Näin totesi Einstein aikoinaan. Syyhä tähän on se, että se mitä aistiemme avulla näemme eli sähkömagneettisten värähtelyjen näkyvän osan eli valon, onkin vain kuvastus suhteellista virheestä, joka syntyy universumin todellsuuden ja meidän mielikuvamme välisestä ristiriidasta.
Esim. Einsteinin suhteellisuusteoria voitiin verifioida aikanaan vain täydellisen auringonpimennyksen aikaan, joka on ainoa mahdollisuus havaita maailmankaikkeuden todellinen luonne ilman häiritsevää näkyvää valoa.
Monelle on vaikea ymmärtää sitä, että jo Einsteinin suppea suhteellsuusteoria liikkyuu 4-uloitteisessa aika-paikka-avaruudessa, joka ei ole suoraan havaittavissa aistiemme välityksellä. Nykyiset suuret fysiikan yhteinäisteoriat kuten M-teoria operoi peräti 11 dimensiossa.
Aistimuksemme ovat toki luotettavia, mutta kuvastavat systemaatisesti väärin fysikaalista todellisuutta.
Esim. Einsteinin suhteellisuusteoria voitiin verifioida aikanaan vain täydellisen auringonpimennyksen aikaan, joka on ainoa mahdollisuus havaita maailmankaikkeuden todellinen luonne ilman häiritsevää näkyvää valoa.
Monelle on vaikea ymmärtää sitä, että jo Einsteinin suppea suhteellsuusteoria liikkyuu 4-uloitteisessa aika-paikka-avaruudessa, joka ei ole suoraan havaittavissa aistiemme välityksellä. Nykyiset suuret fysiikan yhteinäisteoriat kuten M-teoria operoi peräti 11 dimensiossa.
Aistimuksemme ovat toki luotettavia, mutta kuvastavat systemaatisesti väärin fysikaalista todellisuutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aistimemme ovat biologisen kehityksen tulos. Jos ne olisivat kehittyneet oikein kuvaamaan todellisuutta, ne veisivät aivan liian paljon energiaa ja olisivat liian hitaita. Tällainen eliö karsiutuisi luonnon ankarassa valinnassa siten, että se kuolisi pois ja jättäisi hyvin vähän geenejään, jos ollenkaan, jälkeläisilleen. Aistimien täytyy siis toimia vähällä energialla ja nopeasti. Ne ovat kompromissi, jossa lisääntyvien jälkeläisten määrä on suurin mahdollinen.
Toisaalta biologinen systeemi takaa, etteivät aistimukset voi olla mitä tahansa hallusinaatioita. Niiden täytyy sangen hyvin seurata reaalimaailmaa, muuten joutuisimme onnettomuudesta toiseen, eikä jälkeläisten tuotanto olisi häävi.
Valitettavasti aistimuksemme eivät ole systemaattisesti vaan epäsystemaattisesti vääriä. Siksi todellisuuden esiinkaivaminen on erityisen vaikeata, muttei suinkaan mahdotonta.