Miten pitäisi "th" milloinkin ääntää? Useinhan se ääntyy [Ө], kuten sanoissa this, that, they, these, those, the. Olen kuullut myös äännettävän kuten t, esimerkiksi sanoissa thyme, Thomas.
Englannin "th"
nunnunnnun
181125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ensinnäkin th on joko soinniton [þ] tai soinnillinen [ð]. Kaikissa mainitsemissasi sanoissa se ääntyy soinnillisena eli ääni on mukana. Soinnittomissa ei ole äänihuulten värinää, vaan pelkkä "puhallus", esim. think, thought, thistle, thumb.
Joissakin sanoissa h t:n perässä on pelkkä "koriste" tai jäänne kielistä, joista sanat ovat englantiin tulleet: Thomas, Thames. Joskus h on lisätty väärinkäsityksen takia, kuten nimeen Anthony, koska luultiin sen tulevan kreikan sanasta, en muista mistä. Niinpä nykyään britti yleensä ääntää alkuperäisellä tavalla "äntöni" (--> Tony), kun taas amerikkalaiset ja aussit ääntävät kirjoitusasun mukaan "änthöni"(--> Tony).
http://english.stackexchange.com/questions/94835/is-there-a-rule-for-pronouncing-th-at-the-beginning-of-a-word
Ja sitten paluu todellisuuteen: suomalainen pärjää maailmalla loistavasti ääntämällä sen ihan pelkkänä "t". Turha yrittää hienostella.
Pärjää yhtä hyvin kuin jos ulkomaalainen, joka sönkkää Suomessa "Siellä sathaa".
Pitäisimme ehkä häntä humalaisena. Toisin sanoen ääntäminen vaikuttaa ymmärrettäväksi tulemiseen ja suhtautumiseen.
Th:n ääntäminen t:nä vertautuu tosiaan siihen, että suomen t suhistaisiin th:na.
Luulisi, että englantia äidinkielenään puhuvat olisivat jo tottuneet erilaisiin aksentteihin, sillä lähes jokaisella vieraskielisellä sellainen on. Se, että suomalainen pitää suomea aksentilla puhuvaa ulkomaalaista humalaisena, kertoo lähinnä kyseisen suomalaisen elämänkokemuksesta (tai sen puutteesta).
Aksentista yleisesti: Koko aksenttiasialla annetaan minusta Suomessa ihan liikaa arvoa. Minusta on omituista, että aksenttia arvostetaan enemmän kuin sanavarastoa tai kielen sujuvuutta. Esimerkiksi Yliopisto-lehdessä oli tänä vuonna mielenkiintoinen juttu vieraskielisten ihmisten puhuman englanninkilelen tutkimuksesta (ei valitettavasti ole netissä). Siinä mainittiin jonkun saksalaisen(?) englantia pääaineenaan lukeneen tyypin tarkoituksella säilyttäneen oman aksenttinsa, jotta hänet tunnistettaisiin ulkomaalaiseksi. Suomalaiseen kollegaan, joka oli opetellut myös aksentin, suhtauduttiin britanniassa paljon ynseämmin, koska hänen oletettiin paikalliseksi (ja törttöilyt siten epäköhteliaisuudeksi, ei turistiudesta johtuvaksi).
Eli "tänk juu" ei aina tarkoitakaan toivetta vastapuolen tulevan panssarivaunun yliajamaksi?
Mitä hienostelua on ääntää vieraan kielen äänteet oikein ja ymmärrettävästi? Yhtä hyvin voisi sanoa, että suomea puhuessa on ihan turha yrittää pitää erillään e:tä ja ä:tä tai etu- ja takavokaaleja. Jös ymmerret mite tärköiten.
Juuri tämän takia moni suomessa ei vieraita kieliä kunnolla opi.
Puututaan jo peruskoulussa alkaen aivan turhiin pilkunviilauksiin ja kielioppilässytyksiin. Tärkeintä on oppia puhumaan vieraita kieliä niin, että pärjää maailmalla niin liike-elämässä kuin turistinakin. Itse tarvitsen paljon enkkua elämässäni, mutta en ole sitä koulussa oppinut juuri edel. mainittujen syiden takia.
