Tämän päivän Hesarissa on filosofi Juha Himangan ajatuksia tässä kerrotusta artikkelista
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/8015
"Akateemisen keskustelun ääri-ilmiöitä – suositut luonnontieteilijät filosofeina
Juha Himanka
Tiivistelmä
Demokraattisen yhteisön toiminnalle on olennaista kyetä keskustelemaan yhteisistä asioista. Yliopisto syntyi aikoinaan antiikissa vastatakseen demokratian tarpeisiin. Platonin akatemian perillisinä akateemisen yhteisön tulisi kyetä esimerkilliseen keskusteluun, dialogiin, yhteisölle olennaisista asioista. Tarkastelen tässä akateemisen keskustelun viimeaikaisia ääri-ilmiöitä.
Avainsanat
Juha Himanka; akateeminen keskustelu; luonnontieteet; humanistiset tieteet; filosofia; Kari Enqvist; Esko Valtaoja; Henri Bergson, Hendrik Lorenz; Albert Einstein; luonnontieteellinen fundamentalismi; suhteellisuusteoria."
Demokraattisen yhteisön toiminnalle on olennaista kyetä keskustelemaan yhteisistä asioista. Yliopisto syntyi aikoinaan antiikissa vastatakseen demo-
kratian tarpeisiin. Platonin akatemian perillisinä akateemisen yhteisön tulisi kyetä esimerkilliseen keskusteluun, dialogiin, yhteisölle olennaisista asioista. Tarkastelen tässä akateemisen keskustelun viimeaikaisia ääri-ilmiöitä."
Artikkelin alkuosasta:
"Ääri-ilmiöt löytyvät professoreiden Kari Enqvist ja Esko Valtaoja luonnontieteen popularisoinneista sekä niistä käydyssä keskustelussa. Arviot näistä teoksista jakautuvat poikkeuksellisen rankasti. Vastakohtana teoksia ylistäville lausunnoille on viitattu myös keisarin uusiin vaatteisiin. Eri kantojen välillä ei päästä dialogiin ja
päädynkin pohtimaan kuinka asiallinen keskustelu voisi toimia. Tällainen onnistuminen tapahtui 1920-luvulla, kun Henri Bergson ja Hendrik
Lorentz onnistuivat dialogissa, joka Albert Einsteinin ja Bergsonin kuuluisassa yhteenotossa oli epäonnistunut surkeasti.
Ensimmäinen ääri-ilmiö: väitteitä vajain perustein. Akateemisessa keskustelussa pyritään yleensä välttämään äärimmäisiä kärjistyksiä tai ainakin sellaiset varaudutaan perustelemaan hyvin.
Esko Valtaojan sanoin: ”Mitä rankempi väite, sitä rankemmat todisteet tarvitaan.” (2010, 142). Viimeaikaisissa arvioinneissa Enqvistin ja Valtaojan uusimmista kirjoista kielenkäyttö on ollut vahvaa sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Timo Paukku toteaa Helsingin Sanomien arvostelussaan, että ”Valtaoja ei taida kyetä edes virheisiin” (25.11.2012).
Voima-lehden arviossa (10/2012) Jouko Kämäräinen puolestaan tuntuu ajattelevan, että Valtaojan näkemys maailmantilanteesta on perustavalla tavalla väärä. Arviossa todetaan, ettei orjuus ole maailmasta suinkaan oppunut, kuten Valtaoja kertoo, ja kehottaa lukijaa katsomaan ympärilleen: ”Tässä ympärillähän se on, kaikkien nähtävillä. Kurjuuteen ajetuista ihmisistä ja luonnon massamurhasta
Valtaoja ei puhu eikä pukahda.” Paukun arviossa Valtaojan ”kirja kertoo kaikesta”, kun taas Kämäräisen näkemyksessä se sulkee silmänsä aikakautemme olennaisilta ongelmilta."
Hesarin artikkelin otsikko on: "Tieteiden välille leimahti ilmiriita".
Uskonnollisen totuuden tulee perustua ilmoituksiin, sillä kaikki muu on ihmisoppia. Tieteen keinoin ei uskonnollista totuutta löydy. Se on tietoteoreettinen fakta.
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/8015
"Akateemisen keskustelun ääri-ilmiöitä – suositut luonnontieteilijät filosofeina
Juha Himanka
Tiivistelmä
Demokraattisen yhteisön toiminnalle on olennaista kyetä keskustelemaan yhteisistä asioista. Yliopisto syntyi aikoinaan antiikissa vastatakseen demokratian tarpeisiin. Platonin akatemian perillisinä akateemisen yhteisön tulisi kyetä esimerkilliseen keskusteluun, dialogiin, yhteisölle olennaisista asioista. Tarkastelen tässä akateemisen keskustelun viimeaikaisia ääri-ilmiöitä.
