Piinaviikko alkaa taas..

:\ itselläni ei edes ennakoivia kuukautisoireita ole ollut keskenmenon jälkeen. Sitten toivo alkaa nousta että jospa kuitenkin nyt. Kuuntelee kehoaan, onko kenties väsynyt, pissattaako usein, tuleeko yhtäkkiä nälkä jne. Sitten pettymys onkin taas suuri.
Nyt yöni taas nukuuttua, osaan ajatella asiaa taas vähän "paremmin" jos niin voi sanoa. Nyt sen vaan hyväksyy. Ei taaskaan meille.
Nyt päätin että ensi kuukausi taidetaan jättää välistä. Mies on pahasti ovun aikaan työmatkalla (niitäkin kuin riittää) ja itse lomailen sitten. Lähden ystävien luokse ja käväisen kauneishoidoissa jne. En halua nyt ajatella asiaa. Eilen illalla olo oli taas niin kuollut, mies oli vielä työmatkalla ja tekstiviestein asiaa puitiin. Hän koitti lohduttaa ja minä itkin ja raivosin. Raskasta tämä on hänellekkin, hän olisi aikoinaan halunnut lopettaa ehkäisyn aiemmin ja toivoi lasta jo pidempään. Minä vain kun koen kaiken fyysisen, koen tämän nyt rajummin. Ja mieheni yrittää lohduttaa ja olla tukena, parhaansa mukaan. Nyt ei vaan ole meidän aika.
Tuntuu vain niin epäreilulta että ensiksi pitkään yritetään, emmekä pidä lasta itsestäänselvyytenä, sitten meille annetaan se mahdollisuus ja alamme iloitsemaan siitä, se otetaankin pois. Tiedät varmasti tunteen, vaikka ei tahtoisi katkeroitua ja haluaisi ajatella että kaikella on merkityksensä, niin aika hankalaa se kyllä on.
Lisäksi harmittaa kun ei osaa enää entisen lailla olla onnellinen toisten vauva uutisista, ennen km se muiden uutiset oli ihania ja haikeana vaan ajatteli että kyllä meillekkin vielä. Nyt on edelleen onnellinen, mutta seuraava ajatus on usein että mikä tilanne meillä olisi nyt jos kaikki olisikin mennyt toisin. Ja se katkeruus tulee väistämättä pintaan. Tahtoi tai ei.
Tästä ja kaikesta muustakin aion nyt pitää välikuun. Keskittyä hetkeksi johonkin muuhun. Vaikka sen lapsen niin tahtoisinkin.
Tsemppiä sinulle, toivon koko sydämestäni että sitten seuraava kuu olisi teidän kuukautenne. Tuntuu hyvältä lukea tekstiäsi ja kirjoittaa sinulle. Välistä tuntuu ettei kukaan ymmärrä mitä koen. Kaikki kuvittelevat että keskenmeno, sattuuhan sitä. Ystäväni sanoi että pojat ottaa tollaset asiat liian vakavasti (oli puhe miespuolisita ystävistäni jotka keskenmenon jälkeen hyysäsivät minua ahidstukseen asti), silloin tuli selville hänen kantansa. Ihmiset jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta tai keskenmenoa, ei tajua miltä ne on tuntunut. Miten ne arpeuttaa meitä ja että ne on vakavia asioita meille ja muuttaa meitä. Että ei niitä lapsia vain tehdä.
Toivottavasti sinulla on ihana viikonloppu ja kuukautiset eivät pilaa häitä. Toivottavasti osaat nauttia häistä ja unohtaa murheet.

Olen pahoillani että vuotosi alkoi :( toivoin todella että niin ei olisi oireista huolimatta tapahtunut. Se mikä on kyllä jotenkin oikein piste i:n päälle, että ihan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi kestettävää ja ikävää että kerran kuussa saa kokea pettymyksen. Niin sitten vielä päälle ne alkupolttelut ja kuukautiskivut. Itselläni ainakin ihan kauheat.
Nuo ovat kyllä inhottavia hetkiä kun havahtuu ajattelemaan sitä tilannetta mikä olisi nyt jos kaikki olisikin mennyt toisin, eikä näin. Mutta minkäs sille itselleen voi. Ei pysty unohtamaankaan ja haaveet on edelleen olemassa, vaikka niitä on kovasti koitettu tappaa ja nujertaa.
Erityisiä tutkimuksia meille ei ole tehty, mutta kaavinnan yhteydessä (sekin kun minulle tehtiin) todettiin että paikat on ahtaat. Kohdunkaula on tavallista tiukempi. Ei sitä enempää selitelty, mutta monella muulla jolla on vaikeuksia ollut on todettu samaa.. Ultralla tutkittuna kaikki on ok.
Mieheni onkin varmasti ainut asia mikä pitää minut järjissään tämän asian suhteen. Hänellekkin tämä on todella vaikeaa, mutta hän ei samalla lailla puhu. Ei osaa. Mutta sitten kun minä avaudun, niin hän kuuntelee ja avautuu. Toivottavasti sinunkin miehesi havahtuisi enemmän asiaan, lähinnä sinun tunteisiisi (toivottavasti ymmärsit mitä koitin sanoa).
Lasketko ovis päiviä tai käytätkö testejä? Minulla on epäsäännölliset kuukautiset, kierto vain 24-26pv, niin netistä katson aina sen otollisimman ajankohdan. Ja lisään molempiin päihin muutaman päivän. Ja sit tikutetaan vielä ovista ja silloin sit useemmin. Mut ei ne taida perille päästä :\
Toivotaan tästä kuukaudesta antoisampaa. Miten niin helpoltaa kuullostava asia voi ollakkin näin vaikeaa?

Olen pahoillani että vuotosi alkoi :( toivoin todella että niin ei olisi oireista huolimatta tapahtunut. Se mikä on kyllä jotenkin oikein piste i:n päälle, että ihan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi kestettävää ja ikävää että kerran kuussa saa kokea pettymyksen. Niin sitten vielä päälle ne alkupolttelut ja kuukautiskivut. Itselläni ainakin ihan kauheat.
Nuo ovat kyllä inhottavia hetkiä kun havahtuu ajattelemaan sitä tilannetta mikä olisi nyt jos kaikki olisikin mennyt toisin, eikä näin. Mutta minkäs sille itselleen voi. Ei pysty unohtamaankaan ja haaveet on edelleen olemassa, vaikka niitä on kovasti koitettu tappaa ja nujertaa.
Erityisiä tutkimuksia meille ei ole tehty, mutta kaavinnan yhteydessä (sekin kun minulle tehtiin) todettiin että paikat on ahtaat. Kohdunkaula on tavallista tiukempi. Ei sitä enempää selitelty, mutta monella muulla jolla on vaikeuksia ollut on todettu samaa.. Ultralla tutkittuna kaikki on ok.
Mieheni onkin varmasti ainut asia mikä pitää minut järjissään tämän asian suhteen. Hänellekkin tämä on todella vaikeaa, mutta hän ei samalla lailla puhu. Ei osaa. Mutta sitten kun minä avaudun, niin hän kuuntelee ja avautuu. Toivottavasti sinunkin miehesi havahtuisi enemmän asiaan, lähinnä sinun tunteisiisi (toivottavasti ymmärsit mitä koitin sanoa).
Lasketko ovis päiviä tai käytätkö testejä? Minulla on epäsäännölliset kuukautiset, kierto vain 24-26pv, niin netistä katson aina sen otollisimman ajankohdan. Ja lisään molempiin päihin muutaman päivän. Ja sit tikutetaan vielä ovista ja silloin sit useemmin. Mut ei ne taida perille päästä :\
Toivotaan tästä kuukaudesta antoisampaa. Miten niin helpoltaa kuullostava asia voi ollakkin näin vaikeaa?

Joo, olishan tuo kiva jos ei välttämättä ihan kaikkea tietäisi. Olisi samalla innolla kun sillon aluksi. Tai olisi niin naivii ja ajattelisi edelleen et kohtahan se tupsahtaa :) piu pau, tilaus tehty ja vauva pakettiin.
Muistan kun ensimmäisen yrityskuukauden jälkeen innolla tein etuajassa raskaustestiä ja kovasti ajattelin että siellähän se on. Vaikka tiesinkin että ei niitä lapsia vaan tehdä, mutta silti sitä ajatteli niin.. :)
Meillä positiivinen juttu että mies saa sentään ehkä yöksi kotiin tulla työkeikaltaan. Tai edes joinakin öinä. Yksinään kun tuo lapsen alkuun paneminen on vieläkin vaikeampaa. Vaikka toisinaan olen kyllä kovasti harkinnut hankkivani sellaisen kalkkunapipetin ja sillä niitä siemeniä sisälleni tursottavan :D mutta tähän asti on vielä harkinnaksi jäänyt. Saa nähdä mitä kaikkia ideoita sitä vielä syntyykin.
Itse annan kyllä tulla aika täydellä teholla turhautumiseni ja suuttumiseni, mutta nyt olen alkanut miettimään että onkohan siitäkään hyötyä. Jos koittaisi vaan ns. Antaa olla.. Pääsisi tuo mieskin vähemmällä..
Mutta ilmoitellaan ihmeessä kuinka nyt käy. Jos olisi vaikka kaksi ihmettä yhdellä kertaa. Ei hirveesti olis pyydetty?

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Joo, olishan tuo kiva jos ei välttämättä ihan kaikkea tietäisi. Olisi samalla innolla kun sillon aluksi. Tai olisi niin naivii ja ajattelisi edelleen et kohtahan se tupsahtaa :) piu pau, tilaus tehty ja vauva pakettiin.
Muistan kun ensimmäisen yrityskuukauden jälkeen innolla tein etuajassa raskaustestiä ja kovasti ajattelin että siellähän se on. Vaikka tiesinkin että ei niitä lapsia vaan tehdä, mutta silti sitä ajatteli niin.. :)
Meillä positiivinen juttu että mies saa sentään ehkä yöksi kotiin tulla työkeikaltaan. Tai edes joinakin öinä. Yksinään kun tuo lapsen alkuun paneminen on vieläkin vaikeampaa. Vaikka toisinaan olen kyllä kovasti harkinnut hankkivani sellaisen kalkkunapipetin ja sillä niitä siemeniä sisälleni tursottavan :D mutta tähän asti on vielä harkinnaksi jäänyt. Saa nähdä mitä kaikkia ideoita sitä vielä syntyykin.
Itse annan kyllä tulla aika täydellä teholla turhautumiseni ja suuttumiseni, mutta nyt olen alkanut miettimään että onkohan siitäkään hyötyä. Jos koittaisi vaan ns. Antaa olla.. Pääsisi tuo mieskin vähemmällä..
Mutta ilmoitellaan ihmeessä kuinka nyt käy. Jos olisi vaikka kaksi ihmettä yhdellä kertaa. Ei hirveesti olis pyydetty?

Lue lisää

Joo ei kyllä projekti etene. On se kumma kuinka sitä kuitenkin jokainen kuukausi odottaa että jospa sittenkin tällä kertaa kaikki olisikin toisin. Mutta ei niin ei.
Saa nähdä. Tänään olen taas hajoillut asian suhteen ihan kunnolla. Ensinnäkin päivän olin ystäväni kanssa jolla oli ensimmäinen ultra tänään (toisesta lapsesta kyse) ja siksikin olin herkillä. Heilläkin raskautuminen kesti pitkään ja hän eli minun raskauden ja keskenmenon ihan rinnallani. Ja sitten kun tänään näin ultrakuvat ja selailin neuvokorttia ja kaikkea. Voi luoja mikä tunnemyrsky.
Mutta sitten rakas eksäni ilmoitti että heille tulee lapsi. Ovat alle vuoden seurustelleet ja ovat kuullemma puhuneet lapsista. Yhdessä päättäneet lopettaa pillerit ja sit saa tulla kun tulee, niin eikö heti sit pamahtanut. Pieni katkeruus iski. Sanoinkin hänelle ihan suoraan että haista p. Kuinka epäreilua. Meillä on nimittäin senverran hyvät välit että uskallan oikeastikkin sanoa tuolla tavalla. Hän kun on varsin tietoinen kaikesta mitä on tapahtunut ja tuntenut minut lähes koko elämäni ajan. Ja tietää kuinka tärkeä asia on.
Mutta ei siis ollut meidän kuukausi vaikka mieskin työkuvioita muutti. Kuinkas teillä etenee?

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Joo ei kyllä projekti etene. On se kumma kuinka sitä kuitenkin jokainen kuukausi odottaa että jospa sittenkin tällä kertaa kaikki olisikin toisin. Mutta ei niin ei.
Saa nähdä. Tänään olen taas hajoillut asian suhteen ihan kunnolla. Ensinnäkin päivän olin ystäväni kanssa jolla oli ensimmäinen ultra tänään (toisesta lapsesta kyse) ja siksikin olin herkillä. Heilläkin raskautuminen kesti pitkään ja hän eli minun raskauden ja keskenmenon ihan rinnallani. Ja sitten kun tänään näin ultrakuvat ja selailin neuvokorttia ja kaikkea. Voi luoja mikä tunnemyrsky.
Mutta sitten rakas eksäni ilmoitti että heille tulee lapsi. Ovat alle vuoden seurustelleet ja ovat kuullemma puhuneet lapsista. Yhdessä päättäneet lopettaa pillerit ja sit saa tulla kun tulee, niin eikö heti sit pamahtanut. Pieni katkeruus iski. Sanoinkin hänelle ihan suoraan että haista p. Kuinka epäreilua. Meillä on nimittäin senverran hyvät välit että uskallan oikeastikkin sanoa tuolla tavalla. Hän kun on varsin tietoinen kaikesta mitä on tapahtunut ja tuntenut minut lähes koko elämäni ajan. Ja tietää kuinka tärkeä asia on.
Mutta ei siis ollut meidän kuukausi vaikka mieskin työkuvioita muutti. Kuinkas teillä etenee?

Lue lisää

Heippa taas.

Oon pahoillani ettei tälläkään kertaa menny paremmin :( Mä tiedän ton tunteen ku exä ilmoittaa että " hei, meille tulee vauva" VOI PRKL!!! mun alkoholistinarsisti exä joka on kaikkee muuta ku isä materiaalia panee toisen paksuks tosta vaan..ei se mua kiinnosta oikeesti, tekee mitä huvittaa mutta et miten epäreilua :( mutta kai se elämä sitten on :(

no mut eipä täällä mee sen paremmin..yk 23 alkaa huomenna kivuista päätellen, testikin näytti negaa aamulla :( ens kuussa tulee vuosi keskenmenosta, miten aika meneekin niin nopeesti, vaikka välillä tuntuu että aika matelee..

No, mutta hei, eipä me masennuta vieläkään, leuka pystyyn kohti uusia pettymyksiä ;) Mehän ei luovuteta prkl!!!!! Nautitaan kesästä, kerkee sitä murehtimaan myöhemminkin, eiks nih?

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Heippa taas.

Oon pahoillani ettei tälläkään kertaa menny paremmin :( Mä tiedän ton tunteen ku exä ilmoittaa että " hei, meille tulee vauva" VOI PRKL!!! mun alkoholistinarsisti exä joka on kaikkee muuta ku isä materiaalia panee toisen paksuks tosta vaan..ei se mua kiinnosta oikeesti, tekee mitä huvittaa mutta et miten epäreilua :( mutta kai se elämä sitten on :(

no mut eipä täällä mee sen paremmin..yk 23 alkaa huomenna kivuista päätellen, testikin näytti negaa aamulla :( ens kuussa tulee vuosi keskenmenosta, miten aika meneekin niin nopeesti, vaikka välillä tuntuu että aika matelee..

No, mutta hei, eipä me masennuta vieläkään, leuka pystyyn kohti uusia pettymyksiä ;) Mehän ei luovuteta prkl!!!!! Nautitaan kesästä, kerkee sitä murehtimaan myöhemminkin, eiks nih?

Lue lisää

Nopsasti nyt teen vain pienen pikapäivityksen. Pahoittelut täältäkin suunnasta ja arvaappas kuule mitä. Ei siis hyviä uutisia täältäkään, mutta en nyt ihan näin nopealla aikataululla olisi odottanut tätäkään. Mutta tänään ois pitänyt olla ovis mutta kappas, eilen alkoi kuukautiset. Eilen. Päivä 11! Tää nyt on jo jotain kohtalon ivaa. Rankkoja tapahtumia on takana ja työpaikka vaihtui aika tiivistahtiseksi sekä aloitin tehourheilun, mutta siltikkään en näkisi niitä syynä tähän. Huoh sanon minä mut eteenpäin on mentävä.
P.s en edes itse halua ajatella vuosipäivää. Vaikka kyllähän siitäkin selviää mutta silti.
Ehkä kesä eheyttää meidät ja aurinko antaa voimaa. Eikait tässä kiireessä muutakaan voi toivoa :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Nopsasti nyt teen vain pienen pikapäivityksen. Pahoittelut täältäkin suunnasta ja arvaappas kuule mitä. Ei siis hyviä uutisia täältäkään, mutta en nyt ihan näin nopealla aikataululla olisi odottanut tätäkään. Mutta tänään ois pitänyt olla ovis mutta kappas, eilen alkoi kuukautiset. Eilen. Päivä 11! Tää nyt on jo jotain kohtalon ivaa. Rankkoja tapahtumia on takana ja työpaikka vaihtui aika tiivistahtiseksi sekä aloitin tehourheilun, mutta siltikkään en näkisi niitä syynä tähän. Huoh sanon minä mut eteenpäin on mentävä.
P.s en edes itse halua ajatella vuosipäivää. Vaikka kyllähän siitäkin selviää mutta silti.
Ehkä kesä eheyttää meidät ja aurinko antaa voimaa. Eikait tässä kiireessä muutakaan voi toivoa :)

Lue lisää

No voi hitto, on sulla kroppa sekaisin, mitäköhän se nyt meinaa :O Toivotaan että se siitä vielä tasaantuu..Täällä menkat loppu jo, onneks, oli jotenki niin tuskaa ku ne taas alkoi :( 2,5vkoa vielä lomaa ja sitte taas töihin, saa taas muuta ajateltavaakin, ni eiköhän se tästä taas :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

No voi hitto, on sulla kroppa sekaisin, mitäköhän se nyt meinaa :O Toivotaan että se siitä vielä tasaantuu..Täällä menkat loppu jo, onneks, oli jotenki niin tuskaa ku ne taas alkoi :( 2,5vkoa vielä lomaa ja sitte taas töihin, saa taas muuta ajateltavaakin, ni eiköhän se tästä taas :)

Lue lisää

Joo nyt on kyl kroppa sekasin. Tässä just jännittelen et onko lääkäriin lähtö edessä vai mitä kun yhä jatkuuvat. Vaikka normsslisti olisivat jo loppuneet. No katsellaan. Mutta ihanaa loman loppus sinne! Toivottavasti rentoudut ja nautit, keräät voimia syksyyn. Ehkä se on sit se ens kuu se meidän kuu :) ainaskin peukkuja kovasti pidetään :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Joo nyt on kyl kroppa sekasin. Tässä just jännittelen et onko lääkäriin lähtö edessä vai mitä kun yhä jatkuuvat. Vaikka normsslisti olisivat jo loppuneet. No katsellaan. Mutta ihanaa loman loppus sinne! Toivottavasti rentoudut ja nautit, keräät voimia syksyyn. Ehkä se on sit se ens kuu se meidän kuu :) ainaskin peukkuja kovasti pidetään :)

Lue lisää

ootko varma ettet kuiteski ollut vaikka raskaana, tollanen vuoto kuulostaa oudolta? toivottavasti loppuu pian :)
Seuraavaa ovista tässä nyt odotellaan, ehkä ensvkon alussa ja sit taas "tykitystä" :P ja taas katotaan kuinka käy..ihan ku olis elänyt nää hetket enneki, kovasti tutun oloista ;) näillä eväillä mennään..

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

ootko varma ettet kuiteski ollut vaikka raskaana, tollanen vuoto kuulostaa oudolta? toivottavasti loppuu pian :)
Seuraavaa ovista tässä nyt odotellaan, ehkä ensvkon alussa ja sit taas "tykitystä" :P ja taas katotaan kuinka käy..ihan ku olis elänyt nää hetket enneki, kovasti tutun oloista ;) näillä eväillä mennään..

Lue lisää

Testattu on. Kahteen otteeseen jopa ja negaa pukkaa. Ja molemmilla kerroilla voi kuule kuinka toiveet kävi jo korkeella. Se kuinka päässä vilis kaikenmaailman ajatukset yms. Mutta nega nega. Noh, vuoto jatkuu joten huomenna soitto lääkäriin. Lisäksi to iltana vatsa turpos hulluna ja vasemman lantioluun viereltä, n. 5cm napaan päin painaessa sattui ja siinä tuntui jtn. Oon ennenkin tota vasenta puolta ihmetelly ja sillo km jälkeen synnytyksessäkin sanoin et miks sinne koskee enempi. Mut ultralla todettu et kaikki ois ok. Ultrahan mulle on viimeks tehty 4kk sit. Mikä on myös outoa et missä nyt vika. Mutta en tiedä. Ehkä huomenna olen viisaampi? Toivotaan.
Voi onnea teille tykitykseen, tiedän niin ton tunteen et tuntuu tutulta ja kenties jo pikkasen rutiinilta? Voi kunpa teillä nyt olisi hyvien uutisten kuukausi. Meillä jää nyt tää kk välistä täysin, kiitos kroppani. Mutta joku pv sit taas..

