Aihe

lääkkeetön hoito

mä vainen

Terve!
Onkohan muita jotka ei käytä kaksisuuntaiseen mitään lääkkeitä?Olisi mukava saada tietää miten hoidatte itseänne ilman lääkitystä?Kirjeystäviä sekä liveystäviä olisi ilo saada kenellä juuri tämä sairaus,voisi antaa täten puolin jos toisinkin vertaistukea?Tehdä toki myöskin muutakin yhdessä esim. harrastella jotakin.Itse vaikutan Turun talousalueella....

40

1210

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • heija heija

      Hyvä kysymys! Mä vedän pillereitä, kun on todettu vaikea sekamuotonen. Olen ollu siis lataamossa kaikkiaan viisi kertaa 15 vuoden aikana. Mulla myös päihdetausta, olen ollu 15 vuotta raitis. Mielelläni en söisi lääkkeitä, mutta muustakaan en tällä hetkellä tiedä.

    • vastuullisuus

      Hei jos ne lääkkeet auttaa, miksi niitä ei söisi. Itse söin lääkkeitä ja olo oli hyvä. Sitten tein klassisen virheen ja lopetin, kun ajattelin, että miksi mä mitään mömmöjä söisin. Noh olo romahti ja tuli paska olo. Kiltisti palasin syömään lääkeitä, kun aloin miettimään haluanko elää onnellisena vai silleen et olo on paska. Ensimmäinen vaihtoehto luonnollisesti voitti. En mäkään aina mielelläni söisi näin lääkevastaisena ihmisenä, mutta mieluummin elän normaalia elämää, voin hyvin ja käyn töissä sekä hoidan lapset.

      • tietoyzuuz

        " Itse söin lääkkeitä ja olo oli hyvä. Sitten tein klassisen virheen ja lopetin, kun ajattelin, että miksi mä mitään mömmöjä söisin. Noh olo romahti ja tuli ***** olo. Kiltisti palasin syömään lääkeitä, kun aloin miettimään haluanko elää onnellisena vai silleen et olo on *****."

        Kyseessä on ollut lääkevieroitusoireet, ei alkuperäisen tilan paluu. Monesti käyttäjät luulevat, että alkuperäinen tila on pahentunut, koska eivät tunnista ilmeneviä oireita vieroitukseksi. Hyvin ominainen vieroituksen tunnusmerkki on juuri erittäin nopea ja äkillinen olon romahtaminen.


    • ei murheita

      Minun oli pakko lopettaa lääkkeet, koska ne aiheuttivat minulle psykoosin omaisen tilan, Ajattelin vain lasteni ja itseni murhaamista..

      päästä katosi ajatukset ja fyysinen jaksaminen oli nolla.

      Psykiatri ei uskonut minun selviävän kuukautta pidempään ilman lääkkeitä. Olen ollut lääkkeetön yli kaksi vuotta.

      Nukun 10 tuntia yössä, teen vaativaa duunia ihmisten parissa jossa kiire on arkipäivää eikä virheisiin ole varaa.

      Kukaan ei mt-toimistolla uskonut, että kykenen enää työelämään ja selviän siellä kuukautta pidempään. Toisin kävi..

      Monesti olen miettinyt olenko bipo laisinkaan

      • jyhsdewa

        voi tulla takaisin. Mä olin normaali viisi vuotta ilman lääkkeitä kunnes rysähti. Toisaalta mitä niitä suotta ottamaan, jos ei tarvitse. Ottaa sitten jos on tarvis.


      • ei huumeita

        "Minun oli pakko lopettaa lääkkeet, koska ne aiheuttivat minulle psykoosin omaisen tilan, Ajattelin vain lasteni ja itseni murhaamista.."

