Kun aurinko paistaa

Olihan söpö ilmaisu:D-- kaikkien Jumalten Pomo. Mitään et jätä epävarmuuteen kenelle kohdistat pyyntösi. Ihan näen matkalla kaikkeuteen, miten keikahtaa muut pyydetyt apulaisjumalat sivuun, että tie on selvä:DDDD

Insinööri Ruuneperikin ihan opastaa, miten se oikein toimii:D

Ehkäpä langatonkin sentään toimii, tiedä sitten näitä , vaikka olisit oikeassakin:)

Naurattaa ihan, kun on niin hyväntuulinen ja personallinen viesti,...

Liekö Jumalaa, on jumalia, jokaisen mieleen sopivia.
Jumalien Pomo?

Kesällä sataa ja paistaa, tuskin siihen mitään jumaluuksia tarvitaan.

Söpö, höpö, vain yhden kirjaimen muuttuvuus, ja saattaa saapua suuttuvuus.

Eilenkin kuului ukkosen jylinää ja meillä paistoi aurinko, pieni sade ilmiö auringon paistaessa ja siinä oli viikon vesisade.
Aurinko on ollut esillä tänä kesänä, mutta kun sitä vettäkin luonto tarvitsee.

Nyt sitten valmiina kankaille, kahvin kanssa!

Don Camillo tuntuu avauksen tehneen, niin samantyyppistä
iloisuutta tunsin lukiessani näitä kahta, Ruuneperia ja Don Camilloa.
Jatkukoon ilo ja aurinkoisuus !

Minkähän elävän olomuotoon Ruuneperi eläytyi, kun kertoo "noille" ihmisille virkistystä pyytäneensä. Luontokappale onkin Luojan lähituttava, sopusoinnussa Luonnonkin kanssa, ihmiskunta on kovin jo vieraantunutkin.

Kovin minäkin sadetta toivoin, ihan itsekkäistäkin syistä, kun kallista vesijohtovettä sai olla myötäänsä ruiskuttamassa ja painavalla kannulla kantamassa puutarhalle. Mustikoidenkin takia minä toivoin, ja vadelmien ja kanttarellien ja kuivumassa olevien koivujen. Raikas kostea aamu sai sanattoman kiitosrukouksen ihastuneena henkäyksenä nousemaan kohti taivaan sineä, siellä on Luojan suuruudelle tilaa. Kaikki vihreät värit ovat raikastuneet, kukat heleitä ja nurmikko virkistynyt. Hämähkinseititkin aamuvalossa kastehelmineen kuin paraskin taideteos, vaikka metsälenkillä naamaani tavoittelivat. Ja mikä tuoksu sateenjälkeisessä metsässä !

Käsien ristiminen auttaa keskittymään, tuskin se mikään kristittyjen ristiin viittaava vertauskuvallisuus on. Olen muistaakseni lukenut, että alkukristityt nostivat kätensä ylös rukoillessaan , mikä hyvin kuvaa rukouksen suuntaa. Kummitätini oli erittäin taitava ompelija ja kutoja, sokeutui viimeisiksi elinvuosikseen. Hän sanoi, että vielä hän pystyy käsitöitä sentään tekemään...rukoilemalla.
Miten te muuten ristitte kätenne, kumpi peukalo on etualalla...minulla aina vasen, vaikka silmät ummessa .Oikeakätinen kylläkin olen.

Kautta ikiaikojen on kansamme rukoillut, milloin sadetta pelloille, milloin poutaa.
Milloin varjelusta hallalta ja vihollisilta, ei mitään pahaa siinä ole.

Nyt oli niin hyvä kaksinpuhelu luojan kanssa,että tässä kaaoksen keskelläkin hymyä pukkas.
Aaamu oli mitä ihanin ja on vieläkin,peilityyni järvi lepää viimeviikoisen myrskyn jälkeen.Kalaa tuli omiksi ja luontokappaleiden tarpeeksi.rengastettu selkälokki rohmusi itsensä niin täyttten,ettei oikein lentoon päässyt.
Minä jouduin kastelemaan kasvimaatani eilen,koska en muistanut sitä sadetta rukoilla,kun vattumetsässä ramusin.

Eipä siellä metsän siimeksessä ollut 'lustia', ei tuulen henkäystä mutta ihme kyllä kahvi piristi, vaikka hyttyset ja pienet kärpäset olivat iholla kaiken aikaa.
Tunnin olin metsässä ja sain mustikoita muutaman kourallisen, ehtiihän tuonne vielä monesti kesääkin jäljellä syyskuun puoleen väliin.

Auton sisälämpö oli 37C, ja ulkona vain 10 astetta vähemmän, onneksi on nuo ilmastoinnit keksitty, hetken tyhjäkäyntiä ja viilennys toimii.