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Testattu on. Kahteen otteeseen jopa ja negaa pukkaa. Ja molemmilla kerroilla voi kuule kuinka toiveet kävi jo korkeella. Se kuinka päässä vilis kaikenmaailman ajatukset yms. Mutta nega nega. Noh, vuoto jatkuu joten huomenna soitto lääkäriin. Lisäksi to iltana vatsa turpos hulluna ja vasemman lantioluun viereltä, n. 5cm napaan päin painaessa sattui ja siinä tuntui jtn. Oon ennenkin tota vasenta puolta ihmetelly ja sillo km jälkeen synnytyksessäkin sanoin et miks sinne koskee enempi. Mut ultralla todettu et kaikki ois ok. Ultrahan mulle on viimeks tehty 4kk sit. Mikä on myös outoa et missä nyt vika. Mutta en tiedä. Ehkä huomenna olen viisaampi? Toivotaan.
Voi onnea teille tykitykseen, tiedän niin ton tunteen et tuntuu tutulta ja kenties jo pikkasen rutiinilta? Voi kunpa teillä nyt olisi hyvien uutisten kuukausi. Meillä jää nyt tää kk välistä täysin, kiitos kroppani. Mutta joku pv sit taas..

Lue lisää

Niin ja toisen km todennäköisyyteen enbjaksa uskoa kun edelliset tuli ihan päivälleen oireineen kaikkineen ja nää tosissaan alko päivää ennen ovista. Voi kun voiskin itse kurkkaa tonne ja tarkastaa tilanne, olispa helppo, mut ei niin ei.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Niin ja toisen km todennäköisyyteen enbjaksa uskoa kun edelliset tuli ihan päivälleen oireineen kaikkineen ja nää tosissaan alko päivää ennen ovista. Voi kun voiskin itse kurkkaa tonne ja tarkastaa tilanne, olispa helppo, mut ei niin ei.

Lue lisää

No jo on kummallista meininkiä, toivottavasti saat vielä selvyyden..ovis ehkä ihan käsillä, reilun 2 viikon päästä taas nähdään kuinka ämmän käy..joteski ei jaksa enää uskoo, eikä toivoo että tää kierto muuttais meidän elämän..jaksamisia sulle ♥

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

No jo on kummallista meininkiä, toivottavasti saat vielä selvyyden..ovis ehkä ihan käsillä, reilun 2 viikon päästä taas nähdään kuinka ämmän käy..joteski ei jaksa enää uskoo, eikä toivoo että tää kierto muuttais meidän elämän..jaksamisia sulle ♥

Lue lisää

Toivottavasti nyt tärppäis! Jospa se loma olis sen verran rentouttanut tai jtn. Peukkuja kovasti pidän! Ens tiistaina menen lääkäriin. Neuvolalääkärille joka on mies. Jep. Tähän asti olen vastustanut ajatusta mieslääkärille menosta, mut nyt ei ole muutakaan. Lupasivat nyt papan ottaa ja sen kierron katsoa ja sit puhutaan siitä mahdollisesta kilpirauhaskokeesta ja jospa ehkä jtn muitakin kokeita sit tekisivät. Ehkäpä sen jälkeen olen viisaampi. Kenties.
Mutta päivittelen sen jälkeen mitä kuuluupi.
Ainiin, nyt on siis vuoto loppu, mut 12pv sitä kesti kirkkaana ja enää tulee sitä ruskeaa mömmöä. Tiedäppä tätä mikä on ollut syynä.
Mutta tsemppiä sinne kovasti!

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Toivottavasti nyt tärppäis! Jospa se loma olis sen verran rentouttanut tai jtn. Peukkuja kovasti pidän! Ens tiistaina menen lääkäriin. Neuvolalääkärille joka on mies. Jep. Tähän asti olen vastustanut ajatusta mieslääkärille menosta, mut nyt ei ole muutakaan. Lupasivat nyt papan ottaa ja sen kierron katsoa ja sit puhutaan siitä mahdollisesta kilpirauhaskokeesta ja jospa ehkä jtn muitakin kokeita sit tekisivät. Ehkäpä sen jälkeen olen viisaampi. Kenties.
Mutta päivittelen sen jälkeen mitä kuuluupi.
Ainiin, nyt on siis vuoto loppu, mut 12pv sitä kesti kirkkaana ja enää tulee sitä ruskeaa mömmöä. Tiedäppä tätä mikä on ollut syynä.
Mutta tsemppiä sinne kovasti!

Lue lisää

Kiitti, tsemppejä täs tarvitaanki :)

Hyvä et pääset lääkärille, vaiks onki mies :) mulla joskus ollut kohdunkaulansyövän esiaste ja ramppasin polilla jossa lääkärinä mulla oli mies, vanha ukko,sellanen että hiukan puistatti ajatus hänet törkkimässä mun värkkiä :D mutta kun laittoi silmät kiinni nii ei se niin kamalaa ollut...Kannattaa nyt tutkituttaa kaiken minkä pystyy, mut on kartoitettu kokonaan, eikä mitään "näkyvää" syytä miksei tärppää..mutta ollaas kuulolla :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Kiitti, tsemppejä täs tarvitaanki :)

Hyvä et pääset lääkärille, vaiks onki mies :) mulla joskus ollut kohdunkaulansyövän esiaste ja ramppasin polilla jossa lääkärinä mulla oli mies, vanha ukko,sellanen että hiukan puistatti ajatus hänet törkkimässä mun värkkiä :D mutta kun laittoi silmät kiinni nii ei se niin kamalaa ollut...Kannattaa nyt tutkituttaa kaiken minkä pystyy, mut on kartoitettu kokonaan, eikä mitään "näkyvää" syytä miksei tärppää..mutta ollaas kuulolla :)

Lue lisää

No hui. Tuollainen olisi kyllä aika pelottava tieto. Itselläni onneksi ollut kaikki papat puhtaita ja nykyään minulla on se rokotekkin. Mutta eipä se silti mitään poissulje. No nyt otettiin papakin.
Eli välitiedotteena, lääkärinä oli nuori poika. Piti hetken miettiä että kumpihan meistä on vanhempi, ilmeisesti opiskelija. Pyysi hoitajaa apuun (jo edellisenkin kanssa) ja pyysi konsultointi apua gynekologilta (mikä nyt ei haitannut). Mutta oli selkeästikkin vaivaantunut papa ja sisätukimusta tehdessä. Vaikka nokan sisälle pisto ja jotain se sitä muljautteli olivatkin aika runnomista ja sattuivat. Alkoi sisätutkimusta tehdessä naurattaa kun ei edes uskaltanut katsoa minuun päin :D hahaa.
Mutta niin. Ison litannian kokeita se minulle pisti, veriarvot, verenkuva, hormoonit, sukupuolitaudit, raskaus yms otetaan nyt. Ja uskomatonta, mutta kenties siitä syystä että kyseessä oli lääkäri koulun penkiltä, hän nosti esille lapsettomuutemme ja sen että on mennyt liian pitkään. Siitä syystä nyt nämä laajat kokeet. Jos näissä ei löydy mitään niin sit seuraillaan hetki ja jos kuukautiset on edelleen epäsäännölliset tai lasta ei tule, aloitetaan isommat tutkimukset. Ja jos lasta ei tule niin mies tutkitaan.
Olin ihan yllättynyt. Mutta iloinen. Huomenna pyrin pääsemäänh ylös sängystä että pääsisin sinne verikokeisiin asti. Kokeet pitää tehdä aamusta ja näin yötyöläisenä se ei ole iisein juttu :D
mutta kunhan saan tuloksia niin ilmoittelen lisää :) ja pistähän sinäkin viestiä kuinka teidän kuukausi nyt sitten päättyy! Peukut on täällä yhä pystyssä! :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

No hui. Tuollainen olisi kyllä aika pelottava tieto. Itselläni onneksi ollut kaikki papat puhtaita ja nykyään minulla on se rokotekkin. Mutta eipä se silti mitään poissulje. No nyt otettiin papakin.
Eli välitiedotteena, lääkärinä oli nuori poika. Piti hetken miettiä että kumpihan meistä on vanhempi, ilmeisesti opiskelija. Pyysi hoitajaa apuun (jo edellisenkin kanssa) ja pyysi konsultointi apua gynekologilta (mikä nyt ei haitannut). Mutta oli selkeästikkin vaivaantunut papa ja sisätukimusta tehdessä. Vaikka nokan sisälle pisto ja jotain se sitä muljautteli olivatkin aika runnomista ja sattuivat. Alkoi sisätutkimusta tehdessä naurattaa kun ei edes uskaltanut katsoa minuun päin :D hahaa.
Mutta niin. Ison litannian kokeita se minulle pisti, veriarvot, verenkuva, hormoonit, sukupuolitaudit, raskaus yms otetaan nyt. Ja uskomatonta, mutta kenties siitä syystä että kyseessä oli lääkäri koulun penkiltä, hän nosti esille lapsettomuutemme ja sen että on mennyt liian pitkään. Siitä syystä nyt nämä laajat kokeet. Jos näissä ei löydy mitään niin sit seuraillaan hetki ja jos kuukautiset on edelleen epäsäännölliset tai lasta ei tule, aloitetaan isommat tutkimukset. Ja jos lasta ei tule niin mies tutkitaan.
Olin ihan yllättynyt. Mutta iloinen. Huomenna pyrin pääsemäänh ylös sängystä että pääsisin sinne verikokeisiin asti. Kokeet pitää tehdä aamusta ja näin yötyöläisenä se ei ole iisein juttu :D
mutta kunhan saan tuloksia niin ilmoittelen lisää :) ja pistähän sinäkin viestiä kuinka teidän kuukausi nyt sitten päättyy! Peukut on täällä yhä pystyssä! :)

Lue lisää

No hyvä et tutkitaan :) Kyl mä olisin ehkä ottanut lääkäriks jonkun nuoren miehen ku vanhan hikisen ukon :P juu mut onhan se aina vaivaannuttavaa ku vieras mies ronkkii sieltä ;)

täällä ei uutta, en tie onko nyt menossa dpo 10 vai 6 :O mut reilu viikko viel ni saa nähdä kuinka käy..mut joo ilmoitellaan :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

No hyvä et tutkitaan :) Kyl mä olisin ehkä ottanut lääkäriks jonkun nuoren miehen ku vanhan hikisen ukon :P juu mut onhan se aina vaivaannuttavaa ku vieras mies ronkkii sieltä ;)

täällä ei uutta, en tie onko nyt menossa dpo 10 vai 6 :O mut reilu viikko viel ni saa nähdä kuinka käy..mut joo ilmoitellaan :)

Lue lisää

heippa. pientä väliaika tietoo.. muutama pvä ollut ihme etovaa oloa ja nyt aamulla testasin ei-herkällä testillä niin näkyy joko haalea haamu tai viivanpaikka plaah :/ mut ei oo ennen tullut kumpaakaan (paitsi vuos sitte ku meni kesken tuli se viiva dpo 14 vasta) nyt alkaa todellinen piinaviikko..dpo nyt 12, 10 tai 8, en oo oikein kartalla koska ovois tapahtui..hitoo mä sekoon :D no viimeistään ens perjantaina pitäis menkat alkaa, ans kattoo kuinka täs vielä käy??

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

heippa. pientä väliaika tietoo.. muutama pvä ollut ihme etovaa oloa ja nyt aamulla testasin ei-herkällä testillä niin näkyy joko haalea haamu tai viivanpaikka plaah :/ mut ei oo ennen tullut kumpaakaan (paitsi vuos sitte ku meni kesken tuli se viiva dpo 14 vasta) nyt alkaa todellinen piinaviikko..dpo nyt 12, 10 tai 8, en oo oikein kartalla koska ovois tapahtui..hitoo mä sekoon :D no viimeistään ens perjantaina pitäis menkat alkaa, ans kattoo kuinka täs vielä käy??

Lue lisää

eipä taida tästäkään mitään tulla..toinen testi näytti eilen ihan hailua viivaa ja nyt on ton lämmöt aika alhaalla ja semmonen tunne et menkat alkaa ihan just..tais vaan raapasta:( höh, ei tää onnaa ikinä :(

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

eipä taida tästäkään mitään tulla..toinen testi näytti eilen ihan hailua viivaa ja nyt on ton lämmöt aika alhaalla ja semmonen tunne et menkat alkaa ihan just..tais vaan raapasta:( höh, ei tää onnaa ikinä :(

Lue lisää

juuh, vuoto alkoi hirveiden kipujen saattelemana, tais raapasta sitten vaan :( on niin kakka fiilis, jospa se tästä taas ku vuoto loppuu..

Mites sinne, onko mitään uutta??

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

juuh, vuoto alkoi hirveiden kipujen saattelemana, tais raapasta sitten vaan :( on niin kakka fiilis, jospa se tästä taas ku vuoto loppuu..

Mites sinne, onko mitään uutta??

Lue lisää

No voi ei :( Voin vaan kuvitella kuinka paskat fiilikset on :( Tää on tosi hajottavaa. Tommonen on ihan kauheeta; kun tulee se hailu viiva. Alkaa jo toiveet olla hyvinkin korkeella. Varsinkkin kun on ollut jo jtn "oireita". Itse en oo varma aina onko mulla edes oireita; kun tuntuu et kuvittelen ainaskin puolet niistä :D Päähän tässä vähän sekoaa vähemmästäkin.
Joo. Mielummin ehkä nuori mies kun vanha pappa :D No täällä ei uutta tietoa; vielä. Huomenna pitäis lääkärin soittaa. PITÄISI. Hieman ihmettelen koko juttua. Sillon lääkärikäynnin jälkeen kävin erikseen kysymässä labroista ja virtsakokeesta. No seuraavana aamuna piti tulla jne. kaiken piti olla ok. No sit kun menin sinne; niin muute kaikki ok; paitsi et niitä virtsakokeita olikin 3kpl. Ja niin. Erikseen vielä kysyin ja sillon sanovat et samalla sitten suoritat. Ja sit vaan täti ihmetteli ja totes et ei se niin onnistukkaan. Olisin voinu sillon kysyessäni asiaa tehdä jo yhden; mut ei. Ihan mielellänihän yövuorojen jälkeen heräilen pissaamaan purkkiin :D
No onneksi sain sitten purnukat kotiin ja mies vei ne sit terveyskeskukseen. Mutta niin. Huomenna lääkärin pitäisi soittaa. Hoitaja ei viitsinyt tarkistaa aikaa varatessaan; että mitä kaikkia testejä minulle on tehty ja ono niiden tulokset edes tullut siinä vaiheessa. Totesi vain että yleensä hoitajat soittelee näistä tuloksista.. Totesin että lääkäri kyllä käski soittoaikaa ottaa lääkärille. No nyt on sit vielä eri lääkäri. Ja en tiedä minkä puhelinnumeron se mulle pisti kun miljoonasti sano sen väärin. Että jännityksellä odotan huomista; että tuleeko puhelua vai ei.
Mutta ainakin tehtiin testejä kun 6 putkiloa verta otettiin ja ne 3 virtsakoetta. Laboranttikin totes et oho; sullahan on lista tääl :D Nyt ois vaan mukava kuulla et mitäs kaikkea sitä testattiinkaan :D
Toivoo ihan et siellä jotain olisi; niin saisi edes jotain selityksiä asioille. Ja niin. Nyt ei sitten tule kuukautisia ollenkaan. Kuukausi siitä kun se edellinen supervuoto alkoi. Ja paino on noussut viimeisen kuukauden aikana 3kg joka on todella erikoista minulla (koko aikuisikäni olen saman painoinen ollut).
Tekis mieli melkein jo toivoo et joku siel kasvaa jne; mutta aika jännä juttu ois et kaks negatiivista raskaustestiä tein sillon. No odottelen huomista ja jospa ne ois vielä varulta sillon tehneet raskaustestin.. Ja jos ei; niin kaipa sit käväsen kaupan kautta kotiin.
Alkaa pää lahoo kun ei tiedä mitään ja mikään ei mene niin kuin haluaisi; tai olisi edes ymmärrettävää. Niin; ja äiti kertoi että isoveli saa perheen lisäystä tammikuussa. No onnea heille. Tuntuu et joka ikinen sikiää nyt tammikuussa. Itse en voi kun ajatella; että mikä tilanteen pitäisi olla nyt. Huoh; eikait tässä auta kun taas odottaa. Koitan huomena laittaa lisäviestiä jos nyt tulee jotain tietoja.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

No voi ei :( Voin vaan kuvitella kuinka paskat fiilikset on :( Tää on tosi hajottavaa. Tommonen on ihan kauheeta; kun tulee se hailu viiva. Alkaa jo toiveet olla hyvinkin korkeella. Varsinkkin kun on ollut jo jtn "oireita". Itse en oo varma aina onko mulla edes oireita; kun tuntuu et kuvittelen ainaskin puolet niistä :D Päähän tässä vähän sekoaa vähemmästäkin.
Joo. Mielummin ehkä nuori mies kun vanha pappa :D No täällä ei uutta tietoa; vielä. Huomenna pitäis lääkärin soittaa. PITÄISI. Hieman ihmettelen koko juttua. Sillon lääkärikäynnin jälkeen kävin erikseen kysymässä labroista ja virtsakokeesta. No seuraavana aamuna piti tulla jne. kaiken piti olla ok. No sit kun menin sinne; niin muute kaikki ok; paitsi et niitä virtsakokeita olikin 3kpl. Ja niin. Erikseen vielä kysyin ja sillon sanovat et samalla sitten suoritat. Ja sit vaan täti ihmetteli ja totes et ei se niin onnistukkaan. Olisin voinu sillon kysyessäni asiaa tehdä jo yhden; mut ei. Ihan mielellänihän yövuorojen jälkeen heräilen pissaamaan purkkiin :D
No onneksi sain sitten purnukat kotiin ja mies vei ne sit terveyskeskukseen. Mutta niin. Huomenna lääkärin pitäisi soittaa. Hoitaja ei viitsinyt tarkistaa aikaa varatessaan; että mitä kaikkia testejä minulle on tehty ja ono niiden tulokset edes tullut siinä vaiheessa. Totesi vain että yleensä hoitajat soittelee näistä tuloksista.. Totesin että lääkäri kyllä käski soittoaikaa ottaa lääkärille. No nyt on sit vielä eri lääkäri. Ja en tiedä minkä puhelinnumeron se mulle pisti kun miljoonasti sano sen väärin. Että jännityksellä odotan huomista; että tuleeko puhelua vai ei.
Mutta ainakin tehtiin testejä kun 6 putkiloa verta otettiin ja ne 3 virtsakoetta. Laboranttikin totes et oho; sullahan on lista tääl :D Nyt ois vaan mukava kuulla et mitäs kaikkea sitä testattiinkaan :D
Toivoo ihan et siellä jotain olisi; niin saisi edes jotain selityksiä asioille. Ja niin. Nyt ei sitten tule kuukautisia ollenkaan. Kuukausi siitä kun se edellinen supervuoto alkoi. Ja paino on noussut viimeisen kuukauden aikana 3kg joka on todella erikoista minulla (koko aikuisikäni olen saman painoinen ollut).
Tekis mieli melkein jo toivoo et joku siel kasvaa jne; mutta aika jännä juttu ois et kaks negatiivista raskaustestiä tein sillon. No odottelen huomista ja jospa ne ois vielä varulta sillon tehneet raskaustestin.. Ja jos ei; niin kaipa sit käväsen kaupan kautta kotiin.
Alkaa pää lahoo kun ei tiedä mitään ja mikään ei mene niin kuin haluaisi; tai olisi edes ymmärrettävää. Niin; ja äiti kertoi että isoveli saa perheen lisäystä tammikuussa. No onnea heille. Tuntuu et joka ikinen sikiää nyt tammikuussa. Itse en voi kun ajatella; että mikä tilanteen pitäisi olla nyt. Huoh; eikait tässä auta kun taas odottaa. Koitan huomena laittaa lisäviestiä jos nyt tulee jotain tietoja.