Avainsanat
Juha Himanka; akateeminen keskustelu; luonnontieteet; humanistiset tieteet; filosofia; Kari Enqvist; Esko Valtaoja; Henri Bergson, Hendrik Lorenz; Albert Einstein; luonnontieteellinen fundamentalismi; suhteellisuusteoria."
Demokraattisen yhteisön toiminnalle on olennaista kyetä keskustelemaan yhteisistä asioista. Yliopisto syntyi aikoinaan antiikissa vastatakseen demo-
kratian tarpeisiin. Platonin akatemian perillisinä akateemisen yhteisön tulisi kyetä esimerkilliseen keskusteluun, dialogiin, yhteisölle olennaisista asioista. Tarkastelen tässä akateemisen keskustelun viimeaikaisia ääri-ilmiöitä."
Artikkelin alkuosasta:
"Ääri-ilmiöt löytyvät professoreiden Kari Enqvist ja Esko Valtaoja luonnontieteen popularisoinneista sekä niistä käydyssä keskustelussa. Arviot näistä teoksista jakautuvat poikkeuksellisen rankasti. Vastakohtana teoksia ylistäville lausunnoille on viitattu myös keisarin uusiin vaatteisiin. Eri kantojen välillä ei päästä dialogiin ja
päädynkin pohtimaan kuinka asiallinen keskustelu voisi toimia. Tällainen onnistuminen tapahtui 1920-luvulla, kun Henri Bergson ja Hendrik
Lorentz onnistuivat dialogissa, joka Albert Einsteinin ja Bergsonin kuuluisassa yhteenotossa oli epäonnistunut surkeasti.
Ensimmäinen ääri-ilmiö: väitteitä vajain perustein. Akateemisessa keskustelussa pyritään yleensä välttämään äärimmäisiä kärjistyksiä tai ainakin sellaiset varaudutaan perustelemaan hyvin.
Esko Valtaojan sanoin: ”Mitä rankempi väite, sitä rankemmat todisteet tarvitaan.” (2010, 142). Viimeaikaisissa arvioinneissa Enqvistin ja Valtaojan uusimmista kirjoista kielenkäyttö on ollut vahvaa sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Timo Paukku toteaa Helsingin Sanomien arvostelussaan, että ”Valtaoja ei taida kyetä edes virheisiin” (25.11.2012).
Voima-lehden arviossa (10/2012) Jouko Kämäräinen puolestaan tuntuu ajattelevan, että Valtaojan näkemys maailmantilanteesta on perustavalla tavalla väärä. Arviossa todetaan, ettei orjuus ole maailmasta suinkaan oppunut, kuten Valtaoja kertoo, ja kehottaa lukijaa katsomaan ympärilleen: ”Tässä ympärillähän se on, kaikkien nähtävillä. Kurjuuteen ajetuista ihmisistä ja luonnon massamurhasta
Valtaoja ei puhu eikä pukahda.” Paukun arviossa Valtaojan ”kirja kertoo kaikesta”, kun taas Kämäräisen näkemyksessä se sulkee silmänsä aikakautemme olennaisilta ongelmilta."
Hesarin artikkelin otsikko on: "Tieteiden välille leimahti ilmiriita".
Uskonnollisen totuuden tulee perustua ilmoituksiin, sillä kaikki muu on ihmisoppia. Tieteen keinoin ei uskonnollista totuutta löydy. Se on tietoteoreettinen fakta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Dosentti Himangan tietämystä fysiikasta kuvaa tuo hänen lausumansa, että suhteellisuusteorian mukaan kaikki liike on suhteellista. Sen perusteella hän väittää, että voidaan yhtä hyvin väittää Auringon kiertävän Maata kuin Maan Aurinkoa.
Jo suhteellisuusteorian alkeista selviää, että suhteellisuusperiaate koskee vain vakionopeuksista liikettä, mitä planeettojen liike ei ole. Suoraan sanoen on huolestuttavaa, että filosofien tiedot ovat tuolla tasolla. Joskus aiemmin filosofit olivat tieteen johtotähtiä. Nykyään filosofia taitaa olla pelkkää retorikkaa.
>
Jaa siis kun joku heppu esittää kohdentamatonta kritiikkiä Valtaojan populaariteoksesta, niin kyse on ilmiriidasta ?
Jotenkin kuvittelisin, että esim. Valtaojan pitäisi jotenkin reagoida (ja kiivaasti), että tuollaista lähinnä katkeralta kuulostavan hepun "kritiikkiä" voisi pitää ilmiriitana.