Miksi mikään eläinlaji menettäisi evoluutiossa kykyä hyödyntää sekä kasvis- että liharavintoa? Sapelihammastiikerti kuolivat sukupuuttoon koska eivät voineet syödä muuta kuin lihaa ja se kävi niukaksi. Evoluutioteoria ei kykene selittämään tällaista, kun kyvyn hyödyntää sekä kasvis- että liharavintoa ylläpito ei eliöille kuitenkaan maksa mitään, riittää kun on tallessa geenit molempiin jotka aktivoituvat aina jos ruokavalio syystä tai toisesta vaihtuu toiseen. Silti on melkein sääntö eikä poikkeus että lihaa elämäntapanaan syövät ovat menettäneet kyvyn hyödyntää kasvisravintoa ja päinvastoin. Ei käy järkeen, ei sitten mitenkään.
Ravinnonhyödyntämiskyky
dasein
452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kyllä riitä, että "geenit aktiovoituvat", jos eläin on rakenteteellisesti sopeutunut tietyntyyppiseen ravintoon.
Käy järkeen, että eläimet erikoistuvat lihansyöjiksi, koska esim. silloin niiden ei tarvitse kilpailla kasvinsyöjien kanssa ravinnosta.
Selluloosan sulattamiseen soveltuva elimistö on sen verran hankala ja tilaa vievä, että sillä pötsillä eikä niillä hampailla juuri metsästetä. Helposti sulavaa ja ravintorikasta kasvismuonaa, kuten marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, juureksia ja sieniä syö moni lihansyöjäkin, ihmisestä suteen ja karhuun.
>>Evoluutioteoria ei kykene selittämään tällaista, kun kyvyn hyödyntää sekä kasvis- että liharavintoa ylläpito ei eliöille kuitenkaan maksa mitään, riittää kun on tallessa geenit molempiin jotka aktivoituvat aina jos ruokavalio syystä tai toisesta vaihtuu toiseen.
Tähänkin vastaus on evoluution lyhytnäköisyys. Vastakkain ovat joustavuus ja erikoistuminen. Vain erikoistumalla voi olla paras "lajissaan", mutta silloin pitkällä tähätäimellä on riski, että ajautuu umpikujaan. Erikoistuminen voi kuitenkin "kannattaa" monen sukupolven ajan.
Esimerkiksi isopanda on minusta tällainen vääjäämättä kohti tuhoaan kulkeva erikoistuja. Se on erikoistunut bambun syömiseen ja sillä on siksi lähes rajattomasti ravintoa, jota ei muut juuri hyödynnä, mutta ravinto on niin niukkaa, että eläin lisääntyy hitaasti ja joutuu käyttämään kaikki aikansa syömiseen.
Joustavuuden haitta taas on se, että jos on kohtuullisen pätevä vähän kaikessa ei ole missään paras. Jos joutuu kilpailemaan liian kovasti kapea-alaisten spesialistien kanssa, niin voi hävitä kaikki kilpailut. Esimerkiksi ravintokasvien on helpompi torjua esimerkiksi kemiallisesti generalisteja kuin spesialisteja, koska generalistilla ei ole syytä eikä myöskään varaa erikoistua vain yhteen ravintokasviin. Tehokkaasti generalisteja torjuva kasvi taas tarjoaa oivan edun sille, joka pystyy erikoistumaan siihen.
Molemmilla strategioilla kuitenkin voi pärjätä. Lähes kaikki äyriäiset ovat hyvin joustavia ravintonsa suhteen ja esimerkiksi suomalaiselle ravulle kelpaa kaikki viimevuotisista lepän lehdistä hukkuneeseen hirveen. Toisaalta taas perhoset ovat toukkana usein täysin yhteen ravintokasviin erikoistuneita, kuten vaikka sitruunaperhosen toukka useimmille myrkylliseen paatsamaan.