        Kylmäävää luettavaa. Hienoa, että olet saanut itsesi takaisin tuosta tilasta ja päättänyt jättää lääkekäytön. Kuten sinunkin esimerkkisi osoittaa, moni pärjää paremmin ilman lääkitystä, joskin psykiatrit toisin haluavat väittää. Mielialalääkkeet johtavat monesti psykoosin ja vaikka monille tuollaiset kokemasi väkivaltaiset ajatukset saattavat kuulostaa uskomattomilta, niin todellisuudessa ne ovat karmivan yleisiä mm. SSRI:lle.


      • TarKas66

        Minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lopetin Ketipinorit (25 mg iltaisin unta varmistamaan) seinään, tuli aivan käsittämätön ahdistus. Pari viikkoa kestin, sitten söin lääkärin neuvosta 12,5 mg Ketipinoria muutamana iltana sekä Propralia poistamaan vieroitusoireita n. viikon. Sillä pääsin eroon Ketipinorista, mutta syön edelleen Lamictalia 200 mg päivässä. Siitä en taida päästä eroon, sillä aina kun olen yrittänyt laskea annosta, alkaa masennus edetä tosi nopeasti. Olen miettinyt, että onko lääkkeeseen kehitetty tällainen ominaisuus, jotta lääkekauppa käy. Pitänee yrittää päästä Lamictalista eroon ensi keväänä, koska keväisin/kesäisin minulla on aina parempi olo. En haluaisi syödä mitään lääkkeitä.


      • Tähän_väliin

        HUOM!!!
        Jotka luette!
        Kaksisuuntaista on hyvin lievää laatua, jonka kanssa tulee toimeen kunhan on vaan päihteetön ja pitää päivärytmiä.
        Toisilla on niin voimakas psykoottisen manian taipumus, että ilman lääkitystä ei valitettavasti voi olla. Ymmärrättekö: kuukausien sairaalajaksoja suljetulla osastolla vuodesta toiseen, talon myymisiä hetken mielijohteesta, perheeltä koti alta, itsemurhayrityksiä.
        On vaarallista suositella lääkkeettömyyttä kaikille. Älkää tehkö niin, moni nuori vasta sairastunut tekee itsekseenkokeiluja.
        "moni pärjää paremmin ilman lääkitystä" Moni ei pärjää ollenkaan. Myös diabetesta hoidetaan eri annoksilla ja eri tavoin sen hankaluudesta riippuen.


      • joutuhainen
        Tähän_väliin kirjoitti:

        HUOM!!!
        Jotka luette!
        Kaksisuuntaista on hyvin lievää laatua, jonka kanssa tulee toimeen kunhan on vaan päihteetön ja pitää päivärytmiä.
        Toisilla on niin voimakas psykoottisen manian taipumus, että ilman lääkitystä ei valitettavasti voi olla. Ymmärrättekö: kuukausien sairaalajaksoja suljetulla osastolla vuodesta toiseen, talon myymisiä hetken mielijohteesta, perheeltä koti alta, itsemurhayrityksiä.
        On vaarallista suositella lääkkeettömyyttä kaikille. Älkää tehkö niin, moni nuori vasta sairastunut tekee itsekseenkokeiluja.
        "moni pärjää paremmin ilman lääkitystä" Moni ei pärjää ollenkaan. Myös diabetesta hoidetaan eri annoksilla ja eri tavoin sen hankaluudesta riippuen.

        Voi olla ilman aineita. Jokainen tietenkin saa päättää käytöstä omalla kohdallaan. Taloa ei kannata myydä hetken mielijohteesta, ellei saa hyvää tarjousta. Itsemurhayritykset ovat aina oma päätös, joka tulee aineissa mieleen varmasti useimmin. Erityisesti crash-vaiheessa. Aineettomuutta suosittelen lähtökohtaisesti kaikille, mutta kuten sanottua, jos haluaa olojaan huumein tasata, se olkoon jokaisen oma päätös. Diabetesta älä sotke tähän. Diabetes voi tarvita lääkehoitoa tai saattaa mennä henki. Mikään henkinen tuska ei tapa. Henkilö voi vain itse tappaa itsensä, mutta se on eri asia.


