Täysi-ikäisen naisen kasvisruokavalio

Lutunen, riepu-hahmoterapeutti tulee: "Mihin sä olet mennyt?", hän tiuskaisee. On totta, että vegetaristi auttaa ihan kaikkia. Ihmeen löytymiseen elämäntavaksi menee aikaa, ja se on liian raskasta, vaarallista, myös itselle. Hän kokee pelkoa tulevaisuudestansa, ihan kuin kuka tahansa. Hyvin turvallisuushakuisena hän on jopa ympärivuorokautisesti hoidettava sekä vihainen, myös omaisilleen, hyvin läheisille ihmisille perheessä, heitä pelkästään osoitellen ja arvostelemalla, jopa hyvin väkivaltaisesti, kuten julkeavasti. Elämällä valheellisen todellisuuden luomassa kuplassansa, jossa kaikki ovat vapaita palvelijoita, hänen omalle itselleen, hän sairastuu suunnattomasti, pyörre-myrskyn kaltaisen mielensä epätasapainottomuuteen. Ahdistumisen kokemukset muista ihmisistä, vain paisuvat ja pakottavat eristäytymään, ja kohtaamaan oman pelon, yksinolemisen ja väsymyksen kiihtymyksestäkin.
- Enää se ei saisi hyökätä muiden ihmisten kimppuun, hän ajattelee.
Lähempänä todellisuutta on hänen yksinäisyytensä myös yksityis-elämässä: "Kunpa hauraana ihmisenä saisin joskus voimaa, olla auttamatta muita ihmisiä.",hänen omassa valheellisen todellisuuden maailmassaan, sen kuplassa, jossa hän istuu yksin usein mielellään.
Se kertoo lapsuudesta ja on vain valintoja, kuten jatkuvaa leikkiä.
Ahdistaminen ja väsymyksen kokeminen vain siitä kuinka auttaa muita ihmisiä sillä miltä ulkonäöllään näyttää ulospäin, on varmasti jokaiselle tuttu hermoromahdus, tai sen aihe. Ahdistuminen siitä, kuinka on suuntautunut ulospäin epätietoisuudesta saattaa olla maailman painon liian raskas lasti, teennäisenä turvallisuushakuisuutena, sen voimana, jossa tulevaisuus on rakennettu vain itselle. Ja sitä palvoen maailmaa eteenpäin matkaten.
Kun egoismi on liian räjähtävä voima itselle, ja maailma pelottaa, on hyvä vetäytyä omaan rauhaan. Se on hiljaisuutta ja yksityisyyttä, jota ei tarvitse osoittaa pakottaen, jopa väkivalloin ja näin pelkoa tulevaisuuden tuhoamisesta luoden. Sellainen vegetarismi on sairasta. Miksi maaseutu ei voi sitten luoda sitä syvintä sisintä, rauhaa...?

Burn Bridges.... kirjoitti:

Lutunen, riepu-hahmoterapeutti tulee: "Mihin sä olet mennyt?", hän tiuskaisee. On totta, että vegetaristi auttaa ihan kaikkia. Ihmeen löytymiseen elämäntavaksi menee aikaa, ja se on liian raskasta, vaarallista, myös itselle. Hän kokee pelkoa tulevaisuudestansa, ihan kuin kuka tahansa. Hyvin turvallisuushakuisena hän on jopa ympärivuorokautisesti hoidettava sekä vihainen, myös omaisilleen, hyvin läheisille ihmisille perheessä, heitä pelkästään osoitellen ja arvostelemalla, jopa hyvin väkivaltaisesti, kuten julkeavasti. Elämällä valheellisen todellisuuden luomassa kuplassansa, jossa kaikki ovat vapaita palvelijoita, hänen omalle itselleen, hän sairastuu suunnattomasti, pyörre-myrskyn kaltaisen mielensä epätasapainottomuuteen. Ahdistumisen kokemukset muista ihmisistä, vain paisuvat ja pakottavat eristäytymään, ja kohtaamaan oman pelon, yksinolemisen ja väsymyksen kiihtymyksestäkin.
- Enää se ei saisi hyökätä muiden ihmisten kimppuun, hän ajattelee.
Lähempänä todellisuutta on hänen yksinäisyytensä myös yksityis-elämässä: "Kunpa hauraana ihmisenä saisin joskus voimaa, olla auttamatta muita ihmisiä.",hänen omassa valheellisen todellisuuden maailmassaan, sen kuplassa, jossa hän istuu yksin usein mielellään.
Se kertoo lapsuudesta ja on vain valintoja, kuten jatkuvaa leikkiä.
Ahdistaminen ja väsymyksen kokeminen vain siitä kuinka auttaa muita ihmisiä sillä miltä ulkonäöllään näyttää ulospäin, on varmasti jokaiselle tuttu hermoromahdus, tai sen aihe. Ahdistuminen siitä, kuinka on suuntautunut ulospäin epätietoisuudesta saattaa olla maailman painon liian raskas lasti, teennäisenä turvallisuushakuisuutena, sen voimana, jossa tulevaisuus on rakennettu vain itselle. Ja sitä palvoen maailmaa eteenpäin matkaten.
Kun egoismi on liian räjähtävä voima itselle, ja maailma pelottaa, on hyvä vetäytyä omaan rauhaan. Se on hiljaisuutta ja yksityisyyttä, jota ei tarvitse osoittaa pakottaen, jopa väkivalloin ja näin pelkoa tulevaisuuden tuhoamisesta luoden. Sellainen vegetarismi on sairasta. Miksi maaseutu ei voi sitten luoda sitä syvintä sisintä, rauhaa...?

