onneen, onni on polku.". Kyse ei siis ole mistään virtaavasta sekamelskasta.
Käsitän termin "kaikki virtaa" tulkinnaksi (niitähän tehdään Raamatustakin jokapäivä) ja arvattavasti perustuu länsimaistuneeseen tulkintaan (esim. 60-luvun lopulla hippi-liikkeen aikaansaamana.)

Vanhimman koulukunnan mukaisia näkemyksiä lainaan suom. wikistä:
"Theravāda ymmärtää olemassaolon ja kärsimyksen juuren olevan janoaminen (tanha), joka tuo muassaan saasteita kuten vihan, pahan tahdon, vieroksunnan, ahneuden, kateuden, petollisuuden, vihan, pelon, aistillisen toiveen, pakkomielteen, intohimon, ärsytyksen, häiriintymisen, koston, murehdinnan ja ruumiillisen kiintymyksen. Nämä saasteet ovat vahingollisia niin itselle kuin muillekin.Näiden saasteiden uskotaan olevan tietämättömyydestä (avijja) syntyneitä tapoja, jotka täyttävät kaikkien valaistumattomien olentojen mielet. Tietämättömyydestä johtuen valaistumattomat otaksuvat tämän psyykeen virran sekä karkean kehon olevan konkreettinen itse. Tosiasiassa molemmat ovat ainoastaan toisistaan riippuvaa, tilapäistä materian virtaa."
-Tämäkään virta ei vielä itsessään vakuuta minua, koska kyse on moneen kertaan käännetyistä teksteistä ja vaikuttaa tulkinnalta.

Lue lisää

Voisi tähänkin ketjuun ottaa osaa uskovat ystävämme.
Teulla, rudiinilla, 12#:lla, muuttiksella, saaralla, su:lla, Ekillä , tesalla, m.m:llä, Lissullakin yms. aktiivihenkilöillä olisi varmasti painavaa sanottavaa asiaan - jos kiinnostaa.