      • Jfksj

        Ihan samalla tavalla tässäkin sairaudessa voi päästä hengestään ilman lääkkeitä


      • TarKas66 kirjoitti:

        Minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lopetin Ketipinorit (25 mg iltaisin unta varmistamaan) seinään, tuli aivan käsittämätön ahdistus. Pari viikkoa kestin, sitten söin lääkärin neuvosta 12,5 mg Ketipinoria muutamana iltana sekä Propralia poistamaan vieroitusoireita n. viikon. Sillä pääsin eroon Ketipinorista, mutta syön edelleen Lamictalia 200 mg päivässä. Siitä en taida päästä eroon, sillä aina kun olen yrittänyt laskea annosta, alkaa masennus edetä tosi nopeasti. Olen miettinyt, että onko lääkkeeseen kehitetty tällainen ominaisuus, jotta lääkekauppa käy. Pitänee yrittää päästä Lamictalista eroon ensi keväänä, koska keväisin/kesäisin minulla on aina parempi olo. En haluaisi syödä mitään lääkkeitä.

        Kun lopetin lamictalin käytön se aiheutti pahat vierotusoireet mistä lääkäri ei maininnut mitään. Kun osaat varautua niihin ne kestää paremmin. Olo menee ohi muista juoda paljon vettä , harrastaa liikuntaa ja saunoa. Vitamiineja suosittelen myös. Vähennä osissa ei suoraan kokonaan. Oloni parani parin viikon jälkeen


    • Pekka Gronow

      Kaiken a ja o on oikea lääkitys. Jos lääkitys on väärä, ei mikään ole hyvin. Toisena tulee alkottomuus ja riittävä uni. Kiireetön ja stressitön elämä. Esim. osa-aikatyö. Tietenkin jos olet esim. yksinhuoltaja, on aina haastavampaa. Terveellinen ruokavalio ja sopivasti liikuntaa myös.

      • ei huumeita

        "Kaiken a ja o on oikea lääkitys."

        Aivan, kuten nimimerkki 'jyhsdewa' sanoi: 'Toisaalta mitä niitä suotta ottamaan, jos ei tarvitse. Ottaa sitten jos on tarvis.'

        Mielialalääkkeet ovat tarkoitettu akuuttiin, ei jatkuvaan käyttöön. Jatkuvalla käytöllä saa aikaan useimmiten enemmän harmia kuin hyötyä. Se, että tähtäät lääkkeettömään hoitoon 'mä vainen' on hieno kuulla. Olen kuullut, että moni selviää sairauksiensa kanssa hyvin tai paremmin ilman lääkkeitä. Nimimerkki 'jyhsdewa' kertoi eläneensä normaalisti viisi vuotta ennen kuin tuli huonompi jakso, siis 5 vuotta. En tietenkään tiedä kauanko huono jakso kesti, mutta ellei se vuosia kestänyt niin lienee paikallaan kysyä, onko fiksua vetää lääkkeitä, joiden tiedetään olevan erittäin haitallisia, jotta voi ehkä välttyä muutamalta huonolta jaksolta per viisi vuotta, siis 5 vuotta? Kukaanhan ei siis pysty sanomaan etteikö huonompi jakso olisi tullut lääkekäytöstä huolimatta, tai ehkä useampiakin. Jokainen arvioikoon itse onko lääkityksen käyttö järkevää omalla kohdallaan.


    • jotain muuta...

      Kannattaa tutustua funktionaaliseen lääketieteeseen mielen häiriöiden hoidossa. Tuon aiheen artikkelista itse löysin jotain uutta kun olen kokeillut lähes kaikkia lääkkeitä ja ei sovi sivuvaikutusten takia, erityisesti suolisto pettää. Marssin luontaistuotekauppaan ja ostin karnosiinia, omega 3 ja maitohappobakteereita sekä kaikki aminohapot ja vitaminit. Nyt yritän pärjätä näillä kunnes lääkärit keksivät mitä tehdä....

