Punastuminen loppui

Hienoa kuulla, että sait noin hyvin apua beetasalpaajasta. Itse olen niitä myös kokeillut jännitysoireisiini (voimakas punastelu, käsien ja niskan/pään tärinä, hikoilu) enkä kovista odotuksista huolimatta saanut mitään apua. Annosta lisättiin huomattavasti, mutta sama juttu - en käytännössä huomannut juuri mitään vaikutusta. Täytyy olla niin, että on aika yksilöllistä se mikä kenelläkin auttaa jos auttaa mikään :(

Beetasalpaajat auttaa punasteluun varmaan vain jos se liittyy jännittäviin tilanteisiin. Minulla punastelu ei liity mitenkään jännittämiseen tai muuhun. Minä punastun kaikissa tilanteissa. Riittää että joku sanoo moi, tai jos kuuntelen toisen ihmisen tylsää juttua. Monesti olen suht. rento, kasvot vain lehahtavat yhtäkkiä punaisiksi. Siihen en ole saanut mitään apua beetasalpaajista.

Minkä nimistä beetasalpaajaa?

mitä ihmettä? toivottavasti kukaan terve nainen ei lankea tommoiseen.
ylireagointia punastumista ja muut ujousoireet, ne on osa nuoruutta.
Vielä ehtii olla yli 50 vuotias ja ei ujo. Ei punastu eikä hermoile.

Itse olen saanut parhaimman avun punasteluun ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon Cipralex lääkkeestä. Olen kokeillut myös beetasalpaajia, kyllä nekin jonkin verran auttavat mutta Cipralexia pari vuotta käyttäneenä punastelu hävinnyt kokonaan.

Hei haloo. Tässä ei ole kyse mistään nuoruuden ujoudesta vaan sosiaalisten tilanteiden pelon näkyvästä oireesta! Se ei häviä iän mukana vaan jatkuu hautaan asti jos ei saa toimivaa lääkitystä ja/tai hoitoa. Punastuminen vaikeuttaa elämää sillä se kiinnittää ihmisten huomion sinuun, ja se taas lisää sos.foobikon ahdistusta. Lisäksi punastuminen leimaa ihmisen heikoksi ja jopa oudoksi. Punastelun vuoksi joutuu vielä aikuisiälläkin kokemaan väheksymistä ja syrjintää. Kun jatkuvasti saa pilkkaavaa palautetta punastelusta alkaa itsetunto romuttua. Terveisin: 40 vuotias punastelija.

Ei auta mitään jos on todellinen ongelma!

Ainoastaan rauhoittavat tai riittävä alkoholi auttaa.

Ei mitään apua minullekaan. Oikeastaan päinvastoin; Hikoiluttaa ja kuumottaa ihan sikana kun olen ottanut Propralia.

Mites se sympaattinen salpaus josta puhuttiin joku vuosi sitten?
Tähystysleikkauksessa laitetaan johonki hermostoon kaksi klipsiä ja punastumisen pitäis loppua.. Sivuoireet vain tuntuu olevan joillakin melko kovat?
Onko tästä kellään kokemuksia nykyään, onko oireita onnistuttu vähentämään jne??

Oliko tämä ehkä jokin lääketehtaan mainos?Ujous lähtee kyllä ajankin myötä,kun on vain vähän kärsivällisyyttä.Tosin odotellessa voi joutua vaikka muiden ivankohteeksi kun ei aktiivisesti ole kokoajan äänessä kuin muut,mutta toisaalta voit silloin tehdä myös havaintoja ketkä ovat tosiystäviäsi ja ketkä kaksinaamaisia.Kaksinaamaiset olettavat sinun jo kuolleen pystyyn ja ovat kuin korpit haaskalla.Mutta kun ajanmittaan ujoutesi hälvenee voit ymmärtää samalla miten asennoidut näihin kaksinaamaisiin lopun elämääsi kun mahdollinen sinisilmäisyytesi muuttui realistisemmaksi.

