Ensimmäisiä ylioppilasjuhlia muistan maaseudun isosta maatalosta. Tarjottavana oli ensin samaan tapaan
1. Voileipiä, kolmea lajia (muna-anjovis, kinkku ja juusto, meniköhän se noin?). Juomana kotikalja, maitoa ja piimää.
2. Kahvia ja pullaa. Seuraavalla kupillisella sen seitsemää sorttia kuivakakkua ja pikkuleipää. Kolmannen kupillisen kanssa otettiin täytekakkua.
3. Ennen lähtöä vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa.
Noita voileipiä muistan tarjotuiksi ainakin hautajaisissa myös.
1. Voileipiä, kolmea lajia (muna-anjovis, kinkku ja juusto, meniköhän se noin?). Juomana kotikalja, maitoa ja piimää.
2. Kahvia ja pullaa. Seuraavalla kupillisella sen seitsemää sorttia kuivakakkua ja pikkuleipää. Kolmannen kupillisen kanssa otettiin täytekakkua.
3. Ennen lähtöä vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa.
Noita voileipiä muistan tarjotuiksi ainakin hautajaisissa myös.
Vastaukset 4
Vanhimmat
70-luvulla oli aina voileipiä, muistan lapsena että leivän päällä oli jopa persikkaa ja jotakin vaaleaa leikkelettä (vasikka/kalkkuna). Jätin persikat lautaselle, silloin lapsen suussa ei maistunut suolainen ja makea samaan aikaan.
Omissa yo-juhlissani oli myös voileipiä mutta voileipäkakkukin hiipi jo joukkoon, tietysti nuo seitsemät sortit (äitini on aina ollut kova leipomaan).
Onnittelumalja nostettiin, oli varmaankin Elyseetä.
Meillä oli voileipäkakkua ja voileipiä sekä pullaa, kuivakakkua, täytekakkua ja pikkuleipiä. Juotiin kahvia ja mehua. Varmaan meillä oli myös simaa ja kotikaljaa, koska niitä nyt yleensä aina oli muutenkin talossa.
Voileipäkakku oli hieno ruoka. Niitä ei kaikki osanneet tehdä, mutta meidän äiti oli käynyt tyttölyseon ja oppinut siellä hienoja tapoja kotitaloustunnilla.
Kiva muistella näitä menneitä. Tuli vielä mieleen, että meidän voileipäkakussa oli kalaa ja voileivissä oli kinkkua. Olen samaa mieltä kuin navettapiika, että voileipäkakut oli harvinaisia silloin 70-luvulla ja että ne yleistyi myös meillä päin vasta 90-luvulla.
Senkin muistan, että kun pikkusisko pääsi ylioppilaaksi 80-luvun alussa, niin silloin meillä kilisteltiin hienoja suomalaisia hedelmäkuohuviinejä, Elyseetä ja Kavaljeeria.
Voileiväthän oli tuona aikana todellinen ykkösjuttu, jopa häissä oli pakolliset voileipätarjoilut. Maljoja ei ainakaan täällä maalla kilistelty. Tapa yleistyi vasta kahdeksankymmentä luvun loppupuolella. Voileivistäkin luovuttiin pitoruokina siellä kahdeksankymmentäluvun puolella. Voileipäkakut yleistyi vasta yhdeksänkymmentäluvulla.
Ja nyt ollaan onneksi jo takaisin oikeassa ruuassa lihoineen, salaatteineen ja onneksi modernisoituina versioina.