Lapsettomuuden suuri tuska ...

Kerrot ettet halua lähteä hoitoihin. Vai onko tuossa virhe?

Et kerro lapsettomuutesi syytä, et sitä voisitko hoidoilla saada mahdollisesti lapsen.

Jos olet halukas hoitoihin niin voit hakeutua niihin yks.sek. yksinkin.

Hei,

Kumman puolella oli vaikeuksia hedelmöityksen suhteen? Onko tutkittu?
Lisäntyymisvietti on todella voimakas ja kadut varmasti jos jäät lapsettomaksi miehesi takia. Aikakin alkaa olla tapauksessasi kortilla.
Kannattaa vakavasti harkita muuttamista omilleen ja miettiä yrittääkö löytää kumppani perinteiseen perhemallin mukaisesti tai toteuttaa äidiksi tuleminen itsenäisesti.
Itse tarjoudun luovuttajaksi lapsettomuudesta kärsiville ( sähköposti: luovuttaja (at) outlook.com ) mutta sinun on tietysti syytä järjestää elämäsi ensin raiteilleen.
Muutenkin mukavia luovuttajia on Suomi täynnä jos itse olet hedelmällinen, joten älä luovuta :) Voimia

Yritä nauttia vapaudestasi lapsettomana ja unohtaa koko lisääntyminen. En pysty tuntemaan kärsimyksiäsi, koska olen onnellinen vapaaehtoisesti lapseton. Sen puolesta ei nyt heru enempää empatiaa.

Ei pitäisi olla niin tunteenvietävänä, että jättää jopa parisuhteen saadakseen lapsen.

Hakeudu nyt heti hoitoihin joko yksin tai miehen kanssa. Turhaan pelkäät hoitoja. Adoptio taas ei onnistu, jos mies ei ole täysillä mukana siinä.

apua kaipaava haluan auttaa sinua. [email protected]

Ilman muuta olisin ihan hirveän onneton ollut, jos en olisi saanut lasta. Mutta nyt lapsia saaneena ja kokeneena mieleni muuttunut. Yhtään en antaisi pois, mutta tämän kaiken huolen ja murheen keskellä, kun kotoa lähteneet ja ..., olen tullut toisiin aatoksiin...
Minun kohdallani näin.

Itsekin olen lapseton tässä maailmanajassa . Raskaana olen ollut monta kertaa, mutta en ole synnyttämään päässyt . Keskenmenoja vain . Olen tullut siihen tulokseen , että ehkäpä näin on parempi , olemme kahden ja onnellisia . Näyttää silta , että teini-ikään asti lapsista voi olla iloa , mutta sitten alkavat vaikeudet . Vaikka kuinka hyvin onnistutaan kasvattamaan lapset , alkaa seurusteluahdistukset , hylkäämiset , erot , työ-ja opiskeluvaikeudet . Kipeää tuskaa saa katsella ja kuunnella ja ei voi auttaa . Avioliitot särkyvät kestettyään kuukausia tai parikymmentä vuotta . Harva avioliitto päättyy siihen " kunnes kuolema teidät erottaa.." Aikuiseksi tulleen lapsen menettää kuitenkin näin tavalla tai toisella . Joutuu antamaan "vieraalle miehelle tai naiselle" .Vaikka pienen lapsen vanhempana luullaan omistavansa hänet , se ei todellakaan kestä kauan , tuo onnenaika . Ehkä joku harva saa kokea iloa lapsistaan aikuisinakin .

Ei se kuule ole miehilläkään aina helppoa, kun 40-vuotiaana aika käy vähiin. Rakensin kaikki kulissit kuntoon, tämän jälkeen vasta selvisi puolison lapsettomuus ongelma. Hänellä tosin on jo poika, mutta en tunne häneen mitään yhteyttä. Käenpoikaa ei kiinnosta kuin rahani, minä taas olen tekemässä hänet täysin perinnöttömäksi, jos jotain sattuu.

hei kaipaava nainen voin melkein tuntea lapsen kaipuun tämän koneen läpi
apu on olemassa mutta siinä pitää olla kumankin täysillä mukana
jollei mikään auta niin minulla on suhteita olen auttannut muutamaa paris kuntaa
ruotsin kautta kylläkin enn tiedä miten tämä palsta toimii miten voidaan pitää yhteyttä
kuulemiin siksi aikaa t autava käsi

hei miten sinä voit

Onpa mennyt keskustelu raiteiltaan.
Ap, sulla on n. 5 vuotta aikaa, senkin jälkeen on aikaa, mutta kaikki on hyvin paljon kalliimpaa (ajatellen hedelmöityshoitoja), Vaikutat hämmentyneeltä ja ehkä masentuneelta. Eikä ihme, tilanne on kiperä.
Miehet eivät koe lapsettomutta samalla tavalla kuin nainen. Olen itsekin saanut surra yksin yhteistä surua.
Ehdotan, että keräät vähän voimia (ja säästät rahaa). Jos on masennuslääkkeen aika, syöt kuurin. Hoidat itsesi. Sitten ja samaan aikaan mietit mitä oikeasti haluat. Jos haluat lapsen, kerro se puolisollesi. Jos tulee ero, niin sitten se tulee. Jos päädyt jatkamaan nykyisessä liitossasi jossa puoliso tahtoo eri asioita kuin sinä, niin sitten tyydyt siihen. Elämä voi olla hyvä niinkin.
Yritän siin sanoa: anna itsellesi aikaa, vaikka vuosi. Sinulla on kiire, muttei niin kiire ettet ehtisi odottaa vähän.
Voimia, huolehdi hyvinvoinnistasi.

