Olen valmistautumassa kasvatuspsykologian tenttiin, ja kirjassa, joka käsittelee ihmisen psykologista kehitystä, käydään läpi ihmisen eri elämänvaiheiden kautta kasvuun ja oppimiseen liittyviä asioita. Olen vasta päässyt varhaislapsuuden loppuun. Teoksessa kuitenkin mainittiin myös videopelit tottakai osana nykypäivän leikkejä myös. Kirjassa oli maininta myös ns. kielteisistä häiriötekijöistä, ja ainakaan suomeksi en hakukoneella löytänyt juuri mitään tietoa. Asiaa on tutkittu varmaan aika paljonkin, en ehkä osaa vielä ainakaan hakea oikeilla hakutermeillä. Ensin tottakai kavahti vähän korvaan tuo "kielteinen" häiriötekijä, onko positiivisakin häiriötekijöitä olemassa?
Olisi mukavaa löytää ja listata joitain pointteja nimenomaan videopeleien osalta leikkeinä vaikutuksesta lapsen eri osa - alueiden kehitykseen. Ensimmäinen, mikä tulee mieleen, on mielikuvituksen käytön rajallinen käyttö peleissä, sillä pelaaja on kuitenkin viime kädessä ohjelmoijan varassa, mikä pelissä on mahdollista ja mikä ei. Lapsenhan pitäisi leikkiessään luoda ja keksiä uutta, mikä on tärkeää ja myönteistä kehitykselle, ja videopelit eivät täysin tue tätä millään osa - alueellaa. Tietenkin esim. jossain roolipelissä tai miksei nyt toimintasankareidenkin osalta lapset voivat kehitellä erilaisia tarinoita pelihahmojen ympärille.
Motorinen kehitys - no sorminäppäryys ja liikunnallisissa peleissä myös fysiologinen kehitys harppovat eteenpäin. Motorsia haasteita tarjoavat parhaat pelithän taitaa olla aika pitkälle liikunnalisia?
Sen vähäisen tiedon pohjalta, minkä sain omaksuttua lukemani perusteella, tulin siihen johtopäätökseen, että videopeleistä ei ainakaan suoranaisesti tuntuisi olevan haittaa lapselle, ja myös ne ovat jopa tärkeitä lapsen kehitykselle ja verrattavissa muihin leikkeihin. Valppaat vanhemmat kun ovat tietoisia lapsensa kehityksen tilasta, ovat aktiivisesti ja innokkaana mukana lapsen arjessa ja leikeissä, myös videopelien osalta, ei pitäisi terveellä pohjalla olevan lapsen kehitykselle olla juuri paljonkaan haitallisia vaikutuksia videopeleistä, jos vanhemmat pitää siitä huolen, että elämä ei yhtä videopelin pelaamsita ole?
Olisi mukavaa löytää ja listata joitain pointteja nimenomaan videopeleien osalta leikkeinä vaikutuksesta lapsen eri osa - alueiden kehitykseen. Ensimmäinen, mikä tulee mieleen, on mielikuvituksen käytön rajallinen käyttö peleissä, sillä pelaaja on kuitenkin viime kädessä ohjelmoijan varassa, mikä pelissä on mahdollista ja mikä ei. Lapsenhan pitäisi leikkiessään luoda ja keksiä uutta, mikä on tärkeää ja myönteistä kehitykselle, ja videopelit eivät täysin tue tätä millään osa - alueellaa. Tietenkin esim. jossain roolipelissä tai miksei nyt toimintasankareidenkin osalta lapset voivat kehitellä erilaisia tarinoita pelihahmojen ympärille.
Motorinen kehitys - no sorminäppäryys ja liikunnallisissa peleissä myös fysiologinen kehitys harppovat eteenpäin. Motorsia haasteita tarjoavat parhaat pelithän taitaa olla aika pitkälle liikunnalisia?
Sen vähäisen tiedon pohjalta, minkä sain omaksuttua lukemani perusteella, tulin siihen johtopäätökseen, että videopeleistä ei ainakaan suoranaisesti tuntuisi olevan haittaa lapselle, ja myös ne ovat jopa tärkeitä lapsen kehitykselle ja verrattavissa muihin leikkeihin. Valppaat vanhemmat kun ovat tietoisia lapsensa kehityksen tilasta, ovat aktiivisesti ja innokkaana mukana lapsen arjessa ja leikeissä, myös videopelien osalta, ei pitäisi terveellä pohjalla olevan lapsen kehitykselle olla juuri paljonkaan haitallisia vaikutuksia videopeleistä, jos vanhemmat pitää siitä huolen, että elämä ei yhtä videopelin pelaamsita ole?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.