    • vastuullisuus

      En pidä lääkkeiden syönnistä, mutta en halua uusia jaksoja. masennus ja mania ovat kurjia kokemuksia. Lisäksi mulla on lapset. Olen vastuussa monen elämästä ja mulle on tärkeää pitää itseni kunnossa ja jos se onnistuu lääkkeiden avulla niin fine. Sekä pitämällä huolta terveellisistä elämäntavoista.

      30 vuotiaaksi olin elänyt ilman ongelmia, ei elämä mitään ihme vuoristorataa, mutta aina on ollut ongelmia nukkumisen kanssa eli nukkunut vain pari tuntia yössä eli elämä ollut yhtä iloista hypomaniaa. mutta viime keväänä mania ja sen jälkeen hirveä masennus. En halua ottaa riskejä. Ehkä jos mulla ei olisi lapsia, tilanne olisi eri.

      Lisäksi tutkimusten mukaan lääkkeiden kanssa sahaaminen on koettu vaarallisemmaksi , se että lopettaa, aloittaa, lopettaa, aloittaa ei ole hyväksi. Myös nämä vaiheet (hypomania, mania ja masennus) eivät ole myöskään aivoille hyväksi, joten niiden ehkäisy on myös sen takia tärkeää.

      • 14+15

        Hmm, mistä päättelet, että hypomania, mania tai masennus olisivat haitaksi aivoille??


      • myöhässä
        14+15 kirjoitti:

        Hmm, mistä päättelet, että hypomania, mania tai masennus olisivat haitaksi aivoille??

        Jokainen sairausjakso lisää uusien sairausjaksojen mahdollisuutta.


    • vastuullisuus

      En päättele mitään vaan perehdyn tietoon eli näin ollen Tutkimuksista. Opiskelen myös terveyshoito alalle. Lisäksi olen luonteeltani semmoinen ihminen, että tutkin käteeni saavan tiedon perusteellisesti. Eli kun tämän diagnoosin sain olen lukenut todella paljon aiheesta kirjallisuutta ja tutkimuksia.
      Niinhän sitä sanotaankin, että jokainen on oman sairautensa asiantuntija.

      • 14+15

        Toivottavasti olet tietoinen psykiatrian alaa riivaavasta runsaasta puolueellisesta tutkimustiedosta. Se, että opiskelet terveydenhoitoalalle ei valitettavasti takaa yhtään mitään, itse asiassa saatat altistua muita enemmän lääkeyhtiöpropagandalle sitä tietämättäsi. Lääkkeiden kanssa sahaaminen on varmasti epäterveellistä, siitä olen yhtä mieltä. Oli sahausta tai ei, mielialalääkkeet ovat erittäin vaarallisia kenelle tahansa. Vaikka en osaa varmuudella sanoa, uskallan silti väittää, että mikäli jotain vahinkoa aivoille manioista tai masennuksesta syntyisi (mihin en usko), tämä vahinko ei ole verrattavissa siihen nähden miten pahaa tuhoa lääkitys aiheuttaa.


    • vastuullisuus

      Kyllähän meidät jo koulussa opetetaan erottelemaan tutkimuksia, mitkä ovat luotettavia ja mitkä ei. Ja tottakai pitää ottaa huomioon mikä taho tutkimukset on teettänyt, sitä en kiellä.

      Mutta en ymmärrä kuitenkaan aina tätä vastusta lääkkeitä kohtaan. Juu en lähtisi kun joku vähän valittaa masennuksesta määräämään siihen mitään muuta kuin keskustelu apua, mikä nykyään unohdetaan täystin, hyvin surullista.
      Mutta kun on kyse vakavista sairauksista kuten skitsofrenia ja tämä, lääkkeet on luotu auttamaan ihmisiä ja jotta voisi elää normaalisti.

