Otsikko kertookin jo ton, mitä ihmettelen. En nyt viittiny mihinkään mt-palstalle kirjottaa, koska haluisin ennemmin tietoa ihmisiltä,. jotka yleensäkin tietää psykologiasta oletettavasti jotain muutakin kuin vain omat kokemuksensa mielenterveysongelmista.
Eli ihan aluksi vois sanoa, että täysin virallisesti diagnosoituna mulla on masennus. Ja sitä kautta tosiaan hoitosuhde, terapia pitäis alkaa jossain vaiheessa. Oon vaan jo pidemmän aikaa miettiny, että missä menee raja normaalin väärinkuulemuksen ja psykoottisuuden välillä oikeasti. Mulla on välillä jokseenkin kausiluontoisesti semmosta, että erityisesti kuulen asioita ihan väärin. Joskus yläasteella tää tilanne vähän räjähti parin kuukauden ajaks ja koko ajan kuulin, kun mun nimeä mainittiin joka paikassa ja naureskeltiin, huudeltiin jotain mulle. Nää kaikki kuitenkin synty jostain taustahälystä: muitten puhe, jokin kolina tai rapina ja joskus ihan vaikka jos tuuli, niin sen seasta kuulu jotakin naurua. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään asiaa. Aina mun vieressä ei edes ollu ihmisiä, kun näitä kuului. Joskus oletin vaikka, että kun oli liikkatunti, myös poikien liikkaryhmä oli viereisellä kentällä pelaamassa, koska kuulin parin tutun ihmisen äänen sieltä ja ne huuteli kaikkea, miksi mua yleensäkin haukkuivat muuten. Nää oli oikeastikin koulukiusaajia ja koulukin yrittäny puuttua asiaan. Noh, tuli sit nää pojat puheeks parin meiän tyttöjen likkaryhmäläisen kanssa ja ne sano, ettei noi pojat siel kentällä ollu vaan jossain muualla. Muitakin tämmösiä tilanteita oli, mis pikkuhiljaa aloin ihmetellä, että voinko mä todellä kuulla vaan väärin ja aloin tutkii asiaa.
Hiljaisuudessa tosiaan mitään ei koskaan kuulunu.. Sit tilanne rauhottu ja joskus tosi satunnaisesti enää kuuliin vaikka kuin joku olis huutanu mulle jotakin. Ja nyt taas lukiossa väärinkuulemisia on selkeesti ollu enemmän, esimerkiks olin joskus bussissa ja pari paikkaa mun edessä oli ampiainen, jonka en toivonu tulevan yhtään lähemmäs. Noh, se ampiaisen pörinän ääni alko kuulua ihan mun takaa ja tietty sitten säikähtäeenä vilkasin taakseni, jolloin siel ei ollu mitään ja amppari o0li jatkan matkaansa bussin etuosaan.Joskus kuulen taas jotakin outoa kijuntaa. Joskus kun koulussa kuuen ihmisten puhuvan, bongaan sieltä heti mun nimen ja kerrankin kuulin, kun joku kysy toiselta, et onks se vielkin tekemässä sitä koetta (mä siis). Ja toinen vastas että on. Sit alko puhe siitä, miten outo olen. Menin paikan päälle heti, kun sain kokeeni valmiiksi, mutta huomasin, että noi ihmiset olikin joitakin, jotka ei edes ollu mun kanssa samalla kurssilla eli ei voinu tietää, että oon vielä luokassa tekemässä koetta. Joskus kuulen, et joku kotona sanois mulle jotain ja kun kysyn, se ei ookaan sanonu mitään.
Aika tarkkaan pitää siis koko ajan kattoa, mitä ympärillä oikeesti tapahtuu, kun ei taas vaihteeksi voi kuulohavaintoihinsa luottaa. Kuitenkin tiedän itse, että kuulen joskus omiani, enkä epäile mitään kummallista, että vaikka jotkut alienit lähettäis ääniä. Kaiken järjen mukaan psykoosissaoleva ei itse tietäis, et sen aistihavainnot ei aina oo totta. Meillä ei suvussakaan tieääkseni ole mitään skitsofreniaa tai vastaavaa, joten ihmettelen todella paljon. Ja tosiaan mielipiteitä kaipaisin. Onko tällainen väärinkuuleminen enää ihan normaalia?