Tämä ei ole mikään lääkefirman mainos, vaan halusin oikeasti kertoa miten olen saanut avun punasteluun. Netti on pullollaan ihmisiä ongelmien kanssa, mutta avun saatua he katoavat netistä eikä kukaan oikeastaan kerro, miten ovat ongelmansa selättäneet.

Betasalpaajana käytän propralia. Ja kyllä, se ei varmaan auta kaikkia, mutta minua auttoi. En mainosta betasalpaajien pelastavan kaikkia, mutta pointtina mulla oli, että lääkärille on mentävä jos oikeasti haluaa apua.

Ja tässä ei ollut kyse mistään nuoruuden punastelusta. Kaikki punastelevat joskus, ja se on normaalia, mutta jos punastelu hallitsee elämää niin silloin se ei ole enää normaalia.

Olisikin kyse vain pelkästä punastelusta. Minulla on yleistynyt, ahdistuneisuushäiriö, vakava-asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus ja muutama muu häiriö siihen päälle. Nuo ongelmat ei valitettavasti ole ratkaistavissa propralilla. Kärsin näistä varmaan koko loppuelämäni ellen kyllästy elämääni ja tapa itseäni.

Nyt olisi aika lääkäriin parin tunnin päästä!
Tällä hetkellä jännittää ihan pirusti, mutta eiköhän nyt ole korkea aika tehdä asialle jotain yli 10v punastelun/jännittämisen jälkeen. Iltapäivällä ollaan viisaampia. :)

Noniin kirjoitetaampas kokemuksia vajaan parin viikon päästä lääkärikäynnistä..
Itsekin tosi paljon punastelusta/jännittämisestä netin palstoilta lukeneena tiedän, kuinka tärkeitä nämä on kertoa! Ja kysyä saa lisää jos jää kysyttävää!

Sinne lääkäriin menohan jännitti kuten kaikki muukin vastaavat tilanteet, ihan hirveästi.
Kerroin oireeni tohtorille heti suoraan, ja hän ymmärsi ongelmani saman tien.
Hän kuunteli sanottavani ja mittasi pulssini, joka jännityksestä johtuen oli silloinkin koholla. Vain pari minuuttia siinä istuttuani hän jo naputteli koneelle Propral- reseptiä ja siinä sivussa kertoi kyseisestä lääkkeestä jne. Tosi vaivatonta.
Menin samantien apteekkiin ja sain 40mg purkin mukaani.

Beetasalpaajan käyttöhän ei ole säännöllistä, vaan sitä otetaan silloin kun on "kuumat paikat" tiedossa. Otin puolikkaan pillerin ja menin kaverin luokse kahville odottamaan vaikutuksen alkamista. (ilmeisesti n.10-15min)
Sitten kauppaan tekemään ruokaostoksia, joka oli ennen varma punastelun ja hermoilun paikka..
Vaan eipä alkanut kaupan ruuhkaisella pihalla sydän jyskyttää!
Tein ostokseni harvinaisen harkiten ja kiireettä (toisin kuin ennen, äkkiä kauppa läpi ja kassan kautta punastellen karkuun) ja edes kassalla ei tullut jännittynyttä oloa ja naama hulahtanut punaiseksi. Tosi hyvä!!
Olen testannut propralia töissä, kavereiden luona ollessani, baarissa, kaupassa ym vaihtelevissa tilanteissa, enkä enää KERTAAKAAN ole hulahtanut tulipunaiseksi ja ne sydämen tykytykset on todellakin jääneet historiaan.
Aivan kuin sydämeen olisi asetettu jokin kierrostenrajoitin :D
Jossain tilanteissa on sellainen pieni puna noussut poskille, mutta ei todellakaan sitä entistä tomaatti-efektiä. Liekkö se sitten sitä "söpöä" punastelua..

Ja sitten niihin sivuoireisiin;
Pari tuntia sen puolikkaan pillerin ottamisen jälkeen luulin saaneeni ruokamyrkytyksen, kun vatsa meni aivan sekaisin. Juoksin muutaman kerran pöntöllä ja siitä se sitten itsekseen rauhoittui. Seuraavana päivänä sama homma puolikkaalla tabletilla, mutta relatabs lievitti tilannetta.
Kolmannella kerralla vähän etoi, mutta maha pysyi kurissa.
Neljännellä kerralla ei enää mitään oireita. Kai vatsa tottui, kun nyt voi ottaa kokonaisenkin pillerin ilman mahavaivoja? Huimausta, heikotusta tms minulle ei ole tullut kertaakaan. Kahdesti olen napannut kokonaisen tabletin varmuuden vuoksi, mutta muuten olen tullut toimeen puolikkaalla ja sen vaikutus riittää.

Ja vielä yksi asia minkä haluan sanoa..
Kaikki jännittäjät/punastelijathan tietää sen "oravanpyörän" joka viettää vain alaspäin. Eli kun alat punastella, alat jännittää sos tilanteita lisää ja punastelukin lisääntyy.
Ainakin oman kokemuksen mukaan se oravanpyörä toimii myös toiseen suuntaan, eli nyt kun pystyn olemaan rentona kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, se tuo taas itsevarmuutta seuraavaa varten.
Ei tarvitse joka kerta kauppaan mennessä miettiä ja murehtia että mitähän siellä tällä kertaa käy ja näkyykö tuttuja, eli niistä tilanteista tulee itsestäänkin paljon siedettävämpiä.
Kaiken järjen mukaan tämä johtaa myös lääkkeen käytön vähentämiseen ja toivottavasti jopa lopettamiseen..

Tämän kirjoituksen tarkoitus on rohkaista ihmisiä sinne lääkäriin puhumaan ongelmastaan, jos minä superjännittäjä siihen pystyin niin pystyt sinäkin :) Kaikki lääkkeet ei sovi kaikille, mutta lääkärin kanssa varmasti löytyy jokaiselle joku joka helpottaa.
Yksin kotona murehtimalla menee koko elämä hukkaan, nimimerkillä kokemusta on ja liian pitkältä ajalta!

-Tsemppiä!

ps.jos joku vielä väittää että nämä oireet häviää itsestään ja kohtaamalla kyseisiä tilanteita, niin voin yli 10v kokemuksella sanoa, että ei häviä.

pps. luojan kiitos kun en mennyt siihen sympaattiseen salpaukseen josta jo tohtori telarannalta kyselin, näin oli parempi.

Onnea vaan teille, joille Propralista on apua. Itselläni se toimii täysin päinvastoin. Lääke nimittäin vaan lisää kasvojen kuumotusta ja "kaupan päälle" saan vielä liikahikoilua kasvoihin ja koko kroppaan. Ei hyvä. En ole etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään yhtään toimivaa lääkettä.

entä jos lääkärit eivät ota tosissaan? saako hyviä toimivia beetasalpaajia tavallisesta apteekista ilman lääkärin määräyksiä?

Lääkärit ottaa tosissaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko on diagnosoitavissa oleva sairaus. Yleisimpiä oireita ovat juuri punastelu, kahvikuppineuroosi, kohonnut pulssi jne. Vakavimmillaan johtaa tilanteiden välttelyyn ja eristyneisyyteen. Kannattaa ehdottomasti mennä lekurille. Mäkin aikanaan olin niin pahoissa fobioissa, että en uskaltanut mennä asiasta lääkärille. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli hölmöintä mitä saatoin vuosikaudet tehdä. Siis se, että en mennyt edes mihinkään "normaaleihinkaan" lääkärikäynteihinkään - kaikki toiminta keskittyi erilaisten tilanteiden lukumäärien minimoimiseen. Lopputuloksena lääkkeet ovat auttaneet aivan oleellisesti. Peruslääkitys on jatkuva sitten propralia tarvittaessa. Äärimmäisessä hädässä sitten vielä opamoxia. Jo se, että tietää lääkettä olevan kaapissa, auttaa.

Onpa kannustavaa lukea, että osa on päässyt punastelusta kokonaan, hienoa :) Itse olen kovan luokan jännittäjä ja punastelu voimakas kasvojen hikoilu sosiaalisissa tilanteissa on valitettavasti osa jokapäiväistä elämääni. Ongelma alkoi joskus lukion alkuaikoina. Silloin ajattelin, että varmasti se menee ohi, kun ikää tulee lisää. Vaiva on kuitenkin melkein hallitsevampi nykyisin, n. 15 vuoden jälkeen ja vaikka kuinka olen yrittänyt suggestoida jännitystä itsestäni (mm. vakuuttelemalla, ettei ole mitään väliä, jos punastun jne. jne.), se ei lähde mihinkään. Jännitän hyvin arkipäivisiä asioita, kuten kahvipöytäkeskusteluja työkavereiden kanssa, lounaalla käymistä, kaupan kassalla asiointia ym. Kun voimakas puna nousee kasvoille ja hiki alkaa valua, olo on todella ahdistunut :-/ Ja kun sama toistuu joka kertaa, seurauksena on ollut jo jonkin verran kyseisten tilanteiden välttelyä. Päivän jälkeenkin vielä olo on ihan uupunut ja verisuonet jyskyttävät päässä. Pahinta on, kun ihmiset alkavat "kohtauksen" sattuessa sitten kyselemään "mikä sulle tuli?", "Saitko sairaskohtauksen?" tms. ja sitten pitää keksiä mitä uskomattomampia selityksiä, kun ei ole todellista vaivaa kehdannut sanoa. Esim. lounaalla punastellessa/hikoillessa saatan alkaa yskähdellä voimakkaasti, ikään kuin ruokaa olisi mennyt väärään kurkkuun ja punastelun ja hikoilun voisi laittaa sen piikkiin. Melkoista teatteria tämä jännittäjän elämä välillä :D

Nyt vihdoin avauduin ongelmasta läheisilleni. Osa suhtautui hyvinkin positiivisesti, mutta puolisoni suorastaan nauroi, kun kerroin jännittäväni myös esim. sukujuhlissa. Ärsyttävintä mitä ns. normaali jännittäjä voi sanoa superjännittäjän vaivoihin on, että "Mäkin jännitän esiintymistä. Kaikki jännittää. Kyllä sä siihen totut." Kun kyse ei ole mistään esitelmän pito -jännityksestä.

On ollut kiva huomata, että netistä löytää muiden jännittäjien kirjoituksia ja tulee tunne, ettei todellakaan ole yksin vaivan kanssa. Lääkäriaikakin on jo varattuna ja aion itsekin kokeilla noita beetasalpaajia. Toivottavasti edessä on helpommat, vähemmän hikoiluttavat ajat :)

Kerro lääkärille koko ongelmasi niinkuin se on. Sosiaalisten tilanteiden fobia ei lähde itsesuggestiolla ym. "ei mitään väliä" itselle hokemisella. Koskaan se ei varmaan ihan täydellisesti parane, mutta oleellista elämää, joillakin jopa lähes täysin parantavaa, apua on lääkkeillä saatavilla. Psykoterapiaa vois kans lisäksi käyttää. Siihen saa kelan korvauksen kunhan ensin on syönyt lääkkeitä. Hassua siis mutta lääkehoitoa pitää olla kokeiltuna muistaakseni vähintään puoli vuotta ennen psykoterapiaa. Sitten kun lääkkeillä alkaa saamaan ongelmaan apua, niin siinä alkaa sitten samalla myös syvällisempi parantuminen, kun oppii ja tottuu läpikäymään erilaisia tilanteita ilman, että mitään pahempaa reaktiota tuli. Mä en esim. enää kaikkiin tilanteisiin propralia otakaan. Jotenkin on kasvanut luottamusta itseensä. Tosin se on ihan välttämätöntä, että propralia on kaapissa mutta itse päätän otanko sitä tai sitten en.

Onko kukaan saanut optibaria kyseiseen vaivaan?

Olettepa onnekkaita.
Itse olen kokeillut lähes kaikki mahdolliset Srii, Snri, betasalpaaja, rauhoittavat, mao-estäjät, trisykliset ja neuroleptitkin, eikä mikään ole oikeasti auttanut. Vanha kunnon viina on paras lääke, mutta sitäkään kun ei ikävä kyllä voi joka päivä vetää, jos haluaa pysyä edes fysiikaltaan kunnossa.
Sukujuhlat, kyläilyt, kahvittelut jne... Täyttä hepreaa minulle. En ikinä uskaltautuisi mihinkään tuollaiseen. Sinä jonka puoliso nauroi vaivallesi; Otan osaa...

Aikamoisen lääkearsenaalin olet käynyt läpi. On totta, että vanha kunnon viina on hyvä lääke. Vedin sitä itse ennen joka päivä. Muttä sittemmin olen löytänyt avun lääkkeistä. Eikö sulle viinan sijasta tosiaan edes rauhoittavat tehoa? Esimerkiksi vaikka 100 mg diapam annoksen pitäisi toimia (ja pienemmänkin mutta sulla on ehkä toleranssia paljon). Tai 5 mg xanor (ei depot vaan heti vaikuttava).

Lääkekänni on parempi kuin viinakänni, koska se ei haise. Eikä tule krapulaa.

Nykyaikana lääkärit tuntuvat kammoavan kaikkia benzoja. He vain tyrkyttävät toimimattomia masislääkkeitä, enkä ainakaan minä ole koskaan saanut rauhoittaviin reseptiä ;(

Mistä se johtuu, että toisille on niin vaikeaa löytää oikeaa lääkettä tähän vaivaan? Onko se aivan sattuman kauppaa mikä lääke sopii kenellekkin vai?
Varmaankin suurimmalle osalle se oikea lääkitys löytyy helpolla, niinkuin itsellenikin.
Siltikkin kannustan menemään lääkärille, vaikka sieltä ei heti ekalla kerralla apua tuliskaan..

Moi, Oletteko käyneet "tavallisella" lääkärillä vai psykologilla? Itse olen nyt päättänyt hakea apua ongelmiin, mutta lääkäriin soittaminen tuntuu vaikealta!

Ihanaa kuulla, että olet päässyt eroon siitä kauheasta vaivasta! :) Itse olen vasta yläasteella, ja punastelu on haitannut melko pahasti nyt muutaman vuoden. Mutta kuulin tuosta Joe Blascon meikkivoiteesta ja hinnasta huolimatta ostettiin Joe Blascon Olive Beige 1. Se peittää niin hyvin, että kun ohuenkin kerroksen laittaa niin ei puna takuulla näy pahassakaan tilanteessa. Kestää hyvin lähes koko päivän. Enään kun puhun toisille, huomaan ettei muillekkaan tule sitä kiusallista tunnetta kun punastun. Kun tiedän, ettei kukaan näe sitä, niin harvoin edes käy. Suosittelen jos ei halua heti kokeilla salpaajia.

Olen kyllä kuullut semmosesta salpaus leikkauksesta, mutta hintaa on ne järkyttävät 5000e.

oli pakko tulla kertomaan oma apu tähän sanoin kuvailemattomaan ongelmaan!
olen lukenut näitä eri palstoja vuosia mutta kohdalle ei ollut ennemmin sattunu kyseistä ratkaisua tai en pitänyt sitä vain vaihtoehtona ennemmin edes.
eli olen 24v mies ja en olis koskaan uskonut *meikkaavani*!
löysin noin kaksi viikkoa sitten tämän "miekin eli kyseessä miehille tarkoitettu H/E Bronzer sarja josta löytyy 5eri sävyä.
mun punastumis ongelman takia viimeinen vaihtoehto olisi ollut mennä johonkin kauppaan etsimään sävy alan ammattilaisen kanssa! kuulostaa tyhmältä mutta jolle se on ongelma ei kysy miksi..
noh tilasin sitten summas sävyn ja sudin JA ELÄMÄ HYMYILEE!!!!!!!!
sävy sattu täysin naamaan! pariin viikkoon ei ainakaan kukaan ystävistäkään ole kommentoinu vaikka todellaki sanoisivat jos huomaa! :) proprali on jääny lähes kokonaan koska ongelmani on nimenomaan ollu sos.fobia eli naama on ollu punainen tilanteessa kuin tilanteessa. rohkeasti tilamaan tai ostamaan kaupast ja unohtakaa ne salpaukset!!! niistä mene kuin rahat ja viimeinekin elämän ilo mitä olen ymmärtänyt!
jaa tää todella toimii ja it kasvaa pikkuhiljaa, uskomaton tunne elää normaalisti :)