      Onhan lääkkeillä sivuvaikutuksensa, mutta niin on kaikella. Jokainen voi miettiä omalla kohdallansa hyödyt ja haitat ja kärvistellä jos niin haluaa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat pitkään käyttäneet mitä erilaisempia lääkkeitä ja nämä ihmiset ovat töissä vaativissa hommissa niin enpä ole nähnyt sitä tuhoavaa vaikutusta. Aika moni näistä ihmisistä ei kävisi töissä ilman lääkkeitä.

      Jos lääkitys aiheuttaa pahaa tuhoa? Oletko miettinyt miten pahaa tuhoa lääkkettömyys voi joillekkin aiheuttaa? Mutta niin kuin sanoin, jokainen kuunnelkoon itseään ja menköön sillä tyylillä, mikä itselle sopii.

    • vastuullisuus

      No ainahan voit laittaa google hakuun esim. masennuksen vaikutus aivoihin, sieltä löytyy useita luotettavia artikkeleita aiheesta. Miten masennus vaikuttaa hippokampuksen toimintaan ja kortisoli.

      Ja tuosta lääkeyhtiöpropagandasta, jos kaiken tutkitun tiedon haluaa sen turvin sivuuttaa niin huh. Lääkkeet on toki nykyajan bisnes, mutta kyllä niillä myös helpotetaan ihmisten elämää ja aika moni kyllä kuolisi täällä erilaisiin sairauksiin ilman lääkkeitä tai hoitomuotoja.

      Koska tämä sairaus on aivosairaus, niin ehkäpä joskus keksitään keino millä sen saa pois, kuka tietää lääketiede kun kehittyy koko ajan ja hyvä niin monien sairauksien kannalta. Lääketiede yrittää löytää jatkuvasti uusia keinoja , hoitoja ja parannuksia. Epilepsiankin saa joiltakin poistettua leikkauksella.

      • bipo2

        Minulla on lääkkeenä Zyprexa 5 mg ja Cipralex 20 mg. Lääkkeet maksavat niin vähän että niillä ei mikään lääkefirma rikastu. Tuntuvat toimivan ylläpitolääkityksenä niin hyvin etten kyllä niistä hevin luopuisi. Nukun hyvin (ei ylikierroksia) ja masennuskin on pysynyt poissa. Alkuun olin hyvin lääkevastainen, kun sain diagnoosin, mutta lääkevastaisuuteni on poistunut kokemuksen myötä.


      • €i Rika$tu €i
        bipo2 kirjoitti:

        Minulla on lääkkeenä Zyprexa 5 mg ja Cipralex 20 mg. Lääkkeet maksavat niin vähän että niillä ei mikään lääkefirma rikastu. Tuntuvat toimivan ylläpitolääkityksenä niin hyvin etten kyllä niistä hevin luopuisi. Nukun hyvin (ei ylikierroksia) ja masennuskin on pysynyt poissa. Alkuun olin hyvin lääkevastainen, kun sain diagnoosin, mutta lääkevastaisuuteni on poistunut kokemuksen myötä.

        "Zyprexa 5 mg ja Cipralex 20 mg. Lääkkeet maksavat niin vähän että niillä ei mikään lääkefirma rikastu"

        Hahhahaahahahhaha hahhahaahahah

        oi oi oi... huhuh...

        hahahahhahahahahahahahaaaa...


    • vastuullisuus

      Ne maksavat meille vähän, jotta me suostuisimme ostamaan lääkkeemme.
      Oikeasti ne maksavat paljon enemmän.

      Minullakin kesti kauan tämän diagnoosin hyväksyminen, koska en ole elänyt holtitonta elämää, vaan tasaista, iloista, aikaansaavaa ja tuotteliasta hypomaniaa elämäni on kyllä ollut ennen tuota ensimmäistä maniaa ja sen jälkeen seurannutta hirveää masennusta.