Siis aurinkoisia päiviä toivon silti kaikille ;-)).

Kirjoitanpa Ruuneperille sen harmillisen viestin jota hän kaipaili ketjuunsa.

Mikä parempi olet olevinasi kun jopa luoja suosii sinua, ja antaa vettä asuinalueellesi jota me täällä "rajua-metsän"puolella niin kovin olemme kaivanneet,

Kovasti jyrisi ukkonen ohi kulkiessaan meille , syyttiköhän jostain, ja sinne painui rikkaaseen ja rahakkaaseen paikkaan antaen vielä suosion osoituksena jopa vettäkin.
Mutta meille, meille köyhemmille vain jyristeli

Tuolta se tulla paukuttelee taas Paattisten suunnalta.
Saas nähdä kuka nyt mitä saa:

Uskon, että Ruuneperi ei nukkunut tänä aamuna pitkään, eli niin kaun aamulla, että olisi kaiken vuotta laiska ja unelias. Tänäänhän on unikeon päivä ja naantalilaiset juhlistavat teemapäivää erikoisen "juhlavasti".
Oli mukava lukea teknokraatti ystävämme viestiä, missä hän kertoi pyytäneensä helteeseen nääntyville ystävilleen vettä taivaalta.
Sitä annettiin. Minäkin rukoilen Luojaani, mutta vieläkin henkilökohtaisemmalla tasolla. Aloitan usein: "Rakas Jeesus".
Käsiäni en usein risti, enkä tee ristinmerkkiäkään, mutta silloin kun laitan kädet ristiin, on vasen peukalo päällimmäisenä.

Kaipa olen vaikutteille altis tai yllytyshupsu, koska kerronnat auringosta, luonnosta ja marjakeruusta kasvattavat halui mennä sinne, mistä tätä kaikkea on saatavilla. Tietysti vain luonnon ehdoilla, ja miksèi myöskin "jokamiehen oikeuksilla."
Tekee taas mieleni lähteä, ja kiivetä vakikukkulalleni, vetäistä kunnon päiväunet sammalmätäs tyynynäni, niin rauhassa että, ei mikään ihmisten rakentama härveli rauhaa riko. Siitäpä kun laskeudun alas synkältä ja pimeältäkin vaikuttavaan järeän kuusikon peittämään notkoon, ilma viilee, valo tulee kuusioksien rakosista viiruina, täplikkäinä. Jos käy tuulen henki kuusten latvoihin, valokiilat, täplät vilkkuvat, muuttavat muotoaan hämärässä kuin jossain karusellissa.

Toteutan myös nokoseni soutuveneessä, kilometri pieneen vastatuuleen kuntosoutelua ja sitten vain sopivaa hakua lepäämispaikkaan veneessä ja antaa tuulen kuljetella. Eipä siinä kauan heräillä pysy, ehtii katsoa kuinka pilvet muuttavat muotoaan, tekevät uusia kuvioita mielikuvitukseni pohdittavaksi, pieni tuulen tekemä liplatus veneen laitoihin on kuin hypnoosia unen hakuun.

Näin teen. Siihen saa mennä parhaat marjastuspäivätkin. Niitä kyllä ehtii noukkimaan, mutta hyvät, rentouttavat päivät tarpeisiini on valittava parhaista. Kummallista, olen tietysti nähnyt tämän kaltaiset maisevat jo penskana, mutta paljon siitä jäi näkemättä, koska se oli tavanomaista.
Nyt kivikylän vakiintuneena asukkaana katson maisemia ja luontoa erilaisin silmin, kuitenkin niin, että on olemassa jo entinen pohja.

Sinulla on samanlaisia nautintoja kuin minulla, mökkikesinä menin kaislikkoon syvälle ja veneen pohjalle katselemaan pilvien muodon muutosta.
Monet pilvet oheniva ja sulivat taivaan sineen, siihen 'taivaalliseen' seurantaan oli helppo nukahtaa.
Monesti pieni liplatus veneen pohjassa aiheutti kiireen mantereelle.
Siinä tuli pantua merkille vilkas lentoliikenekin, taivaalla oli aina useita vanoja joita lentokoneet jättivät kuin merkiksi lennoistaan.

Maastossa olen viettänyt kokonaisen yön, se oli kokemisen arvoista, aluksi tuntui pieni varovaisuus ja tarkastelin ympärilleni.
Kuulin pienen kopsahduksen, ja mielikuvitukseni alkoi herätä eloon, joku heittelee jotain?
Rauhoittava ääni antoi luvan lopettaa turha uteliaisuus (luetaan pelko) ;-)), se oli vain käpy niitä tippuu joskus.

Voit olla oikeassa, sillä pieni sähkö on kaikella elämällä joka on määrätty aika kaikella siis mekin nauttikaamme viimeisistä ajan aalloista.