Lue lisää

Lukujärjestyksellä jääkaapin ovessa on paikka monella Jouluni -tossa.
On ihan hirveän vaikea kuvitella, että jaksaisi olla tällaista projektia jouluisin, tai juhlapyhinä, kuten kristillisinä juhlapäivinä, jotka voisi nyt kai kaikki sitten "varmasti" vaihtaa. Se traditioista poikkeaminen ja perinteistä pois-sulkeutuminen kuvastaa vain suurta tuskaa ja kaipuuta, ikävää ja on hyvin monella eri tasolla järkyttävää. Perinteiden pois-sulkeminen on hysteeristä omaa sisintä, ja tukahdutettavaa itkua: "Kyllä minä jaksan."
- Se ei ole muita varten.
Koska kysymys on yksityisyyden voimasta, ja sen antamasta energiasta vain omalle itselle, hyvinvointina, ja siten myös muille ihmisille. Tukahdutettu itku, vain kaipuusta, kuten jo valmista turvallisuudentunnetta kohtaan, perinteistä poistuen edes hetkeksi, on valmista ilon aikaa niin monelle. Se antaa energiaa itselle, selviytymiskeinoksi arkeen, ja on kuin lahja, unelma omasta vapaa-ajasta. Energia ei ole sama, kuin kiintymys-suhde, joka on myös lapsille ja valmiiksi heidän tulevaisuutensa. Kiintymys-suhde on vain tarina sinusta itsestäsi, olemuksesta ja lapsesta, joka usein saa niin monesta meistä aikuisista vallan, ja siitä muille ihmisille palvelemaan, hetkellisenä, ja auttamaan siten muita ihmisiä, myös hyvinvointina.
Ihmiset ovat niin kiireisiä, koska ahdistuvat ja pyrkivät pelosta, vain sulkeutumaan, pois-sulkeutumaan perinteistä, ja unohtamaan....
Kiintymys-suhde poikkeaa energiasta siten, että se on suorite.
Aivan kuin syrjinnän aiheuttama ja se rakentuu vain kahdesta miehestä, sekä toisen heistä aggressio-pölynaamarista, toisen ollessa näennäisesti olemukselta ystävällinen. Se antaa vaikutelman nk. voimavara-kasviksista. Ne ovat lähimmäisiä....
Pelko ei kuulu kiintymys-suhteeseen, sen ollessa hetkellinen raivon tunne. Ihmisen vahingoittamiseen sellainen ei ole hyväksyttyä.
Vapautta kiintymys-suhdetta käyttäen ei saa anastaa....
- Mutta energiaa sekään ei sisimmäksi lupaa. Suhde kiintymys-suhteeseen on tärkeää säilyttää tulevaisuudelle, mutta selviytymiskeinona se on täysin hukkaan valunutta aikaa maailman vallanneelta pahuudelta, turvallisuushakuisuudelta, ja voittamisen pyrkimykseltä, vihana ja väkivaltana. Se on sairautta säälistä!