Uskovatko skeptikot ns. tieteelliseen maailmankuvaan? Eivätkö he yhtään epäile sitä? Eikö tieteen kehitykselle ole tärkeää, että sen saavutuksia kyseenalaistettaisiin? Juuri sillä tavallahan tiede kehittyy, että aikaisempia tuloksia asetetaan kyseenalaisiksi. Ja monet suuret tieteentekijätkin ovat olleet mystikkoja. Newton oli alkemisti. Kopernikus oli koulutukseltaan pappi.
Käsite yliluonnollinen on absurdi. Kaikki mitä on, on tietysti luonnollista. Samoin Skeptis ry:n lupaama rahapalkinto sille, joka ensimmäisenä esittää yliluonnollisen ilmiön, on typerä. Heti kun joku pystyy esittämään jotain "yliluonnollista", muuttuu se luonnolliseksi.
Todellisuudessa voi kuitenkin olla paljon sellaista, mitä ei tieteellisen päättelyn ja havaintokoneiston avulla tavoiteta. Ja on varmasti paljon sellaista, mitä ei olla vielä tavoitettu - muutenhan tutkimus olisi turhaa, jos kaikki jo tiedettäisiin. Tieteeseenkin kannattaa suhtautua skeptisesti.
Käsite yliluonnollinen on absurdi. Kaikki mitä on, on tietysti luonnollista. Samoin Skeptis ry:n lupaama rahapalkinto sille, joka ensimmäisenä esittää yliluonnollisen ilmiön, on typerä. Heti kun joku pystyy esittämään jotain "yliluonnollista", muuttuu se luonnolliseksi.
Todellisuudessa voi kuitenkin olla paljon sellaista, mitä ei tieteellisen päättelyn ja havaintokoneiston avulla tavoiteta. Ja on varmasti paljon sellaista, mitä ei olla vielä tavoitettu - muutenhan tutkimus olisi turhaa, jos kaikki jo tiedettäisiin. Tieteeseenkin kannattaa suhtautua skeptisesti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinpä. Mikä on yliluonnollista? Pallosalama? Teleportaatio? Ajatustenluku? Kvanttitietokone?
>>Uskovatko skeptikot ns. tieteelliseen maailmankuvaan?
Ainakin skeptikoista tulee se käsitys, että tieteilijät ovat sikin sokin törttöileviä huuhareita. Hieman johdonmukaisuutta ja hiukka enemmän päättelykykyä kuin pätemisentarvetta, kiitos.
Niin kai se on, että kun Sir Hilary kiipesi Mount Everestille, se oli "huippu". Nyt kun siellä on käynyt parituhatta, se on pelkkä kumpare.
Ei skeptismi tieteessä ole sitä, etteikö tieteeseen sinänsä pitäisi uskoa. Robert Merton nimesi aikoinaan yhdeksi tieteellisen ajattelun kriteeriksi "järjestelmällisen epäilyn". Tällä hän tarkoittaa sitä, ettei mikään "totuus" ole nin pyhä, etteikö sitä saa ja voi penkoa ja arvoida uudelleen, myös kumota.
Ei siinä tieteen skeptimissä sen kummemmasta ole kyse.
Järkipuhetta. Ei skeptismi tieteessä ole suinkaan mitään järjetöntä "epäilyuskoa" kaikkea kohtaan. Pikemmin tervejärkistä halua pyrkiä parempiin selityksiin, ja ennen kaikkea torjua kaikenlaista huu-haata.
Tieteellinen maailmankuva on pyrkimys ja halu ottaa asioista selvää. Siihen ei siksi oikein voi uskoa tai olla uskomatta koska se on määritelmällisesti elämäntapa eikä jokin uskonnollinen dogmi tyyliin pyhä henki, vapaa tahto tai Jumala, johin taas voisi uskoa tai olla uskomatta.
Niin kauan kun tiedettä tekevät ihmiset, puhataasti "tieteelliseen maailmankuvan" perustuva tieteen tekeminen on mahdotonta.
Tiedettä tekevä ihminen ei voi koskaan olla täysin neutraali ja immuuni tutkimuksen ulkopuolisille vaikuttimille. Toisaalta ja isommassa mittakaavassa tiedettä ohjaa usein politiikka ja raha. Onko sillä sitten kovin isoa eroa ohjaako toimintaa joku maallinen taho vai jokin selittämätön voima, vaikutus on saman tyyppinen.
