Jumalan tunteminen tuntemattomana

Onko kukaan koskaan miettinyt, mitä on tuntea Jumala tuntemattomana? Se lähtee siis siitä olettamuksesta, että kuvittelemme kaiken aikaa, millainen Jumala on. Me voimme vain kuvitella tietävämme Jumalan perimmäisen olemuksen, mutta emme tiedä. Nykyaikana tosin käytämme hieman toisenlaisia termejä, kuin Jumala, kuvaamaan tätä tuntematonta, perimmäistä olevaisen olemusta. Puhumme todellisuudesta, totuudesta, tietoisuudesta, rakkaudesta, onnellisuudesta, ihan mitä vain mielemme suoltaa. Jumalakin on siis vain termi, älkäämme takertuko joihinkin yksittäisiin termeihin. Jumalan tuntemisesta vaikeinta tekee viimeistään juuri se koko käsite "Jumala".

Minä voisin oikeastaan puhua todellisuudesta, muut saavat käyttää Jumala-ilmausta, jos haluavat. Voimmeko pukea todellisuuden tai Jumalan sanoiksi? Voimme. Voimmeko tutkia tieteitä ja määrittää asioita? Voimme. Mutta miksi teemme niin? Miksi haluamme asettaa kaikelle olevaiselle jonkin merkityksen? Miksi me välitämme erinäisistä asioista, koska annoimme niille merkityksen? Mikä loppujenlopuksi onkaan tämä todellisuus tai Jumala, jos emme määritäkään sitä tieteen avulla tai minkään muunkaan, kuten ajatusten ja aistien avulla, koska emme edes tiedä, voiko todellisuus määrittää itse itseään. Tällöin meidän on siis myönnettävä, että kaikista tutkimustuloksista huolimatta todellisuuden eli Jumalan perimmäinen olemus voidaan tuntea tuntemattomana. Koko se nimityskin "Jumala" tai "todellisuus" on ihmisten keksimä, koska juurihan sanoin, ettemme tiedä, määrittääkö todellisuus itse itseään mihinkään käsitteisiin. Mutta me ihmiset ainakin määritämme.