Tämä ei nyt tässä paljoa auta, mutta kerron nyt jotain ihan sen takia, että elämä on todella epäoikeudenmukaista. Toiset saa lapsia ja toiset eivät millään. Meillä lapsettomuutta takana 3 vuotta. Ensimmäinen ivf onnistui ja olimme onnemme kukkuloilla. Me luulimme kuuluvamme niihin onnellisiin joilla ivf tuo vauvan kotiin. Raskausviikolla 28 kaikki meni pieleen ja lapsi lähti syntymään ja kuoli 2 päivän ikäisenä.

jumala voi auttaa sinua.

siis jos sinulla on mies, niin miksi vain et lopeta ehkäisyä kysymättä siltä? Mielestäni se on 100 kertaa parempi vaihtoehto tehdä salaa lapsi, kuin tilata Tanskasta nettispermapankista tuntemattoman spermaa. Ainakin tiedät kuka on lapsen isä jos saat vauvan ja saat yhteyden mieheen. Toisin on spermapankin kautta.
Joten OTA onnesi lupaa kysymättä. Olet jakanut tavaraasi tän miehen onnen eteen jo ilmaiseksi. Älä kysy lupaa omalle onnellesi. Vuodet kuluu tuossa iässä todella nopeasti, kerron omasta kokemuksestani. Kohta olet 40 ja vaihdevuodet iskee.

On liian vaiettu aihe mitä pakkomielteinen lapsettomuus aiheuttaa toisessa osapuolessa jolle asia ei ole pakkomielle.

Oma tarina menee siten, että ex-vaimolla oli pakkomielle saada lapsia. 4 lasta piti saada vaikka väkisin. Itse sanoin kokoajan, että lapsia voi tulla, pärjään ilmankin, mutta ei haittaa. 6 vuotta yritettiin lapsia yötä päivää ja käytiin lapsettomuushoidoissa. Tyttö syntyi vuonna 2010 koeputkella kahden vuoden yrittämän jälkeen ja heti alkoi uuden lapsen hankinta.

Puhuttiin edelleen lapsettomuudesta, mutta nyt oli kyse sekundäärisestä lapsettomuudesta (jälkeenpäin kun pää on selvinnyt viisi vuotta eron jälkeen, tuntuu asia jopa hieman huvittavalta. Meillä kärsittiin kolme vuotta pakkomielteisestä lapsettomuudesta vaikka meillä oli jo yksi lapsi😊).

Toisen lapsen kohdalla yritettiin kolme kertaa koeputkihedelmöitystä, mutta lasta ei kuulunut. Minut puhuttiin mukaan sijaislapsitoimintaan ja käytiin koulutukset ja kun sijaislapsi piti tulla, ex-vaimo tulikin raskaaksi.

Minulle luvattiin, että saan käydä sterilisaatiossa kun lapsi syntyy. Poika syntyi vuonna 2014 ja syntymäpäivä oli elämäni onnellisin päivä, nyt kaikki olisi ohi.

Onnea kesti kaksi päivää kun ex-vaimo alkoi puhua, että jos en menisikään sterilisaatioon vaan hän käyttäisi pillereitä, että jos vielä joskus lapsi.

Silloin päätin, että pakko erota, muuten se helvetti ei loppuisi ikinä.

Tiedän, että minulla on paljon kohtalotovereita ja koen, että kyseessä on peliriippuvuuteen tai alkoholismiin verrattava sairaus jota ei ymmärretä, koska asia on niin luonnollinen. Eihän nyt lapset voi olla huono asia, nehän on ihania. Eikö?

Todellisuudessa se on perhehelvettiä joka ajaa ihmiset eroon ja satuttaa paljon ihmisiä, ennen kaikkea lapsia.

Ko. tilanteessa olevat puolisot ovat kovin yksin tilanteessa. Kyseessä voi olla sekä miehet, että naiset.

Sen kuusi vuotta mitä lapsia tehtiin, puhuin, että lapset vaativat rahaa, kasvatusta ja energiaa. Ei, ne leikkivät keskenään ja lapsia ei mitata rahassa.

Nyt 11v. tyttö ja 6v. poika riitelevät, koska ovat eri-ikäisiä. Ex-vaimo on stressaantunut, koska lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin ja rahat on vähissä. Kuunneltiinko silloin? Ei. Nyt hieman pakotan kuuntelemaan, että sitä niittää mitä on kylvänyt. Nyt se on vain ymmärrettävä, että lapsista on pakko kasvattaa tasapainoisia aikuisia ja lopetettava valitus ongelmista jotka on itse aiheuttanut.

Lapset ovat syyttömiä kaikkeen ja heidän kuulleen en keskustele mistään ja pidän äitiinsä asialliset välit. Lapsien seurassa olen aina rauhallinen ja toki myös äitinsä kanssa. Sanon vain painokkaasti mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoinaan, mutta silloin olin heikko enkä ymmärtänyt hakea apua (joskaan sitä ei olisi ollut edes saatavilla, koska sitä on vain niille jotka kärsivät lapsettomuudesta eikä niille jotka kärsivät lapsen teosta).

Väärinkäsityksiä välttääkseni painotan, että en puhu lapsettomuudesta vaan pakkomielteisestä lapsettomuudesta.

Onko teillä asiaan ideoita? Itse olen jo sinut ja pystyn siitä julkisesti puhumaan, mutta se jos jokin on yhteiskunnassa vielä todella tabu