Miksi evoluutio ei karsi tyhmyyttä?

Ensinnäkin kuinka määritellä tyhmyys? Esim. älykkyysosamäärän arvolla?

Toiseksi minusta tuntuu, että tyhmien ihmisten puolia pidetään, koska tyhmät ihmiset ovat usein helpompia (johdateltavissa) ja heitä ei koeta uhkana.

Tyhmyyden pitää elossa tasa-arvo.

Minusta taas tuntuu että "tyhmät" ihmiset ovat hyvin mukavia ja sosiaalisesti hyvin älykkäitä. Siksi heistä pidetään. Osaavat kyllä puolensa pitää. Mutta eivät pidä jonnin joutavasta riitelystä/selän takana puhumisesta ja kateudesta. Vaan haluavat vain hyvää muille

Voisin esittää vastakysymyksen:mitä on onnellinen elämä? Ihminen syntyy, elää ja kuolee osana yhteisöä/yhteiskuntaa. Antaa sille oman panoksensa oli sitten kyseessä "älykäs" tai "tyhmä" ihminen. Pidän itse saduista, niihin sisältyy monesti arvokas opetus. Lue taru sormusten herrasta ja mieti sen sisältöä oma kysymyksesi mielessäsi.

Ei luonnolla tai evoluutiolla ole mitään päämäärää. Se joka tuottaa enemmän jälkeläisiä se menestyy.
Ei älykkyys itsessään ole mikän tavoite.
Vähemmällä älyllä varustettu voi tuottaa paljon jälkeläisiä kunhan löytää jälkeläisilleen ruokaa ja suojaa.

Tunnen monta "älykästä" ihmistä jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan jälkeläisistään. Suku katkeaa siihen.

Se että osaa ratkoa kaksiulotteisia pulmkysymyksiä nopeasti ei tee ihmistä älykkääksi. Se joka osaa huolehtia jälkeläisistään on käytännössä älykkäämpi.

Pitäisi ensin määritellä tyhmyys. Jos tarkoitat tyhmyydellä keskinkertaisuutta, luonto suosii sitä useimmiten. Poikkeava yksilö joutuu todennäköisesti saaliiksi tai ei osaa itse saalistaa. Älykkyys jossakin poikkeavassa muodossa on hyödyllinen ominaisuus vasta kulttuurievoluution myötä ja vain korkeakulttuureissa. Biologinen evoluutio, kuten todettua, suosii vain sellaisia yksilöitä, joilla on erilaista fyysistä kyvykkyyttä ja joka osaa hankkia itselleen ruokaa.
Koska ihmisellä on elämistä korkein älykkyys, jo keskinkertainen ihminenkin kykenee metsästämään ja kalastamaan ja pariutumaan tehokkaasti em. ominaisuuksien vallitessa. Mutta tuollainen woodyallenmainen ruipelo ei pärjäisi missään metsästäjäkeräilijäyhteisössä pitkään. Kirjoitustaidon kehittymisen myötä myös hyvin älykkäille ihmisille aukeni mahdollisuuksia ja he alkoivat näyttää vastakkaisen sukupuolen mielestä (ainakin joidenkin) puoleensavetäviltä. Yhteiskunnallinen asema tekee ihmeitä. En tietenkään väite, etteikö erinomaisille fyysisillä ominaisuuksilla varustettu voisi olla myös hyvin älykäs - mutta tämä älykkyys oli aiemmin aikalailla tarpeeton ominaisuus.