Lue lisää

Noniin, vastaanpa samantien kuinka tässä kävi. Lääkäri soitti 8.03. Ja keroi että kaikki okei. Paitsi et papa täytyy ottaa vuoden päästä uuskis, ei ollu kaikkia kohdun soluja mukana. Jep. Poika sit rassas koko putkiston ja miljoooona kertaa, mut ei edes saau kaikkia soluja messiin. Jep.
Mutta sittenpä lääkäri kertoi että joku Prolaktiini on koholla. Ei se sen enempää selitelly mikä se on. Sano vaan et on se koholla mutta ei niin tajuttomasti. Sanoi et laittaa kuitenkin lähetteen et jos halutaan tutkia sitä. No sehän on kiireetön lähete, et lääkäri sano et kuukaudesta kahteen menee, mutta olen kuullut et jos kolmella selviää on selvinny vähällä. Eli siihen asti tässä nyt odotetaan tapahtuuko mitään vai ei. Tai oikeastaan ennen sitä ei tapahdu mitään.
Ja kuullemma kuukautisten puuttumista ei kannata miettiä ennen kun 3kk on mennyt. Jep, 3kk. Että mites tässä yhtä lasta edes yritetään jos kerta ei edes tule kuukautisia.
No tänä aamuna tein kuitenkin taas sen raskaustestin toivo rinnassa. No eipä niin ei. Voi v. Ihan suoraan sanottuna.
Nyt alkaa olla aika kiukku ja epätoivo ja kaikki.
Googletin eilen sen prolaktiinin, tietenkin aukes miljoona eri keskustelusivua yms. Mutta se on hormooni joka aiheuttaa kuukaustishäiriöitä ja lapsettomuutta. Ja sen takana voisi olla hyvänlaatuinen kasvain päässä (tosin sillon todennnäköisesti se arvo olisi suurempi kuin mulla). Ja ilmeisesti se että se on koholla on aika yleistä ja lääkkeillä (pienellä määrällä) hoidettavissa.
Ja löytyipä sieltäkin tietenkin ihmisiä joilla oli samat arvot kun mulla ja niille lääkärit olivat jopa tämän vuoden puolella sanoneet että se nousu on riittävä ja täytyy tutkia.
Että näin.
En tiedä, tuntuu niin epätoivoselta koko homma.. Ei tule mitään.
Vettä tulee taivaalta ihan hulluna ja siitä syystä olen nyt kotini vanki (Tässä kaupungissa kun julkinen liikenne on niin hullun huono et huh,huh.) ja mieliala ei todellakaan hyvä. Alan vaan katkeroitua siitä mitä on tapahtunut.
Tiedän että tämä on taas tällainen vaihe ja kohta en taas muista asiaa, mutta tänään on tällainen päivä että ketuttaa ja rajusti.
Kateellisena katselen itseäni nuorempia ystäviä jotka eivät vielä ajattelekkaan lapsien hankintaa, päinvastoin. Lähinnä pelkäävät raskaaksi tulemista.
Voi kun voisi ollakkin vielä sellainen.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Noniin, vastaanpa samantien kuinka tässä kävi. Lääkäri soitti 8.03. Ja keroi että kaikki okei. Paitsi et papa täytyy ottaa vuoden päästä uuskis, ei ollu kaikkia kohdun soluja mukana. Jep. Poika sit rassas koko putkiston ja miljoooona kertaa, mut ei edes saau kaikkia soluja messiin. Jep.
Mutta sittenpä lääkäri kertoi että joku Prolaktiini on koholla. Ei se sen enempää selitelly mikä se on. Sano vaan et on se koholla mutta ei niin tajuttomasti. Sanoi et laittaa kuitenkin lähetteen et jos halutaan tutkia sitä. No sehän on kiireetön lähete, et lääkäri sano et kuukaudesta kahteen menee, mutta olen kuullut et jos kolmella selviää on selvinny vähällä. Eli siihen asti tässä nyt odotetaan tapahtuuko mitään vai ei. Tai oikeastaan ennen sitä ei tapahdu mitään.
Ja kuullemma kuukautisten puuttumista ei kannata miettiä ennen kun 3kk on mennyt. Jep, 3kk. Että mites tässä yhtä lasta edes yritetään jos kerta ei edes tule kuukautisia.
No tänä aamuna tein kuitenkin taas sen raskaustestin toivo rinnassa. No eipä niin ei. Voi v. Ihan suoraan sanottuna.
Nyt alkaa olla aika kiukku ja epätoivo ja kaikki.
Googletin eilen sen prolaktiinin, tietenkin aukes miljoona eri keskustelusivua yms. Mutta se on hormooni joka aiheuttaa kuukaustishäiriöitä ja lapsettomuutta. Ja sen takana voisi olla hyvänlaatuinen kasvain päässä (tosin sillon todennnäköisesti se arvo olisi suurempi kuin mulla). Ja ilmeisesti se että se on koholla on aika yleistä ja lääkkeillä (pienellä määrällä) hoidettavissa.
Ja löytyipä sieltäkin tietenkin ihmisiä joilla oli samat arvot kun mulla ja niille lääkärit olivat jopa tämän vuoden puolella sanoneet että se nousu on riittävä ja täytyy tutkia.
Että näin.
En tiedä, tuntuu niin epätoivoselta koko homma.. Ei tule mitään.
Vettä tulee taivaalta ihan hulluna ja siitä syystä olen nyt kotini vanki (Tässä kaupungissa kun julkinen liikenne on niin hullun huono et huh,huh.) ja mieliala ei todellakaan hyvä. Alan vaan katkeroitua siitä mitä on tapahtunut.
Tiedän että tämä on taas tällainen vaihe ja kohta en taas muista asiaa, mutta tänään on tällainen päivä että ketuttaa ja rajusti.
Kateellisena katselen itseäni nuorempia ystäviä jotka eivät vielä ajattelekkaan lapsien hankintaa, päinvastoin. Lähinnä pelkäävät raskaaksi tulemista.
Voi kun voisi ollakkin vielä sellainen.

Lue lisää

Voi ei, on tuo sun tilanne niin syvältä ja turhauttavaa :( voisipa asiat olla toisin..tässä nyt miettii että jos kaikella on tarkoituksensa niin mikä tässä nyt on tarkoitus, ajaa ihminen loppuun vai vahvistaa jaksamaan mitä tahansa?? ja jos asioilla on tapana järjestyä niin koska, kuinka kauan pitää vielä odottaa????

Plaah..mulla taas jonkun sortin masennus päällä, mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta..heinäkuussa kävin siinä polilla papassa jne..nyt kutsu kävi uudelleen 3.9 (otetaan uusi papa ja koepalat) kun papa oli noussut lk 3:seen, nyt pelkään että se syövän esiaste uusiutuu taas :( niinkuin tässä ei nyt muuta murhetta olisi..viikon oon ollut jo kipeenä ja töitä on ollut pakko painaa, ei oo ollut ees mahdollisuutta sairastaa :( mä oon kans niin loppu...ja missä hitossa on se "aurinko" jonka pitäis joskus paistaa tähänkin "risukasaan", ei oo näkyny ei :(

sori tää purkaus, ei oo tarkoitus kaataa mun murheita sinulle :/ mä toivon sulle voimia omassa tilanteessasi ja yritän tässä itsekkin jotenkin vielä jaksaa :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Voi ei, on tuo sun tilanne niin syvältä ja turhauttavaa :( voisipa asiat olla toisin..tässä nyt miettii että jos kaikella on tarkoituksensa niin mikä tässä nyt on tarkoitus, ajaa ihminen loppuun vai vahvistaa jaksamaan mitä tahansa?? ja jos asioilla on tapana järjestyä niin koska, kuinka kauan pitää vielä odottaa????

Plaah..mulla taas jonkun sortin masennus päällä, mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta..heinäkuussa kävin siinä polilla papassa jne..nyt kutsu kävi uudelleen 3.9 (otetaan uusi papa ja koepalat) kun papa oli noussut lk 3:seen, nyt pelkään että se syövän esiaste uusiutuu taas :( niinkuin tässä ei nyt muuta murhetta olisi..viikon oon ollut jo kipeenä ja töitä on ollut pakko painaa, ei oo ollut ees mahdollisuutta sairastaa :( mä oon kans niin loppu...ja missä hitossa on se "aurinko" jonka pitäis joskus paistaa tähänkin "risukasaan", ei oo näkyny ei :(

sori tää purkaus, ei oo tarkoitus kaataa mun murheita sinulle :/ mä toivon sulle voimia omassa tilanteessasi ja yritän tässä itsekkin jotenkin vielä jaksaa :)

Lue lisää

Voi kuule et tiedäkkään kuinka onnellinen olen tuosta sun purkauksesta. Joten älä ole yhtään pahoillasi. Välistä hajoaa pää ja mietin että olenko ainoa joka oikeasti hajoilee tän asian suhteen ihan kunnolla aina välistä ja olenko jotenkin viallinen kun musta tuntuu että se keskenmeno ei mene päästä pois ja mietin liikaa sitä mikä tilanne olisi nyt jos kaikki olisi toisten.
Ja sitä kuinka pahalta tämää kaikki nyt tuntuu.

Lähdimme mieheni kanssa lomalle jota olimme suunnitelleet jo pitkään. Piti olla irtiotto ja sellainen lemmenloma. No kappas, sittenhän ne kuukautiset alkoi! Mitä jotain 52pv edellisistä. Että kiitos vaan siitäkin. Ensimmäinen ketutus tuli siinä. Jäi kuule puuhapussit ja hemppis alusvaatteet laukun pohjalle.

Sitten alkoikin ahdistus, menimme ostoskeskukseen shoppailemaan. Ihmettelin miksen ole pitkään aikaan ostanut itselleni mitään kivaa. No en sitten yhtään muistanut että yksi kerros on täynnä pelkästään lastentarvikekauppoja. Siinähän sen muistinkin miksen ole itselleni mitään ostanut. Niin koska olin raskaana. Ajattelin silloin alkuraskauden aikana että en viitsi ennen vatsan kasvamista ostaa mitään kun kuitenkaan ei voi niitä käyttää ja äitiysvaatteita saan ja sainkin ystäviltäni (nekin vielä kaapissa, seuraavan kerran kotikonnuille matkustellessani vien ne ystävälleni.). Ja lomaakin olimme silloin ajatelleet että sieltä ostelemme kaikkea ihanaa pienokaiselle. Kun siellä on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Noh, niin. Ahdistus alkoi kasvamaan.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Voi kuule et tiedäkkään kuinka onnellinen olen tuosta sun purkauksesta. Joten älä ole yhtään pahoillasi. Välistä hajoaa pää ja mietin että olenko ainoa joka oikeasti hajoilee tän asian suhteen ihan kunnolla aina välistä ja olenko jotenkin viallinen kun musta tuntuu että se keskenmeno ei mene päästä pois ja mietin liikaa sitä mikä tilanne olisi nyt jos kaikki olisi toisten.
Ja sitä kuinka pahalta tämää kaikki nyt tuntuu.

Lähdimme mieheni kanssa lomalle jota olimme suunnitelleet jo pitkään. Piti olla irtiotto ja sellainen lemmenloma. No kappas, sittenhän ne kuukautiset alkoi! Mitä jotain 52pv edellisistä. Että kiitos vaan siitäkin. Ensimmäinen ketutus tuli siinä. Jäi kuule puuhapussit ja hemppis alusvaatteet laukun pohjalle.

Sitten alkoikin ahdistus, menimme ostoskeskukseen shoppailemaan. Ihmettelin miksen ole pitkään aikaan ostanut itselleni mitään kivaa. No en sitten yhtään muistanut että yksi kerros on täynnä pelkästään lastentarvikekauppoja. Siinähän sen muistinkin miksen ole itselleni mitään ostanut. Niin koska olin raskaana. Ajattelin silloin alkuraskauden aikana että en viitsi ennen vatsan kasvamista ostaa mitään kun kuitenkaan ei voi niitä käyttää ja äitiysvaatteita saan ja sainkin ystäviltäni (nekin vielä kaapissa, seuraavan kerran kotikonnuille matkustellessani vien ne ystävälleni.). Ja lomaakin olimme silloin ajatelleet että sieltä ostelemme kaikkea ihanaa pienokaiselle. Kun siellä on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Noh, niin. Ahdistus alkoi kasvamaan.

Lue lisää

Samana iltana olimme sitten hotellin hississä matkalla ylös ja siinä oli äiti pienokainen sylissä vieressäni. Pieni päätti sitten tarrata olkapäästäni kiinni.. Voi luoja, se pieni hento ote ja se käsi.

Olimme sitten jo palailemassa Suomen puolelle ja väsymys, ihmisten paljous ja kaikki asiat painoi päälle ja en vain enää pystynyt. Tuntui että joka puolella oli vain lapsia ja raskaana olevia. Yhtäkkiä aloin vaan itkemään. Mieheni tuli siihen rauhoittelemaan ja tuntui ettei se lopu ollenkaan.

Autossa kotimatkalla itkin 3h putkeen ja vain purin mieheni kanssa tuntemuksia. Siitä kuinka väärin tämä kaikki on. Kuinka tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai käsitä. Ja kuinka paljon satuttaa utelut perheestä ja siitä että "eikö olisi jo aika". Miehenikin työskentelee lasten parissa ja välistä on hankalaa kun kiintyy pieniin ja sitten ne lähtevätkin.

Tänäänkin vain istuin tuolilla jossa miljoonat kerrat olemme haaveilleet kuinka pinnasänky tulee siihen viereen ja siinä tuolissa minä sitten imetän jne. Haaveet omasta talosta ja mökin kunnostuksesta lapsia varten alkaa tuntua tyhjiltä. Unelmat alkaa todellakin rapistua ja asiat menettää merkityksensä.
Ei vain jaksa. Alkaa turhaantuminen olla ihan huipussaan.

Tunnistan itsestäni sen että olen muuttunut. En ole enää se iloinen, en onnellinen pienistä asioista. Pinna on kireä kuin viulun kieli ja tahtoisin vain nukkua. Nyt kesäloman jälkeen tuntuu ihan kauhealta ajatus palata oikeaan elämään ja takaisin arkeen. Jo nyt tuntuu ettää en jaksa. En selviä siitä. Kaiken piti olla toisin. En vain pysty.
Ja tuntuu ettei minulla ole ketään läheistä mieheni lisäksi joka sen ymmärtäisi ja tajuaisi. Raivostuttaa kun tuntuu ettei läheiset edes tajua kuinka rikki me ollaan, että ei me olla päästy yli. Ja ei me jakseta kuunnella hymyissä suin kaiken maailman vahinkolapsista. Ei. Me halutaan oma. Meillä pitäisi olla oma. Tuntuu niin epäreilulta.

Nyt on just se aika että ei vaan pysty. Ei jaksa eikä halua. Tiedän että menee hetki ja asiaa ei taas ajattele niin paljoa, mutta nyt ei voi eikä pysty. Ja todellakin olen koittanut järkeillä ja ajatella juuri tuota että kaikella on tarkoituksensa. Joo, jos jonkun pilkahduksen jostain löydän niin se kyllä häviää sinne sumuun samantien. Ja sumussa on kyllä koko tämä kevät mennyt.
Ja sanotaan että se mikä ei tapa niin se vahvistaa, ei vahvista. Sattuu helkkaristi. Ja hajottaa.
Ja silloin keskenmenon jälkeen ihmiset lohdutti että ainakin tiedät että raskaaksi tuleminen on nyt mahdollista. Joo ei lohduta enää, oli joo mut mitä siitäkin hyötyä oli. Ja nyt olen kokenut sellaisen kokemuksen jota en todellakaan koskaan olisi halunnut kokea. Ja nyt ei näytä edes vähänkään positiiviselta että tulisin raskaaksi. Ihan kuin sitä mahdollisuutta ei edes olisi. Tuntuu kuin joku olisi varastanut minulta koko tulevaisuuden. Tai ainakin ison osan siitä.

Olen tosi pahoillani että papa kokeesi arvo oli noussut. Toivottavasti seuraavassa ei olisi häikkää. Varmasti todella pelottava ajatella tuollaista ja vielä kun on kyse kohdusta. Siitä paikasta joka meille on erittäin tärkeä.
Voi turhuus.

Mutta olen kyllä iloinen ja onnellinen että voin tänne sinulle näitä asioita purkaa. Tuntuu ettei ole ihan yksin ja joku ymmärtää, ei vähättele. Ei sano mitään typerää yrittäessään pakkolohduttaa ja vaivautuessaan kun joku puhuu oikeista asioista ja tuntemuksista.

Mutta toivottavasti paranisisit, puolikuntoisena on raivostuttavaa. Varsinkin jos on senverran tunnolinen ettei viitsi jäädä töistä pois ellei ole aivan pakko (itse kuulun kyllä liian kiltteihin ihmisiin, ehkä alan vaan itsekkääksi kaiken suhteen :D ?).
Ja ehkä tämä meidän masennuskausikin menee taas ohi.. Tai ainakin vähenee..?
Harmi vain että nykyään tuntuu että kun se tulee, niin se vaan kestää ja sitten jää ikäänkuin juilimaan tuonne taustalle, odottelemaan seuraavaa taantumavaihetta..

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Samana iltana olimme sitten hotellin hississä matkalla ylös ja siinä oli äiti pienokainen sylissä vieressäni. Pieni päätti sitten tarrata olkapäästäni kiinni.. Voi luoja, se pieni hento ote ja se käsi.

Olimme sitten jo palailemassa Suomen puolelle ja väsymys, ihmisten paljous ja kaikki asiat painoi päälle ja en vain enää pystynyt. Tuntui että joka puolella oli vain lapsia ja raskaana olevia. Yhtäkkiä aloin vaan itkemään. Mieheni tuli siihen rauhoittelemaan ja tuntui ettei se lopu ollenkaan.

Autossa kotimatkalla itkin 3h putkeen ja vain purin mieheni kanssa tuntemuksia. Siitä kuinka väärin tämä kaikki on. Kuinka tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai käsitä. Ja kuinka paljon satuttaa utelut perheestä ja siitä että "eikö olisi jo aika". Miehenikin työskentelee lasten parissa ja välistä on hankalaa kun kiintyy pieniin ja sitten ne lähtevätkin.

Tänäänkin vain istuin tuolilla jossa miljoonat kerrat olemme haaveilleet kuinka pinnasänky tulee siihen viereen ja siinä tuolissa minä sitten imetän jne. Haaveet omasta talosta ja mökin kunnostuksesta lapsia varten alkaa tuntua tyhjiltä. Unelmat alkaa todellakin rapistua ja asiat menettää merkityksensä.
Ei vain jaksa. Alkaa turhaantuminen olla ihan huipussaan.

Tunnistan itsestäni sen että olen muuttunut. En ole enää se iloinen, en onnellinen pienistä asioista. Pinna on kireä kuin viulun kieli ja tahtoisin vain nukkua. Nyt kesäloman jälkeen tuntuu ihan kauhealta ajatus palata oikeaan elämään ja takaisin arkeen. Jo nyt tuntuu ettää en jaksa. En selviä siitä. Kaiken piti olla toisin. En vain pysty.
Ja tuntuu ettei minulla ole ketään läheistä mieheni lisäksi joka sen ymmärtäisi ja tajuaisi. Raivostuttaa kun tuntuu ettei läheiset edes tajua kuinka rikki me ollaan, että ei me olla päästy yli. Ja ei me jakseta kuunnella hymyissä suin kaiken maailman vahinkolapsista. Ei. Me halutaan oma. Meillä pitäisi olla oma. Tuntuu niin epäreilulta.

Nyt on just se aika että ei vaan pysty. Ei jaksa eikä halua. Tiedän että menee hetki ja asiaa ei taas ajattele niin paljoa, mutta nyt ei voi eikä pysty. Ja todellakin olen koittanut järkeillä ja ajatella juuri tuota että kaikella on tarkoituksensa. Joo, jos jonkun pilkahduksen jostain löydän niin se kyllä häviää sinne sumuun samantien. Ja sumussa on kyllä koko tämä kevät mennyt.
Ja sanotaan että se mikä ei tapa niin se vahvistaa, ei vahvista. Sattuu helkkaristi. Ja hajottaa.
Ja silloin keskenmenon jälkeen ihmiset lohdutti että ainakin tiedät että raskaaksi tuleminen on nyt mahdollista. Joo ei lohduta enää, oli joo mut mitä siitäkin hyötyä oli. Ja nyt olen kokenut sellaisen kokemuksen jota en todellakaan koskaan olisi halunnut kokea. Ja nyt ei näytä edes vähänkään positiiviselta että tulisin raskaaksi. Ihan kuin sitä mahdollisuutta ei edes olisi. Tuntuu kuin joku olisi varastanut minulta koko tulevaisuuden. Tai ainakin ison osan siitä.

Olen tosi pahoillani että papa kokeesi arvo oli noussut. Toivottavasti seuraavassa ei olisi häikkää. Varmasti todella pelottava ajatella tuollaista ja vielä kun on kyse kohdusta. Siitä paikasta joka meille on erittäin tärkeä.
Voi turhuus.

Mutta olen kyllä iloinen ja onnellinen että voin tänne sinulle näitä asioita purkaa. Tuntuu ettei ole ihan yksin ja joku ymmärtää, ei vähättele. Ei sano mitään typerää yrittäessään pakkolohduttaa ja vaivautuessaan kun joku puhuu oikeista asioista ja tuntemuksista.

Mutta toivottavasti paranisisit, puolikuntoisena on raivostuttavaa. Varsinkin jos on senverran tunnolinen ettei viitsi jäädä töistä pois ellei ole aivan pakko (itse kuulun kyllä liian kiltteihin ihmisiin, ehkä alan vaan itsekkääksi kaiken suhteen :D ?).
Ja ehkä tämä meidän masennuskausikin menee taas ohi.. Tai ainakin vähenee..?
Harmi vain että nykyään tuntuu että kun se tulee, niin se vaan kestää ja sitten jää ikäänkuin juilimaan tuonne taustalle, odottelemaan seuraavaa taantumavaihetta..