Eli ihan aluksi vois sanoa, että täysin virallisesti diagnosoituna mulla on masennus. Ja sitä kautta tosiaan hoitosuhde, terapia pitäis alkaa jossain vaiheessa. Oon vaan jo pidemmän aikaa miettiny, että missä menee raja normaalin väärinkuulemuksen ja psykoottisuuden välillä oikeasti. Mulla on välillä jokseenkin kausiluontoisesti semmosta, että erityisesti kuulen asioita ihan väärin. Joskus yläasteella tää tilanne vähän räjähti parin kuukauden ajaks ja koko ajan kuulin, kun mun nimeä mainittiin joka paikassa ja naureskeltiin, huudeltiin jotain mulle. Nää kaikki kuitenkin synty jostain taustahälystä: muitten puhe, jokin kolina tai rapina ja joskus ihan vaikka jos tuuli, niin sen seasta kuulu jotakin naurua. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään asiaa. Aina mun vieressä ei edes ollu ihmisiä, kun näitä kuului. Joskus oletin vaikka, että kun oli liikkatunti, myös poikien liikkaryhmä oli viereisellä kentällä pelaamassa, koska kuulin parin tutun ihmisen äänen sieltä ja ne huuteli kaikkea, miksi mua yleensäkin haukkuivat muuten. Nää oli oikeastikin koulukiusaajia ja koulukin yrittäny puuttua asiaan. Noh, tuli sit nää pojat puheeks parin meiän tyttöjen likkaryhmäläisen kanssa ja ne sano, ettei noi pojat siel kentällä ollu vaan jossain muualla. Muitakin tämmösiä tilanteita oli, mis pikkuhiljaa aloin ihmetellä, että voinko mä todellä kuulla vaan väärin ja aloin tutkii asiaa.
Hiljaisuudessa tosiaan mitään ei koskaan kuulunu.. Sit tilanne rauhottu ja joskus tosi satunnaisesti enää kuuliin vaikka kuin joku olis huutanu mulle jotakin. Ja nyt taas lukiossa väärinkuulemisia on selkeesti ollu enemmän, esimerkiks olin joskus bussissa ja pari paikkaa mun edessä oli ampiainen, jonka en toivonu tulevan yhtään lähemmäs. Noh, se ampiaisen pörinän ääni alko kuulua ihan mun takaa ja tietty sitten säikähtäeenä vilkasin taakseni, jolloin siel ei ollu mitään ja amppari o0li jatkan matkaansa bussin etuosaan.Joskus kuulen taas jotakin outoa kijuntaa. Joskus kun koulussa kuuen ihmisten puhuvan, bongaan sieltä heti mun nimen ja kerrankin kuulin, kun joku kysy toiselta, et onks se vielkin tekemässä sitä koetta (mä siis). Ja toinen vastas että on. Sit alko puhe siitä, miten outo olen. Menin paikan päälle heti, kun sain kokeeni valmiiksi, mutta huomasin, että noi ihmiset olikin joitakin, jotka ei edes ollu mun kanssa samalla kurssilla eli ei voinu tietää, että oon vielä luokassa tekemässä koetta. Joskus kuulen, et joku kotona sanois mulle jotain ja kun kysyn, se ei ookaan sanonu mitään.
Aika tarkkaan pitää siis koko ajan kattoa, mitä ympärillä oikeesti tapahtuu, kun ei taas vaihteeksi voi kuulohavaintoihinsa luottaa. Kuitenkin tiedän itse, että kuulen joskus omiani, enkä epäile mitään kummallista, että vaikka jotkut alienit lähettäis ääniä. Kaiken järjen mukaan psykoosissaoleva ei itse tietäis, et sen aistihavainnot ei aina oo totta. Meillä ei suvussakaan tieääkseni ole mitään skitsofreniaa tai vastaavaa, joten ihmettelen todella paljon. Ja tosiaan mielipiteitä kaipaisin. Onko tällainen väärinkuuleminen enää ihan normaalia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taisi tulla hieman epäselvästi toi mun viestin pointti esille. Niin siis sitä tässä mietin, että onko tällaiset kuulovääristymät enää ihan normaaleja, sillä oon jostakin saanu käsityksen, että stressissä ja muuten hankalissa tilanteissa voi ilmetä jotakin tollasta. Sekä ihminen toki voi alkaa bongaamaan ihan vahingossa asioita ympäriltän, jos liikaa miettii, että onko tää juttu outoa oikeesti. Mut tosiaan jos joku tietäis jotakin edes suuntaa-antavasti, niin olisin tosi kiitollinen. En oo oikeen uskaltanu näistä puhua sillon keväällä, jolloin mun tilannetta masennuksen suhteen arvioitiin ja tehtiin toi terapiahakemus.