Niin kauan kuin ei ole esittää parempaa menetelmää, on valittaminen täysin turhaa.
kyseenalaistaa jos todella on pyrkimys ja halu ottaa asioista selvää. Jos ei kyseenalaista tai kuten sanot "valita", silloin tiede menettää sen merkityksen mikä sille pyritään antamaan.
Mitä sinä sitten kiukuttelet?
Tieteen nimissä ja arvovallala esitetään paljon asioita, jotka ovat huuhaata esimerkiksi psykologiassa. Freudin teoriat ovat/olivast ihan huuhaata ja nykyajan psykiatrian hoitokeinot sähköshokkeineen vaarallista huuhaata.
Skeptikot ovat käyneet miinustamassa mutta eivät ole ottaneet selvää. Eipä ole uutta. Aika mielenkiintoista on esimerkiksi tämä sähköallergia. Ihmiset, jotka siitä kärsivät, ovat skepotorvien mielestä monesti itsesuggestiolla saaneet tilansa aikaiseksi. Hienoa, mitähän näyttöä meillä on itsesuggestiosta niinkin erinomaisena voimana. Joku 1900-luvun alkupuolelta oleva tutkimus, jossa siinäkin itsesuggestion tuotokseksi oletetaan se, mitä ei muuten pystytty selittämään. Nyt pystytään, kas kummaa on löytynyt sellaisia luulotauteja kuin laktoosi-intoleranssia, keliakiaa, paksusuolen haavaumaa ja niin edelleen. Jotenkin se vain aina, ihan aina, on noin tupannut niiden luulotauti-epidemioiden kanssa menemään, ja niin käy varmaan nytkin.
Jotenkin tuo psykopuoli on nykymaailman alkemiaa, sille vielä sadan vuoden päästä nauretaan. En tosin käsitä, miksi vasta sitten, näkeehän tuon jokainen jo nytkin. Tai oikestaan, enemmän tuo itkettää kuin naurattaa. Jos vähääkään lukee kertomuksia masennuksista, ne ovat hyvin usein selvästi posttraumaattisia tiloja. Miten usein niitä sellaisena hoidetaan? Joku ketterä skepo voisi nyt juosta ottamaan selvää, ettei vaan huuhaa leviä. Samoin ne skitsofreenikkojen kognitiiviset dissonanssit ovat selvästi tavalla tai toisella traumaattisista kokemuksista. Sen näkee aivan selvästi kuinka paljon nuorten mielenterveysongelmat johtuvat koulu- ja nettikiusaamisen traumatisoivista kokemuksista. Siihen ei kuitenkaan kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota. Sen sijaan kansanterveydellisiltä vaikutuksiltaan marginaalinen seksuaalinen hyväksikäyttö kyllä on saanut huomiota, jammuja, jotka itsekin ovat onnettomia mielenvikaisia usein, jahdataan heinähangot tanassa ja kumikengät lotisten, perättömiä ilmiantoja tehdään paikat tukkoon, ja henkisiltäkin seurauksiltaan aivan mitättömistä tapauksista maksatellaan korvauksia ja jaellaan rangaistuksia. Samaan aikaan skepot kirmaavat kaivonkatsojien ja korvakynttilähoitajien kannoilla ja suureen ääneen valistavat kansaa, siis niitä kahta kymmenestä tuhannesta, jotka ovat paitsi sattuneet jostain korvakynttilöistä ikinä edes kuulemaan, vielä niihin uskovatkin. No, turhahan sitä on skepojen itseltään liikaa vaatia, kun helpommallakin pääsee, jopa pätemään.
Skepot ovat ennennäkemättömiä tyhjäntoimittajia. Kuten kaikki muutkin tyhjäntoimittajat, saanevat avustusta yhteiskunnalta toimintaansa.
Heh, vielä kun itse ymmärtäisit tuon hersyvän ironian vistissäsi. Olemme etuoikeuttetuja kun kaltaisesi Einstein viitsii varoittella meitä muuta uskomusten epäilemisen vaaroista.