Lue lisää

Vai että semmonen loma :( Nuo vauvat ja raskaana olevat huomioin itsekkin toi herkästi ja silloin sisälläni muljahtaa, inhottava tunne :( Hajoillaan nyt sitte yhdessä, vaikka mieluummin toivoisin teille sitä odotuksen onnea ja hajoilisin sit täällä ihan keskenäni :) Mä tiedän että jos mulle ilmoittaisit raskautuneesi, en olisi surullinen tai katkera omasta kohtalostani, vaan aidosti onnellinen, että sen puoleen mullekkin voi jakaa ne ilot ja surut :)

Nooh..vieläkin hiukan nuhasena ja tukkoisena, sitkee tauti :( täytin vuosia tuossa perjantaina ja yritin hiukan "troppailla" että tää menis ohi.. ovista oon koittanu tikuttaa kp 12 asti ja nyt on kp 18, eikä vieläkään tikussa samanvahvuista viivaa. jomottelee kylläkin ihan ovismaisesti mutta viiva puuttuu, mahtaako tästäkään mitään tulla, toiveet ei hirmu korkeella oo tämänkään kierron suhteen. Yritystä kyl on ollut ihan niinkuin joka kuukausi, mutta mutta...

Toivottavasti sun vuotos loppuis pian ja pääsisitte yrittelemään taas, tiädä vaikka nyt olis teidän aika ;)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Vai että semmonen loma :( Nuo vauvat ja raskaana olevat huomioin itsekkin toi herkästi ja silloin sisälläni muljahtaa, inhottava tunne :( Hajoillaan nyt sitte yhdessä, vaikka mieluummin toivoisin teille sitä odotuksen onnea ja hajoilisin sit täällä ihan keskenäni :) Mä tiedän että jos mulle ilmoittaisit raskautuneesi, en olisi surullinen tai katkera omasta kohtalostani, vaan aidosti onnellinen, että sen puoleen mullekkin voi jakaa ne ilot ja surut :)

Nooh..vieläkin hiukan nuhasena ja tukkoisena, sitkee tauti :( täytin vuosia tuossa perjantaina ja yritin hiukan "troppailla" että tää menis ohi.. ovista oon koittanu tikuttaa kp 12 asti ja nyt on kp 18, eikä vieläkään tikussa samanvahvuista viivaa. jomottelee kylläkin ihan ovismaisesti mutta viiva puuttuu, mahtaako tästäkään mitään tulla, toiveet ei hirmu korkeella oo tämänkään kierron suhteen. Yritystä kyl on ollut ihan niinkuin joka kuukausi, mutta mutta...

Toivottavasti sun vuotos loppuis pian ja pääsisitte yrittelemään taas, tiädä vaikka nyt olis teidän aika ;)

Lue lisää

niin siinä sitten kävi, en pongannut ovista ollenkaan, eli siinä meni tän kierron vähäisetkin mahikset :( alan täs jo miettiin josko oikeesti heittäis kädet pystyyn ja antais olla, jos vaan pystyis..alkaa vaan tuntuu ettei meille oo tarkoius pikkuista tulla..hoitoihin en miestäni pakota..ääh...mites siellä menee?

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

niin siinä sitten kävi, en pongannut ovista ollenkaan, eli siinä meni tän kierron vähäisetkin mahikset :( alan täs jo miettiin josko oikeesti heittäis kädet pystyyn ja antais olla, jos vaan pystyis..alkaa vaan tuntuu ettei meille oo tarkoius pikkuista tulla..hoitoihin en miestäni pakota..ääh...mites siellä menee?

Lue lisää

Moikka!
Kesti tää päivittely, kun arki alkoi ja miljoon projektia ja muuta. Huoh. Olisipa jo joulu :D Tai edes joku muu loma :)
Joo. siis Kiitos kun jakat olla niin positiivinen ja tsempata mua kun tuntuu etten itse jaksa. Kerkesin sillon viimeks lukea ton sun viestin, mut en taaskaan päässy vastaa kun välistää tää palsta jumii :/
Mutta onnittelut nyt näin jälkikäteen! Ja toivottavasti olet parantunutkin :) Mulla yhä flunssa jyllää, vaikka yli viikon jo ollut :/.

No nyt on ehkä taas pahin tuo maanisvaihe poissa kun on kaikkea uutta ja kymmenen rautaa tulessa kun tuo loma tosissaan loppui.
Paras kaverini odottaa lasta, on viikolla 20. Ja olen todella onnellinen hänen puolestaan ja viikoittain keskustelemme kaikkia vauvajuttuja yms. Ja kunhan seuraavan kerran menen sinne, vien nuo äitiysvaatteet sinne (olen jo luovuttanut etten niitä itse enää tarvitse, tai jos tarvitsen niin saanpahan ne takaisin sitten). Ihana kuunnella kaikkia juttuja, mutta silti tuntuu haikealta. Hän kokee huonoa omatuntoa koska saa lapsen ja meille kävi näin. Minä en koe sitä epäreiluna, itse raskaana ollessa rukoilin ja toivoin että ystäväni tulisi raskaaksi. Heilläkään kun se ei sujunut nappia painamalla.
Mutta sellaiset tyypit jotka vahingossa tuleva raskaaksi jne, ne ottaa kyllä päähän.
Mutta onneksi nyt on menossa parempi vaihe taas :)

Sairaalasta soitettiin viime viikolla. Kysyivät milloinka minun seuraavat kuukautiset on :D Olin ihan et jaa-aa :D kerroin tilanteen ja sano et soita heti kun seuraavat alkaa, et naistentautien poliklinikan lääkäri haluaa tehdä sisäultran kuukautisten aikaan.
Ja äsken tulin sitten verikokeista, kun niissäkin piti käydä.
Ei saanut 2 vuorokauteen olla yhdynnässä, ei saanut käyttää tamppoonia, ei juoda kahvia ei teetä, kosketella sukupuolielimiä eikä rintoja. Ja ennen koetta piti olla vähintään tunti hereillä ja klo: 10-14 väliin piti testi tehdä.
Joo ei ollu ihan tavallinen verikoe toi.
Mutta tulokset kuulen sitten kunhan sinne lääkärille menen.

Meillä on nyt silleen pistetty homma jäihin, että kun ei ole tietoa mikä tää mun kierto nyt tulee olee ja millon on kenties ovis ja millon niiden menkkojen pitäis sit tulla ja siihen kun vielä yhdistettään se koholla oleva hormooni jonka pitäis estää koko raskautuminen tai viimeistään sit keskeyttää se. Niin ei meillä tällä hetkellä ole yritystäkään päällä. Eipähän tuu taas sitä pettymystä ja masista.

Olen pahoillani ettei tämäkäään (millonka tää loppuu että ei tämäkään, millon saa jo onnitella edes jompaa kumpaa?) kierto ollut teidän.
Sanoit ettet hoitoihin halua miestäsi pakottaa, mites olis jos kävisit tutkimassa vaan itsesi? Kun selkeesti jo tuo ettei sulle tule ovista on ongelma. Ja mun mielestä sekin on joku hormoonijuttu (älä ristiinnaulitse jos ihan puuta heinää höpöttelen) ja lääkkeillä hoidettavissa. Ainakin multa kysyivät nyt ekana että tuleeko ovis joka kuukaus, et oonko tikuttanu. Sanoin et mielestäni tulee (en säännöllisesti tikuta, niin en varmaks osannu sanoa).
Googlasin vähän tota aihetta ja löysin tällaisen: http://www.hedelmallisyys.fi/concern/Infertility_in_Females/Ovulatory/index.jsp
Ootteko muuten koskaan siellä papa tutkimuksien yhteydessä puhuneet tästä lapsettomuudesta?
Ennen itsekkin aristelin näitä kaikenmaailman tutkimuksia jne, ja ajattelin ettei ne sen keskenmenon takia ala edes tekemään kun: "Olihan se aiemminkin mahdollista" jne. Mutta nyt kun tässä edes johkin suuntaan edistytään, tuntuu jo valoisammalta et ehkä kaikkeen löytyy syy ja ne syyt on hoidettavissa.
Tuntuuko ihan mahdottomalta ajatukselta? Mielestäni ihan perus gyne lähettää niihin ekoihin verikokeisiin ja sit jos sieltä ei ala mitään löytyä niin sitten tekee lähetettä joko eteenpäin tai alkaa itse tutkii. Ainakin niin sen pitäisi mennä.
Mutta ihan siis miltä susta tuntuu, en aio aivopestä sua mihkään :D ja aion taas kyllä kertoo omista kokemuksista et miten täs käy. Voihan tääkin olla ihan hukkareissua, mut toivon sentään et ei olis :)

Mutta ollaan taas yhteyksissä asian tiimoilta! Nyt alan taas puurtamaan projekteja eteenpäin ja haaveilen siitä joulusta vaikka ulkona onkin ihana keli :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Moikka!
Kesti tää päivittely, kun arki alkoi ja miljoon projektia ja muuta. Huoh. Olisipa jo joulu :D Tai edes joku muu loma :)
Joo. siis Kiitos kun jakat olla niin positiivinen ja tsempata mua kun tuntuu etten itse jaksa. Kerkesin sillon viimeks lukea ton sun viestin, mut en taaskaan päässy vastaa kun välistää tää palsta jumii :/
Mutta onnittelut nyt näin jälkikäteen! Ja toivottavasti olet parantunutkin :) Mulla yhä flunssa jyllää, vaikka yli viikon jo ollut :/.

No nyt on ehkä taas pahin tuo maanisvaihe poissa kun on kaikkea uutta ja kymmenen rautaa tulessa kun tuo loma tosissaan loppui.
Paras kaverini odottaa lasta, on viikolla 20. Ja olen todella onnellinen hänen puolestaan ja viikoittain keskustelemme kaikkia vauvajuttuja yms. Ja kunhan seuraavan kerran menen sinne, vien nuo äitiysvaatteet sinne (olen jo luovuttanut etten niitä itse enää tarvitse, tai jos tarvitsen niin saanpahan ne takaisin sitten). Ihana kuunnella kaikkia juttuja, mutta silti tuntuu haikealta. Hän kokee huonoa omatuntoa koska saa lapsen ja meille kävi näin. Minä en koe sitä epäreiluna, itse raskaana ollessa rukoilin ja toivoin että ystäväni tulisi raskaaksi. Heilläkään kun se ei sujunut nappia painamalla.
Mutta sellaiset tyypit jotka vahingossa tuleva raskaaksi jne, ne ottaa kyllä päähän.
Mutta onneksi nyt on menossa parempi vaihe taas :)

Sairaalasta soitettiin viime viikolla. Kysyivät milloinka minun seuraavat kuukautiset on :D Olin ihan et jaa-aa :D kerroin tilanteen ja sano et soita heti kun seuraavat alkaa, et naistentautien poliklinikan lääkäri haluaa tehdä sisäultran kuukautisten aikaan.
Ja äsken tulin sitten verikokeista, kun niissäkin piti käydä.
Ei saanut 2 vuorokauteen olla yhdynnässä, ei saanut käyttää tamppoonia, ei juoda kahvia ei teetä, kosketella sukupuolielimiä eikä rintoja. Ja ennen koetta piti olla vähintään tunti hereillä ja klo: 10-14 väliin piti testi tehdä.
Joo ei ollu ihan tavallinen verikoe toi.
Mutta tulokset kuulen sitten kunhan sinne lääkärille menen.

Meillä on nyt silleen pistetty homma jäihin, että kun ei ole tietoa mikä tää mun kierto nyt tulee olee ja millon on kenties ovis ja millon niiden menkkojen pitäis sit tulla ja siihen kun vielä yhdistettään se koholla oleva hormooni jonka pitäis estää koko raskautuminen tai viimeistään sit keskeyttää se. Niin ei meillä tällä hetkellä ole yritystäkään päällä. Eipähän tuu taas sitä pettymystä ja masista.

Olen pahoillani ettei tämäkäään (millonka tää loppuu että ei tämäkään, millon saa jo onnitella edes jompaa kumpaa?) kierto ollut teidän.
Sanoit ettet hoitoihin halua miestäsi pakottaa, mites olis jos kävisit tutkimassa vaan itsesi? Kun selkeesti jo tuo ettei sulle tule ovista on ongelma. Ja mun mielestä sekin on joku hormoonijuttu (älä ristiinnaulitse jos ihan puuta heinää höpöttelen) ja lääkkeillä hoidettavissa. Ainakin multa kysyivät nyt ekana että tuleeko ovis joka kuukaus, et oonko tikuttanu. Sanoin et mielestäni tulee (en säännöllisesti tikuta, niin en varmaks osannu sanoa).
Googlasin vähän tota aihetta ja löysin tällaisen: http://www.hedelmallisyys.fi/concern/Infertility_in_Females/Ovulatory/index.jsp
Ootteko muuten koskaan siellä papa tutkimuksien yhteydessä puhuneet tästä lapsettomuudesta?
Ennen itsekkin aristelin näitä kaikenmaailman tutkimuksia jne, ja ajattelin ettei ne sen keskenmenon takia ala edes tekemään kun: "Olihan se aiemminkin mahdollista" jne. Mutta nyt kun tässä edes johkin suuntaan edistytään, tuntuu jo valoisammalta et ehkä kaikkeen löytyy syy ja ne syyt on hoidettavissa.
Tuntuuko ihan mahdottomalta ajatukselta? Mielestäni ihan perus gyne lähettää niihin ekoihin verikokeisiin ja sit jos sieltä ei ala mitään löytyä niin sitten tekee lähetettä joko eteenpäin tai alkaa itse tutkii. Ainakin niin sen pitäisi mennä.
Mutta ihan siis miltä susta tuntuu, en aio aivopestä sua mihkään :D ja aion taas kyllä kertoo omista kokemuksista et miten täs käy. Voihan tääkin olla ihan hukkareissua, mut toivon sentään et ei olis :)

Mutta ollaan taas yhteyksissä asian tiimoilta! Nyt alan taas puurtamaan projekteja eteenpäin ja haaveilen siitä joulusta vaikka ulkona onkin ihana keli :)

Lue lisää

Juu, kierto lopuillaan, nyt tässä menkkoja odottelen..

Multa on ultrattu polilla kohtu ja munasarjat, niissä ei poikkeavaa näkynyt. Verikokeissakin rampannut, eikä mitään missään..eli jos ei tää johdu minusta niin suurivaara että miehen simpoissa on vikaa..lähetteen sai ja purkinkin, mutta se lojuu tuolla kaapissa, en halua painostaa.. Eikä se sitä kerkee viemään edes..sairaala jonne pitäis toimittaa on 37 km päässä ja se pitäis viedä sovittuna pvänä aamulla 7-9 välissä tunnin sisällä näytteen annosta..aika vaikeeks tekee näytteen antamisen ja viemisen, oisko se suurin syy ettei se purkki oo viel menny :O kyllä mulla n. 2 krt vuodessa on ollut kierto ilman ovista ja silloin kierto hieman pidempi (n. 36 pvää), normisti on 30-32. Nyt kp 29..

Kävin just taas siellä polilla, kolmesta kohtaa ottivat koepaloja ja sitten minulle sanottiin että varataan operaatio aika..solumuutoksista tulee tulokset 3 vkon päästä ja sitten oli ne mitä tahansa niin poistetaan puukolla ja laserilla :( Toivotaan et kyse ei oo pahanlaatuisesta muutoksesta taas, viimeksi oli mutta saatiin pois ja sen jälkeen pysynyt poissa ja nyt sitte taas..joteskin musta tuntuu että yks "herra tuolla yläkerrassa" ei vaan halua meille pikkuista :(

Paranemisia sulle toivottavasti kiire helpottaa jo ennen joulua :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Juu, kierto lopuillaan, nyt tässä menkkoja odottelen..

Multa on ultrattu polilla kohtu ja munasarjat, niissä ei poikkeavaa näkynyt. Verikokeissakin rampannut, eikä mitään missään..eli jos ei tää johdu minusta niin suurivaara että miehen simpoissa on vikaa..lähetteen sai ja purkinkin, mutta se lojuu tuolla kaapissa, en halua painostaa.. Eikä se sitä kerkee viemään edes..sairaala jonne pitäis toimittaa on 37 km päässä ja se pitäis viedä sovittuna pvänä aamulla 7-9 välissä tunnin sisällä näytteen annosta..aika vaikeeks tekee näytteen antamisen ja viemisen, oisko se suurin syy ettei se purkki oo viel menny :O kyllä mulla n. 2 krt vuodessa on ollut kierto ilman ovista ja silloin kierto hieman pidempi (n. 36 pvää), normisti on 30-32. Nyt kp 29..

Kävin just taas siellä polilla, kolmesta kohtaa ottivat koepaloja ja sitten minulle sanottiin että varataan operaatio aika..solumuutoksista tulee tulokset 3 vkon päästä ja sitten oli ne mitä tahansa niin poistetaan puukolla ja laserilla :( Toivotaan et kyse ei oo pahanlaatuisesta muutoksesta taas, viimeksi oli mutta saatiin pois ja sen jälkeen pysynyt poissa ja nyt sitte taas..joteskin musta tuntuu että yks "herra tuolla yläkerrassa" ei vaan halua meille pikkuista :(

Paranemisia sulle toivottavasti kiire helpottaa jo ennen joulua :)

Lue lisää

Moikka! Pistän nopsasti viestiä. Koitan illalla vastata kunnolla. Kun mulla on normaalisti kierto sen 24-26pv. Yleensä 24pv. Ja nyt on pv 25. Ei mitään merkkejä. Ei mistään. Paitsi kauhee herkkuhimo. Mutta ei kipuja, ei jomotteluja, ei rintojen arkuutta. Mutta ei myöskään pahaa oloa tai väsymystä.
Mutta saako nyt jo vähän toivoa?
Tiedän että tää mun kierto on ollut vituroilleen ja todennäköisesti on kyse vaan siitä. Mut kieltämättä toivo alkaa nousta aika kovasti.

Nyt olis ihan täydellinen ajankohtakin ja kaikkea.
Mutta saa nähdä. Lauantaina teen aamulla testin jos ei mitään näy.
En uskalla sanoa tästä kelleekkään muulle kun sulle, kun tuntuu että elää sellaisessa
kuplassa että jos näitä sanoo ääneen, se puhkeaa ja häviää.
Voi että toivoisin niin tän olevan totta..
Mutta saa nähdä.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Moikka! Pistän nopsasti viestiä. Koitan illalla vastata kunnolla. Kun mulla on normaalisti kierto sen 24-26pv. Yleensä 24pv. Ja nyt on pv 25. Ei mitään merkkejä. Ei mistään. Paitsi kauhee herkkuhimo. Mutta ei kipuja, ei jomotteluja, ei rintojen arkuutta. Mutta ei myöskään pahaa oloa tai väsymystä.
Mutta saako nyt jo vähän toivoa?
Tiedän että tää mun kierto on ollut vituroilleen ja todennäköisesti on kyse vaan siitä. Mut kieltämättä toivo alkaa nousta aika kovasti.

Nyt olis ihan täydellinen ajankohtakin ja kaikkea.
Mutta saa nähdä. Lauantaina teen aamulla testin jos ei mitään näy.
En uskalla sanoa tästä kelleekkään muulle kun sulle, kun tuntuu että elää sellaisessa
kuplassa että jos näitä sanoo ääneen, se puhkeaa ja häviää.
Voi että toivoisin niin tän olevan totta..
Mutta saa nähdä.

Lue lisää

sullapa jännää, peukut pystyssä ♥ ♥

Itellä menkat hukassa( normi 30 nyt kp jo 34), mutta jos tosiaan ovis jäi väliin kierto tietty venuu tai sitten stressaan liikaa maanantaina olevasta työhaastattelusta..no peukkuja sulle ja toivotaan että mulla menkat alkais sit pian jos on alkaakseen, että pääsis uuteen nousuun :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

sullapa jännää, peukut pystyssä ♥ ♥

Itellä menkat hukassa( normi 30 nyt kp jo 34), mutta jos tosiaan ovis jäi väliin kierto tietty venuu tai sitten stressaan liikaa maanantaina olevasta työhaastattelusta..no peukkuja sulle ja toivotaan että mulla menkat alkais sit pian jos on alkaakseen, että pääsis uuteen nousuun :)

Lue lisää

Noniin, nyt kerkeän vähän paremmin vastaamaan. Tuntuu että on niin järkyttävä kiire kokoajan. Johkin tekstiviestiinkin vastaaminen turhauttaa kun siihenkin menee vain aikaa :D
Ei kerkeä edes päiväkirjaa kirjoitella eikä mitn. Tää on tätä arkea.
Heti kun muistan niin sanon että tsemppiä sulle maanantain työhaastatteluun!
Juu, kierto lopuillaan, nyt tässä menkkoja odottelen..

Heti kun laitoit tuon edellisen viestin, niin muistin et niin joo. Olihan meillä jo aiemmin puhe noista kaikista tutkimuksista. On vaan senverran lahopää ettei meinaa millään kaikkea muistaa. Joo teillä on kyl aika hankalaks tehty toi juttujen vienti tutkittavaks.. Huh, huh. Onneks sentään itse asutaan suht lähellä tk:ta ja sairaalaa, niin onnistuu kätevämmin.
Heti tuli kaikkia kauhean häiritseviä ajatuksia, siitä kuinka sun täytyy tehdä "aamuhoito" miehelle ja siinä hekuman huipulla vaan romanttisesti ottaa purkki esille ja ottaa lasti talteen :D tosin voi olla et olis aika 100% riita edessä ja miehellä aika narutettu ja hyväksikäytetty olo :D ei antais enää aamu tai muitakaan hoitoja edes tehdä :D
Voi ei. Mut oikeasti on kyl todella hankala tilanne :/ Ja ymmärrän ettet halua toista pakottaa ja painostaa.

