Kognitiivinen psykoterapia on tutkituin psykoterapiamuoto. Sen on todettu olevan merkittävän tehokasta jopa yli 80 prosentille terapiapotilaista/asiakkaista.
Muilla psykoterapiamuodoilla ei ole vastaavia tieteellisiä tutkimustuloksia eikä tehoa.
Ehkä tämä on syynä siihen, että kaikki eivät tunne saaneensa apua psykoterapiasta: he ovat ehkä käyneet terapiassa, jolla ei ole erityisen paljon vaikutusta.
Muilla psykoterapiamuodoilla ei ole vastaavia tieteellisiä tutkimustuloksia eikä tehoa.
Ehkä tämä on syynä siihen, että kaikki eivät tunne saaneensa apua psykoterapiasta: he ovat ehkä käyneet terapiassa, jolla ei ole erityisen paljon vaikutusta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuten itsekin varmaan tiedät asia ei ole ihan näin. Muitakin psykoterapiamuotoja on tutkittu; esimerkiksi niiden vaikuttavuutta. Kognitiivinen on tutkituin,koska sen tutkiminen on helpointa: se on strukturoitua ja usein myös aikarajattua.
Ei ole totta, että vain kognitiivista psykoterapiaa olisi tutkittu ja vain kognitiivinen auttaisi.
Tällainen vastakkainasettelu ja kilpailu (meidän leiri ja teidän leiri) on niin mennyttä aikaa, että toivoisi sen jo loppuvan.
Suurin osa nykyisistä psykoterapeuteista tunnustanee käyttävänsä monien eri koulukuntien menetelmiä. Ei pidä pelätä toisia, vaan poimia itselle toimivat tekniikat.
Hei, en väittänytkään, etteikö muita olisi tutkittu lainkaan. Kognitiivisella on vain selkeästi eniten tuota tutkimusta. Helppouskysymys tuskin on erityisen hyvä peruste sille, ettei tutkimusta ole tehty muissa terapiasuuntauksissa samalla tavalla.
Postasin tuon viestin sen takia, että tällä palstalla on ollut noita "terapia on pelkkää huijausta" viestejä.
Vastakkaainasetteluakaan ei ole, jos on esittää noita tutkimustuloksia eri terapiasuuntauksista.
Ja totta, integratiivinen terapia on nousussa. Senkin täytyy tosin esittää tuloksiaan jossain vaiheessa. Voiko siinä esim. käydä niin, että pinnallinen tuntemus jonkin toisen kuin oman pitkän koulutuksen terapiamallista johtaa siihen, että muiden terapiamallien teho ei olekaan kovin hyvä. Esim. tällaista integratiivisen mallin täytyy todistella.
Kaikkien parhaaksi on se, että psykoterapian vaikutukset tutkitaan tieteellisin menetelmin ja julkistetaan kaikkien tietoon.
Onko tällainen yksinkertaistaminen tyypillistä kognitiiviselle psykoterapialle?
Ei ole.
Minä kävin vuoden kognitiivisella ja petyin hänen "tylsyyteen ja asioiden ulkoistamiseen". Aloitin psykodynaamisessa terapiassa reilu vuosi sitten ja olen ollut tyytyväisempi, tunteeni ja sisäiset kokemukseni tulevat paremmin huomioiduksi ja tunnen itseni enemmän "omaksi itsekseni", eläväksi ja tuntevaksi. En niinkään pelkästään tekeväksi hyödykkeeksi, joka on ollut ongelmani.
Ehkä tuo terapeutti ei ollut ihan oikeassa työssä tai jospa hänellä oli jokin huono kausi.
Oma kognitiivinen psykoterapeuttini oli erityisen hyvä ja sain todella apua ja tulin kuulluksi. Minun terapiani auttoi minua todella tulemaan omaksi itsekseni ja paransi itsetuntemustani huomattavasti.
Kuten tässä ketjussa on jo todettu, niin kognitiivinen terapia todella auttaa. Niillä, jotka eivät koe saavansa terapiasta apua, voi olla huonosti toimiva terapiasuhde. Tällöin kannattaa kokeilla vaihtaa terapeuttia. Jops sekään ei auta, syy voi johtua omasta vastustuksesta: joskus vastarinta voi olla tiukassakin, koska itsensä tutkiskelu voi olla monelle tuskaistakin.
