HS:n otsikko tänään:
"Huumeviljelijä luuli vanhuksen istuvan kylpyammeessaan, naapurit kärsivät vesivahinkoja"
Kumman kylpyammeessa kuviteltu vanhus istui? Tarkoitus on sanoa, että huumeviljelijän. Minusta otsikko on oikein, eli kylpyamme on aina subjektin eli tässä tapauksessa huumeveikon eikä vanhuksen oma.
Eivätkö useimmat ajattele päinvastaista?
"Huumeviljelijä luuli vanhuksen istuvan kylpyammeessaan, naapurit kärsivät vesivahinkoja"
Kumman kylpyammeessa kuviteltu vanhus istui? Tarkoitus on sanoa, että huumeviljelijän. Minusta otsikko on oikein, eli kylpyamme on aina subjektin eli tässä tapauksessa huumeveikon eikä vanhuksen oma.
Eivätkö useimmat ajattele päinvastaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Minusta otsikko on oikein, eli kylpyamme on aina subjektin eli tässä tapauksessa huumeveikon eikä vanhuksen oma."
Näin vanhuksen istuvan kylpyammeessaan.
Jos amme on subjektin oma, se on minun!
Kuten tiedät, suomen yleiskieleen kuuluu omistusliite, joka vaihtaa muotoaan persoonan mukaan (muruseni, murusesi, murusemme, murusenne, murusensa).
http://www.kotus.fi/?s=4558
Asia on tosiaan mutkikkaampi kuin esitin. Jos kyseiset persoonapäätteet ovat erilaiset, ei sekaannusta voine tapahtua. Huumeviljelijästä ja vanhuksesta kerrottaessa ne ovat samanlaiset.
Eikö otsikko olisi selvä ja täysin yksiselitteinen, jos se olisi muodossa:
"Huumeviljelijä luuli vanhuksen istuvan hänen kylpyammeessaan, naapurit kärsivät vesivahinkoja"
(Jos se kylpyamme siis oli huumeviljelijän.)
(Oli se. Huumehörhön harhoja.)
Mitenkäs sitten sanottaisiin, jos amme olisikin vanhuksen? Silloinkin jotkut varmasti käsittäisivät väärin.
Tämä on vain esimerkki siitä jonkinasteisesta sekavuudesta, joka luultavasti kaikkien kielten piirissä vallitsee. Kieli on liian laaja asia, etenkin kun siihen on kautta aikojen kehittynyt erilaisia kielimuotoja. Klassinen esimerkki on "itikka"-käsite, jolla ymmärretään perin erilaisia olioita eri puolilla maata.
Siksi kaikkien pitäisikin osata yksi yhteinen yleiskieli, jossa väärinymmärryksen tai ainakaan turhien tulkintojen haitta olisii mahdollisimman vähäinen. Sitä pitäisi huoltaakin, kunkin omalla kohdallaan.
Tuore otsikko Hesarin verkkosivuilla: "Tutkimus: Puun pureskelu vähentää sikojen saparoiden syöntiä". Harvinaista herkkua, ei ole tullut henkilökohtaiseksi ongelmaksi.
Ehkä tarkoitus oli kertoa että "Tutkimus: Puun pureskelu vähentää sikojen saparoidensyöntiä." Yhteenkirjoitus muuttaa sisällön ymmärrettäväksi!
>Harvinaista herkkua, ei ole tullut henkilökohtaiseksi ongelmaksi.
Söin viikko sitten mainion ilta-aterian tallinnalaisessa panimoravintolassa – todella herkullisia nahkiaisia ja suussasulavaksi haudutettuja possun kylkiluita (engl. pork ribs). Tykötarpeet maistuivat samaan malliin eikä talon omista oluistakaan päässyt pahaa sanaa sanomaan. Voisin mennä samaan paikkaan toistekin!
Siankorvia olisi ollut alkuruokalistalla:
”KRÕMPSUD SEAKÕRVAD sinepisousti ja marineeritud punase sibulaga...........................................................4.80
CRISPY PIG’S EARS with mustard sauce and pickled red onion
RAPEITA SIANKORVIA, sinappikastiketta ja marinoitua punasipulia
ХРУСТЯЩИЕ СВИНЫЕ УШИ с горчичным соусом и маринованным красным луком”
http://www.kochiaidad.ee/?go=al01
Jos kerran porsaan korvia, niin miksipäs ei sitten saparoitakin? Pitäisiköhän etsiä?
Lankoni ostaa koiralleen silloin tällöin siankorvia makupaloiksi, koulutuksen yhteydessä palkitsemiseen. Kyllä kelpaavat – mutta kilohinta on kuulemma aivan törkeä!
Lainasin (copypastasin) tuon ruokalistan otteen neljällä kielellä: viroksi, englanniksi, suomeksi ja venäjäksi. Suomi24:n ”nerokas” tekniikka jätti kyrillisen tekstin jälleen kerran pois. Se sallii kyrillisen tekstin lainaukset latinalaisin kirjaimin kirjoitetun tekstin seassa, mutta ei suostu toistamaan erillisiä kyrillisin kirjaimin kirjoitettuja rivejä tai kappaleita.
Tässä itse asian kannalta merkityksetön sivuseikka, mutta periaatteessa törkeää!