Ja ohhoh, toivotaan todella ettei ole mitään huonoja uutisia noista sinun solumuutoksista. Hui. Todella pelottavaa tuollainen ja inhottavaa että joudut tollaista kokemaan :/
En osaa edes kuvitella sin fiiliksiä :S Kuullostaa niin inhottavalta ihan vaikka olis hyvänlaatuisiakin, saatikka sitten että olisi jotain ikävämpää :(

Joo, kyllä tässä vähän väliä alkaa usko loppua meilläkin tuon suhteen ettö onkohan meille pientä edes tarkoitettu. Mutta vieläkään ei kuukautisia. Mutta toisaalta, rinnat taisiis oikea rinta on kipeä. Se kun reagoi ensimmäisenä. Että kaipa ne sieltä ne menkatkin on tuloillaan.
Plah, voi että, tahtoisin niin tän olevan totta.
Tosin sit jos se olisi totta en kyllä tietäis että mitenkähän sitä edes toimisi ja uskaltaisi uskoa ja luottaa ettei pelkäisi koko aikaa.
On se muuten tyhmää, että vaikka ei pitäisi, silti sitä kokoajan haaveilee ja miettii että jos nyt tässä kussa tulisi raskaaksi, niin milloin se syntyisi jne.
Olis vaan itselle helpompi jos ei tietäis mitään.

Voi toivottavasti sulla alkais ne kuukautiset niin pääsisi tosissaan uuteen nousuun taas ja jospa se seuraava kuukausi olisi se parempi.
Voi miten sitä voikin muka niin helppo homma olla näin perskutin vaikea?
Mutta infoillaan taas toisiamme ja pidetään päät pystyssä. Kävi miten kävi :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Noniin, nyt kerkeän vähän paremmin vastaamaan. Tuntuu että on niin järkyttävä kiire kokoajan. Johkin tekstiviestiinkin vastaaminen turhauttaa kun siihenkin menee vain aikaa :D
Ei kerkeä edes päiväkirjaa kirjoitella eikä mitn. Tää on tätä arkea.
Heti kun muistan niin sanon että tsemppiä sulle maanantain työhaastatteluun!
Juu, kierto lopuillaan, nyt tässä menkkoja odottelen..

Heti kun laitoit tuon edellisen viestin, niin muistin et niin joo. Olihan meillä jo aiemmin puhe noista kaikista tutkimuksista. On vaan senverran lahopää ettei meinaa millään kaikkea muistaa. Joo teillä on kyl aika hankalaks tehty toi juttujen vienti tutkittavaks.. Huh, huh. Onneks sentään itse asutaan suht lähellä tk:ta ja sairaalaa, niin onnistuu kätevämmin.
Heti tuli kaikkia kauhean häiritseviä ajatuksia, siitä kuinka sun täytyy tehdä "aamuhoito" miehelle ja siinä hekuman huipulla vaan romanttisesti ottaa purkki esille ja ottaa lasti talteen :D tosin voi olla et olis aika 100% riita edessä ja miehellä aika narutettu ja hyväksikäytetty olo :D ei antais enää aamu tai muitakaan hoitoja edes tehdä :D
Voi ei. Mut oikeasti on kyl todella hankala tilanne :/ Ja ymmärrän ettet halua toista pakottaa ja painostaa.

Ja ohhoh, toivotaan todella ettei ole mitään huonoja uutisia noista sinun solumuutoksista. Hui. Todella pelottavaa tuollainen ja inhottavaa että joudut tollaista kokemaan :/
En osaa edes kuvitella sin fiiliksiä :S Kuullostaa niin inhottavalta ihan vaikka olis hyvänlaatuisiakin, saatikka sitten että olisi jotain ikävämpää :(

Joo, kyllä tässä vähän väliä alkaa usko loppua meilläkin tuon suhteen ettö onkohan meille pientä edes tarkoitettu. Mutta vieläkään ei kuukautisia. Mutta toisaalta, rinnat taisiis oikea rinta on kipeä. Se kun reagoi ensimmäisenä. Että kaipa ne sieltä ne menkatkin on tuloillaan.
Plah, voi että, tahtoisin niin tän olevan totta.
Tosin sit jos se olisi totta en kyllä tietäis että mitenkähän sitä edes toimisi ja uskaltaisi uskoa ja luottaa ettei pelkäisi koko aikaa.
On se muuten tyhmää, että vaikka ei pitäisi, silti sitä kokoajan haaveilee ja miettii että jos nyt tässä kussa tulisi raskaaksi, niin milloin se syntyisi jne.
Olis vaan itselle helpompi jos ei tietäis mitään.

Voi toivottavasti sulla alkais ne kuukautiset niin pääsisi tosissaan uuteen nousuun taas ja jospa se seuraava kuukausi olisi se parempi.
Voi miten sitä voikin muka niin helppo homma olla näin perskutin vaikea?
Mutta infoillaan taas toisiamme ja pidetään päät pystyssä. Kävi miten kävi :)

Lue lisää

Ei kuukautisia, mutta ei myöskään toista viivaa tikussa. Huoh.. Hitto miten turhauttavaa.. :\
oisin niin halunnu tän olevan totta..

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Ei kuukautisia, mutta ei myöskään toista viivaa tikussa. Huoh.. Hitto miten turhauttavaa.. :\
oisin niin halunnu tän olevan totta..

No höh..tiedän tunteen :( just koin taas saman..viikon menkat myöhässä, ei toista viivaa ..eilen alkoi vuoto. Päätin että yrittämällä yrittäminen loppui nyt! 2v tahittu, pakko lepuuttaa hermoja ja antaa olla..ei se näköjään väkisin onnistu niin josko sit sattuis vahingossa...

Pikkasen laittoi eilen hymyilyttämään tuo mun mies..ei paljon kommentoi enää nykyään tätä lapsen yrittämistä (alussa kyllä, mutta nyt hiukan laantunut), mutta taitaa laskeskella salaa mun kiertoja..tietää koska on ovis liki kun minä oon niin halukas jne..eilen kysyi että eiköst sun pitänyt menkat alkaa jo ajat sitten, että missä nyt mennään :) heh, mä kun luulin ettei sitä paljon mun kierrot kiinnosta :P on se ihana ♥

No mutta toivon todella että negasta huolimatta se viel muuttuis plussaksi, peli ei oo menetetty enneku menkat alkaa :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

No höh..tiedän tunteen :( just koin taas saman..viikon menkat myöhässä, ei toista viivaa ..eilen alkoi vuoto. Päätin että yrittämällä yrittäminen loppui nyt! 2v tahittu, pakko lepuuttaa hermoja ja antaa olla..ei se näköjään väkisin onnistu niin josko sit sattuis vahingossa...

Pikkasen laittoi eilen hymyilyttämään tuo mun mies..ei paljon kommentoi enää nykyään tätä lapsen yrittämistä (alussa kyllä, mutta nyt hiukan laantunut), mutta taitaa laskeskella salaa mun kiertoja..tietää koska on ovis liki kun minä oon niin halukas jne..eilen kysyi että eiköst sun pitänyt menkat alkaa jo ajat sitten, että missä nyt mennään :) heh, mä kun luulin ettei sitä paljon mun kierrot kiinnosta :P on se ihana ♥

No mutta toivon todella että negasta huolimatta se viel muuttuis plussaksi, peli ei oo menetetty enneku menkat alkaa :)

Lue lisää

Voi että

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Voi että

no tänään alkoi menkat. Soitin sitten sairaalaan ja nyt 27pv on sitten aika naistentautien poliklinikalle. Ehkä sitten tiedän edes jotain. Nyt oli kiero 30pv..

meilläkin toiveissa kirjoitti:

no tänään alkoi menkat. Soitin sitten sairaalaan ja nyt 27pv on sitten aika naistentautien poliklinikalle. Ehkä sitten tiedän edes jotain. Nyt oli kiero 30pv..

hyvä et pääset lekurille..Toivottavasti asiat teillä selviää :)

Pyydän anteeks jo etukäteen purkaustani mutta tälle päivälle on tullut jo liikaa infoo..kuulin juuri että renttu exäni joka sai muksun nykyisensä kanssa viime joulukuussa, saavat toisen nyt enskuun lopulla, EI OO REILUU!!! Tietysti hänellä on kiire tehdä muksui tän naisen kans että saa hänet pidettyy kotona otteessaan, harmi tälle naiselle ettei tajua mitä hänelle on tapahtumassa, MUTTA miksi heille suodaan se onni siitä huolimatta että isä on narsistalkoholisti ja meille ei sitten millään!!!!!!!!

Ja lisäks eilen tuli tieto että muutokset joista polilla otettiin koepaloja ei oo kauheen hyviä(syövän esiasteella siis ollaan) ja jos ei nyt leikata muutoksia pois, seuraavaks ne on jo syöpäsoluja..Leikkaus on 30.10..siis hyvähän se on et operoidaan, mutta kun on jo operoitu 2 kertaa ja taas meni näin "pahaksi", ei tää paska lopu ikinä :( ja lekuri väittää ettei tää haittaa raskaaksituloa, ni kakkanmarjat, miksen sit jo oo raskaana???? operatio on onneks vast oviksen jälkeen, joten "yritys" ei jää väliin...

Anteeks, mulla on vaan nyt niin paskafiilis, jota mun ukkonikaan ei osaa vissiin käsitellä..kun kerroin hänelle exästäni ja operaatiosta ja muusta, ei oikein sanonut mitään ja painoi ulos kaivikoneella kuokkimaan pihaa :( joten tää on yksi syy miks vauhkoon täällä :( ehkä se sit puhuu mulle ku on hetken miettiny asioita itsekkin..

No mutta näillä mennään..

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

hyvä et pääset lekurille..Toivottavasti asiat teillä selviää :)

Pyydän anteeks jo etukäteen purkaustani mutta tälle päivälle on tullut jo liikaa infoo..kuulin juuri että renttu exäni joka sai muksun nykyisensä kanssa viime joulukuussa, saavat toisen nyt enskuun lopulla, EI OO REILUU!!! Tietysti hänellä on kiire tehdä muksui tän naisen kans että saa hänet pidettyy kotona otteessaan, harmi tälle naiselle ettei tajua mitä hänelle on tapahtumassa, MUTTA miksi heille suodaan se onni siitä huolimatta että isä on narsistalkoholisti ja meille ei sitten millään!!!!!!!!

Ja lisäks eilen tuli tieto että muutokset joista polilla otettiin koepaloja ei oo kauheen hyviä(syövän esiasteella siis ollaan) ja jos ei nyt leikata muutoksia pois, seuraavaks ne on jo syöpäsoluja..Leikkaus on 30.10..siis hyvähän se on et operoidaan, mutta kun on jo operoitu 2 kertaa ja taas meni näin "pahaksi", ei tää paska lopu ikinä :( ja lekuri väittää ettei tää haittaa raskaaksituloa, ni kakkanmarjat, miksen sit jo oo raskaana???? operatio on onneks vast oviksen jälkeen, joten "yritys" ei jää väliin...

Anteeks, mulla on vaan nyt niin paskafiilis, jota mun ukkonikaan ei osaa vissiin käsitellä..kun kerroin hänelle exästäni ja operaatiosta ja muusta, ei oikein sanonut mitään ja painoi ulos kaivikoneella kuokkimaan pihaa :( joten tää on yksi syy miks vauhkoon täällä :( ehkä se sit puhuu mulle ku on hetken miettiny asioita itsekkin..

No mutta näillä mennään..

Lue lisää

voi ei :( tulipa ihan paha mieli sun puolesta. Uskon että on ihan kiukku ja kaikkea. Ja ymmärrän kyllä niin tuon eksä jutun. Itse en ole edes eksälleni puhunu sen jälkeen kun kertoi omat vauva uutisensa. Hän tietää kuinka tärkeetä äidiksi tulo olisi mulle ja kuinka vaikeeta tää kaikki on ollu ja sit vaan tyyliin kerto et no me vaan päätettiin näin ja samantien alettiin oottaa. Joo. Haistakaa paska. Varsinkaan kun se ei tämän muijan kanssa ole ollut kun hetken. Niin kiitos.
Joo. Tuli tällainen myötätuntoviha ja omat patoumat pääsi selkeästi valloilleen.
Mutta ihan kauheeta toi tulosten tulo :\ mä vihaan tuota kun lääkärit aina sanoo et ei ole vaikutusta. Jooo selkeesti on! Muuten meillä olis muksu jos toinenkin. Sanoisivat asioista aina suoraan eikä silleen et ite saa pohtia ja miettiä ja vastauksia etsiä. Huoh.
Voi oon kyl niin pahoillani. Ja vielä kun on kyse tuosta alueesta, meille niin tärkeästä.
Ja varmaankin on kyse juuri siitä ettei miehesi osaa heti käteen sanoa mitään, vaan että menee hetki että ensiksi itse pyörittelee asioita. Itse olen huomannut etten edes osaa kertoa miehelleni kun turhaannun omasta eksästäni. Että miksi turhaannun, kun toisaalta eihän hänen elämänsä minulle enää kuulu,mutta vituttaa silti. Kun tuntuu et toinen ei edes ansaitse ja saa silti kaiken. Ja kaiken sen mitä minä olen halunnut ja toivonut.
Mutta kylläpä on ikävä tilanne. Itsekkin olen alkanut pohtimaan että onko tässä mitään järkeä. Yhtään missään tässä enää. Varsinkin kun hetki sitten saimme tietää että vuoden päästä joudumme vuodeksi muuttamaan eri kaupunkeihin. Minun toimipisteeni muuttuu ja asumme niin pienellä paikkakunnalla että minun on pakko mennä mukana. Ja mieheni taas on vielä kaksi vuotta sidoksissa tähän paikkaan.
Joten turha tässä varmaan mistään lapsista on edes haaveilla. Pientä hajoamista on ollut ilmassa viime aikoina..
Mutta kai se pitää vaan nostaa pää pystyyn ja mennä näillä?

meilläkin toiveissa kirjoitti:

voi ei :( tulipa ihan paha mieli sun puolesta. Uskon että on ihan kiukku ja kaikkea. Ja ymmärrän kyllä niin tuon eksä jutun. Itse en ole edes eksälleni puhunu sen jälkeen kun kertoi omat vauva uutisensa. Hän tietää kuinka tärkeetä äidiksi tulo olisi mulle ja kuinka vaikeeta tää kaikki on ollu ja sit vaan tyyliin kerto et no me vaan päätettiin näin ja samantien alettiin oottaa. Joo. Haistakaa paska. Varsinkaan kun se ei tämän muijan kanssa ole ollut kun hetken. Niin kiitos.
Joo. Tuli tällainen myötätuntoviha ja omat patoumat pääsi selkeästi valloilleen.
Mutta ihan kauheeta toi tulosten tulo :\ mä vihaan tuota kun lääkärit aina sanoo et ei ole vaikutusta. Jooo selkeesti on! Muuten meillä olis muksu jos toinenkin. Sanoisivat asioista aina suoraan eikä silleen et ite saa pohtia ja miettiä ja vastauksia etsiä. Huoh.
Voi oon kyl niin pahoillani. Ja vielä kun on kyse tuosta alueesta, meille niin tärkeästä.
Ja varmaankin on kyse juuri siitä ettei miehesi osaa heti käteen sanoa mitään, vaan että menee hetki että ensiksi itse pyörittelee asioita. Itse olen huomannut etten edes osaa kertoa miehelleni kun turhaannun omasta eksästäni. Että miksi turhaannun, kun toisaalta eihän hänen elämänsä minulle enää kuulu,mutta vituttaa silti. Kun tuntuu et toinen ei edes ansaitse ja saa silti kaiken. Ja kaiken sen mitä minä olen halunnut ja toivonut.
Mutta kylläpä on ikävä tilanne. Itsekkin olen alkanut pohtimaan että onko tässä mitään järkeä. Yhtään missään tässä enää. Varsinkin kun hetki sitten saimme tietää että vuoden päästä joudumme vuodeksi muuttamaan eri kaupunkeihin. Minun toimipisteeni muuttuu ja asumme niin pienellä paikkakunnalla että minun on pakko mennä mukana. Ja mieheni taas on vielä kaksi vuotta sidoksissa tähän paikkaan.
Joten turha tässä varmaan mistään lapsista on edes haaveilla. Pientä hajoamista on ollut ilmassa viime aikoina..
Mutta kai se pitää vaan nostaa pää pystyyn ja mennä näillä?

Lue lisää

No voi ei noita teidänkin uutisia :( Miten tuo aurinko ei nyt meille kummallekkaan voi paistaa vaan aina tulee jotain mutkia matkaan, sä oot kyllä mun todellinen kohtalotoveri :( Ollaan kyllä molemmat sellaisessa suossa, että miten täältä noustaisiin..kaikki sanoo aina että asioilla on tapana järjestyä, sitä nyt vaan odotellessa..

Mun isoin harmitus on jo hiukan laantunut, mutta vielä tässä näitä sulatellaan..hakemaani työtä en saanut vaan olen varasijalla..miehen kans jo asiat puhuttu halki..ensvkonloppuna otetaan kaikki ilo toisistamme irti kylpylähotellissa, kai se auttaa taas jatkamaan eteenpäin ♥ Ovis mahdollisesti nyt vkonlopun aikana mut enhän mä mitään seuraile tai laskeskele, minähän lupasin antaa olla ;)

Jaksamisia teille, olet ajatuksissani :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

No voi ei noita teidänkin uutisia :( Miten tuo aurinko ei nyt meille kummallekkaan voi paistaa vaan aina tulee jotain mutkia matkaan, sä oot kyllä mun todellinen kohtalotoveri :( Ollaan kyllä molemmat sellaisessa suossa, että miten täältä noustaisiin..kaikki sanoo aina että asioilla on tapana järjestyä, sitä nyt vaan odotellessa..

Mun isoin harmitus on jo hiukan laantunut, mutta vielä tässä näitä sulatellaan..hakemaani työtä en saanut vaan olen varasijalla..miehen kans jo asiat puhuttu halki..ensvkonloppuna otetaan kaikki ilo toisistamme irti kylpylähotellissa, kai se auttaa taas jatkamaan eteenpäin ♥ Ovis mahdollisesti nyt vkonlopun aikana mut enhän mä mitään seuraile tai laskeskele, minähän lupasin antaa olla ;)

Jaksamisia teille, olet ajatuksissani :)

Lue lisää

Säikähdin jo kun puhelin ei näyttänyt tätä keskustelua olevan enää olemassakaan.
Koitin jo aiemmin vastata ja olin jo pitkän pätkän kirjoittanut kunnes kaatui koko kännykkä. Ja se sit hävisi.
Mutta silloin toivottelin kovasti nautinnollista reissua teille lomalle (toivottavasti se oli sellainen) ja laatuaikaa. Ja kerroin levani katelliinen :D

Kerroin myös kuinka olen päättänyt kääntää uuden lehden elämässäni ja lopettaa harmittelun ja olla iloinen ja onnellinen. Mutta sitä reippauspuuskaa ei kauheen kauaa kestänyt.
Kävin siellä lääkärissä. Järkytyksekseni kyseessä oli taas uusi lääkäri (laskujeni mukaan jo 5) ja hän oli vanha mies joka ei ollut suomalainen.
Ei sillä että minulla erityisesti mieslääkäreitä tai ulkomaalaisia kohtaan olisi jotain, mutta mielestäni olisi mukava että minulta kysyttäisiin että käykä tällainen että kyseessä on nyt vähän vanhempi mies. Ja se että lääkäri osaisi ja ymmärtäisi suomea selkeästi.
Olen kuitenkin vasta kolmen kymmenen rajamailla, joten kovin mielelläni en vanhojen herrojen koketeltavaksi menisi. Tai ainakin halausin henkisesti olla valmistautunut tällaiseen.
Ja jos kysyn lääkäriltä että voiko olla mahdollista että miehessäni olisi joku vika, ja oli tuuria että tulin raskaaksi? Ja lääkäri vastaa että on ollut tuuria että olet saanut keskenmenon. Pistää vähän keittämään.

Varsinkin kun tätä ei edes kiinnostanut lapsettomuuteni. Hän tutki minua ainoastaan koska kuukautiseni ovat sekavat ja lätkäisi mitään selittelemättä reseptin kouraan ja sitten kun kysyin että mitenkäs jatko totesi vain että 3kk päästä soita hoitajalle.
Ei mitään että mitähän lääkkeitä ne ovat, miten vaikuttaa, miten otetaan ja kuinka kauan jne.

Ja lapsettomuudesta kun kysyin, hän vastasi että olethan sinä ollut raskaana. " vuotta ja siitä yli on ihan normaalia jos ei ole saanut elävää lasta. Ja missään nimessä ei ole mahdollista että miehessäni olisi joku vika.

Että mielestäni vain on aika erikoista, että aina kehoitetaan että jos lapsettomuus on jatkunut yli vuoden, hakeutumaan ehdottomasti tutkimuksiin. Ja lapsettomuustutkimuksissa miehen siittiöiden tutkiminen on yksi ensimmäisistä asioista.

Mutta hei! Mullahan kävi tuuri kun sain keskenmenon.
Joten mitäpä tässä murehtimaan.

En nyt tiedä mitä pitäisi tehdä. Jotain helkkarin pillereitä popsin (oli muuten lääkeseloste sellaista kamaa, et huhuhu. Ei ollut edes sivuvaikutuksissa luettelo kaikista syövistä joile lääke altistaa, vaan ihan omanaan lueteltu.)
Ja minun miestäni ne ei halua tutkia.