      Kaikkein vaikeinta on ollut sen takia, koska olen ollut aina hyvin lääkevastainen ihminen. En ole ottanut edes buranaa, jos päätä on särkenyt vaan mieluummin levännyt. Sen takia tämä tuntuu minusta joltain kiroukselta, kohtalon oikulta , että joutunee syömään jotain lääkkeitä loppuelämän ajan. Ei kiva ajatus ollenkaan.

      Mutta kyse on valinnoista. Miten elämänsä haluaa elää. Ottamalla riskejä ja katsoa kuinka kauan pärjää ennen kun seuraavan kerran floppaa, kun tätä tautia löytyy niin eri varitaatioina ihmisiltä. Toisilla syklit on voimaikkata ja niitä on usein ja toisilla lievempänä. Ehkä semmoiset pärjäävät hyvin ilman lääkehoitoa.

      Itse en nyt niitä riskejä halua hirveästi mennä ottamaan, kun en ole vastuussa vain omasta elämästäni vaan monen muun.

    • juoskaavapaana

      Suurinosa bipoista on ilman lääkkeitä ja diagnoosia.

    • " asiantuntia"

      Ei kenenkään kuulu kärsiä lääkkeiden tuottamasta sietämättömästä tuskasta. Nyt puhun vain omasta puolestani sillä joillekkin lääkkeet sopivat ja pienet haitat ovat siedettäviä. Jos ei ole koskaan käyttänyt näitä myrkkyjä ei kannata tulla sanomaan että pitäisi kestää haittavaikutukset. Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää pysty olemaan seisaallaan ja verhot pitää olla kiinni sekä vatsa pysähtyy niille sijoilleen eikä pysty syömään ilman kipuja on lääke aiheuttanut tarpeettoman pahan masennuksen joka ei ole kenellekkään suotavaa. Nyt en suosittelisi kenenkään " terveydenhoitoalan opiskelijan" sanovan jotain mistä ei tiedä mitään. Kiitos

      • vastuullinen

        Anteeksi vaan, jos et ole sattunut lukemaan viestejäni niin sairastan myös itse tätä tautia, mutta suhtaudun siihen vastuullisesti eli ottamalla lääkkeeni joten kyllä minä tiedän ihan omakohtaisesti mistä puhun, valitettavasti.

        Mulla menee (1 deprakine 300g ja 1 ketipinor 300g) eikä ne ole aiheuttaneet mulle mitään, alussa väsytti mutta sekin meni ohi. (oli mullakin noi korkeemmilla, mutta pudotin ne itse mulle sopiville leveyksille, kun ei hitto meinannut saada itseänsä sängystä ylös, ihan pöhnä olo. Joten enköhän tiedä ja ymmärrä.)

        Mutta anteeksi välillä mun on vaikeaa ymmärtää joidenkin lääkevastaisuutta sen takia, kun näkee noita tapauksia joiden elämä on yhtä vuoristorataa, läträtään alkoholin kanssa, sössitään raha-asioiden kanssa ja parisuhteiden kanssa petetään jne, Unohdinko jotain?

        Joidenkin tämmöisten kohdalla sitä miettii, eikö se elämä olisi mukavampaa ilman tuommoista sekoilua??? Jotenkin sitä yrittää puhua terveellisen elämän merkityksestä ja sopivan lääkityksen löytymisestä. Mutta ei lääkityshän se vasta elämän pilaakin ja kaikki on jotain salaliittoa ja propagandaa. Niin kyllä sitä välillä ihmettelee...

        Mutta kuten olen jo aikaisemmissani viesteissäni sanonut jokainen menköön itselle sopivalla tyylillä. Mutta on olemassa myös ihmisiä joille diagnoosin löytyminen on helpotus sekä siihen asiallinen hoito.