Et sitten oppinut suomeakaan. Lyhenteen perusajatuksena on (outoa kyllä) lyhentää ilmausta. No, "edel. mainittujen" käyttää tasan yhtä monta merkkiä kuin "edellämainittujen". Yhteenkirjoitus on mielestäni oikein.
Kielen äänteet ovat kyllä ihan ne ensimmäiset peruspalikat, jotka pitää pyrkiä oppimaan. Se ei ole mitään pilkunviilausta eikä kielioppilässytystä. Kukaan ei tarvitse kielioppilässytystä, jos kuulee erot tai sisäistää rakenteen ilman kieliopillisia selityksiä tai sääntöjä - siksihän koulussa teetetään (toivottavasti) runsaasti rakenneharjoituksia ja toistoon perustuvia drillejä, jotta nämä automatisoituisivat.
Totta puhut!
En pidä tärkeänä edes suomen oppimista pilkunviilausmuodossa, koska elämässä on niin paljon muutakin tärkeämpää opittavaa. Kieliopit eivät ole vahvin alueeni, mutta toivottavasti ymmärsit kirjoitukseni pointin :)
No en vähättele tuotakaan. Viuelä tärkeämpänä pidän kuitenkin, että ihminen oppisi kommunikoimaan niin, että toinen osapuoli ymmärtäisi asian. Toki aina pitää parantaa..
"Tuu tii tu töötituu". Vastaukseksi valtiomiehen tilaukseen taisi tulla "tilulilulei".
(Vitsi!)
Tuo vastaus viittaa siihen, ettei vastaaja ymmärtänyt viestiä. Kokeilemalla voi itsekukin kuulostella, miltä kuulostaa suomen kieli, kun sitä äännetään väärin. Edellä oli jo esimerkki "Siellä sathaa". Kuinka ymmärrettävää tuo on suomalaiselle, kun siihen liittyy vähintään erikoinen puherytmi ja äänensävy? Kyllä se monesti on vähästä kiinni.
Normaaliälyinen kyllä tajuaa ulkomaalaisen "siellähän sathaa" asian sisällön.
Yliopistokielitieteiliöille tai muille friikeille tämä voi tuottaa paljon hankaluuksia. Luulevat jopa, että humalassako se on..
Toki peräänkuulutan, että kannattaa aina oppia ääntämään oikein ja kieliopit ym..
Korostin vaan, että tärkein on oppia kommunikoimaan.
Olen ollut ihmisten kaa reissussa, jotka ovat pitäneet turpansa kii vain sen takia, että "ei tiedetä miten lausutaan". Tai puuttuuko artikkeleita tai muita.
:)
Pärjäilkää maailmalla ja puhukaa rohkeasti vaikka RALLIENGLANTIA!!!
1960-luvun lopulla jouduin puheopetukseen koska S- kirjain sekä T- äänne eivät olleet suomenkielen kannalta oikeanlaiset... R-stä puhumattakaan...
Hauskaa on se, että kyseiset "puheviat" ovat oikeanlaista ääntämystä suurimmassa osassa muissa kielissä.
Miksi "puheviat"? Kielessä kielen tavalla. Suomen kielessä on kyse puheviasta, jos ääntää liikaa esimerkiksi englannin tavalla eli vääränlaisesti. Liian vahva aksentti on jo käytännössä puhevika, koska se poikkeaa häiritsevästi suomalaisesta normaalista.
Asiakaspalvelussa tämä näkökohta on huomioitava, sillä viestinnän on tällöin sujuttava suuremmitta vaikeuksitta.
Juuri kuten tuossa symbolissa eli kieli hampaitten väliin ja puhaltaa ilmaa niin että tuntuu siellä päässä thhhhh
http://adf.ly/UAXGg
http://www.youtube.com/watch?v=Ag4qoNzEH4w