Vaikka jotenkin olen ymmärtänyt, että jos vaikka mieheni siittiöiden määrä olisi pieni, tai vaikka ne olisi hitaita, tai vaikka ne olisi viallisia raskaus olisi mahdollinen, vaikkei kovin todennäköinen. Ja sekin jos siittiöt olisivat viallisia yms. voisi aiheuttaa keskenmenon.
Joten sitä koitin lääkäriltä kysyä että olisiko ollut mahdollista että olisin raskautunut vaikka miehessäni olisikin jotain vikaa.
Mutta miellyttävää että hän tietää jo miestäni tapaamatta että ei siinä ole vikaa.
SIIIIIS RAIVOSTUTTAVAA! Tutkisivat edes meidän mielenrauhan vuoksi onko jotain vikaa!!!!
Olen ihan kiehumispisteessä!

Miten teillä mies sai sen lähetteen?
Tiedän että voisimme mennä yksityiselle, mutta juuri nyt meidän rahatilanne on niin heikko että se ei ole mahdollista.

Mieheni on todella nuori ja urheilullinen ja noudattaa hyviä elämäntapoja, joten ei ole siis syytä uskoa että hänessä olisi joku vika. Mutta haluaisimme varmistuksen asiaan. Koska sitten jos hänessä ei ole vikaa, voisimme alkaa tutkimaan minua tarkemmin. Julkisella sanottiin että minussa on kaikki okei, mutta kun tutkin yksityisten lapsettomuustutkimuksia, ei minulle ole tehty niistä edes puoliakaan ja tuskin julkisella tehdäänkään.
Ja jos ilmenisi ettei oikeasti vikaa olisi, voisi lopettaa stressaamisen siitä että onko joku pilalla ja uskoa vaan siihen että tulee kun on sen aika.

Kiukuttaa ja suututtaa. En nyt muuta osaa sanoa.
Koska kai nyt kuvittelisi että jossain oikeasti on joku vika, jos lääkäri ihan ultralla tutkii että ovulaatio on alkamassa ja sit pistetään ihan satanolla lasissa siemeniä menemään ja mitään ei tapahdu. Ja sitten toiset on joka kuukausi raskaana ja aborttia tekemässä (entinen tuttavapariskuntamme) kun ei jakseta ehkäisystä huolehtia.
Niin kai tässä nyt joku mättää???
Mutta ei kuullemma.
Just joo.

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Säikähdin jo kun puhelin ei näyttänyt tätä keskustelua olevan enää olemassakaan.
Koitin jo aiemmin vastata ja olin jo pitkän pätkän kirjoittanut kunnes kaatui koko kännykkä. Ja se sit hävisi.
Mutta silloin toivottelin kovasti nautinnollista reissua teille lomalle (toivottavasti se oli sellainen) ja laatuaikaa. Ja kerroin levani katelliinen :D

Kerroin myös kuinka olen päättänyt kääntää uuden lehden elämässäni ja lopettaa harmittelun ja olla iloinen ja onnellinen. Mutta sitä reippauspuuskaa ei kauheen kauaa kestänyt.
Kävin siellä lääkärissä. Järkytyksekseni kyseessä oli taas uusi lääkäri (laskujeni mukaan jo 5) ja hän oli vanha mies joka ei ollut suomalainen.
Ei sillä että minulla erityisesti mieslääkäreitä tai ulkomaalaisia kohtaan olisi jotain, mutta mielestäni olisi mukava että minulta kysyttäisiin että käykä tällainen että kyseessä on nyt vähän vanhempi mies. Ja se että lääkäri osaisi ja ymmärtäisi suomea selkeästi.
Olen kuitenkin vasta kolmen kymmenen rajamailla, joten kovin mielelläni en vanhojen herrojen koketeltavaksi menisi. Tai ainakin halausin henkisesti olla valmistautunut tällaiseen.
Ja jos kysyn lääkäriltä että voiko olla mahdollista että miehessäni olisi joku vika, ja oli tuuria että tulin raskaaksi? Ja lääkäri vastaa että on ollut tuuria että olet saanut keskenmenon. Pistää vähän keittämään.

Varsinkin kun tätä ei edes kiinnostanut lapsettomuuteni. Hän tutki minua ainoastaan koska kuukautiseni ovat sekavat ja lätkäisi mitään selittelemättä reseptin kouraan ja sitten kun kysyin että mitenkäs jatko totesi vain että 3kk päästä soita hoitajalle.
Ei mitään että mitähän lääkkeitä ne ovat, miten vaikuttaa, miten otetaan ja kuinka kauan jne.

Ja lapsettomuudesta kun kysyin, hän vastasi että olethan sinä ollut raskaana. " vuotta ja siitä yli on ihan normaalia jos ei ole saanut elävää lasta. Ja missään nimessä ei ole mahdollista että miehessäni olisi joku vika.

Että mielestäni vain on aika erikoista, että aina kehoitetaan että jos lapsettomuus on jatkunut yli vuoden, hakeutumaan ehdottomasti tutkimuksiin. Ja lapsettomuustutkimuksissa miehen siittiöiden tutkiminen on yksi ensimmäisistä asioista.

Mutta hei! Mullahan kävi tuuri kun sain keskenmenon.
Joten mitäpä tässä murehtimaan.

En nyt tiedä mitä pitäisi tehdä. Jotain helkkarin pillereitä popsin (oli muuten lääkeseloste sellaista kamaa, et huhuhu. Ei ollut edes sivuvaikutuksissa luettelo kaikista syövistä joile lääke altistaa, vaan ihan omanaan lueteltu.)
Ja minun miestäni ne ei halua tutkia.

Vaikka jotenkin olen ymmärtänyt, että jos vaikka mieheni siittiöiden määrä olisi pieni, tai vaikka ne olisi hitaita, tai vaikka ne olisi viallisia raskaus olisi mahdollinen, vaikkei kovin todennäköinen. Ja sekin jos siittiöt olisivat viallisia yms. voisi aiheuttaa keskenmenon.
Joten sitä koitin lääkäriltä kysyä että olisiko ollut mahdollista että olisin raskautunut vaikka miehessäni olisikin jotain vikaa.
Mutta miellyttävää että hän tietää jo miestäni tapaamatta että ei siinä ole vikaa.
SIIIIIS RAIVOSTUTTAVAA! Tutkisivat edes meidän mielenrauhan vuoksi onko jotain vikaa!!!!
Olen ihan kiehumispisteessä!

Miten teillä mies sai sen lähetteen?
Tiedän että voisimme mennä yksityiselle, mutta juuri nyt meidän rahatilanne on niin heikko että se ei ole mahdollista.

Mieheni on todella nuori ja urheilullinen ja noudattaa hyviä elämäntapoja, joten ei ole siis syytä uskoa että hänessä olisi joku vika. Mutta haluaisimme varmistuksen asiaan. Koska sitten jos hänessä ei ole vikaa, voisimme alkaa tutkimaan minua tarkemmin. Julkisella sanottiin että minussa on kaikki okei, mutta kun tutkin yksityisten lapsettomuustutkimuksia, ei minulle ole tehty niistä edes puoliakaan ja tuskin julkisella tehdäänkään.
Ja jos ilmenisi ettei oikeasti vikaa olisi, voisi lopettaa stressaamisen siitä että onko joku pilalla ja uskoa vaan siihen että tulee kun on sen aika.

Kiukuttaa ja suututtaa. En nyt muuta osaa sanoa.
Koska kai nyt kuvittelisi että jossain oikeasti on joku vika, jos lääkäri ihan ultralla tutkii että ovulaatio on alkamassa ja sit pistetään ihan satanolla lasissa siemeniä menemään ja mitään ei tapahdu. Ja sitten toiset on joka kuukausi raskaana ja aborttia tekemässä (entinen tuttavapariskuntamme) kun ei jakseta ehkäisystä huolehtia.
Niin kai tässä nyt joku mättää???
Mutta ei kuullemma.
Just joo.

Lue lisää

Törkeetä tuo lääkärin toiminta :O sitähän varten sinne mennään että sais selvyyden, ei hitto!! Sinuna ottaisin sinne uudestan yhteyden ja haluaisin toisen mielipiteen, siis jos vaan on mahdollista! Miten ihmeessä se voi sanoo lonkalta, ettei miehessä voi vikaa olla (toivotaan ettei oo) näkemättä. ja ne lääkkeet: minkä nimisiä sait? mihin ne pitäis vaikuttaa ja uskaltaako niitä syödä? HUH HUH!!!

Mun mies sai lähetteen kun itse kävin ihan yleislääkärillä ja pyysin et pistäis miehelle sen, ei sen tarttis sitte turhaan mennä ite sinne..Mä oon nyt kans mettinyt paljon tässä syitä miksei tärppää..mitä jos en vaan ovuloi ollenkaan?? mun yhdellä ystävällä ennestään 2 lasta ja kaikki toimi normaalisti, menkat säännölliset ja eikä mitään muutakaan häikkää missään. ultrassa näkyi paljonm musasoluja, mutta sitten todettiin että kaikesta huolimatta ei ovista tapahtunutkaan..sai lääkekuurin ja poks, raskaana..Mä päätin että kun se mun operaatio on ohi ja paikat parantuneet, niin varaan ajan eri lääkärille, mä haluan tiedon että ovuloinko jms. ennekuin ukkoa pitää testata, mä tod. haluan varmistuksen siitä, eihän ne verikokeet kaikkee kerro..ei tarttis miestä pistää sellaseen stressiin ennen mua, mä tiedän että kestän kyllä jos minusta löytyy vikaa, sitähän mussa on muutenkin, mutta mies saattaa menettää mielen koko touhusta jos selviää että vika on hänessä, no joo, oon ylisuojeleva, mutta näin toivoisin.

Kyllähän tässä luulosairaaks tulee kun ei vaan onnistu, vaikka mitenpäin yrittää..vaikka oikeesti ei oliskaan kummassakaan mitään vikaa, että tulee kun on tullakseen..

BTW: kylpylässä oli todella ihanaa ja kyllä tuli rentouduttua hyvin ja sitä laatuaikaa ♥ Olishan sitä kiva ottaa useamminkin irtiottoja arjesta kun vaan ehtis, mutta nautitaan niistä harvoista sitte sitäkin enemmän :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Törkeetä tuo lääkärin toiminta :O sitähän varten sinne mennään että sais selvyyden, ei hitto!! Sinuna ottaisin sinne uudestan yhteyden ja haluaisin toisen mielipiteen, siis jos vaan on mahdollista! Miten ihmeessä se voi sanoo lonkalta, ettei miehessä voi vikaa olla (toivotaan ettei oo) näkemättä. ja ne lääkkeet: minkä nimisiä sait? mihin ne pitäis vaikuttaa ja uskaltaako niitä syödä? HUH HUH!!!

Mun mies sai lähetteen kun itse kävin ihan yleislääkärillä ja pyysin et pistäis miehelle sen, ei sen tarttis sitte turhaan mennä ite sinne..Mä oon nyt kans mettinyt paljon tässä syitä miksei tärppää..mitä jos en vaan ovuloi ollenkaan?? mun yhdellä ystävällä ennestään 2 lasta ja kaikki toimi normaalisti, menkat säännölliset ja eikä mitään muutakaan häikkää missään. ultrassa näkyi paljonm musasoluja, mutta sitten todettiin että kaikesta huolimatta ei ovista tapahtunutkaan..sai lääkekuurin ja poks, raskaana..Mä päätin että kun se mun operaatio on ohi ja paikat parantuneet, niin varaan ajan eri lääkärille, mä haluan tiedon että ovuloinko jms. ennekuin ukkoa pitää testata, mä tod. haluan varmistuksen siitä, eihän ne verikokeet kaikkee kerro..ei tarttis miestä pistää sellaseen stressiin ennen mua, mä tiedän että kestän kyllä jos minusta löytyy vikaa, sitähän mussa on muutenkin, mutta mies saattaa menettää mielen koko touhusta jos selviää että vika on hänessä, no joo, oon ylisuojeleva, mutta näin toivoisin.

Kyllähän tässä luulosairaaks tulee kun ei vaan onnistu, vaikka mitenpäin yrittää..vaikka oikeesti ei oliskaan kummassakaan mitään vikaa, että tulee kun on tullakseen..

BTW: kylpylässä oli todella ihanaa ja kyllä tuli rentouduttua hyvin ja sitä laatuaikaa ♥ Olishan sitä kiva ottaa useamminkin irtiottoja arjesta kun vaan ehtis, mutta nautitaan niistä harvoista sitte sitäkin enemmän :)

Lue lisää

Heippa taasen..mitäs kuuluu? Mä oon TYHMä TODELLA TYHMä...dpo 12 ja menin testaamaan kun on niin outo kierto ja mullakun ei oo mitään selkärankaa tohon testaamisen odotteluun..ostin kaupasta pregchek testit..eka oli joteski viallinen ei siitä saanut mitään selvää, tein toisen tos myöhemmin ja siihen tuli joku ihmeen viiva, ei ottanut selvää oliko väriä vai taas viivanpaikka kuten viimeksi mutta tää ei ollut valkoinen, en tiedä mikä oli..no nyt alkaa taas se stressi ja odottelu, onneks ei oo ku 2 päivää enää menkkojen alkuun..kyllä pitäis lailla kieltää nuo liuskatesti!!!! no odotellaan...

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Heippa taasen..mitäs kuuluu? Mä oon TYHMä TODELLA TYHMä...dpo 12 ja menin testaamaan kun on niin outo kierto ja mullakun ei oo mitään selkärankaa tohon testaamisen odotteluun..ostin kaupasta pregchek testit..eka oli joteski viallinen ei siitä saanut mitään selvää, tein toisen tos myöhemmin ja siihen tuli joku ihmeen viiva, ei ottanut selvää oliko väriä vai taas viivanpaikka kuten viimeksi mutta tää ei ollut valkoinen, en tiedä mikä oli..no nyt alkaa taas se stressi ja odottelu, onneks ei oo ku 2 päivää enää menkkojen alkuun..kyllä pitäis lailla kieltää nuo liuskatesti!!!! no odotellaan...

Lue lisää

Oon nyt huonos paikas, ni ei oo noita lääkkeitä mukana. Ni en osaa niist ä kertoo, mut kyl ku lääkeselostusta lukee, niin ihan oikeet lääkkeet on.
Mut en tiedä, mulla on ihan kauhee stressi (tuhat rautaa tules ja vuorokaudes ei vaan riitä tunteja) ja mua sattuu vähän välii päähän. Joten nyt en tiedä onko ne niiden lääkkeiden sivuvaikutuksia vai johtuuko se tost stressist. Lisäks oon ollu huonovointinen lääkkeen oton jälkeen.
Mut siis eilen illalla loppui tämä kuukauden kuuri. Nyt odotellaan menkkoja.

Mä en enää tiedä mitään mitä pitäsi ajatella mistään. En enäää edes tiedä haluanko raskaaks, kun sit jos tulenkin, niin mitä ihmettä? Jään sen lapsen kanssa (ja tietty mun mieskin on tääl mut kuitenkin) jumiin tähän pikkupaikkaan ainakin viel vuodeks ja haluan täältä pois. Ja lapsen kanssa en kahdestaan ky tahdo pois koska sit tahdon et mies on rinnalla, eikä se meitä päästäiskään.
Mut sit taas jos odotan siihen asti että ollaan taas samas kauapungis, saman katon alla, niin siin menee niin kauan.
Tuntuu et pää hajoo kun koittaa miettiä kaikkea. Koitan ajatela et asiat järjestyy, mut silti ei osaa olla ajattelematta.

Joo! Ehdottomasti menet toiselle lääkärille ja sanot et nyt tutkitaan. Mullekkin se lääkäri siillon koitti väittää et kaikki ok, mut sit tosissaan kun katsoin sieltä yksityisetn sivuilta niin nehän tekee kymmeniä eri testejä. Eikä vaan yhtä tai kahta.
Ja ymmärrän hyvin tonet miehelle vaikeempi mennä testeihin ja sit sille vaikeempi hyväksyä jos siinä on vikaa. Itsekkin toivoisin että minusta jotain löytyis jos tässä on löytyäkseen.

Ihana kuulla et teillä meni pikkuloma hyvin :) Tosi ihana kun pääsitte rentoutumaan. Itse odotan joulua ihan urakalla, koska sit ainakin hetkeksi loppuu tä kauhee puurtaaminen ja ensi keväälle en ota näin paljoa projekteja. Tiesin kyllä mihin sotkuun itseni pistän kun näitä projekteja otin, mutta se et aikataulut meni ei ollut ihan mun käsis. Mutta näillä nyt mennään.

Voi ei! Infoot kyl heti jos täs nyt niin käy että ne kuukautiset alkaa! Toi on todella ärsyttävää että tulee joku haamu. Mut jospa se olisi merkki alkavasta..?
Mä oon nyt päättäny luopuu koko liuskoista. Niin ovis kun raskaus. En vaan jaksa. Kun lataa siihen yhen tikkuun pissaamiseen niin paljon energiaa ja oon sit ihan voimaton kun se onkin tyhjä.
Ja nyt oon niin sekaisin tän kaiken kanssa.
Oon niin koittanu keksiä merkitystä tälle kaikelle ja miettiny mihin musta oikeesti onkaa. Onneks mies on tosi paljon enemmän nyt kotona kun aiemmin, niin en oikeestaan ole kerenny miettiä mennyttä niin paljoo.
Kyl edelleen välistä kirpasee ja lujaa ja muistan se että tää syli on tyhjä, vaikkei pitäis ollakkaan.Ja valitettavasti vieläkin onihmisiä joille en ole kertonu et mitä tapahtui.
Oon asunu nuorenpana ulkomailla ja esim sinne en oo vaan saanu viestiä laitettua. En vaan oo löytäny sanoja. Ihmetteln miten sieltä ei ole jo aikoja sitten tullu viestiä että missäs kaikki kuvat viipyy jne. Ehkä ne ajattelee et pienen lapsen kanssa on niin kiirettä. Mut kauhulla odotan sitä.

Mutta ehkäpä nämä ajatukset tästä selviää edes johokin suuntaan? edes joku päivä..
Tsemppiä sinne odotteluun!

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Oon nyt huonos paikas, ni ei oo noita lääkkeitä mukana. Ni en osaa niist ä kertoo, mut kyl ku lääkeselostusta lukee, niin ihan oikeet lääkkeet on.
Mut en tiedä, mulla on ihan kauhee stressi (tuhat rautaa tules ja vuorokaudes ei vaan riitä tunteja) ja mua sattuu vähän välii päähän. Joten nyt en tiedä onko ne niiden lääkkeiden sivuvaikutuksia vai johtuuko se tost stressist. Lisäks oon ollu huonovointinen lääkkeen oton jälkeen.
Mut siis eilen illalla loppui tämä kuukauden kuuri. Nyt odotellaan menkkoja.

Mä en enää tiedä mitään mitä pitäsi ajatella mistään. En enäää edes tiedä haluanko raskaaks, kun sit jos tulenkin, niin mitä ihmettä? Jään sen lapsen kanssa (ja tietty mun mieskin on tääl mut kuitenkin) jumiin tähän pikkupaikkaan ainakin viel vuodeks ja haluan täältä pois. Ja lapsen kanssa en kahdestaan ky tahdo pois koska sit tahdon et mies on rinnalla, eikä se meitä päästäiskään.
Mut sit taas jos odotan siihen asti että ollaan taas samas kauapungis, saman katon alla, niin siin menee niin kauan.
Tuntuu et pää hajoo kun koittaa miettiä kaikkea. Koitan ajatela et asiat järjestyy, mut silti ei osaa olla ajattelematta.

Joo! Ehdottomasti menet toiselle lääkärille ja sanot et nyt tutkitaan. Mullekkin se lääkäri siillon koitti väittää et kaikki ok, mut sit tosissaan kun katsoin sieltä yksityisetn sivuilta niin nehän tekee kymmeniä eri testejä. Eikä vaan yhtä tai kahta.
Ja ymmärrän hyvin tonet miehelle vaikeempi mennä testeihin ja sit sille vaikeempi hyväksyä jos siinä on vikaa. Itsekkin toivoisin että minusta jotain löytyis jos tässä on löytyäkseen.

Ihana kuulla et teillä meni pikkuloma hyvin :) Tosi ihana kun pääsitte rentoutumaan. Itse odotan joulua ihan urakalla, koska sit ainakin hetkeksi loppuu tä kauhee puurtaaminen ja ensi keväälle en ota näin paljoa projekteja. Tiesin kyllä mihin sotkuun itseni pistän kun näitä projekteja otin, mutta se et aikataulut meni ei ollut ihan mun käsis. Mutta näillä nyt mennään.

