Alle 10v ex-ravuri suokkitammalta leikattu onnettomuuden jälkeen etujalan nuljuluu. Ollut pari vuotta lomalla leikkauksen jälkeen eikä raviuraa enää jatketa. Tarkoituksena olisi saada hepasta harrasteratsu. Tamma ei onnu sileällä mentäessä tai maastossa rankankaan lenkin jälkeen. Onko kenelläkään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta, ja miten hyppääminen on ratkaistu? Ei ole minkään sortin kilparatsua tammasta aikomusta tehdä vaan kysyn lähinnä 50 cm ja alle pikkuesteiden hyppäämistä. Uskaltaisikohan ajatella puomi- ja kavalettityöskentelyn jälkeen kokeilla vai unohtaako hyppääminen kokonaan ilman yhtäkään yritystä. Ainahan on riskinsä, että yhdenkin huonon alastulon jälkeen on jalka taas paketissa ja sitten ei ole kyllä enää hevostakaan sen jälkeen. Onko vastaavaa kokemusta?
suomenhevosella etujalka leikattu - mites hyppääminen?
suokkitamma2
2109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta tiedän yhden hevosen jolla oli sama homma. Se tosin alkoi onnahdella raskaassa rasituksessa tasaisellakin joten joko sen vamma oli pahempi alun alkaenkin tai ehkä leikkaus oli mennut pieleen, en tiedä. Mutta siltä oli ell kieltänyt hyppäämisen kokonaan. Sen kokoista sai mennä mistä se pääsi astumalla yli, mutta ei yhtään korkeampaa.
Henk koht en yrittäisi esteitä, juuri siksi, että yksi epäonnistunut alastulo, vaikka vain pienelläkin esteellä, saattaisi tehdä lopun koko hevosesta. Minä en kuitenkaan ole nivelvammojen asiantuntija, joten sanoisin, että luotettavinta tietoa saisit eläinlääkäriltä.
Ei hyppäämistä, hyppääminen (vaikka vain irtona ilman ratsastajan lisäpainoa) tekee aina tärähdyksen jalalle. Etujalalle tulee alaslaskeutuessa koko hevosen paino (300-500kg) ja jos luu on murtunut siihen ei tarvita yhtä epäonnista alastuloa, koska tärähdys yksin vahingoittaa aina jalkaa. Jos alat hypätä on se hiukan kuin tupakanpolttoa... se vahingoittaa kokoajan pikkuisen ja aiheuttaa tarpeettoman rasituksen jota keho ei kestä, mutta on sitten tuurista kiinni meneekö se tappavaksi syöväksi saakka elinaikana vai ei.
En hyppäisi/hypyttäisi. Nuljuluu kuuluu kuitenkin niihin pieniin luihin joiden vamma uusiutuu helposti ja jotka hyppäämisen kannalta ovat vielä tärähdysvaikutuksen pahimmalla pinnalla.