Puhun nyt ns. länsimaisesta filosofiasta. Sain sieluuni eliikäisen vamman, kun aikoinaan jouduin approssa tenttimään teoksen Aspelin: Tankens vägar. Jos kirjoittaisin filosofian historian, aloittaisin todella synnyistä syvistä.
Ateenan torille kerräntyi päivittäin joutilaita ja työtävieroksuvia ns. vapaita miehiä hoidettuaan aamutuiman askareet homopompeliensa kanssa. Viiniä naukkailtiin ja varsinkin nousuhumalassa huuli lensi ja maailmanmenolle kehiteltiin selityksiä, ihan kuin nykyäänkin vastaavissa remmeissä. Joukkoon eksyi joskus joku fiksumpikin, tuollaista Konsta Pylkkäsen tasoa. Liian fiksuja ei siedetty, kaikenmaailman sokrateet rasittivat aivoja aivan liikaa ja häiritsivät mukavaa juopottelufiilistä.
Siitä se lähti ...
Ateenan torille kerräntyi päivittäin joutilaita ja työtävieroksuvia ns. vapaita miehiä hoidettuaan aamutuiman askareet homopompeliensa kanssa. Viiniä naukkailtiin ja varsinkin nousuhumalassa huuli lensi ja maailmanmenolle kehiteltiin selityksiä, ihan kuin nykyäänkin vastaavissa remmeissä. Joukkoon eksyi joskus joku fiksumpikin, tuollaista Konsta Pylkkäsen tasoa. Liian fiksuja ei siedetty, kaikenmaailman sokrateet rasittivat aivoja aivan liikaa ja häiritsivät mukavaa juopottelufiilistä.
Siitä se lähti ...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän Ateenan meiningilläkään ole muuta merkitystä paitsi, että osa niiden heppujen ajatuksista on edelleen nähtävissä nykyisessä akateemisessa kulttuurissa ja tieteen tekemisessä. Eiköhän niitä maallisista huolista vapaita intellektualleja ole aina maailmaan mahtunut, mutta Ateenan heppujen sanomisilla ja ajattelulla, vaan oli jostain syystä suurempi merkitys, ainakin länsimaiseen kulttuuriin, tieteeseen ja akateemiseen traditioon.
Niin ja ennen filosofiaa oli uskonto. Nykyään molemmat voivat huonosti ja tilalle on tullut empiirinen ja looginen tutkimus. Aina on myös niitä, joille tutkimus ei kelpaa. Heille on tarjolla lähiruokaa, keittiöpsykologiaa, väriterapiaa, kehityskeskusteluja, palavereja ja muuta puuhastelua.