Filosofit kertovat meille, että tieteellisiä väittämiä tulee evaluoida niiden totuuden perusteella. Tiedämme kuitenkin hyvin tieteen historiasta, ettei tieteellistä totuutta ole olemassa, on olemassa vain totuudenkaltaisuutta eli likimääräistä totuutta.
Totuus on siis käsitteenä olio, joka on metafysikkaa ja rinnastettavissa muihin yliaistillisiin käsitteisiin, kuten sielu, jumala tai vapaa tahto. Toisin sanoen, tieteellinen totuus on epätieteellinen käsite eli näennäistiedettä, jonka paikka on tunkiolla!
Totuus on siis käsitteenä olio, joka on metafysikkaa ja rinnastettavissa muihin yliaistillisiin käsitteisiin, kuten sielu, jumala tai vapaa tahto. Toisin sanoen, tieteellinen totuus on epätieteellinen käsite eli näennäistiedettä, jonka paikka on tunkiolla!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, meillä on siis ainakin kahdenlaista totuutta: Tieteellistä ja sitten "henkistä" totuutta. Tieteellisessä totuudessa on mukana jonkinlainen johdonmukainen ajatuksenjuoksu takana, joten sitä voisi pitää "oikeampana" totuutena. Tosin kannattaa muistaa, että tieteellinenkin totuus voi olla humpuukia, jos asian ydin ei olekkaan sellainen kuin sen pitäisi kaikkien laskelmien mukaan olla.
"Henkinen" totuus on vielä vaikeammin todennettava asia, etenkin yleisellä tasolla. Varsinkin eri uskonnoissa tämä henkinen totuus kovin usein tahtoo aiheuttaa kismaa. On oikeastaan aika turhaa alkaa paasaamaan jostakin hengellisestä totuudesta totena, varsinkin absoluuttisena totuutena, koska kukaan ei tiedä mikä lopulta on se "oikea" totuus. On surullista, että totuuden nimissä ihmisiä pyritään manipuloimaan tietyn ryhmän/ajatuksen taakse.On mahdollista, että jos alkaa etsimään totuutta, niin lopulta tulee siihen johtopäätelmään, ettei totuutta ole olemassa. Eikä oikeata ja väärää.
Totuus ei ole olio. Sielu ja jumala olisivat olioita, jos ne olisivat olemassa. Vapaa tahto ei voi olla olemassa, mutta ihminen voi muodostaa ristiriitaisia käsitteitä, kuten nelikulmainen kolmio. Käsitteet siis kuuluvat kolmeen eri kategoriaan. Matemaattinen ja looginen totuus ovat ehdottoman varmoja ja täyttyvät sanan varsinaisessa mielessä. Luonnontieteellinen totuus on enemmän tai vähemmän todennäköinen. Jos luopuisimme sanan käytöstä, emme voisi ilmaista tiedon todennäköisyyttä.
Matematiikan perusaksioomat ovat joukko sopimuksia tai idionomeja, joita ei voi todistaa oikeaksi suhteessa reaalimaailmaan, ne ovat lähtökohdat, joita voi evaluoida esim. suhteessa siihen, johtavatko ne toimiviin käytäntöihin tosimaailmassa, mutta niiden todistamisen tieteellisesti oikeaksi on mahdotonta.
Sama on logiikoiden kanssa; Ne ovat joukko yleisiä sopimuksia, jotka voidaan oikeuttaa viime kädessä niiden toimivuuden välityksellä, mutta ei todistaa oikeaksi. Sitä paitsi on olemassa monenlaisia logiikoita, deduktiivistä, probabilistista, sumeaa, jne.
Kaikkihan järkevä totuudenkaltainen on kielipeliä. Esim. matematiikan aksioomat ovat sama asia kuin shakkinappuloiden sijainnit ruuduilla ennen pelin aloittamista. "Pätevä" päättely eli logiikka on sama asia kuin shakkinappuloiden sallitut siirtosäännöt. Lauseet eli teoreemat ovat sama asia kuin shakkinappuloiden uudet sijainnit siirtojen jälkeen. Tietojenkäsittelyn ja matematiikan algoritmeilla on päätepiste. Shakissa se on joko patti tai matti.
Mane, kuvannet vähän enemmän sellaista empiiristä tiedettä ja formaalista kieltä, joista totuus-käsite on poistettu.
Tällainen on esim. induktiivisen päättelyn teoria eli bayesiläinen tilastitiede. Siellä ei totuuskäsitettä ole käytössä, eikä pistehypoteeseja voi testata, koska näiden todennäköisyys on aina nolla. Käytönnässä kaikki vaittävät bayesiläisessa formalismissa on todennäköisyysväittämiä, missä klassinen totuuskäsite on irrelevantti asia.
Bayesiläinen filosofia kertoo täsmällisesti myös, ettei objektiivista etukäteistietämystä ole olemassa, vaan kaikki tieto, joka on epävarmaa, on luonteltaan empiiristä.
Oli niin tai näin, bäyesiläinen paradigma toimii käytännössä, mikä on ainoa relevantti asia viime kädessä.