Vieläkö käytät

Rouva Hytösen uskottavuutta voi mietiskellä hänen magneettikoruja koskevan väitteensä valossa:

"Esimerkiksi rannekoru kädessä voi helpottaa ranteen kipua ja poistaa turvotusta, mutta se vaikuttaa samalla pehmeästi koko kehoon tasapainottaen, virkistäen ja rauhoittaen, tarpeen mukaan."

Seniili käpysakki kautta maailman elää akateemistuneissa pilvilinnoissa, jossa meidänkaltaiset entiteetit nähdään kettutyttöinä tai huligaaneina. Aivan samalla tavalla, kun jotain maallista oikeutta ei kiinnosta totuus vaan juridiikka, aivan samalla tavalla nämä satuilija(d)evoluutikot juovat kahviaan norsunluutorneissa ja myhäilevät toisilleen.

Akateemisen myhäilyn perusfunktio ja itsetarkoitus kun on se, että kaikki oikeasti tietävät, että "täyttä paskaahan tässä jauhetaan - mutta se ***** pitää meidät leivänsyrjässä kiinni ja kravaattiakin saa pitää - äitmuor on sit ylpiä siel kotisavon perukoil. Ooh mitä auvoo."

Jokaista tulisi vähän ihmetyttää se sosiaalinen perusretoriikka, jollainen jokaisella ateistilla on näissä kysymyksissä enemmän tai vähemän mukana.

Miten tyystin kieroon kasvanut ihmiskunta olisi tieteen kohdalle jotenkin jumalaisen tai autuaan erehtymätön, kun kaikilla muilla osa-alueilla ihmiskunta on osoittanut valtavaa tyrimisen, julmuuden, härskiyden ja moraalittomuuden potentiaalia.

Astuuko ihminen jonkin puhtaaksi polttavan "tulen" läpi ollessaan tekemisissä niin kutsutun tieteen kanssa?

Jättääkö hän eteiseen kaikki ihmisyyden ongelmajätteet mennessään tutkijankammioon.

Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija ei uskaltaisikaan uhmata kehitysopin suuria auktoriteetteja yhteisössä, jossa väärämieliset karsitaan armotta pois.

Voisiko mitenkään olla mahdollista, että asuntolainan lyhennyksiä olisi vähän ikävämpi maksella, jos menettää vaikka vakiduunin jossain homeisessa jeesmiesten konklaavissa.

Olisiko mitenkään mahdollista, että rivitutkija olisi leikissä mukana vain koska se takaa jatkuvuuden uralle ja työterveyshuollolle?

Onko mahdollista, että ihminen ei halua heittää hukkaan sitä, että on opiskellut 25 vuotta ja saannut paikan auringosta?

Mahtuuko tämä inhimillisen raamin sisälle?

Ja jos mahtuu, niin kumoaako esim yleinen vertaisarviointikulttuuri tämän argumentin inhimillisestä tekijästä?

Jokainen järkevä vastaa "Ei!", sillä ateistinen tiedemaailma toimii kaikkialla ihan samalla reseptillä.

Tarvitseeko edes puhua tieteestä, sillä meillä on muitakin perspektiiviä antavia kokonaisuuksia. Politiikka, urheilu, sota. Missä näistä käytetään aina ja kaikkialla puhtaita keinoja päämäärän saavuttamiseksi?

Kaikkien järkevien yhteinen tavoite tulisi nyt olla joko "evopravdan" ("pravda" [ven.] = "virallinen totuus") murtaminen tässä maassa tai sitten jotain vaatimattomampaa.

"Evopravda" katsotaan murtuneeksi, jos oppivelvollisuuskoulu ja lukio lakkaavat opettamasta alkuperäkysymyksistä naturalismiehtoisesti ja epäraamatullisesti -- jos siis kosmologisia, biologisia ja antropologisia evoluutioteorioita lakataan opettamasta "tieteen todistamina tosiasioina" (jollaisia ne eivät oikeasti ole eivätkä voikaan olla) ja jos konkreettinen raamatullinen luomisusko tunnustetaan koulutuskäytänteissä (vähintäänkin) vaihtoehtojensa kanssa tasavertaiseksi alkuperänäkemykseksi (yhdeksi loogisesti mahdolliseksi perususkomukseksi) sekä periaatteessa (paperilla) että käytännössä (koulu- ja luokkahuonetasolla). http://aineisto.blogspot.fi/