Integratiivinen psykoterapia, jossa yhdistellään erilaisille potilaille erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä, on todennäköisesti tulevaisuuden terapiasuuntaus. Toistaiseksi integratiivista työskentelytapaa käyttäviä terapeutteja on hyvin vähgän.
Tästä kognitiivisesta psykoterapiasta vielä sen verran, että verrattuna analyyttisiin/psykodynaamiseen terapiaan, se ei vie elämästä 10-20 vuotta, mitä tapahtuu analyyttisissa terapioissa.
Sama koskee tietysti myös potilaan kustannuksia. Kymmenessä vuodessa potilas maksaa jopa noin 100 000 euroa terapeutilleen (jos käynnit 3 krt/viikko). Tällainen on mielestäni jo terapiapotilaan hyväksikäyttöä.
Kela korvaa terapiaa (max. noin 50 %) vain kolme vuotta.
Olisi varmasti ihan hyvä, että tästä kerrottaisiin niille, jotka pohtivat terapiasuuntausta.
Mistä tilastosta tuo 10-20 vuotta on repäisty?
Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiana kolme vuotta (nuorilla reiluisti yli 50%) ja kolme vuotta tai alle pituus on ihan normi psykoterapeutin koulutustaustasta riippumatta.Itsemaksavia asiakkaita käy pitempään sekä kognitiivisessa että analyyttisessa terapiassa.
Aivan uskomattomia väitteitä.
Tutkimusten mukaan pitempi hoito takaa pysyvämpiä muutoksia. Pikaterapiat tahtovat jäädä pinnalliseksi; olivat sitten lyhyitä psykoanalyyttisiä tai kognitiivisia.
En puhunut mistään tilastosta vaan käytännön elämästä: näitä esimerkkejä 10 tai jopa 25 vuoden analyyttisesta/psykodynaamisen terapian potilaista on enemmänkin. Mitähän olisivat ajatelleet, jos heille terapian alkuvaiheessa olisi kerrottu, että tässä menee sellaiset pari kymmentä vuotta?
Kolmen vuoden terapia ei ole mitään pikaterapiaa, en puhu nyt lyhytterapioista. Pysyviä muutoksia tulee kolmessakin vuodessa, siihenhän KELAN kolmen vuoden korvausrajakin perustuu.
Se loput 7 - 22 vuotta taitaa ollakin sitten lähinnä terapeutin aiheuttamaa riippuvuutta tai jotain muuta sellaista. Ehkä hyväksikäyttöäkin, jos terapeutti ei tue terapian lopettamista missään vaiheessa.
Käypä hoito suosituksissa psykoanalyyttinen/dynaaminen terapia on tehokkaammaksi mainittu persoonallisuushäiriöiden hoidossa. Oikeastaan vain pakko-oireissa kognitiivinen on tehokkaampaa. Monet kognitiivisen tutkimuksista on tehty lievien masennusten parissa, joten ei voi yleistää normi potilaisiin.
Ihan höpöjä puhelet. Päivitä tästä tietosi.
Kognitiivinen psykoterapia on todettu hyvin toimivaksi hoitomuodoksi mielialahäiriöiden (kuten masennuksen), ahdistushäiriöiden sekä persoonallisuushäiriöiden hoidossa.
Käypähoito suosituksissa esim. näin epävakaan persoonallisuushäiriön hoidosta:
-Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on todennäköisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampaa
-Skeemakeskeistä psykoterapiaa saaneilla on todettu vähemmän ahdistuneisuus- ja masennusoireilua ja persoonallisuuden epävakaus on ollut heillä lievempi kuin transferenssikeskeistä terapiaa saaneilla hoidon päättyessä
Masennus:
- psykoterapiaa suositellaan lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon, mutta ei välttämättä vaikean: sitä suositellaan hoidettavan lääkkeillä
- Pitkäkestoista terapiaa annetaan tyypillisesti 1–3 kertaa viikossa, vuodesta useaan vuoteen.
-Kognitiivisten, interpersonaalisten, psykodynaamisten ja ongelmanratkaisuterapioiden välillä ei ilmeisesti ole kliinisesti merkittäviä vaikuttavuuseroja
Tutustu ihmeessä tarkemmin kognitiivisen tuloksiin, jos haluat vaikka päivittää tietojasi:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00101
Kognitiiviseksi psykoterapiaksi luetaan muuten myös skeematerapia.
http://www.skeematerapia.fi/