Voi ei! Infoot kyl heti jos täs nyt niin käy että ne kuukautiset alkaa! Toi on todella ärsyttävää että tulee joku haamu. Mut jospa se olisi merkki alkavasta..?
Mä oon nyt päättäny luopuu koko liuskoista. Niin ovis kun raskaus. En vaan jaksa. Kun lataa siihen yhen tikkuun pissaamiseen niin paljon energiaa ja oon sit ihan voimaton kun se onkin tyhjä.
Ja nyt oon niin sekaisin tän kaiken kanssa.
Oon niin koittanu keksiä merkitystä tälle kaikelle ja miettiny mihin musta oikeesti onkaa. Onneks mies on tosi paljon enemmän nyt kotona kun aiemmin, niin en oikeestaan ole kerenny miettiä mennyttä niin paljoo.
Kyl edelleen välistä kirpasee ja lujaa ja muistan se että tää syli on tyhjä, vaikkei pitäis ollakkaan.Ja valitettavasti vieläkin onihmisiä joille en ole kertonu et mitä tapahtui.
Oon asunu nuorenpana ulkomailla ja esim sinne en oo vaan saanu viestiä laitettua. En vaan oo löytäny sanoja. Ihmetteln miten sieltä ei ole jo aikoja sitten tullu viestiä että missäs kaikki kuvat viipyy jne. Ehkä ne ajattelee et pienen lapsen kanssa on niin kiirettä. Mut kauhulla odotan sitä.

Mutta ehkäpä nämä ajatukset tästä selviää edes johokin suuntaan? edes joku päivä..
Tsemppiä sinne odotteluun!

Lue lisää

Voi teitä..miten lapsen saanti voi olla näin vaikeaa..kai elämä soljuu eteenpäin vaikka mitä tekisi ja millaisia esteitä tulisi, kaikki kyllä vielä järjestyy ♥ Toivon että sulla tuo kierto alkais jo normalisoitumaan, olis yks stressi vähemmän.

Itellä taikaa alkaa tänään kp 1..lämmöt jo alhaalla aamulla joten vuotoa odotellessa, ei ollut vieläkään meidän kierto. testit tais olla molemmat susia, joten jätän testailut kokonaan toistaiseksi. katotaan sitte ku ovat reilusti myöhässä. Pääsempä ainaski siihen operaatioon kun en oo raskaana, tulee hoidettua sekin pois päiväjärjestyksestä..

jaksamisia ♥

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Voi teitä..miten lapsen saanti voi olla näin vaikeaa..kai elämä soljuu eteenpäin vaikka mitä tekisi ja millaisia esteitä tulisi, kaikki kyllä vielä järjestyy ♥ Toivon että sulla tuo kierto alkais jo normalisoitumaan, olis yks stressi vähemmän.

Itellä taikaa alkaa tänään kp 1..lämmöt jo alhaalla aamulla joten vuotoa odotellessa, ei ollut vieläkään meidän kierto. testit tais olla molemmat susia, joten jätän testailut kokonaan toistaiseksi. katotaan sitte ku ovat reilusti myöhässä. Pääsempä ainaski siihen operaatioon kun en oo raskaana, tulee hoidettua sekin pois päiväjärjestyksestä..

jaksamisia ♥

Lue lisää

Meillä luovutettiin koko hommasta nyt.. Viime kuukausi meni taas ihan reisille. Oli menkat myöhässä ja kaikkia kipuja ja pahoinvointia ja muuta. Ja tietenkin negatiivisen testin tekemisen jälkeen alkoi menkat. Ja aivan järkyttävät kivut.
Ja tässä kuukaudessa sitten päätettiin että ei enää.
Olin lomalla tulevassa kotikaupungissani ja unohdin täysin kaikki nämä asiat. Mutta koska joudun niitä lääkkeitä syömään, arkeen palattuani ihmettelin että mitäs nämä merkinnät kalenterissa on. Ja tajuttuani tajusin samalla että ovuloin.
Sit pidettiin pientä perhepalevria ja päätettiin et hanskat on tiskissä nyt.

Halutaan molemmat päästä pois tästä nykyisestä kaupungista ja jos mä nyt pamahdan paksuksi, se siirtyy taas vuodella. Ja sitä meistä ei kumpikaan halua. Ehkä jossain vaiheessa sit taas uusiks. Tai sit sattuu "vahinko".

Niitä lääkkeitä en tahtois syödä laisinkaan. Unet menee ja tulee vaan paha olo.
Ja ne muistuttaa kokoajan tilanteesta. Mutta jospa ne normalisoisi sen kierron ja saisin lopettaa niiden syönnin.

Kuinkas siellä sujuu?

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Meillä luovutettiin koko hommasta nyt.. Viime kuukausi meni taas ihan reisille. Oli menkat myöhässä ja kaikkia kipuja ja pahoinvointia ja muuta. Ja tietenkin negatiivisen testin tekemisen jälkeen alkoi menkat. Ja aivan järkyttävät kivut.
Ja tässä kuukaudessa sitten päätettiin että ei enää.
Olin lomalla tulevassa kotikaupungissani ja unohdin täysin kaikki nämä asiat. Mutta koska joudun niitä lääkkeitä syömään, arkeen palattuani ihmettelin että mitäs nämä merkinnät kalenterissa on. Ja tajuttuani tajusin samalla että ovuloin.
Sit pidettiin pientä perhepalevria ja päätettiin et hanskat on tiskissä nyt.

Halutaan molemmat päästä pois tästä nykyisestä kaupungista ja jos mä nyt pamahdan paksuksi, se siirtyy taas vuodella. Ja sitä meistä ei kumpikaan halua. Ehkä jossain vaiheessa sit taas uusiks. Tai sit sattuu "vahinko".

Niitä lääkkeitä en tahtois syödä laisinkaan. Unet menee ja tulee vaan paha olo.
Ja ne muistuttaa kokoajan tilanteesta. Mutta jospa ne normalisoisi sen kierron ja saisin lopettaa niiden syönnin.

Kuinkas siellä sujuu?

Lue lisää

Harmi että teillä hommat menee noin. Toisaalta voi tehdä hyvääkin pieni tauko..tiedä sitten..toivottavasti pääset pian eroon niistä lääkkeistä, olotilat ei kuulosta hyvältä.

Mitenkä täällä..noh, tulin just sairaalasta leikkauksesta, meni hyvin, nyt saikkuillaan 3pvää. Ovulaatio oli viikonloppuna ja päätin et jos nyt ei tärppää niin parin kk:n tauko yrittämiseen tulee nyt, siis yrittämällä yrittämisestä..jos "vahinko" tapahtuu niin ok, mutta muuten saapi olla.

Siis eipä muuta kuin kaikkee hyvää teille ja jaksamisia, tuu nyt ihmeessä kertoon välillä mitä teille kuuluu, mä teen samoin :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Harmi että teillä hommat menee noin. Toisaalta voi tehdä hyvääkin pieni tauko..tiedä sitten..toivottavasti pääset pian eroon niistä lääkkeistä, olotilat ei kuulosta hyvältä.

Mitenkä täällä..noh, tulin just sairaalasta leikkauksesta, meni hyvin, nyt saikkuillaan 3pvää. Ovulaatio oli viikonloppuna ja päätin et jos nyt ei tärppää niin parin kk:n tauko yrittämiseen tulee nyt, siis yrittämällä yrittämisestä..jos "vahinko" tapahtuu niin ok, mutta muuten saapi olla.

Siis eipä muuta kuin kaikkee hyvää teille ja jaksamisia, tuu nyt ihmeessä kertoon välillä mitä teille kuuluu, mä teen samoin :)

Lue lisää

Kaikkea hyvää teillekkin ja toivottavasti paranet äkkiä! Ehkä nämä tauot tekee itse kullekkin ihan hyvää :)

Ajattelin kyllä noiden lääkkeiden kanssa, että jos ne ei ala vaikuttaa mitenkään tässä 3kk aikana, lopetan niiden syönnin. En tajua et jos mun hormoonit on normaalit miks sit syön niitä.

Mutta pidetään toisemme ajan tasalla asioissa!

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Kaikkea hyvää teillekkin ja toivottavasti paranet äkkiä! Ehkä nämä tauot tekee itse kullekkin ihan hyvää :)

Ajattelin kyllä noiden lääkkeiden kanssa, että jos ne ei ala vaikuttaa mitenkään tässä 3kk aikana, lopetan niiden syönnin. En tajua et jos mun hormoonit on normaalit miks sit syön niitä.

Mutta pidetään toisemme ajan tasalla asioissa!

Lue lisää

Heipähei taas :) mitäs kuuluu?

Tänne kuuluu vähän sitä sun tätä..Ex-ukosta tuli taas vaihteeks isukki, jo toisen kerran vuoden sisällä, jeps..v i t u t t a a nii ettei verikierrä :( jollekkin se on vaan nii hiton helppoo..mutta joo onnea heille..Mulla alkaa tammikuussa 1-2v työ rupeama kun tähän mennessä oon tehny sijaisuuksia sillointällöin, juu oon toki onnellinen, mutta sitten on se toinen puoli..kun ei oikein vois raskaaks tulla kun pitää hoitaa nuo työt pois alta. Elikkä yrittämiseen tulee siis aikast pitkä tauko..ehkäisyä en ala käyttään, et jos luoja suo ja niin olis tarkoitettu että jostain kumman syytä jossain vaiheessa napsahtais niin olkoon niin..mutta muuta ajateltavaa täs jo kaipasikin :) mutta joo, siinä tärkeimmät :) niin ja yk 27 menossa, eli ne pirun menkat tuli ja meni taas..

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Heipähei taas :) mitäs kuuluu?

Tänne kuuluu vähän sitä sun tätä..Ex-ukosta tuli taas vaihteeks isukki, jo toisen kerran vuoden sisällä, jeps..v i t u t t a a nii ettei verikierrä :( jollekkin se on vaan nii hiton helppoo..mutta joo onnea heille..Mulla alkaa tammikuussa 1-2v työ rupeama kun tähän mennessä oon tehny sijaisuuksia sillointällöin, juu oon toki onnellinen, mutta sitten on se toinen puoli..kun ei oikein vois raskaaks tulla kun pitää hoitaa nuo työt pois alta. Elikkä yrittämiseen tulee siis aikast pitkä tauko..ehkäisyä en ala käyttään, et jos luoja suo ja niin olis tarkoitettu että jostain kumman syytä jossain vaiheessa napsahtais niin olkoon niin..mutta muuta ajateltavaa täs jo kaipasikin :) mutta joo, siinä tärkeimmät :) niin ja yk 27 menossa, eli ne pirun menkat tuli ja meni taas..

Lue lisää

Moikka!
Täällä on niin kiirettä pitänyt ettei mitään järkeä. Joulua kovasti odottelen ja tietenkin tässä itsenäisyysviikonloppuna tulin sitten kipeäksi. Vielä pitäis jostain pari viikko rusentaa ennen hetken hengähdystä.
Jooo.. Tiedän niin tuon tunteen. Oltiin itse joku aika sitten käymässä kotipuolessa ja nähtiin sitten kavereita. Oli pakko häipyä ennen kun eräs henkilö tuli paikalle ettei taju lähde siitä ketutuksen määrästä. He kun elelevät siippana kanssa nyt niin onnellista vauva arkea ja kaikki on ihanaa jne. Ja hehän olivat ennen tämän lapsen saantia tehneet vuoden sisällä jo 3 aborttia joten nyt ei enää voinutkaan. Niin että anteeksi vaan jos en jaksa kuunnella kuinka ihanaa ja parasta ja mahtavaa kaikki on kun tiedän että toinen on ollut hyvin epämieluisa "yllätys" (miten tyhmä voi ihminen olla jos jatkuvaan paksuks pamahtaa tahtomattaan???). Jooh. Toisille se vaan on helpompaa ja toiset katkeroituu..
Huoh. ei meilläkään yritystä enää ole, ei sillä et siitä olis ollu hyötyä. Yrittämisestä tai olla yrittämättä. Vikalla viikolla mulla on soitto sairalaan niistä lääkkeistä. Ei ole ollut vaikutusta. Kierto tulee ja menee.
Kyllä tässä pikkusen epätoivonen olo on ja aikamoinen suru. Ei sille mitään voi.
Taas oltiin sukujuhlissa ja mietin vain että yksi joukosta uupuu. Ja sit oltiin tosissaan siellä kavereita näkemässä ja tuli vaan puhetta kun eräs ikisinkku oli alkanut seurustelemaan, et kuinka sitä aina nuorena mietti et kukahan tekee mitäkin ensimmäisenä jne. No eikö sieltä sit juuri tämä siippa keksinyt mielestään hauskan jutun ja alkoi kännissä höpöttelee kuinka on raskaana. Teki mieli tirvasta :)
Niin ja oma eksänihän saa sen lapsen muutaman kuukauden päästä ja silti kokoajan ehdottelee meille yhteistä ulkomaanreissua. Pohtii vain että miten sais eukkoaan huijattua ettei se tietäis et mun kans on menos. Et jep,jep. Kaikilla sitä onkin oikeus lisääntyä..
Plah. No onneks kohta on joulu. Ehkäpä sit vähän valoisampiakin ajatuksia :)

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Moikka!
Täällä on niin kiirettä pitänyt ettei mitään järkeä. Joulua kovasti odottelen ja tietenkin tässä itsenäisyysviikonloppuna tulin sitten kipeäksi. Vielä pitäis jostain pari viikko rusentaa ennen hetken hengähdystä.
Jooo.. Tiedän niin tuon tunteen. Oltiin itse joku aika sitten käymässä kotipuolessa ja nähtiin sitten kavereita. Oli pakko häipyä ennen kun eräs henkilö tuli paikalle ettei taju lähde siitä ketutuksen määrästä. He kun elelevät siippana kanssa nyt niin onnellista vauva arkea ja kaikki on ihanaa jne. Ja hehän olivat ennen tämän lapsen saantia tehneet vuoden sisällä jo 3 aborttia joten nyt ei enää voinutkaan. Niin että anteeksi vaan jos en jaksa kuunnella kuinka ihanaa ja parasta ja mahtavaa kaikki on kun tiedän että toinen on ollut hyvin epämieluisa "yllätys" (miten tyhmä voi ihminen olla jos jatkuvaan paksuks pamahtaa tahtomattaan???). Jooh. Toisille se vaan on helpompaa ja toiset katkeroituu..
Huoh. ei meilläkään yritystä enää ole, ei sillä et siitä olis ollu hyötyä. Yrittämisestä tai olla yrittämättä. Vikalla viikolla mulla on soitto sairalaan niistä lääkkeistä. Ei ole ollut vaikutusta. Kierto tulee ja menee.
Kyllä tässä pikkusen epätoivonen olo on ja aikamoinen suru. Ei sille mitään voi.
Taas oltiin sukujuhlissa ja mietin vain että yksi joukosta uupuu. Ja sit oltiin tosissaan siellä kavereita näkemässä ja tuli vaan puhetta kun eräs ikisinkku oli alkanut seurustelemaan, et kuinka sitä aina nuorena mietti et kukahan tekee mitäkin ensimmäisenä jne. No eikö sieltä sit juuri tämä siippa keksinyt mielestään hauskan jutun ja alkoi kännissä höpöttelee kuinka on raskaana. Teki mieli tirvasta :)
Niin ja oma eksänihän saa sen lapsen muutaman kuukauden päästä ja silti kokoajan ehdottelee meille yhteistä ulkomaanreissua. Pohtii vain että miten sais eukkoaan huijattua ettei se tietäis et mun kans on menos. Et jep,jep. Kaikilla sitä onkin oikeus lisääntyä..
Plah. No onneks kohta on joulu. Ehkäpä sit vähän valoisampiakin ajatuksia :)

Lue lisää

Niin ja onneksi olkoon tuosta työkuviosta. Vaikka tiedän itsekkin et varmasti hyvältä tuntuu, mutta silti on just se inha tunne koko homasta.
Meillä kans, en edes tiedä miks yhä haaveilen siitä lapsestä kun tiedän että hetken päästä asutaan miehen kanssa useiden satojen kilometrien päässä. Eikä mistään tulis mitään. Mutta silti. Siellä se haave on. Mutta en edes tietäis kuinka reagoisin jos se alkais toteutua, melkeinhän siinä sitten yh-äitinä sais olla kun miestä näkis vaan viikonloppuisin. Jos silloinkaan.
Mutta silti. Se haave ja unelma vain on meissä sisäisesti. Ehkä me ollaan vaan osa jotain suurempaa suunnitelmaa, jota ei vielä tiedetä..

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Niin ja onneksi olkoon tuosta työkuviosta. Vaikka tiedän itsekkin et varmasti hyvältä tuntuu, mutta silti on just se inha tunne koko homasta.
Meillä kans, en edes tiedä miks yhä haaveilen siitä lapsestä kun tiedän että hetken päästä asutaan miehen kanssa useiden satojen kilometrien päässä. Eikä mistään tulis mitään. Mutta silti. Siellä se haave on. Mutta en edes tietäis kuinka reagoisin jos se alkais toteutua, melkeinhän siinä sitten yh-äitinä sais olla kun miestä näkis vaan viikonloppuisin. Jos silloinkaan.
Mutta silti. Se haave ja unelma vain on meissä sisäisesti. Ehkä me ollaan vaan osa jotain suurempaa suunnitelmaa, jota ei vielä tiedetä..

Lue lisää

Moikka! Mitä sinne kuuluu? Tänne ei mitään uutta. Lopetin niiden hormonien käytön. Kun kerta vauva-asia ei ole meille enää ajankohtainen, en jaksa kokoaikaa olla tietoinen milloin ovuloin ja laskea päiviä (koska lääkkeiden syöminen sitä vaati). Sekin oli ihme sähellystä, kun hoitava lääkäri ole lopettanut täällä sairaalassa, samoin kuin ne kaikki muutkin 5 aiempaa jotka oli minua hoitaneet. Niin sitten kukaan ei oikein tiennyt miksi edes söin niitä ja sitten selvisi ettei minun ollut edes tarkoitus kun 3kk niitä syödä (vaikka lääkäri kirjoitti 2x 6kk annokset) jne. Ja sitten sain taas kuulla siitä että en ole lapseton kun raskaus on kuitenkin jo kerran alkanut ja mitään ei tehdä nyt tässä vaiheessa, mutta muutaman kk päästä voidaan tutkia lisää mutta ei sitten kyselyistä huolimatta kerrottu että millä tavalla. Meinasin iskee luurin korvaan ku jaksanu kuunnella ihme kiertely kaartelu vastauksia.
Mutta muuten menee nyt hyvin, ollaan muuttoa varten alettu jo vähän valmistautua ja kauheesti oon liikuntaa taas alkanu harrastaa. Työrintamallakin vähän helpompaa (en ole haalinut miljoonaa projektia itselleni vaan antanu luvan kesittyä nyt elämiseenkin).
Kirjoittele jossain vaiheessa kuulumisia ja voi hyvin

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Moikka! Mitä sinne kuuluu? Tänne ei mitään uutta. Lopetin niiden hormonien käytön. Kun kerta vauva-asia ei ole meille enää ajankohtainen, en jaksa kokoaikaa olla tietoinen milloin ovuloin ja laskea päiviä (koska lääkkeiden syöminen sitä vaati). Sekin oli ihme sähellystä, kun hoitava lääkäri ole lopettanut täällä sairaalassa, samoin kuin ne kaikki muutkin 5 aiempaa jotka oli minua hoitaneet. Niin sitten kukaan ei oikein tiennyt miksi edes söin niitä ja sitten selvisi ettei minun ollut edes tarkoitus kun 3kk niitä syödä (vaikka lääkäri kirjoitti 2x 6kk annokset) jne. Ja sitten sain taas kuulla siitä että en ole lapseton kun raskaus on kuitenkin jo kerran alkanut ja mitään ei tehdä nyt tässä vaiheessa, mutta muutaman kk päästä voidaan tutkia lisää mutta ei sitten kyselyistä huolimatta kerrottu että millä tavalla. Meinasin iskee luurin korvaan ku jaksanu kuunnella ihme kiertely kaartelu vastauksia.
Mutta muuten menee nyt hyvin, ollaan muuttoa varten alettu jo vähän valmistautua ja kauheesti oon liikuntaa taas alkanu harrastaa. Työrintamallakin vähän helpompaa (en ole haalinut miljoonaa projektia itselleni vaan antanu luvan kesittyä nyt elämiseenkin).
Kirjoittele jossain vaiheessa kuulumisia ja voi hyvin

Lue lisää

Heippa. kiva kuulla susta :) eipä tännekkään mitään uutta. Työt alkoi ja toisesta työpaikasta tein just hakemuksen et jospa vaikka sais vakipaikan. Ei tässä nyt muutenkaan joutais raskautua. Mies on tehnyt nyt paljon ilta/yö töitä joten kakki otolliset ajat töissä :( että kiiruut on nyt ohi, tulee jos on tullakseen, heikolta kyl näyttää..oviskivuista tässä just nyt kärsitään, eiköhän ne huomenna helpota jo :)

No jo on ihme meninkiä lääkäreiltä, huh :( menee kyl pohja koko hommalta alkuunsa ku ei voi luottaa et yksikään osaa hommaansa..taitaa olla meilläkin viisainta kun antaa vaan luonnon hoitaa hommansa jos hoitaa..kaikkea hyvää teille

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Heippa. kiva kuulla susta :) eipä tännekkään mitään uutta. Työt alkoi ja toisesta työpaikasta tein just hakemuksen et jospa vaikka sais vakipaikan. Ei tässä nyt muutenkaan joutais raskautua. Mies on tehnyt nyt paljon ilta/yö töitä joten kakki otolliset ajat töissä :( että kiiruut on nyt ohi, tulee jos on tullakseen, heikolta kyl näyttää..oviskivuista tässä just nyt kärsitään, eiköhän ne huomenna helpota jo :)