    • bipo23

      Minä olen bipo joka ei syö lääkkeitä.
      Olen kokeillut seroquelia, ketipinooria ja abilifyä.
      Tekevät zombin tai keskittymiskyvyttömän apinan.

      Elän tällä hetkellä hyvää elämää ilman lääkkeitä.
      Välillä masennusta/maniaa mutta oikealla elämätyylillä saan
      ne pidettyä aisoissa.

      Pidättäytyminen päihteistä ja valvomisesta.
      Liikunta ja säännöllinen rytmi. Ei aina toteudu mutta tiedän
      sillä tavalla pystyväni elämään aivan yhtä "normaalia" elämää
      mitä terveet ihmiset.

      • 14+15

        Esimerkillistä.


    • valinnat

      Tiedän 4 bipoa jotka eivät syö lääkkeitä ja ovat ihan ok.
      Yhden tiedän joka syö lääkkeitä ja istuu kotona kaiket päivät, lihoo ja on katkera.

      Riippuvuus voi tulla noihin lääkkeisiin ja tämä lääkkeitä syövä pyytää vaan jatkuvasti lisää lääkkeitä että voisi olla sekaisin.

      Eikö juuri bipot ole hyvä lääketeollisuuden orja koska helpotti koukuttuu kaikkeen?

      • 14+15

        "Tiedän 4 bipoa jotka eivät syö lääkkeitä ja ovat ihan ok.
        Yhden tiedän joka syö lääkkeitä ja istuu kotona kaiket päivät, lihoo ja on katkera."

        Jos näin on (mitä en epäile), ei tähän sanoja tarvita.

        "Eikö juuri bipot ole hyvä lääketeollisuuden orja koska helpotti koukuttuu kaikkeen?"

        Orjia ovat masentuneet, ahdistuneet, skitsofrenikot, paniikkihäiriöiset, 'adhd'-ihmiset, syömishäiriöiset, unihäiriöiset, stressaavat, pelokkaat, persoonallisuushäiriöiset, työuupuneet, kaamosmasentuneet...


      • vastuullisuus
        14+15 kirjoitti:

        "Tiedän 4 bipoa jotka eivät syö lääkkeitä ja ovat ihan ok.
        Yhden tiedän joka syö lääkkeitä ja istuu kotona kaiket päivät, lihoo ja on katkera."

        Jos näin on (mitä en epäile), ei tähän sanoja tarvita.

        "Eikö juuri bipot ole hyvä lääketeollisuuden orja koska helpotti koukuttuu kaikkeen?"

        Orjia ovat masentuneet, ahdistuneet, skitsofrenikot, paniikkihäiriöiset, 'adhd'-ihmiset, syömishäiriöiset, unihäiriöiset, stressaavat, pelokkaat, persoonallisuushäiriöiset, työuupuneet, kaamosmasentuneet...

        Jos näin on niin Vau, oikeesti! !

        Noh me nähdään tuolla toisella puolella pikkusen vähän enemmän niitä, jotka eivät ole ok. Ja se luku on jotain ihan muuta kuin NELJÄ. Että näin.

        Vai, että orjia... kaikkea sitä kuulee. Työsarkaa kyllä riittää asiakkaissa ja asenteissa.


    • nousulaskukausi

      En syö lääkkeitä bipoon. Tässä mun keinot pysyy hengissä ilman lääkkeitä. Tai sit ennoo bipo ku tuun toimeen ilman lääkitystä.

      * ei päihteitä
      * terveellinen ruokavalio
      * liikuntaa
      * melko säännöllinen unirytmi ja yritän nukkuu tarpeeks
      * mahd stressivapaa elämä
      * ei huonoja tai dramaattisia ihmissuhteita
      * mun henkkoht parempi pysyy kaukana ihmisistä koska se saa mut ylikierroksille
      * plus kaikki e-epat ja muut

      On paljon bipoja joil ei lääkitystä. Jotkut pärjää tiukalla kontrollilla ihan jees ja toiset sit sekoilee olan takaa.

