Minua mietityttää eräs kuolemaan liittyvä asia lapsuudestani, kehityspsykologinen juttu todennäköisesti. Toivottavasti joku osaisi auttaa.
Muistan tämän hetken hyvin tarkasti. Oli uudenvuoden aatto ja makasin sängylläni. Ikää en tarkalleen muista, mutta alle 3. luokkalainen olin ja yli 5-vuotias. Oltiin menossa nukkumaan ja äiti nukutti pikkusiskoani. Kysyin häneltä, että mitä tapahtuu kun äiti ja isi kuolee. Äiti ei vastannut, vaan käski laittaa pään tyynyyn. Muistan kysyneeni tuota ainakin muutaman kerran saamatta vastausta. Muistaakseni yksi sukulainen kuoli näihin aikoihin.
Nyt olen 19 vuotias ja kuolema on mulle suunnattoman vaikea asia. En oikein osaa suhtautua siihen. Olen menettänyt elämässäni monia tärkeitä ihmisiä ja eläimiä kuoleman kautta ja jopa joutunut pelkäämään oman perheenjäsenen kuolemaa (syöpäepäily). Mietin, voiko tuo alussa kertomani asia vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kuolemaan? Jotenkin vaikuttanut psyyken kehitykseen?
Tänäänkin, kun toinen vanhemmistani sanoi "sitten kun meitä ei enää ole", ahdistuin ja purskahdin itkuun.
Toivon asiallisia vastauksia, tämä on vaikea aihe mulle. Kiitos.
Muistan tämän hetken hyvin tarkasti. Oli uudenvuoden aatto ja makasin sängylläni. Ikää en tarkalleen muista, mutta alle 3. luokkalainen olin ja yli 5-vuotias. Oltiin menossa nukkumaan ja äiti nukutti pikkusiskoani. Kysyin häneltä, että mitä tapahtuu kun äiti ja isi kuolee. Äiti ei vastannut, vaan käski laittaa pään tyynyyn. Muistan kysyneeni tuota ainakin muutaman kerran saamatta vastausta. Muistaakseni yksi sukulainen kuoli näihin aikoihin.
Nyt olen 19 vuotias ja kuolema on mulle suunnattoman vaikea asia. En oikein osaa suhtautua siihen. Olen menettänyt elämässäni monia tärkeitä ihmisiä ja eläimiä kuoleman kautta ja jopa joutunut pelkäämään oman perheenjäsenen kuolemaa (syöpäepäily). Mietin, voiko tuo alussa kertomani asia vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kuolemaan? Jotenkin vaikuttanut psyyken kehitykseen?
Tänäänkin, kun toinen vanhemmistani sanoi "sitten kun meitä ei enää ole", ahdistuin ja purskahdin itkuun.
Toivon asiallisia vastauksia, tämä on vaikea aihe mulle. Kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei tähtiotsa, en suosittele, että etsit vastauksia täällä keskustelupalstalla, jotkut vastaajat voivat johtaa pahastikin harhaan.
Ehkä voisit keskustella asiasta esim. psykologin kanssa, esim. opiskelijaterveydenhuollossa tms.