Olen vähälahajainen

Joo tässä pohtinut, että miksi ei mikään suju? Miksi joudun aina hanttihommiin, ns. Liukuhihnatyö? No pohjakoulutus on pelkkä peruskoulu, yläasteen keskiarvo säälistä 6,5! Pääsin rimaa hipoen opiskelemaan kaksoistutkintoa. Lukio kiinnosti kovasti, mutta vanhemmat kummatkin ovat köyhiä ja kouluttamattomia "elämänkoulu paras koulu" asenteella käskivät hakemaan lukiokirjoihin rahat sossusta. Meni sitten siihen fiilikset kokonaan. Päässälasku unohtunut lähes kokonaan, meininki muutenkin melko kyllästynyt. Vanhempien koulukielteinen asenne ja "meet amikseen" on vienyt kokonaan kaiken halun mihinkään. Lukio kiinnostaa, mutta pää ei tule riittämään. Koulukiusausta takana se 9 vuotta,
Vähintään! Se sitten myös vaikutti opiskeluun ja minusta tuli yleinen narri, koska luulin, että sillä saan suosiota. No suosiota ei tullut, mutta sossupummi äidin ja isän jalanjäljissä kyllä. Kaikkien muiden vanhemmat kannustaa nuorta opiskelemaan, jotta pääsee pitkälle. Vanhempien mielestä "duunari tienaa paremmin". No ongelma onkin siinä, että minua ei vaan jaksa kiinnostaa "duunari"työ. Vaan kouluttautuminen ja sitä myöten saavuttaa jotain. Mutta pääni ei vaan riitä! Olen vaan niin pettynyt eniten vanhempiini. Inttiin lähtö tässä pian, niin en edes pääsisi opiskelemaan. Jostakin pitäisi saada aivot tämän sahajauhon tilalle.

Vinkkejä, samassa veneessä?
4116
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tossa otsikon kirjoittamisessa näkyy mitä tarkoitan :D

Kyllä arkirutiinit toimii joo, vuokra ajallaan maksuun ja pakolliset tietysti , mutta kulutustavoissa tulee taas ilmi se köyhä lapsuus, eli raha palaa kaikkeen hienoon. En vaan kykene mihinkään järjelliseen toimintaan(koulu).

Äänestä

jos sua aidosti kiinnostaa opiskelu, niin kyllä sä siellä pärjäät. Itsekin duunariperheestä ja duunarisuvusta ja köyhästä sellaisesta. Myöskin keskitason kulkija ollut aina kouluissa jne mut kyllä silti kauppakorkeeseen pääsiin ja nyt ihan hyvissä hommissa.

älä luovuta, koskaan...

Äänestä

En myöskään ollut peruskoulussa hyvä oppilas. Muistaaksen yläasteen keskiarvo oli jotain 6.7. Yläasteen jälkeen tuli itselle vähän vastaava ahaa-elämys, että opiskelu on tärkeää. Menin kuitenkin ammattikouluun, koska en uskonut pärjääväni lukiossa. Osittain taustalla oli kasvatukselliset tekijät. Menestyin ammattikoulussa kuitenkin hyvin korkean opiskelumotivaation ansiosta. Jatkoin opintoja ammattikorkeakoulussa ja menestyin myös AMK:n opinnoissa. Valmistuin insinööriksi hyvillä arvosanoilla. Lyhen työelämäjakson jälkeen jatkoin edelleen opintoja teknillisessä yliopistossa. Vasta yliopiston matematiikassa ja soveltavassa matematiikassa aloin tuntemaan omia älyllisiä rajoja. Valmistuin kuitenkin diplomi-insinööriksi ihan hyvillä papereilla.

Tulin myös uskoon opiskeluaikoina. Rukoilin monesti Jumalalta viisauta, kun oma viisaus tuntui loppuvan. Jumala kyllä kuuli rukoukseni ja kaikista tenteistä tuli selvittyä.

Äänestä

Minä pyrin tuollaisella todistuksella lukioon mutta ei päästetty

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juakkokko92 kirjoitti:

Joo tässä pohtinut, että miksi ei mikään suju? Miksi joudun aina hanttihommiin, ns. Liukuhihnatyö? No pohjakoulutus on pelkkä peruskoulu, yläasteen keskiarvo säälistä 6,5! Pääsin rimaa hipoen opiskelemaan kaksoistutkintoa. Lukio kiinnosti kovasti, mutta vanhemmat kummatkin ovat köyhiä ja kouluttamattomia "elämänkoulu paras koulu" asenteella käskivät hakemaan lukiokirjoihin rahat sossusta. Meni sitten siihen fiilikset kokonaan. Päässälasku unohtunut lähes kokonaan, meininki muutenkin melko kyllästynyt. Vanhempien koulukielteinen asenne ja "meet amikseen" on vienyt kokonaan kaiken halun mihinkään. Lukio kiinnostaa, mutta pää ei tule riittämään. Koulukiusausta takana se 9 vuotta,
Vähintään! Se sitten myös vaikutti opiskeluun ja minusta tuli yleinen narri, koska luulin, että sillä saan suosiota. No suosiota ei tullut, mutta sossupummi äidin ja isän jalanjäljissä kyllä. Kaikkien muiden vanhemmat kannustaa nuorta opiskelemaan, jotta pääsee pitkälle. Vanhempien mielestä "duunari tienaa paremmin". No ongelma onkin siinä, että minua ei vaan jaksa kiinnostaa "duunari"työ. Vaan kouluttautuminen ja sitä myöten saavuttaa jotain. Mutta pääni ei vaan riitä! Olen vaan niin pettynyt eniten vanhempiini. Inttiin lähtö tässä pian, niin en edes pääsisi opiskelemaan. Jostakin pitäisi saada aivot tämän sahajauhon tilalle.

Vinkkejä, samassa veneessä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu