Tämän tästä saa lukea nykysuomalaisten kokevan teitittelyn "nöytyyttävänä pokkurointina" ja sinuttelun "luontevana".
Teitittely kertoo mukamas "vanhuudesta". 60-luvulla näitä "vanhuksia" olivat 17-vuotiaat lukiolaiset.
Minusta nämä tunteelliset reaktiot eivät kerro mitään itse teitittelystä tai sinuttelusta, vaan suomalaisten hauraasta kulttuurisesta identiteetistä. Myös jonkinlaisesta - tyypillisestä - itsensä vähättelystä: teitittely koetaan alamaisena velvollisuutena ylöspäin; sitä ei koeta luontevana suhtautumisena itseen. Siis koko ajattelutapa on yleiseurooppalaisessa vertailussa vinksahtanut.
Tuskin kannattaa edes lisätä, että teitittely oli vielä muutama sukupolvi sitten Suomessa normi. Lukiolaisia alettiin teititellä, se oli aikuistumisen ja tasa-arvoisen kunnioituksen merkki.
Omia vanhempia ja isovanhempia teititeltiin, eikä se vähentänyt mitenkään suhteen lämpimyyttä tai läheisyyttä.
Vielä 80-luvun lopussa maalla elänyt tätini "ei saanut" sinutella anoppiaan, koska tämän mielestä heidän suhtennsa ei ollut sen laatuinen ja tapoja pitää noudattaa. (Tämä oli mielestäni hätkähdyttävää, koska kyseessä oli Jyväskylästä ympäröivään provinssiin naitu henkilö - ja kulttuuriset erot olivat noinkin isot.)
Koko sinuttelukulttuuri on ruotsalaista 60-luvun tuontitavaraa suomessa. En näe siinä mitään etua, koska se loitontaa suomalaisia laajemmasta eurooppalaisesta kontekstista.
Teitittely kertoo mukamas "vanhuudesta". 60-luvulla näitä "vanhuksia" olivat 17-vuotiaat lukiolaiset.
Minusta nämä tunteelliset reaktiot eivät kerro mitään itse teitittelystä tai sinuttelusta, vaan suomalaisten hauraasta kulttuurisesta identiteetistä. Myös jonkinlaisesta - tyypillisestä - itsensä vähättelystä: teitittely koetaan alamaisena velvollisuutena ylöspäin; sitä ei koeta luontevana suhtautumisena itseen. Siis koko ajattelutapa on yleiseurooppalaisessa vertailussa vinksahtanut.
Tuskin kannattaa edes lisätä, että teitittely oli vielä muutama sukupolvi sitten Suomessa normi. Lukiolaisia alettiin teititellä, se oli aikuistumisen ja tasa-arvoisen kunnioituksen merkki.
Omia vanhempia ja isovanhempia teititeltiin, eikä se vähentänyt mitenkään suhteen lämpimyyttä tai läheisyyttä.
Vielä 80-luvun lopussa maalla elänyt tätini "ei saanut" sinutella anoppiaan, koska tämän mielestä heidän suhtennsa ei ollut sen laatuinen ja tapoja pitää noudattaa. (Tämä oli mielestäni hätkähdyttävää, koska kyseessä oli Jyväskylästä ympäröivään provinssiin naitu henkilö - ja kulttuuriset erot olivat noinkin isot.)
Koko sinuttelukulttuuri on ruotsalaista 60-luvun tuontitavaraa suomessa. En näe siinä mitään etua, koska se loitontaa suomalaisia laajemmasta eurooppalaisesta kontekstista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinuttelu taitaa olla se alkuperäinen puhuttelumuoto kaikissa kielissä. Niin oli myös Ruotsissa johon teitittely levisi muoti-ilmiönä ja sieltä edelleen Suomeen. Ruotsalaiset olivat tässäkin edelläkäijöinä (Suomeen verrattuna) ja luopuivat sitten teitittelystä ajat sitten ja ottivat käyttöön tittelit ja sitten myöhemmin sinuttelun uudelleen. Suomi perässä.
Totta! Venäjän kielessä, jolla on äärettömän rikas kirjo, jolla ihmisiä eri sävyissä kutsutaan, sinuttelu oli normi aina Pietari I Suuren länsimaistamis- ja uudistuspolitiikkaan asti, jonka seurauksena keskiaikaisuuteen jämähtäneen Venäjän yläluokka länsimaistui/ranskalaistui (tai joskus saksalaistui) parin sukupolven aikana lähes täysin.
Mitä nimimerkki "päinvastoin" sanoo? Sanooko hän, ettei Ruotsissa teititelty? Kyllä teititeltiin, mutta vain alaspäin: ihmistä, jolla ei ollut mitään titteliä. Niinpä tässä kielessä, jota monet pitävät viheliäisenä alasaksan murteena, teitittelystä tuli epäkohteliasta toisin kuin eurooppalaisissa kulttuurikielissä
Tästä kielestä on aina otettu suomeen mallia, ja sitten "puhdistettu" suonea tästä mallista, mikä on jättänyt suomalaiset sormi suussa niinku-niinkuttamaan.
Ruotsissa alunperin sinuteltiin. Kun teitittely tuli muotiin Euroopassa ryhdyttiin Ruotsissakin teitittelemään. Kun teitittelyyn kyllästyttiin otettiin käyttöön tittelit ja teitittelyä pidettiin epäkohteliaana.
Eli tämä Ruotsi/ruotsi on kulttuurinen tuuliviiri: se omaksuu jotain muotina, sitten PÄÄTTÄÄ käytännöstä, jolla aiempi muoti mitätöidään.
Valtavan omaperäistä, mutta lieneekö jäljittelemisen arvoista. Minusta ei.
Maailmassa ei ole sellaista kieltä, jossa teitittely olisi aitoa kohteliaisuutta. Se on AINA etäisyyden ja eriarvoisuuden osoittamista.
Jos olisi sellainen kieli, jossa näin ei olisi, niin siinä kielessä ei olisi lainkaan sinuttelua, koska sille ei olisi mitään käyttöä.
Tarkoitatko, että kun suomalainen lukion opettaja alkoi teititellä teinejään, hän markkeerasi sillä teinien etäisyyttä ja eriarvoisuutta itseensä?
Notta ne jo kivikaudella teititteli?
Ennen vanhaan (täysi-ikäiset) lapset teitittelivät vanhempiaan.
Päinvastoin, tetitittely on hyvin myöhäinen keksintö, vain muutama sata vuotta vanha keksintö, ja Suomessakin tuontitavaraa.
Mm. kuninkaitakin ennen sinuteltiiin. Muinaisessa Roomassa keisaria sinuteltiin.
Muistaakseni teitittely on peräisin Ranskan hovista. Kun kuningas sanoi "Me olemme päättäneet...", hovimiehet sanoivat aluksi ivallisesti "Niinhän te olette..."; myöhemmin se jäi tavaksi, ja siitä tuoli muoti.
Olen kohta 70 vuotta vanha ja minulle on samantekevää, mitä pronominia asiakaspalvelijat käyttävät. Korviani kuitenkin riipii tällainen puhe:
- Tuleeko teille muuta?
- Yksi pastilliaski.
- Ole hyvä.
Johtuneeko tuo siitä, että myyjän humalatilassa tapahtuu äkillisiä muutoksia ja että hän näkee minut ajoittain kahtena?
Englannissa pronomini on you (OE ge, "jee"), alun perin monikon toinen eli (ranskalaisittain) teitittelyä. Luultavasti englantilaisetkin sinuttelivat kuningasta muinaisina aikoina. Nykyään, kun eroa yksikön toiseen persoonaan (Þu, thou) ei ole kuin vanhahtavassa, raamatullisessa ja runokielessä, kunnioittavaa suhtautumista korostetaan titteleillä Mr, Mrs, Miss, sir, lady, madam, kun ei olla "on first name terms" eli etunimituttuja. Historiallis-kieliopillisesti englannissa teititellään aina.
Muinaisenglannissa oli yksikön ja monikon välissä vielä duaalimuotoja.
"On first name terms" olisi suomeksi adekvaatimmin "sinunkaupat tehneet" = suhde on henkilökohtainen ja läheinen.