    • vastuullisuus

      Niin ja se on hyvä, että pärjää myös "luomukeinoin". En mä sitä vastaan olekkaan.
      Mutta entäs sitten nämä, jotka eivät pärjää. Mua joskus häiritsee,
      kun me oltais jotain ihme "pahantekijöitä" (hoitohenkilökunta siis).
      Kun osa meistä oikeasti haluaa auttaa ja sen takia on hakeutunut
      tälle alalle. Se on joskus vaan niin hirveen turhauttavaa. No vaikea sitä on
      kai ymmärtää, en tiiä...

    • nousulaskukausi

      Jos on lapsii tai kumppani niin ehdottomasti pitää hoitaa sairauttaan sitten vaikka niillä lääkkeillä. Lääkkeitä on kuitenki niin paljon et monille löytyy sopivat ja vähän haittavaikutuksia omaavat lääkkeet. Lapset tai kumppani tuo vastuun eikä sillon sovi makailla sängyssä tai maniassa painella pitkin kyliä. Turhauttavaa ihan varmasti on kun jotkut ei itseään hoida, käyttävät päihteitä ja sekoilevat. Maanisen bipon mielestä varmaan kaikki ovat pahoja jotka yrittää auttaa. Eihän he oo kipeitä eikä varsinkaan hulluja, muut on. Mua turhauttaa iteki seurata joidenkin bipotuttujen menoa.

    • psykiatri

      Ilman lääkkeitä ei pärjää, joko potilas poistuu oman käden kautta tai sitten sairaus ehtii tuhota aivot siihen pisteeseen että lähtee henki

      • jwrj

        Provohömppää.


    • LadyLadySilver

      Minulla on nuorempana ollut säännöllinen lääkitys, mutta kun olo alkoi helpottaan niin sitä vähennettiin ja luovuin siitä itse kokonaan 28-vuotiaana.

      Toki edelleen on välillä vaikeaa, todella vaikeaa, mutta pystyn jo elämään ja toimimaan tämän sairauden kanssa ja saikulla en ole edes joka vuosikaan enään. Ikääntyminen, vakaa parisuhde, säännöllinen työ ja elämä auttavat tämän kanssa pärjäämistä siinä missä lääkkeetkin aikoinaan. Rakastava ja välittävä mies on ainakin minulle ollut paljpn korvaamattomampi kuin mikään pilleripurkki <3

    • red.dick

      Mä vaihdoin lääkkeet runkkaukseen. Mitä enemmän bibottaa sitä enemmän runksuttaa.

    • Touhuamaton

      Hoidan terveyttäni syömällä terveellisesti ja monipuolisesti, joku sanoisi kalliisti. Juon vain vettä. Peseydyn päivittäin, hiukset hoitaa kampaaja. Pidä järjestyksestä ja siisteydestä, joita ylläpidän kotonani. Lenkkeilen, hoidan raha-asiani. Olen velaton. Lääkkeinä ovat migreeninkaltaiseen päänsärkyyn parasematolia ja b-vitamiinia hermojen hoitoon. Paino pysynyt samana vuosikymmenet. Seksisuhteita tai yhdenillanjuttuja ei ole, eikä uskottomuutta. Asiani ovat siis hyvin?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muusikko Pave Maijanen, 70, on kuollut

      "Talvella 2018 hän sai ALS-diagnoosin. Ensioireet hän huomasi syksyllä 2018. Tuolloin Maijanen alkoi tuntea kummallisia lihaskramppeja ja huomasi, ett
      Maailman menoa
      97
      4352
    2. "Autoilu sinänsä tulee hyvin edulliseksi"

      Ei tarvitse olla huolissaan autoilun kustannuksista. Vaikka bensan ja dieselin hinta nouseekin, niin ”puhtaammat käyttö­voimat takaavat, että autoilu
      Maailman menoa
      273
      2465