Onko tämä rakkautta sittenkään...?

Ei se siitä iloksi muutu. Minäkin tuhlasin parhaat vuoteni tuollaisessa suhteessa, tunnevajaan ihmisen kanssa. Nyt olen vanha ja väsynyt eikä mua kukaan halua rakastaa.

Ala vaivihkaa järjestellä asioita muuttoa varten, kaiken varalta. Heitä aluksi pois kaikki vanha ja kulahtanut tavara, jota et kaipaa. Kun kaikki on viittä vaille valmista lähtöä varten. Kun kaikki on melkein valmista lähtöä varten, käy viimeinen keskustelu siitä mitä suhteeltanne olisit halunnut. Sitten mene, nopeasti.

Jos tuo on sitä kuuluisaa alkuajan huumaa, niin millaiseksi se muuttuneekaan kun arki koittaa :D
Jos tyydyt rakkaudettomaan, seksittömään kylmään liittoon, jossa et ikinä "tee" naisesi mielestä mitään oikein, niin jatka suhdetta.
Mutta paremmaksi se ei muutu ja harvempi akkuajan päätöstä on pystynyt tällaisissa suhteissa pitämään, eli sitoutumista.

Suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Jos hän ei halua muuttua tai käsitellä mitään omia ongelmiaan, sekään ei tietenkään tule onnistumaan. Voit avata keskustelua siitä käsin, että et ole onnellinen nykyisessä tilanteessa (ei syyttelyä). En pidä tilannetta aivan toivottomana, mutta jonkinlaista "yksilöterapiaa" nainen tarvitsisi. Hän tekee suhteen eteen sen mitä vanhastaan osaa ja uskaltaa (=negatiivisten tunteiden näyttö onnistuu, hellyys ja rakastaminen ovat hänelle jääneet vieraiksi).
Toinen voisi olla että kirjoitat kirjeen, jossa yhtä kauniisti pohdit asiaa kuin aloituksessakin. Näkisin puutteelliset vuorovaikutuskyvyt suhteenne kompastuksena, parannusta voi tulla esim. muuttamalla erilleen (pakottaa naisenkin psyykkiseen muutosvalmiuteen) ja tietenkin juttelemalla, avautumalla. Oletko kehunut häntä kauniiksi, viehättäväksi jne? Auttaisi kehua niitä asioita joita rehellisyyden nimissä vahänkin voit, silloin pieni kritiikkikin olisi kestettävissä.
Naisella voi olla jo vaihdevuosityyppisiäkin ongelmia, käynti gynekologilla auttaisi tähän.
Laita itsellesi esim. vuoden hiljainen määräaika jossa ajassa suhteen täytyy parantua..jos ei niin eroatte.

Suhde alkoi niin, että piiritin häntä pitkän aikaa ja olin otettu, kun viimein suostui.
Oletin kyllä tunnetta tulevan mukaan myös hänen puoleltaan enemmän.
ja sanotaan vaikka näin, ettei yksinolo ole vahvimpia puoliani, mutta olin kyllä hyvin ihastunut häneen.
Eräs naispuolinen tuttavani sanoi minulle, jos nainen ei tee koskaan aloitetta seksiin tai muuhun hellyyteen, se tarkoittaa sitä, ettei halua niitä.
Ja jos ei vastaa rakkaudentunnustukseen se tarkoittaa, ettei vastarakkautta ole.
Jatkuva kiuluttelu kotona meinannee sitä, ettei ole elämäänsä ja suhteeseensa tyytyväinen, se pani kyllä vähän miettimään asioita.

Valitettavasti olen samaa mieltä kuin ed. kirjoittaja. Eikä toisen yksipuolinen rakkaus herätä vastapuolen tunteita eikä varsinkaan paranna vanhoja traumoja. Rakkautta joko on tai ei ole. Vaikka hänellä on ollut huonoja suhteita takana rakkauteen ei riitä että siihen vain tulee ihminen joka yrittää olla hyvä ja rakastava. Minkälaisia SINUN entiset suhteet ovat olleet, onko kohdallesi toistuvasti osunut vastahakoinen puolisko kuten naistasi on toistuvasti kohdeltu huonosti ja jätetty?

No itseasiassa se tässä onkin erikoista, että avopuolisoni oli se, joka halusi melkeinpä samantien ostaa yhteisen kodin.
Teki rohkeasti, koska hänellä on kouluikäisiä lapsiakin, jotka joutuivat vaihtamaan myös koulua muuttomme takia.
Se tässä ihmetyttääkin, että kyllä hänen pitää olla melko "varma" suhteestamme, koska näin isoon muutokseen suostui ja kihlauskosintaakin myöntyi, joten ei kai ihan tunteetonkaan voi olla.
Ei kuitenkaan näytä koskaan, eikä mitenkään tykkäävänsä, ei kosketuksia, sanoja, ei mitään.
Melko sekava ajatusmaailma tässä on, jos tämä on näkemys normaalista parisuhteesta hänen mielestään.

Eikös läheisyysriippuvainen käytännössä toimi eritavalla, näin olen ymmärtänyt.
Siis takertumalla ja "roikkumalla" hysteerisesti puolisossaan.
Minusta AP:n vaimo ei täytä näitä tunnusmerkkejä, mutta kuten sanottu, terveeltä suhteelta ja terveeltä toiminnalta tämä ei vaikuta.
Kuka ihminen maailmassa uskaltautuu samantien yhteen miehen kanssa, jos on aiemminkin joutunut kaltoinkohdelluksi???
Jotain häikkää, joka kyllä varmasti "makelle" jossain vaiheessa valkenee :(

Eipä tarvinne olla kummoinenkaan ennustaja, kun tietää miten suhde etenee.
Kylmä tunne-elämä vieroittaa puolisot kyllä äkkiä toisistaan, muutaman vuoden päästä loppuu seksielämä, jos puolentoista vuoden päästä jo väkinäistä.
Ihminen tarvitsee kunnioitusta, lämpöä ja läheisyyttä ja se pitää olla molemminpuolista, eikä niin, että vain toinen niitä osoittaa.
Tuskin hänkään jaksaa kauaa pitää tunnetta yllä ja liitto päätyy eroon, tai vaihtoehtoisesti siitä tulee hyvin onneton, joss kumpikin tuhlaa elämänsä.