Suomen kieli on täynnä erilaisia sanontoja ja tokaisuja, jotka kiertävät kansan suussa. Niitä käytetään usein sujuvasti tietämättä silti, mistä ne oikeastaan juontavat juurensa. Tässä sarjassa paljastetaan tuttujen sanontojen usein yllättäviäkin taustoja. Ensimmäisessä osassa tuodaan päivänvaloon sanontojen "kaavoihinsa kangistunut", "peukalo keskellä kämmentä" ja "suupielet korvissa" taustat.
http://www.yleisnero.net/henkijaruumis/tarinat/sanonnat/sanonnat1.html
http://www.yleisnero.net/henkijaruumis/tarinat/sanonnat/sanonnat1.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tota, ihan vain kysyisin, miten sanontojen alkuperät on selvitetty? Sanontojen alkuperistä on monenlaisia versioita, kansanetymologioita ja ties mitä liikkeellä eikä yksimielisyyttä aina ole. Minkä perusteella on päädytty esittämään juuri kyseiset taustat ainoina oikeina? Onko tieto todella luotettavaa? Jos tiedot perustuvat tutkimustuloksiin, olisi hyvä mainita lähde. No, silloin tosin olisi niin, että yleisnerous olisikin vain lainattua tietoutta ja rajoittuisi materiaalin siirtämiseen nettisivustoon.
Kiinnostaisi tietää, minkälainen taustajoukko tai tekijä löytyy sivuston takaa? Ei millään pahalla, mutta nimettömiä, ehkä yksityishenkilöiden tuottamia sivustoja lukiessa joutuu väkisinkin pohtimaan, voiko annettuihin tietoihin luottaa. En tarkoita, että organisaatioiden tai tunnettujen tekijöiden antamat tiedot olisivat välttämättä ainoita oikeita, mutta kun tekijöiden taustat ovat esillä, on helpompi punnita lähdekriittisesti tietojen luotettavuutta. Nyt joudun vain toteamaan, että mielenkiintoisia tarinoita, mutta onko niissä mitään perää.
Voisiko sivustojen tekijä, joka ilmeisesti tämän mainoksen tännekin pisti, kertoa millä lihaksilla hän yleisneron sivustoa pitää yllä. Kiitos.
Kiitokset palautteesta. Luulimme, että selitykset itsessään olisivat sen verran älyttömiä, ettei reklaamia niiden fiktiivisyydestä tarvitsisi mainita (varsinkin, kun ne ovat "tarinat" -kategorian alla). Tulevaisuudessa laitamme huomautuksen, koska tämä palsta on saanut vastaavia reaktioita aikaan. Tarkoituksena on piristää hauskoista sannonnoista käytävää keskustelua.
Jutun perässä on linkki kirjoittajan (joka esiintyy omalla nimellään) bioon. Sivun (domainin) omistajan saa jokainen halutessaan selville.
aivan, kieli säilyttää hyvin vanhija sanontoja, esim. kun mennään umpimähkään johonkin ...
niin harva enää tietää että mikä se "umpimähkä" oikein on, mutta jokainen tietää kyllä sen että silloin mennään vähänniinkuin käsikopelolla jossain pimeässä paikassa ...
ennenvanhaan oli savupirteissä kiuas sisällä, joka lämmitettiin aina toisinaan mutta jossa ei tuli palanut kokoajan ...
noo tämän uunin suu aukon edessä oli sellainen kuoppa missä säilytettiin hiiliä, eli kun lämmitys lopetettiin niin hiilet vedettiin sellaiseen säilytyskuopaan joka oli muurattu siihen heti suuaukon eteen ...
sitten kun tultiin jostakin, niin mentiin pimeään pirttiin ja ensimmäiseksi kaiveltiin sieltä umpimähkästä hiili jolla voitiin sytyttää vaikka päre, näin saatiin valoa ...
eli mentiin hapuillen "umpimähkään" kun ei oikein nähty, mutta kumminkin tiedettiin että kyllä se täällä jossakin on ...
vanha sanonta säilyy vaikka mitään "umpimähköjä" ei taloissa enää olekkaan ...
Kun nyt kerran muistutit...
Tuon umpimähkän yhteydessä on usein mainittu toinen yleinen sanonta, jonka alkuperä on hämärtynyt ja sen myötä yleisin kirjoitusasukin muuttunut.
Jonniin joutava => jonniinjoutava => jonninjoutava on alun perin tarkoittanut jotain niin tarpeetonta, että sen voi ilman tunnontuskia heittää jonniin. Jonni = tunkio.