No jo on ihme meninkiä lääkäreiltä, huh :( menee kyl pohja koko hommalta alkuunsa ku ei voi luottaa et yksikään osaa hommaansa..taitaa olla meilläkin viisainta kun antaa vaan luonnon hoitaa hommansa jos hoitaa..kaikkea hyvää teille

Lue lisää

Luulin jo kadottaneeni koko viestiketjun kun en löytänyt sitä pitkään aikaan. Joo, nyt on vain oltu ja unohdettu lääkärissä käynti. Tuntuu ettei siitä ole ollut mitään hyötyä. Aja muutenkin itseensä vaan kiduttaa kun aina samat vanhat haavat repii auki.
Miten työtilanne? Saitko vakipaikkaa?
Meilläkin muutto uuteen kaupunkiin häämöttää ihan ovella. Kauheesti on pakkailtu kamoja ja hankkiuduttu vanhoista eroon. Ehkä se elämä on helpompaa taas uudessa paikassa? :)
En tiedä olenko ollut nyt ihan tyhmä, sillä oon antanut taas niille pienille unelmille aikaa.. Nimittäin kuukautiset on myöhässä. Tai siis, periaatteessa. Tulee mulla tippa päivässä. Että en tiedä mitenkä päin tässä olisi ja mitä ajattelisi. Mutta vaikka koittaa ajatella että ei kannattaisi miettiä liikaa jne. Niin silti ne ajatukset sieltä esiin putkahtaa. Saa nähdä, jos niin onnekkaasti olisi että pieni siellä sisällä kasvaisi, niin siltikkään en tiedä uskaltaisinko olla onnellinen. Varsinkaan kun ei tuo elämä ole nyt ihan normaalisiti. Miehen kanssa seuraava vuosi erillään ja yksiöön olen muuttamassa :D Mutta kaikki järjestyy. Niin olen tässä viimeiset pari kuukautta itselleni toitottanut.
Toivottavasti siellä on kaikki hyvin

meilläkin toiveissa kirjoitti:

Luulin jo kadottaneeni koko viestiketjun kun en löytänyt sitä pitkään aikaan. Joo, nyt on vain oltu ja unohdettu lääkärissä käynti. Tuntuu ettei siitä ole ollut mitään hyötyä. Aja muutenkin itseensä vaan kiduttaa kun aina samat vanhat haavat repii auki.
Miten työtilanne? Saitko vakipaikkaa?
Meilläkin muutto uuteen kaupunkiin häämöttää ihan ovella. Kauheesti on pakkailtu kamoja ja hankkiuduttu vanhoista eroon. Ehkä se elämä on helpompaa taas uudessa paikassa? :)
En tiedä olenko ollut nyt ihan tyhmä, sillä oon antanut taas niille pienille unelmille aikaa.. Nimittäin kuukautiset on myöhässä. Tai siis, periaatteessa. Tulee mulla tippa päivässä. Että en tiedä mitenkä päin tässä olisi ja mitä ajattelisi. Mutta vaikka koittaa ajatella että ei kannattaisi miettiä liikaa jne. Niin silti ne ajatukset sieltä esiin putkahtaa. Saa nähdä, jos niin onnekkaasti olisi että pieni siellä sisällä kasvaisi, niin siltikkään en tiedä uskaltaisinko olla onnellinen. Varsinkaan kun ei tuo elämä ole nyt ihan normaalisiti. Miehen kanssa seuraava vuosi erillään ja yksiöön olen muuttamassa :D Mutta kaikki järjestyy. Niin olen tässä viimeiset pari kuukautta itselleni toitottanut.
Toivottavasti siellä on kaikki hyvin

Lue lisää

Eipäs ne kuukautiset alkaneet. Tein testin ja raskaana. Uskomatonta! Tänäänsoittelin neuvolaan ja 10pv ens kuuta olis eka. Tammikuussa olisi sitten laskettu aika.. AIka hurjaa. Mutta en tiedä uskallanko ennen heinäkuuta edes hengittää kun sitten vasta on ensimmäinen kolmannes ohi.. Tai ainekaan ennen ensimmäistä ultraa, kun saan tietää et kaveri ylipäätään on edes siellä. Ettei ole tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen yms. Kyllä tässä kaikkia kauhukuvia on päässä ollut, mutta ollaan koitettu muistaa olla myös onnellisia, vaikka täyden kaaoksen ympärillehän toinen syntyy. Äiti ja isi ihan eri puolilla Suomee ja uudesta kodistakaan ei vielä tietoa (ei oikein toi yksiö enää sovikkaan tähän vauva kuvioon), mutta kaikki järjestyy. Varmasti :) Kuinka siellä menee?

Meilläkin toiveissa kirjoitti:

Eipäs ne kuukautiset alkaneet. Tein testin ja raskaana. Uskomatonta! Tänäänsoittelin neuvolaan ja 10pv ens kuuta olis eka. Tammikuussa olisi sitten laskettu aika.. AIka hurjaa. Mutta en tiedä uskallanko ennen heinäkuuta edes hengittää kun sitten vasta on ensimmäinen kolmannes ohi.. Tai ainekaan ennen ensimmäistä ultraa, kun saan tietää et kaveri ylipäätään on edes siellä. Ettei ole tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen yms. Kyllä tässä kaikkia kauhukuvia on päässä ollut, mutta ollaan koitettu muistaa olla myös onnellisia, vaikka täyden kaaoksen ympärillehän toinen syntyy. Äiti ja isi ihan eri puolilla Suomee ja uudesta kodistakaan ei vielä tietoa (ei oikein toi yksiö enää sovikkaan tähän vauva kuvioon), mutta kaikki järjestyy. Varmasti :) Kuinka siellä menee?

Lue lisää

Heippa taas pitkästä aikaa :) Huikeeta, ihanaa!!!! Onnea teille, mä oon onnellinen teidän puolesta, oikeesti!! ♥♥♥ Nyt niitä jarrusukkia matkaan..kaikki menee varmasti hyvin :) ja kaikki muutkin asiat järjestyy siinä sivussa. :)

Eipä tänne mitään vieläkään :( ei tullut vakipaikkaa, joten näillä näkymin työt loppuu tammikuussa ja sitä mä pyörin kotona ja sekoon, jos ei mitään töitä ilmaannu. ei tässä nyt kauheesti oo yritelty sillai hampaat irvessä, mutta ei minussa ole mitään on/off nappulaa että voisin vaan unohtaa koko vauvan tekemisen ;) nyt taitaa just olla ovis päällänsä, 2 viikon päästä saa taas todeta että alkaa yk 34 jo..siis jo pian 3v tahittu, ei hitto, mihin tää aika menee..

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Heippa taas pitkästä aikaa :) Huikeeta, ihanaa!!!! Onnea teille, mä oon onnellinen teidän puolesta, oikeesti!! ♥♥♥ Nyt niitä jarrusukkia matkaan..kaikki menee varmasti hyvin :) ja kaikki muutkin asiat järjestyy siinä sivussa. :)

Eipä tänne mitään vieläkään :( ei tullut vakipaikkaa, joten näillä näkymin työt loppuu tammikuussa ja sitä mä pyörin kotona ja sekoon, jos ei mitään töitä ilmaannu. ei tässä nyt kauheesti oo yritelty sillai hampaat irvessä, mutta ei minussa ole mitään on/off nappulaa että voisin vaan unohtaa koko vauvan tekemisen ;) nyt taitaa just olla ovis päällänsä, 2 viikon päästä saa taas todeta että alkaa yk 34 jo..siis jo pian 3v tahittu, ei hitto, mihin tää aika menee..

Lue lisää

Tiedän kyllä ton et vaikka ei muka yritetä, niin silti se vauva-asia pyörii päässä koko ajan :/ Sitä kun ei vaan saa napsautettua off-asentoon tai pois mielestä. Ja kun sitä tietää ulkoo oman kroppansa toiminnot, niin kyllä ne ovikset sun muut sieltä aina mieleen tulee kun on sen aika. No hitto! Toivottavasti jotain ilmaantuu ennen sit sitä tammikuuta, ettet kotiin joudu jäämään. Tai sit vaikka se pieni ilmottaisi tulostaan, et niin pitkään joutuisi iman tekemistä olemaan :)
Kiitos paljon

Meilläkin toiveissa kirjoitti:

Tiedän kyllä ton et vaikka ei muka yritetä, niin silti se vauva-asia pyörii päässä koko ajan :/ Sitä kun ei vaan saa napsautettua off-asentoon tai pois mielestä. Ja kun sitä tietää ulkoo oman kroppansa toiminnot, niin kyllä ne ovikset sun muut sieltä aina mieleen tulee kun on sen aika. No hitto! Toivottavasti jotain ilmaantuu ennen sit sitä tammikuuta, ettet kotiin joudu jäämään. Tai sit vaikka se pieni ilmottaisi tulostaan, et niin pitkään joutuisi iman tekemistä olemaan :)
Kiitos paljon

Lue lisää

Moikka..mitäs teille kuuluu nyt?? meille ei mtään uutta :(

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Moikka..mitäs teille kuuluu nyt?? meille ei mtään uutta :(

Nyt vasta huomasin sun viestisi.
Miten sä jaksat?
:/ Oon kyl niin aidosti pahoillani teidän puolesta, kun siellä ei tapahdu mitään. Ajattelen sitä meidän enkelilasta melkein päivittäin. Pohdin millainen hänestä olisi tullut, tuolla taaperrellut. Välistä koen ärsytystä sellasia ihmisiä kohtaan jotka on saadessaan tietää mun raskaudesta joko et no olihan tuota jo odotettukin, tai sit päteevät omien lastensa määrällä ja vähättelee sitä et vasta nyt hankitaan lapsi. Sillon koitan vaan muistaa, et ehkä me osataan sit arvostaa tätä onnea ja pientä huomattavasti enemmän kuin sellaiset jotka on ns. päässeet helpolla, eivätkä tiedä mistään ikävästä. Ja aina voi lohduttautua sillä että meidän pienellä on oma suojelusenkeli.
Nyt vasta oikeesti alkaa tajuamaan, miten sumussa mulla on mennyt koko aika tuon enkelin jälkeen. Ja miten kokonaisvaltasesti se oikeesti vaikutti koko elämään ja se ajatus siitä lapsesta. Ja sen että ihan oikeesti, vaikka kuinka yritin, niin en ollut ehjä. Kyl täs raskauden aikana on aikamoista tunnemyräkkää käsitellyt.
Toivoisin että teilläkin se aika jäisi jo "taakse päin" (eihän se ikinä sinne kyllä kokonaa jää) ja saisitte sen oman pienen elämän.
Meille kuuluu oikein hyvää. Alkuraskaus ja vähän enemmän oli ihan karmeeta, mutta nyt olen löytänyt sen raskauden hehkun. Eikä ne alun jatkuvat pahoinvoinnit (olin 2kk vuodepotilaana) ole enää kun inhottava muisto. Viikoja on takana jo 27 3 ja pieni on tosi liikkuvainen ja aktiivinen ja ainakin näillä tiedoilla kaikki on erittäin hyvin

Meilläkin toiveissa kirjoitti:

Nyt vasta huomasin sun viestisi.
Miten sä jaksat?
:/ Oon kyl niin aidosti pahoillani teidän puolesta, kun siellä ei tapahdu mitään. Ajattelen sitä meidän enkelilasta melkein päivittäin. Pohdin millainen hänestä olisi tullut, tuolla taaperrellut. Välistä koen ärsytystä sellasia ihmisiä kohtaan jotka on saadessaan tietää mun raskaudesta joko et no olihan tuota jo odotettukin, tai sit päteevät omien lastensa määrällä ja vähättelee sitä et vasta nyt hankitaan lapsi. Sillon koitan vaan muistaa, et ehkä me osataan sit arvostaa tätä onnea ja pientä huomattavasti enemmän kuin sellaiset jotka on ns. päässeet helpolla, eivätkä tiedä mistään ikävästä. Ja aina voi lohduttautua sillä että meidän pienellä on oma suojelusenkeli.
Nyt vasta oikeesti alkaa tajuamaan, miten sumussa mulla on mennyt koko aika tuon enkelin jälkeen. Ja miten kokonaisvaltasesti se oikeesti vaikutti koko elämään ja se ajatus siitä lapsesta. Ja sen että ihan oikeesti, vaikka kuinka yritin, niin en ollut ehjä. Kyl täs raskauden aikana on aikamoista tunnemyräkkää käsitellyt.
Toivoisin että teilläkin se aika jäisi jo "taakse päin" (eihän se ikinä sinne kyllä kokonaa jää) ja saisitte sen oman pienen elämän.
Meille kuuluu oikein hyvää. Alkuraskaus ja vähän enemmän oli ihan karmeeta, mutta nyt olen löytänyt sen raskauden hehkun. Eikä ne alun jatkuvat pahoinvoinnit (olin 2kk vuodepotilaana) ole enää kun inhottava muisto. Viikoja on takana jo 27 3 ja pieni on tosi liikkuvainen ja aktiivinen ja ainakin näillä tiedoilla kaikki on erittäin hyvin

Lue lisää

Hei :) ihana kuulla että kaikki on hyvin ♥ Kyllä tässä itsellä alkaa jo usko&toivo loppua..Noh, mutta ovis on taas edessä päin ja se ahdistus :/ se alkaa taas kun tietää ettei mitään kuitenkaan tapahdu..Tuossa saatiin tietää, että miehen veljen puoliso odottaa vauvaa..juu ihanaa, oikeesti yritän iloita heidän puolesta myös ja ajatella että saa olla osa sen pikkuisen elämää ♥ Ehkä meidät on vaan luotu olemaan tärkeimmät toisillemme ja olemaan siitä onnellisia..kaikki muu on sitten bonusta :) Hyvää joulun odotusta teille ja joulun ihmeitä odotellessa :)

ehkämeillekkinjoskus kirjoitti:

Hei :) ihana kuulla että kaikki on hyvin ♥ Kyllä tässä itsellä alkaa jo usko&toivo loppua..Noh, mutta ovis on taas edessä päin ja se ahdistus :/ se alkaa taas kun tietää ettei mitään kuitenkaan tapahdu..Tuossa saatiin tietää, että miehen veljen puoliso odottaa vauvaa..juu ihanaa, oikeesti yritän iloita heidän puolesta myös ja ajatella että saa olla osa sen pikkuisen elämää ♥ Ehkä meidät on vaan luotu olemaan tärkeimmät toisillemme ja olemaan siitä onnellisia..kaikki muu on sitten bonusta :) Hyvää joulun odotusta teille ja joulun ihmeitä odotellessa :)

Lue lisää

Kiitos joulun odottelu toivotuksista, joulua meillä odotettiinkin kovasti kun molemmat ollaan saatu nyt viettää pitkiä vapaita. Ja mieskin on jopa 4vk kotona ennen kun taas lähtee toiselle paikkakunnalle. Harmi vaan, ettei taida meidän pieni vielä syntyä kun isi olisi täällä.
Mun mielestä on hassua, että vaikka olenkin ihan viimeisilläni, edelleen kun kuulen jonkun odotavan lasta, koen sen saman haikeuden kun silloin kun itse odotin omaa ihmettäni. En tiedä mistä se johtuu. Olen tietenkin onnellinen, mutta silti. Lisäksi eräs ystäväni oikein jauhamalla jauhaa kuinka he aikovat alkaa tekemään lapsia heti häiden jälkeen jne ja se suorastaan raivostuttaa minua. Tiedän että olisi liikaa vaadittu että joku joka ei ole kokenut mitä me olemme kokeneet, osaisi ottaantua asiaan siten, että ymmärtää että vaikka olen onellinen heidän puolestaan ja mahdollisesta lapsen saannista, minua satuttaa jos se tapahtuu välittömästi ja samantien. En toivo todellakaan kenellekkään tällaista tietä kuin mitä me olemme joutuneet kokemaan ja tottakai toivoisin että kaikki jotka haluavat saisi lapsia samantien kun siltä tuntuu. Mutta toivoisin että minun kokemuksiani kunnioitettaisiin ja muistettaisi se että vaikka toisen tie voi olla helppo, toisilla se ei ole. Ja silloin kuin se ei ole, se sattuu ja tuntuu pahalle.
Olipa hankala selittää, mutta ehkä ymmärrät mitä hain takaa.
Toivottavasti teillä tuo miehesi veljen perheeseen syntyvä pieni toisi onnea, eikä lisää ahdistusta. Ehkä lähetämme yhdessä toiveen uudelle vuodelle, että olisi jo teidänkin aika.

Meilläkin toiveissa kirjoitti:

Kiitos joulun odottelu toivotuksista, joulua meillä odotettiinkin kovasti kun molemmat ollaan saatu nyt viettää pitkiä vapaita. Ja mieskin on jopa 4vk kotona ennen kun taas lähtee toiselle paikkakunnalle. Harmi vaan, ettei taida meidän pieni vielä syntyä kun isi olisi täällä.
Mun mielestä on hassua, että vaikka olenkin ihan viimeisilläni, edelleen kun kuulen jonkun odotavan lasta, koen sen saman haikeuden kun silloin kun itse odotin omaa ihmettäni. En tiedä mistä se johtuu. Olen tietenkin onnellinen, mutta silti. Lisäksi eräs ystäväni oikein jauhamalla jauhaa kuinka he aikovat alkaa tekemään lapsia heti häiden jälkeen jne ja se suorastaan raivostuttaa minua. Tiedän että olisi liikaa vaadittu että joku joka ei ole kokenut mitä me olemme kokeneet, osaisi ottaantua asiaan siten, että ymmärtää että vaikka olen onellinen heidän puolestaan ja mahdollisesta lapsen saannista, minua satuttaa jos se tapahtuu välittömästi ja samantien. En toivo todellakaan kenellekkään tällaista tietä kuin mitä me olemme joutuneet kokemaan ja tottakai toivoisin että kaikki jotka haluavat saisi lapsia samantien kun siltä tuntuu. Mutta toivoisin että minun kokemuksiani kunnioitettaisiin ja muistettaisi se että vaikka toisen tie voi olla helppo, toisilla se ei ole. Ja silloin kuin se ei ole, se sattuu ja tuntuu pahalle.
Olipa hankala selittää, mutta ehkä ymmärrät mitä hain takaa.
Toivottavasti teillä tuo miehesi veljen perheeseen syntyvä pieni toisi onnea, eikä lisää ahdistusta. Ehkä lähetämme yhdessä toiveen uudelle vuodelle, että olisi jo teidänkin aika.

Lue lisää

Heippa. Hurjaa miten aika rientää, teillä pian jo jakaannutaan :D tänne ei vieläkään mitään, tosin outoja vatsa ja selkäkipuja ollut paripvää..ensvkolla pitäis menkat alkaa, en tosin tiedä mikä pvä mutta kaipa nää niitä taas enteilee :( miehen veljen perheeseen syntyi joulunalla poika ja mennään ehkä huomenna häntä nuuskuttelemaan

Moikka! Nyt on aika mennyt HURJAA vauhtia. Meidän pieni mies täyttää huomenna 3kk <3 Uskomatonta ja ihanaa. Ja RANKKAA :D Mutta ihanaa. Voi että. Voi kun tekin kokisitte kaiken tämän! Tammikuussa hän siis syntyi ja kaikki meni hyvin. Uskomatonta! MINULLA on poika! Minun ikioma <3 Ei jonkun muu, joka aamulla lähtee äitinsä ja isänsä luokse, vaan hän on minun ja nyt olen äiti! Ensimmäiset 6vk olikin ihan sumuista ja uuden opettelua, mutta sen jälkeen on elämä lähtenyt oikein hyvin rullaamaan. Hän on maailman suloisin ja ihanin ja parasta kaikesta on hänen hymynsä ja pieni halaus joita hän jo antaa. Voi olen niin onnellinen! Ja haluaisin että kaikki muutkin, kuten te, saisitte kokea tämän. Ansaitsisitte tämän. Olen onnellinen onnestani ja pahoillani ettei teillä ole sitä. Sattuiko noista selkä ja vatsakivuista koitua mitään? Vai oliko vain jotain muuta? Vaikka nyt olen saanut sen mistä olen haaveillut, en ole unohtanut sitä tuskaa ja kipua mitä oli ennen häntä. Enkä sitä millainen tie tässä on käyty. Välistä kyyneleet edelleen kohoaa silmiin esikoisenkeliämme ajatellessa, mutta ehkäpä kaikkien tapahtuneiden asioiden vuoksi, osaan arvostaa saamaamme onnea enemmän. Ainakaan en pidä lastani itsestäänselvyytenä ja rakastan häntä koko sydämestäni ja voimme mieheni kanssa ylpeänä kertoa että hän on ollut kauan kaivattu ja haluttu. Miltä muuten on tuntunut miehesi veljen pojan nuuskuttelu? Onko tullut entistä haikeampi olo? Me lähetämme täältä pieni kuolapusuja sinne ja haikean toiveen ilmoille että jospa jo teillekkin <3

Hei! Mitä teillä on tutkimuksissa selvinnyt? Meillä hyvin samanmittainen historia sekä yritystä että tutkimuksia, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt mitään selitystä.

Hei,

Naisten jotka eivät helposti tule raskaaksi kannattaisi kysyä lääkäriltä kahta asiaa- Mikä on munasolujen koko ja seinämävahvuus.

Aika yleistä on ettei noita kerrota vaikka molemmat on mahdollista korjata lääkkeillä jos niissä olisi jotain korjattavaa.