Sattui silmään uutinen, jonka mukaan kielentutkijat ovat todenneen stadilaispuheen tuntomerkiksi väitetyn nasaaliässän olevan pelkkä myytti. Jotain, jonka kuulijat ovat olleet kuulevinaan sen jälkeen, kun heille on kerrottu puhujan olevan Helsingistä.
Olenkin ihmetellyt, miksi en ole koskaan kuullut moista ilmiötä, vaikka Stadissa budjaan. Olen vain pannut sen oman huomaamattomuuteni tiliin, mutta nähtävästi korvani onkin tarkempi kuin maalaisilla. MOT
Olenkin ihmetellyt, miksi en ole koskaan kuullut moista ilmiötä, vaikka Stadissa budjaan. Olen vain pannut sen oman huomaamattomuuteni tiliin, mutta nähtävästi korvani onkin tarkempi kuin maalaisilla. MOT
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ässä ei voi olla nasaalinen. Nasaalissa konsonantissa suussa syntyy sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta (m. n, äng-äänne). /s/ on frikatiivi, jossa ei synny sulkeumaa, vaan ilmavirta kulkee ääntökohdan (hammasvallin) ja kielen välistä muodostaen hankausäänteen.
/s/:n ääntäminen nasaalisesti on mahdotonta.
On ne vaan juntteja ne maalaiset. Onneksi ne pysyy enimmäkseen kehä ykkösen ulkopuolella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkaväkirykmentti_11_(talvisota)
Kyllä semmonen terävä helsinkiläis-s on olemassa! Ja nasaali-ininä!
Ja myös on helsinkiläis-ä joka lausutaan a. Esim. sana 'mitä' laus. 'mmita'.
Minusta nuo piirteet saavat puhujan kuulostamaan tyhmältä tai ainakin täysin perinteettömältä.
Murteiden rikkautta.
Tai pissisten teennäisyyttä.
En ole erityisesti yhdistänyt tuota olemassaolevaa tai kuviteltua s-varianttia stadin (vanhaan) slangiin. Enemmänkin olen yhdistänyt sen nuorison kieleen, tosin pääkaupunkiseudun. Minusta tytöt käyttävät sitä enemmän kuin pojat. Minun korvissani se kuulostaa ärsyttävältä, varsinkin sitä käyttävät miehet. Olen olettanut, että englannin kieli olisi myös jotenkin asiaan vaikuttanut.
Minä olen luullut, että pääkaupunkiseudun (varsinkin) nuoret naiset käyttävät liian suhisevaa ässää. Nasaalisesta ässästä en ole kuullut. Ässähän pitäisi suomessa nimenomaan ääntää ennemmin terävämpänä kuin liian suhisevana.
Kyllä se on ollut ihan päinvastoin. Suomen ässä ei saanut olla yhtä terävä kuin ruotsin tai venäjän. Suhahtavampi, tylpempi, takaisemmin ääntyvä ässä oli normi.
Ehkä tarkoitit sihisevää ässää.
Tarkoitin lähinnä sitä, että suomen ässä ei ole suhu-ässä, sellainen kuin tämä ns. helsinkiläisässä, vaan terävävämpi. Suomen ässä on kyllä suhisevampi kuin esim. englannin ässä, koska suomessa on (varsinaisesti) vain yksi, ehkä sitten sihisevä ässä...
Mutta toisaalta, kai suomen ässä saisi olla terävämpikin, ainakin mieluummin kuin suhiseva. Ryhdistäisi joskus vähän liiankin löysää ääntämistä...
Helsinkiläistä ässää ei ilmeisesti ole olemassakaan, koska toiset pitävät sellaisena liian terävää pissisässää ja toiset suhu-ässää. En ole ikinä yhdistänyt suhu-ässää Helsinkiin.
Minua on "liian" terävä häirinnyt viime aikoina ainoastaan Ifolorin kuvakirjan tv-mainoksessa, jossa kuvakirjaa esittelevän naisen ässssä on poikkeuksellisen terävä ja ruma. Sitä ilmeisesti teknisesti häivytettiin myöhemmissä versioissa ja nyt pyörii eri mainos.
Minulla herää nyt pieni epäilys, että tässä on jonkinlainen käsitteellinen sekaannus. Mitä kukin kirjoittaja lopulta tarkoittaa terävällä ja suhulla...
Olisi saatava näiltä "pissiksiltä" tietoa heidän kielen asennoistaan ässää äännettäessä. Minulla on myös pieni epäilys, että tämä ässä syntyy jotenkin interdentaalisena suhuässänä, mikä kyllä kuulostaa todellakin aika oudolta... Eli suomen ässä alkaa ilmeisesti lähestyä espanjan z-äännettä (no ei kai)?! :)
Kuulin äskettäin radiosta Georg Malmstenin 30-luvulla levyttämän, stadin slangilla lauletun iskelmän "stadin kundi". Siinä esiintyi paikoin erittäin voimakas suhuässä, esimerkiksi sanassa "mutsi". Sen sijaan "stadi" lausuttiin tavalliseen tapaan.
Itselläni ilmaus "stadin kundi" tuo ensimmäisenä mieleen jonkinlaisen raggarin, mutta tuosta Jorin piisistä mieleen tulee joku puppelipoitsu.
Malmsten laulaa "mutši", mutta siinä on kyseessä tš, ei pelkkä s-äänne, joka on varsinkin sotien jälkeen suomalaistunut ts:ksi samoin kuin monet muutkin, esim. soinnilliset konsonantit ovat muuttuneet soinnittomiksi suomen äännejärjestelmän mukaan: bummata on nykyään pummata jne.
Vanhemmat stadilaiset puhuvat suunnilleen hämäläiseten ääntämis- ja intonaatiosääntöjen mukaan, mutta ainakin 1970-luvulla pääkaupunkiseudun nuoret nuoret käyttivät sihisevää s:ää.