uskosin että moni tämän lukee ja kannattee hommata sillä alle 150eurolla elämä takaisin!
peace and love!

Mikä olisi paras meikki miehelle punastelun peittämiseen? Joe Blasco, vai joku muu? Näkyykö selvästi, että on meikattu naama? Entäpä kasvojen hikoilu, eli alkaako meikki valua, jos jännitys nostaa hien otsalle?
Itse punastun korvia myöten, joten voiko tuollaisella meikillä peittää myös korvien punastelun?
Millä meikki lähtee pois?

olen siis samanen kirjoittaja kuin ^^. mä suosittelen toki tota H/E Bronzer sarjaa, se on miehille tehty ja siitä mulla on vain kokemuksia. ja tuota ei kyllä varmasti huomaa ellei ole väärä sävy! jos tilaat summis lähe sävyistä ennemmin sieltä 1-2 kokeileen meinaan suomalainen on talvisin kutakuinkin kananmunan kuoren värinen. :) kesällä sävy taas pitäis olla tietty eri jos vähänkin ulkona liikkuu.
itse käyn salilla ja se pysyy sielläkin kunhan ei sitten kovin voimakkaasti kuivaile ja hankaa feissiä. kyllä korvat suditaan myös sekä kaula naaman lisäks.
pestä voi vaikka kastelemalla pienen käsipyyhkeen mut siihen myydään ns pestäviä hansikkaita.
eihän toi ihan ilmasta ole välttämättä tilaamalla testailla sävyä mut niinku edellisessä viestissä sanoin mulle ei ollu vaihtoehto käydä alan ammattilaisella koska naama ois hekumoinu heti niin mitenkä siinä sävyä etit... O.o
ja aina voi verrata salpaukseen muutamaa hunttia vs 5000-7000e....

Kokeilkaa homeopatiaa. Minulle oma homeopaattini on sanunut, että homeopatia on auttanut kaikkia hänen potilaita punastumiseen.

Mä sain apua kun menin sosiaalisten pelkojen vuoksi yksityiselle psykiatrille. Sain punastumiseen mielialalääkettä Sertralin. Minulla todettiin siis myös masennus.

Lääke auttoi, punasteluni jäi samantien. Minusta tuli sosiaalisesti rohkea ja vapauduin kuin lintu häkistä. Olin 37v.

Hei Kaikki. Todella ymmärrän teitä samasta ongelmasta kärsivät, olen 56v. mies
ja punastellut koko ikäni, ikä ei ole lopettanut punastelua ja asiaa vähättelevät,eivät
varmaan itse ole koskaan kärsineet vaivasta,minut se ajoi alkoholismiin ja mielenterveys meni,nyt lopulta ajattelin mennä salpausleikkaukseen jos saan lainaa,
tahtoisin halata jokaista punastumisesta kärsivää ja itkeä hetken rinnallasi.
Terveisin.Antero

On se nyt vähän ärsyttävää kun liikunta tunnilla ei vaikka tekisi mitään ja silti punastuu sillävälin kun muut tekee siellä jotain maratoonia eikä ole yhtään punasia😹

Kävitkö salpaus leikkauksessa autoko onko kukaan saanut apua punastumiseen mistään

Olen käyttänyt melkein 2h näiden ketjujen lukemiseen. Se leikkaus tähän vaivaan on hyvin epäilyttävä, koska sivuoireet ovat osalla erittäin vakavat. Herran antaa ja Herra ottaa, olkaa leuka pystyssä ja naama punaisena. Näin se minun mielestäni menee.